MAALISMUSSUKAT HERÄTYS!!!alkuviikko

Töihin tässä alkaa jo olla pienoinen kiirus, vaikka ei kyl huvittas yhtään ton iiiiiiiiiiiihanan saikku viikon jälkeen!! Masentavaa, maa on harmaa, on pimeetä ja äippiksen alkuun on vielä sata vuotta aikaa!! Onko joku muukin näissä mietteissä? Onneksi Nalle tuolla masussa potkii ja se saa mielen piristymään ja suun hymyyn... :)



Tää oli tällänen miniviesti vain... Toivotin vain hyvät huomenet teille!! Nyt on pakko kiiruhtaa sinne töihin ja viedä mies parturiin samalla... Mukavaa alkuviikkoa kaikki maalismasut!!



Mellu ja Nalle rv25+0

Yritän kovasti laittaa viestiä mutta otsikot karkaa.En löytänyt meidän pinoa,kaikki varmaan nukkumassa rankkojen synttäreiden ja pikkujoulujen jälkeen :)



Kirjoittelen itsekin varmaan myöhemmin lisää...



Kyselinkin jo aikasemmin siitä tapaamisesta mutta en saanut vastausta, eli onko joku päivä sovittu?

Onko välipäivinä täällä ketään vai lähdettekö muualle viettämään joulua?Esim. keskiviikko 28.12?

[color=firebrick] Vielä 35 päivää töitä! Jaksaa, jaksaa... Miten sitä saa sitten ajan kulumaan äitiysvapaalla, ennen kuin vauva on syntynyt...? Mitä olette puuhailleet silloin?



Mulla ei ole sitä viivaa mahassa, vieläköhen se voi ilmestyä, jos on tullakseen?



Mä olen itse painanut syntyessäni tasan 3kg ja 47cm pitkä. Mies on ollut syntyessään yli 4 kiloinen, ja pituutta taisi olla 52 cm. Onko omalla syntymäpainolla ja tulevan lapsen painolla mitään tekemistä keskenään? Entä voiko mahan koosta tai sf-mitasta päätellä ollenkaan, minkä kokoinen vauva on tulossa? Mistä noita painoarvioita ylipäätään saa, tehdäänkö niitä neuvolassa? Musta olis kiva tietää vähän, että minkä kokoinen vauveli on nyt... 3d ultraan en ole menossa, siellähän vissiin saa painon tietää...? Mihin siis suunnata, jos jonkinlaista arviota haluan?



Mulle on tullut uusi vaiva... nimittäin HIKOILU! Yölläkin heräsin siihen, kun hikeä pukkaa, ja äsken tuli taas jotain ihmeen kuumia aaltoja... muilla samanlaista? Pitää varmaan vaan vähentää vaatetta täällä töissä.



Äitiyspakkaus on haettu! Miehen kanssa sitä yhdessä tutkittiin, ihan kivoja juttuja. Kattelin jotain opusta, mikä siellä oli, ja siinä oli kaikkia " kivoja" juttuja, miten äidin kroppa sitten muuttuu lapsen myötä... että ylpeänä pitäisi vaan kaikki merkit kantaa!



Mulla on ruvennut taas mieleialat heittelemään... pitkään oli tasainen hyvä vaihe, mutta nyt taas tulee mietittyä kaikenlaista... iltaisin tulee mieleen, että vieläkö tämän voisi perua. Aamulla on usein jo parempi mieli, mutta varsinkin iltaisin rupee ahistamaan. Mulla on jotain ihmeen päähänpinttymiä tietyistä asioista, liittyen lapseen ja synnytykseen, enkä saa niitä millään pois.



Sain eilen siskolta kassillisen vauvanvaatteita, olivat jääneet pieniksi hänen tytölleen. Eli aika tyttömäisiä kaikki, mutta ei se mitään. Saattaahan se meillekin olla tyttö tulossa. Sisko sanoi eilen, että taitaa teille olla tulossa isompi lapsi (viitaten mun mahaan), kuin heidän. Mulle tuli siitäkin vähän paha mieli, vaikka ei sisko sitä tietenkään mitenkään pahalla sanonut. Ja mitä pahaa siinä isossa lapsessa olisi? Mutta paha mieli tuli kumminkin...



No niin, tulipa taas jaariteltua... mutta hyvä kun pääsee jonnekin purkamaan!



NapNap rv27+5 [/color]

Viikonloppu meni niin nopeesti, etten edes ehtinyt tajuta. :) Pinoutumaankaan en ehtinyt.. No, nyt on taas uusi viikko ja uudet kujeet!



Minulla oli lauantaina työpaikan pikkujoulut ja siellä oli oikein mukavaa. Syötiin ja juotiin hyvin ja laulettiin joululauluja ja pomo jakoi kaikille lahjat. Kukaan ei ollut ökykännissä, mikä oli sinänsä kivaa, kun ei itse ollut ottanut pisaraakaan.



Eilen oltiin miehen kanssa laulamassa kauneimpia joululauluja. On ne niin ihania ja kirkossa on aina niin hieno fiilis! :) Meille nuo kauneimmat ovat monen vuoden ajan olleet perinne ja kyllä sitä vauvelinkin kanssa jatketaan.



(.) ei ihmeempiä. Hurjasti potkii ja kovin ylhäällä tuntuu potkut. Kädet selkeästi jumputtavat kohti virtsarakkoa ja se on aika inhottavaa. Vauvan pää porautuu tuonne ihan alas ja tuntuu kuin vauveli vielä pyörittäisi sitä siellä. Olo alkaa olla jo kumman epämukava ja tukala. Vatsa tuntuu isolta, mutta mies tuntuu tykkäävän, mitä suuremmaksi se kasvaa. :)



Tänään minulla on vapaapäivä ja ajattelin tässä kohtapuoliin lähteä vauvanvaateostoksille. Varmaan Lindex-H&M-KappAhl -linjalla pysyttelen. :) Voisin myös Stokkalla käydä, jos jaksan. Semmoisia suunnitelmia minulla.



Mutta nyt mä menen petaamaan sängyn ja siistimään keittiön pöydän. Mukavaa päivää jokaiselle! :)





Lily & Nappo 28+5

Samoilla fiiliksillä kuin NapNap, millä sitä jaksaisi nämä viimeiset työpäivät... Olen nyt ollut pari viikkoa kovassa flunssassa ja sekin väsyttää. Tänään on onneksi neuvolalääkäri. Jospa vihdoinkin pyytäisi muutaman päivän sairaslomaa, kun ei tämä tauti tunnu muuten laantuvan.



NapNap kyseli myös vauvan syntymäpainosta. Minulle on ainakin sanottu lääkärissä, että vauvan paino noudattelee yleensä äidin syntymäpainoa. Isän syntymäpainolla ei ole merkitystä. Meillä ainakin piti esikoisen kohdalla paikkansa, sillä olen itse painanut syntyessäni 3340g ja poika painoi 3380g.



Masu kasvaa minullakin hurjasti ja tuntuu, että se on nyt jo samoissa mitoissa kuin esikoisesta viimeisillä viikoilla. Tosin tämä vauva viihtyy paljon ylempänä masussa kuin veljensä, eli alavatsa on ikäänkuin tyhjä... =) Mutta mitäpä tuosta. Antaa muiden kauhistella vatsani kokoa, minä olen vain ja ainoastaan onnellinen, että masu kasvaa. Tietääpähän ainakin, että vauvakin kasvaa.



AliisaS + Edvard rv 27+0

Omasta syntymäpainosta verrattuna vauvan painoon... Mä synnyin jotain viikkoa enne la:aa ja oli 50cm ja 3220g. Meidän neiti syntyi 2,5 viikkoa ennen la:aa ja oli 50cm ja 3320g. Neiti oli siis vain 100g painavampi kuin minä:) Mies syntyi 2,5 viikkoa la:n jälkeen ja oli 4100g ja 53cm. Kyselin esikoisen aikaan kuknka vanhempien syntymä painot vaikuttavat... Isällä ei niinkään ole merkitystä, mutta vauva on yleensä sampissa mitoissa äidin syntymä painon mukaan. Näin siis oli ainakin meillä. Ja koskee siis esikoista. Toinen on yleensä aina painavampi. Mun pikku sisko oli 51cm ja 3600-3700g ja syntyi myös n. viikoa enne la:aa.



Mutta nyt menen jatkamaan syömistä ja sitten lähdetään ulos neuvolan labran kautta. NEuvolaan mennään sitten yhdeksi.



-Santtu ja Valttu 28+5



" Kohta meillä on joulu..."

[color=crimson]Heipparallaa kanssasisaret! Neljän päivän vapaat olis ohi ja arki edessä... Nopeasti meni, vaikkakin tuntuu, että tuli vain sohvalla maattua puolet ajasta. Muilla tuntuukin olleen aktiviteettia minunkin puolesta, pikkujouluja yms.



Viikonloppupinossa joku kyseli vielä vakuutuksista. Meille oli kolahtanut postiluukkuun myönteinen päätös lapsivakuutuksesta Tapiolasta! Eli siis on voimassa heti kun lapsi syntyy, kunhan hoitaa varausmaksun ajallaan ja ilmoittaa ajoissa lapsen tiedot syntymän jälkeen. Alkaa olla kiire, jos joku meinaa vielä syntymättömälle lapselle saada vakuutuksen, kun pitää ottaa yleensä viim. 3kk ennen laskettua aikaa. Itse ajattelin, että jospa vakuutus toimii ikäänkuin ennaltaehkäisevästi ja vauva on sitten terveenä.



Sää on täällä masentava, vettä sataa ja +3 mittarissa :( Me koottiin eilen muovikuusi olohuoneeseen ja koristeltiinkin jo. Ei vaan tuo sää oikein tuo jouluista fiilistä.



NapNap kertoi mielen myllerryksistä. Mulla on välillä ihan kamalan epävarma olo siitä, että osaanko hoitaa sitten sitä vauvaa ja olla hyvä äiti. Silti odotan kovasti jo lapsen syntymää. Että taitaa olla melko normaalia, että välillä vielä haluaisi peruuttaa koko homman yms.



Omaan napaan ei kuulu kummempia. Masu kasvaa ja en voi ajatellakaan lähteväni liikenteeseen ilman tukivyötä. Olenkin jo kuukauden päivät sitä käyttänyt. Minusta tuntuu taas ennemmin siltä, että masu on pieni ja ihmiset odottais sen olevan jo isompi. Mutta kun olen itsekin näin iso, niin masu ei tule niin kamalasti esille. Tyytyväinen olen masuuni, kun ei töissä ole ollut vielä haitoksi.



Jaksellusta kaikille ja ihanaa joulunodotusta!

~cadavera&muru~ rv25+1

Mukavaa maanantaita muillekkin!



NapNap kyselit SF mitoista. Perjantaina kävin äitipolilla sen tähden, kun kohdunkaula oli lyhentynyt ja pehmentynyt. Siellä otettiin vauvan mitat tarkalleen ja meillä ainakin SF-mitta oli rv 28 + 1 huikeat 31. Vauva kuitenkin otettujen mittojen mukaan pieni. Noin 1 kg ja 30 cm. Laahaa käyrillä jäljessä. Lääkäri sanoi, ettei syytä huoleen, kun en minäkään eikä lapsen isä olla isoja, joten kuvittelisin, että hänen sanoman mukaan kumpaisenkin koko vaikuttaa tulevaan vauvaan. Suurelle SF mitalle löytyi monta syytä: istukka etuseinässä, runsaasti lapsivettä, minä hoikka ja kapealanteinen sekä lantion ja kylkiluiden väli lyhyt (vauva kasvaa ulospäin, ei lantioon). SF mitta antaa kuitenkin jonkinlaista suuntaa ja SF:n kasvun pysähdys monasti tarkoittaa, ettei vauvakaan ole kasvanut. Suunnan tulisi olla kokoajan ylöspäin.



Nyt jatkellaan sairaslomalla kaikkine kieltoineen sinne 26.1, jolloin äitiysloman tulisi alkaa. Ihanaa kuitenkin, ettei sairaalaan tarvinnut jäädä. Kontrolli neuvolassa kahdenviikon välein ja tammikuun alussa uusi aika äitipolilla. Sitten nähdään asukki taas. Huimaa oli nähdä vauveli niin selvästi perjantaina. Ei sitä millään uskoisi. Tuleva isä oli yhtä haltioitunut kuin minä ja onkin ollut jokaisella käynnillä niin neuvolassa kuin äitipolillakin mukana vaikka mitään uutta ei olisikaan tullut. Minusta perin ihanaa!!! Onhan tämä pienokainen ensimmäisemme.



Kaikki on pitänyt kotona laittaa valmiiksi sitä varten, jos vauveli päättääkin nyt aikaisemmin lähteä maailmaan tulemaan. Ei tässä kauaa olisikaan, kun olisimme jo turvallisimmilla vesillä. Monestihan näissä tapauksissa on käynyt niinkin hyvin, että vauva on sitten jostain syystä päättänytkin asustella masussa liiankin kauan. Varmaan ajatellut, että kun ei kerta nyt saa tulla, niin enpä sitten tule ollenkaan.



Onko muita, jotka olisivat lukeneet Willy Breinholstin kirjoittaman kirjan " miten minusta tuli iloinen perhetapahtuma" ? Mukavaa, humoristista sairaslomalukemista siitä, kun masussa oleva vauva kertoo elämästään siellä. Kokeilkaapas!



Terveisin

mine + piiperoinen 28 + 4

Heippa. Olen käynyt pikaisesti lukemassa viestit, mutta en ole jaksanut kirjoitella. Eli väsymystä on edelleen...Ja jotenkin mieli maassa. Ei ole mitään syytä, mutta jotenkin hermoilen ja stressaan kaikesta. Mikä ei yleensä ole ollenkaan mun tapaista.



Viime viikolla oltiin 4d- ultrassa ja nyt ollaan sitten kotona ihailtu vauvelia dvd:ltä :) Kaikki ultran mukaan oikein hyvin!! Mistä tietysti oltiin helpottuneita ja iloisia. Kuviakin saatiin läjä mukaan.



Mulla myös vaikeuksia jaksaa töissä, odotan vaan vapaapäiviä. Äitiysloman alkuun tuntuu olevan vielä Ikuisuus!! Mulla alkaa helmikuun alussa...Noinkohan sitä jaksaa sinne saakka?

Jouduin tässä yks päivä juoksemaan hiukan ja seuraavana päivänä lonkat/nivuset tosi kipeet. Ja on ollu siitä saakka. Jaksatteko te muut kumarella, kyykistellä?? Musta tuntuu raskaalta...



Hikoilusta kyseltiin myös. Mua on jo jonkin ajan vaivanut...Koko ajan kuuma. Ennen palelin tosi herkästi, nyt on vaan kuuma....



Painoa mulle on tullut tommoset 8 kg!!! Ja kaikki hyvä kyllä maistuukin hieman liian hyvin. Työpäivän jälkeen tulee vaan makoiltua ja syötyä. Ihmekkös tuo kun paino nousee ;)



Minäkin olen sitä tapaamista kysellyt? Vieläkö tänä vuonna nähdään??



T. Suzy+ Milli rv 27!!

[color=firebrick] Mä muistan kans joskus kuulleeni, että omasta syntymäpainosta tosiaan olisi jotain viitteitä oman vauvan syntymäpainoon, mutta mietin, että miten vaikuttaa esim. se, että tupakoi? Mulla on sellainen käsitys, että mun äiti on tupakoinut koko raskausajan, ihan varma en ole, mutta näin luulen. Onkohan mahdollista, että sen takia minä ja sisarukseni ollaan kaikki oltu melko pieniä? Että ei olisi sen takia " vertailukelpoinen" ...? Ymmärsittekö?



Santulle hyvää neuvolaa, tule sitten kertomaan neuvolakuulumiset!



Kiitos minelle kirjavinkistä, täytyykin laittaa kirjan nimi ylös ja käydä kaupasta katsomassa. Tai kertoa joulupukille, jo se vaikka toisi=)



Suzy2: Mulla on ihan sama juttu, mieli maassa, enkä oikeastaan keksi mitään syytä sille. Mä kyllä otan stressiä koko ajan ihan ihmeellisistä ja tyhjänpäiväisistä asioista. Kaikki on oikeastaan ihan hyvin, raskaus on sujunut koko ajan hyvin, työasiat on ok, joulu on tulossa, rahatilanne ihan ok, parisuhdeasiat kunnossa eli kaikki perusjutut on kunnossa. Mut mitä hittoa mä murjotan ja synkistelen! [/color]

Pikaisesti kirjoitan jotain. jutunaiheista ei ole pian viikkoon tietoa, niin on ollut kone kiinni ja kaikkea muuta olemme puuhailleet... Olen siis saikulla, nyt 27.12 asti, kohonneen Rr takia... ilmeisesti työstressiä. Hasua kuinka keho reagoi nyt raskaana ihan erilailla kaikkiin asioihin kuin muutoin. Ilmeisesti tapa sanoa, että nyt otat rauhallisesti :)



Itse olen painanut 3 200 g ja syntynyt yli 40 viikolla, esikoiseni painoi jo rv 38 syntyessään 3930 g.... hieman pelottaa minkä kokoinen tästä vauvelista tulee ja kuinka pitkään pysyy sisällä. Eilen illalla vatsa taas pönkötti ja pingotti niin kovana ja edessä ja oli mieletön jumppa käynnissä. kauhistutti hetken, että miltein 15 viikkoa vielä......!!!!! Tuntuu että vatsassa ei olisi yhtään enää jouston ja kasvunvaraa. :)



ja nyt kauppareissulle... :)

Siis pienen mielen heilahteluita. Pitäisi kai useammin työntää sieraimensa ulos täältä mökistä. En ollut taas kotvaseen ajanut eräällä autollamme, eli sitä ei oltu starttailtu pitkään aikaan. Noh, itseensähän se siitä sitten otti kun alkoivat jäät sulaa konehuoneesta. Hyvin se lähti käyntiin, mutta sammui pian, eikä enää lähtenyt. Herranjestas sitä noitumista ja karjuntaa. Ei pienten korville sopivaa. Läksin sitten takaisin sisälle. Näin keittiön pöydällä 3 hieman käynyttä luumua. Raivoissani nappasin hetelmät ja marssin kuistille pommittamaan kotteroa. Helpotti. Voi Rellu-parkaa, oli rujon näköinen kuorrutus kyljessä. Hetken vielä pihistyäni kiukuissani, menin käynnistelemään uudelleen autoa. Hyvin lähti ja kävi nätisti.

(minäkö hormonien armoilla...?)



t: Hönniäinen ja kapellimestari rv 28+3

[color=green]taas sitä on maanantai. mutta ensi viikolla on joulu!



keskiviikkona aamusta neuvola ja lääkäri, sitten saadaan päivistystä mittoihin - vatsa on ainakin kasvanut.



minä oon alkanut nyt nähdä unia, siis unia olen nähnyt ennenkin, mutta nyt tuntuu että jokaiseen yöhön sopii ainakin kaksi pitkää kuvaa - ennen ja jälkeen veskireissun:D oikeastaan ainuttakaaan vauvaunta en ole nähnyt, mutta kaikenlaista " värikästä" kuitenkin.



oltiin lauantaina katsomassa vaunuja/ rattaita ja käytiin kolmessa liikkeessä! nyt on sitten tutkittu oikeastaan kaikki muut mallit paitsi gesslainit (vai miten ne kirjoitetaan). ja itse asiassa tähän asti mulla on noista major-merkeistä ollut järjestys brio-teutonia-emmaljunga, meistä tuntuu että noi emmaljungat alkoi vaikuttaa aikas hyville.



iiiso ongelma vaan tuli kun tsekkasin talon politiikan vaunujen säilyttämisen suhteen eikä meillä saa rapuissa niitä pitää. tämä tarkoittaa siis vaunujen rahtaamista joka kerta sisälle ylimmäiseen kerrokseen (ja että asia olisi vieläkin tympeämpi, meidän vanha hissi on niin pieni että sinne sopii just kaksi ihmistä - turha edes kuvitella että yhdessä osassa vaunuja sinne saisi tungettua vaikka olisivat siellä yksin...:(



onko muilla samaa ongelmaa?



vauvavakuutus pitäisi hoitaa ennen keskiviikkoa, taitaa mennä huomiselle - mekö viime tingassa??



mietin myös viikonloppuna tuota tapaamista ja ajattelin siitä tänään kirjoittaa, hyvä että tuli teillekin mieleen:) mun osalta se taitaa vaan jäädä ens vuoteen; tämä ja ensi viikko aika täyttä, jonka jälkeen ollaan se viimeinen vko reissussa ja tullaan vuoden vika pvä takaisin. mutta nähkää te jouluviikolla jos saatte porukan kasaan. otetaan uusi sitten sen mukaan heti tammikuun alkuun tai loppupuolelle.



:) Caddie ja Pirpana, rv 26+6, ja huomenna vaihtuu viikko!



ps. kiitti Browniette vaatevinkeistä! Ajattelin pärjätä aika vähällä vaatemäärällä sinne ja tuoda ostoksia reilummin takaisin - ainakin lastenvaatteita ja muuta tarpeellista (ja vähän jotain tarpeetontakin;) [/color]

[color=crimson]Tuo Hönniäisen juttu oli niin hauska, että pakko oli siitä huomauttaa!!! Minä täällä roikun vielä ennen töihin lähtöä, kun en millekään täällä kotona jaksa ruveta.



Palaillaan.

~cadavera&muru~

Meillä on vaunujen säilyttämisen suhteen sama ongelma. Ekan kanssa sitä kenties murehti enemmän, mutta nyt on tottunut asiaan ettei vaunuja voi säilyttää muualla kuin huoneistossa. Asumme vanhahkossa (rak. -56) kerrostalossa ja vaunujen hankintaa vaikutti se, mitkä vaunut mahtuvat äidin kera hissiin. Silloin joskus emaljungat olivat ainoa malli, mutta onneksi nykyään on muitakin malleja. Tuosta säilyttämisongelmasta kumpusi toisenlainen ongelma: en nimittäin enää kenties uskaltaisi jättää vaunuja minnekään julkisiin tiloihin tuupittavaksi, kolhittavaksi, tahrittavaksi, varastettavaksi, ym. Inhottaa ajatellakin, että joku on voinut laskea vaúnuihin ihan mitä vaan sillä välin kun ne ovat olleet jouten.



Oma vointi on ollut ihan hyvä. Vyötäröllä ei enää tahdo olla löysää, mistä ottaa kiinni (ja ennen sitä oli ihan reippaasti). Syönyt olen niinkuin aikaa ennen raskautta. Tosin makeat ja limsat eivät maistu ihan niin hyvin kuin ennen, mutta kartanon sipsit kylläkin. Painoa ei silti ole tullut hirveemmin. Kenties tuo lähtöpaino on vaikuttanut asiaan. Hyvä näin. Ei haittais vaikka synnäriltä tulis hoikistuneena takaisin.



Viime viikolla oli sokerirasitus ja tämän viikon keskiviikkona saan kuulla sitten tulokset neuvolasta kun on lääkäritarkastus samalla. Toivottavasti siellä ei ole mitään ihmeellistä. Ei pitäisi olla kun ennen raskautta kävin ja paastoarvo oli silloin 4.4.



Vauvan koosta: Enpä sitten muista tarkalleen, minkä kokoinen olin syntyessäni, mutta olisiko ollut 3,5 kg tai jotain, mutta esikoiseni olikin sitten 4240g ja tuskin tämä tulevakaan paljon pienemmäksi jää vaikka isä onkin muutaman sentin lyhyempi kuin esikoisen. Mulla on vaan sellainen kroppa, että siinä on hyvä kasvaa. Ja tää on mun asenne " isoja" vauvoja ja masuja kohtaan. Ja mitä isompi vauva, sen paremmat rahkeet elämän alkuun. (Itse nimittäin riuduin noin 2,5 kiloseks kun äitini päästettiin synnäriltä jonkun mahaportin ahtauden takia.)



Eli: pienempi on sirompi, mutta isompi on kauniimpi ;-)

Oikein mukavaa odotusaikaa IHAN KAIKILLE.

Rinkula 27+2

mutta taidan hakea lisää tuonne vuoden loppuun asti jolloin alkaa vuosiloma ja siitä jatkuu äitiysloma..Sen verran tuskainen olo on. Häpyliitosta särkee kovasti.

Kävin tänään aamupäivästä kattomassa kaverin vauvaa sairaalassa.. Ihana! Nyt ei enään millään malttais odottaa maaliskuuhun että saa omansa syliin. On ne vaan pieniä, sulosia ruttunassuja.

Mulla tää flunssa ei näköjään parane ikinä tai paremminkin kurkku! Joka päivä kipee joten pakko kai sitäkin on taas lääkärille näyttää. ¤ viikkoa jo kestäny enempi ja vähempi tätä kipuilua.

Saapi nähä tuleeko tästä meitin vauvasta jättiläinen kun mulla nuo sokerit ailahtelee..Esikko oli 3140g/48 cm ja kuopus oli 3220g/47 cm syntyessään ja minä olen ollut 3140g/49cm syntyessäni joten sen puolsta ei pitäsi isoa vauvaa tulla..Mieskin (ei tosin nyt uskois) painanu alle 3 kiloa. Lyhyitä ollaan molemmat, mutta en tosin mikään kovin laiha ole ja lantiotakin löytyy..Torstaina saan äippäpolilla ainakin tänhetkistä vauvan painoarvioo. Luultavasti käyn siellä vielä ainakin kerran ennen synnytystä..

Minä ajttelin äitiyslomalla käydä ostelemassa vauvalle viimeset hankinnat, kuten vaipat, sideharsot yms. Isommat meillä jo ennestään. Sitten pesen vaatteet ja viikkaan kaappiin. Lepäilen ja siivoilen oman jaksamisen mukaan kaapit ym järjestykseen. Ja varmaan kulutan paljon aikaa täällä netissä ennen vauvan syntymää siis. Joten luultavasti aika kuluu hyvin. Kyläilläkin meinaan oikein haitaksi asti ; ) Ei vais.. Nyt meen paketoimaan pari joululahjaa niin ompahan nekin paketoimiset sitten tälle vuodelle tehty. Hyvää alkuviikkoa kaikille.

T.Lyytikki rv 26+2 JO!

on ollut olo jotenkin niin väsynyt ja mieli muutenkin herkässä, että on jäänyt tämä tietokoneella kökkiminen.....



ja tosiaan mieli on herkässä, eilenkin tuli koko ilta itkeskeltyä ja " ruoskittua" itseänsä niin viimesen päälle kun tuo esikoinen tipahti nojatuolista suoraan naamalleen...ei onneksi sattunut mitään mutta olisihan minun nyt pitänyt keretä siihen väliin nappaamaan poika kiinni niin, että ei olisi naama ehtinyt lattiaan kolahtaa ;)

kaupassakin sitä käy noita noloja tilanteita aika useasti....silmät kun kostuu heti kun näkee pienen vauvan ja voi, että jos kuuluu pienen vauvan itkua niin sitten on vesihanat kunnolla auki....hassua kun ei esikoista odottaessa itku ihan näin herkässä ollut...



maha alkaa olla jo tosi iso eli minä ainakin allekirjoittaisin sen väitteen, että ei sitä vauvan kokoa voi ihan suoraan mahan koosta päätellä kun meillekin on sitä pikkuruista vauvaa lupailtu, silti maha on jo aika muhkean kokoinen:) samanlailla oli esikoisen aikana maha todella iso loppuvaiheessa ja neuvolassakin pelottelivat isolla vauvalla kun vatsa oli kyllä niin viimesen päälle pyöreä joka suunnasta...vielä synnytyssalissa oli painoarvio 3300g ja poika oli syntyessään vain 2740g painava....eli hiukan meni arviot pieleen....



mulla on liitoskivut alkaneet vaivata aika ilkeästi. Jo pienen kävelymatkan jälkeen alkaa nuo tutut säryt ja on pakko hidastaa vauhtia....myöskin jos istuu pitkään niin paikat on todella kipeät kun nousee sitten ylös...



kelasta odottelen postia...saisi se raha tulla tilille niin pääsisi ostamaan sen turvakaukalon;)....kaksosten vaunut saimme nyt sitten vihdosta viimein tilattua ja ne saapuvat sitten Tammikuun puolessa välissä....todella tyytyväinen olen, tilasimme Firkonin uuden malliset kaksostenrattaat ja kun tilasimme ne suoraan maahantuojalta saimme paljon halvemmalla kun jos olisimme lähteneet suoraan lastentarvikeliikkeestä ostamaan...nyt maksamme paketista vähän vajaa 400 euroa ja kaupassa olisivat maksaneet 1050 euroa, eli todella tuli säästöä....:)



että sellaista tänne...:)



-jiggy ja pikkuheppu rv27+1-

On se kumma, kun itse ei jaksa ikinä kirjottaa, aina muka niin kiire muihin hommiin. :)



Syntymäpainosta on ollut juttua; minä synnyin n. viikolla 38 ja olin 48cm/3020g. Esikoinen syntyi 39+4 ja oli 48cm/3220g. Eli aika lailla saman kokoisia oltiin. Saa nähdä, miten tämä tulokas...Jostain olen kans kuullut, että isän syntymäpaino ei vaikuta lapseen vaan äidin, mutta tiedä sitten. Jokaisella vähän eri mielipide tästäkin.



Tänään oli lääkärineuvola ja nyt olen sitten vuodelevossa ainakin tammikuun alkuun, sitten katsotaan tilanne uudestaan. Jos on vieläkin paikat kypsyny, niin sitten sairaalaan. :( Onneksi on suunnilleen kaikki joululahjat yms. hommattu, niin ei niitä tarvi stressata. Tahtoo vain lepäily olla hankalaa vajaa kaksivuotiaan tyttösen kanssa...:)

Jännä juttu, kun just miehellekin viikonloppuna heitin,että mitä jos joudun lepoon ja nyt sitten niin kävi. Onkin ollut jotenkin semmonen höntti olo jonkin aikaa, en vaan osannu tämmöstä odottaa. Nyt vaan tuntuu, että supistuksia tulee paljon tiuhempaan, kun niihin kiinittää huomiota erilailla. No, toivottavasti lepo auttaa ja poitsu pysyy massussa tarpeeksi kauan.



-pixi rv26-

[color=YellowGreen]Viestit kyllä luin, mutta nyt on niin väsy olo, että pikaisesti vaan kirjoittelen...



Työpäiviä täällä jäljellä ENÄÄ 7 ja sitten alkaa loma. Mua kyllä ahdistaa ihan tosissaan tuo jäljellä olevien työpäivien vähyys, kun tuntuu, että ainakin miljoona, ellei jopa triljoona hommaa vielä tekemättä ja sitten vielä kaikki illat menee kaikkee muuhun jouluhässäkkään. Nytkin pitäis joulukortteja väsätä, mutta täällä mä vaan istun. Neiti meni appiukon luokse kokkikouluun, niin ei huvittais tehdä mitään muuta kuin löhötä ja nauttia hiljaisuudesta.



Olipa hassu yhteensattuma [b]NapNapin[/b] kanssa, kun just tänään aattelin että pitää kysellä täällä HIKOILUSTA. Mulla kun on tää samainen ongelma iskenyt ihan tosissaan päälle. Ennen ei ollu koskaan hiki ja nyt on tosi helposti kainalot märkinä ja nivuset (yök!) hikoilee myös. Alushousut koko ajan kosteana. Ei kiva oire! =)



Nyt meen tekee jotain hyödyllistä (lue: löhöämään sohvalle)

-Monkey ja mosse rv. 25+5-

Huh, onpas pitkä pino! nyt en jaksa kokonaan lukea... Tässä kuitenkin neuvola kuulumsiet



Kävin siis labrassa ennen käyntiä. Viime viikolla tuli Virtsatieinfektio oireita mutta näyte oli silloin täysin puhdas. Nyt otettiin uusi näyte ja vielä valkovuoto näytteet hiivan jne pois sulkemiseksi.

Verenpaine oli hyvä, panoa tullut huomat 1100g per viikko! Hb oli laskenut 127 -> 118, rautaa nyt siis käskettiin syödä. Vauvan syke oli 140-150. Seuraava käynti on 2 viikon päästä ja silloin katotaan sokerien paastoasrvo sormen päästä. Kieltäydyin sokerirasituksesta... Täti kyllä sanoi, että jos on arvossa häikkää, joudun saman tien sokerirasitukseen. Onneksi mies on silloin lomalla niin ei tule lapsenhoito ongelmaa:)



Koitan lukea pinon jossain vaiheessa kokonaan ja palailen sitten asiaan jos vielä jaksan.



-Santtu 28+5