*** ENSKAT TIISTAINA ***

Ei jaksa pyöriä sängyssä kun ei kerta nukuta. Ekan kerran heräsin puol viis, kävin vessassa ja menin takaisin sänkyyn. Mut ei tule unta enää ei sitten niin millään... täällä nyt aamupuurolautasen kanssa ja yks kasa pyykkiä jo viikattuna.



Nyt tuntuu olevan virtaa! :) ...mikä on viime aikoina ollut varsin poikkeuksellista. Lähtisin ulos mut siellä on vielä niin pimeää ja lonkat vihloo pahasti vieläkin. Todettakoon muuten, on tuo päivä jo pidentynyt ja se on aivan great juttu! Kohti kesää mennään daamit!



Kiva KESIS et kuittasit tuon treffauksen perjantaille =)



Palataanpa myöhemmin kun muutkin enskat ja masuasukit ovat kömpineet lämipien vällyjen välistä.



Leenis & jr 35 tasan

[color=#8B008B]Coltsfoot oli sitten eilen reippaillut IKEAssa.. :) Se onkin mukavaa puuhaa. Ei mekään loppujen lopuksi menty leffaan, jäätiin kotiin ja tyhjennettiin taas muutama muuttolaatikko Tiitiäisen huoneesta. Saunan jälkeen sainkin sitten pikkasen jalkahierontaa leffan lomassa.. :) Onkos pinnasänky ihana???



Leeniksen perhepotrettiseinä kuulostaa hyvälle! :) Kiva idis! Meillä on siis hääkuvia, mutta voitteko kuvitella, ei olla laitettu vielä tähänkään päivään mennessä seinälle tai edes kehyksiin yhtä kuvaa.. *nolostuu* Sulla on sit virtaa tälle päivälle! :) Lähetätkö mullekin pikku tujauksen sitä niin saisin iltapäivällä jotain aikaiseksi taas..



Siskoni hauveli tuli 2 päiväksi hoitoon juuri ja halittiin kovasti äsken. :) Nyt taidan laittaa itselleni aamupalaa ja hän tietysti saa tutun tavan mukaan joka leivästä jämät. Joskus tunnin päästä pitäisi lähteä liikkeelle kohti kättäriä ja sieltä kotiudun varmaan sitten joskus 13 aikaan. Lupailin itselleni että järjestän 4 muuttolaatikkoa ennen kuin mies tulee kotiin. Katsotaan miten käy. Eilen se mun siivouskin meni ihan viime tippaan, just sain imuroitua ennen kuin mies kotiutui.. Ja tiskasin kaikki pannut jotka eivät syystä tai toisesta mene tiskariin.. Ja pyykkiä tuli pestyä, että ei ihan toimeton päivä ollut. :)



Palailen taas myöhemmin! Voikaa paksusti! :)))



Mammis + Tiitiäinen 35+4[/color]

[color=hotpink]

Eilen illalla iski kamala morkkis. Mistä mä voin tietää, että alan rakastaa tätä lastani? Ei musta tunnu yhtään äidiltä. Kaikkien muiden mielestä on söpöä, kun vauvalla on hikka mutta mun mielestä se on raivostuttavaa. Mitä jos mulla palaa pinna, kun toinen synnyttyään vaan syö ja huutaa? Olo on iltaisin ihan kremppa enkä enää hetkeäkään haluisi olla raskaana. Ja toisaalta olen niin poikki, etten kyllä jaksaisi sitä vauvaa hoitaakaan. Mitä mun pitäis toivoa? Että ei syntyis pitkään aikaan vai syntyis heti paikalla? Musta tulee varmasti maailman surkein äiti. Mä vaan lakkaan kynsiä ja laitan vauvapyykkiin huuhteluainetta ja unohdan rattaat alepan kassalle... Eikö tätä voisi vielä peruuttaa? On mulla (enimmäkseen jopa) niitä hetkiä, kun innolla ootan meidän pientä ihmettä mutta onko ihan normaalia, että välillä mä haluaisin vaan palauttaa koko otuksen isänsä pusseihin? Ja ennen kaikkea: meneehän tollaiset olot pois sitten kun se vauva on mun sylissä?

Noh, se siitä. Pakko vaan vuodattaa jonnekin. Miehen mielestä mun olot on ihan normaaleja, mutta mistäs se voi sen tietää????

[b]Sere[/b] oli saanut rauhan aikaiseksi miehen kanssa, loistava juttu. Mulla oli jo kurja olo sun puolesta, mutta onneksi nyt on asiat paremmin ja välit taas kunnossa.

[b]Coltsfoot[/b], hattua nostan sun Ikea-retkelle! Oltiin viikonloppu anoppilassa ja 150 km autossa istumista oli kyllä ihan tarpeeksi yhdelle päivälle, en millään olisi jaksanut tulla samana päivänä takaisin. Meillä olis kanssa vielä joitain hankintoja tehtävä ennen vauvan tuloa eikä enää yhtään huvittaisi. Kaikki ongelmat on enää jäljellä: miten raivata eteiseen tilaa rattaille ja kylppäriin laskutilaa pesukoneen (eli hoitopöydän) lähelle.

[b]Mammis[/b] pitää myös itsensä kiireisenä äippälomalla :) Päivät kyllä menee nopeammin, kun puuhailee jotain pientä. Ja koirankin oot saanut hoitoon, ihanaa. Mä haluaisin koiran, mutta 50 neliön asunto, kissa, koira ja vauva ei kuulosta hyvältä. Kunpa jo pian löydettäis mekin oma unelmakämppä...

[b]Leenis[/b], perjantaina siis! Mitäs sulla siellä Kättärillä? Mulla on pe-aamulla siellä se kontrolliultra. Saas nähdä, minkä kokoinen vauva on tulossa ja jokohan olisi älynnyt kääntyä ylösalaisin.

Nyt taitaa tämä möhömaha lähteä ulkoilemaan. Latailin juuri kaikki hyvät levyt mun uuteen mp3-puhelimeen niin on musiikitkin mukana. Luksusta!

Aurinkoista tiistaita itse kullekin!

Kesis, 35+4

Ei ole ollut taas aikaa tai energiaa viikkoon kirjoitella. Mieli vielä aika maassa tänään, kun miehen työkaveri/kaveri ja hänen vaimonsa kuolivat eilen siinä tasoristeysonnettomuudessa junan kanssa. Tuntuu ihan hirveältä, kun vaimo oli vielä raskaanakin! En minä heitä niin hyvin tuntenut, mutta tuttuja kuitenkin olivat. Miehelle se kovempi pala on. :(



Viime perjantaina oli neuvola ja sielä kaikki hyvin. Painoakin oli tullut, mutta vasta yhteensä 3kg koko aikana, joten sehän on mukavaa. Sf-mitta menee edelleen yläkäyrällä, mutta olenkin tällainen alle 160cm tumppi, joten toki masu kasvaa suhteessa enemmän. Sain myös KELA:n laput ja niitä pitäisi alkaa täyttämään ja pohdiskelemaan miten ne kaikki päivärahat ym. menee.



Se hengenahdistusvaiva on helpottanut. En ole joutunut suihketta käyttämään, mutta vielä mittaukset jatkuu ja myöhemmin saan kuulla miten lääkäri on ne tulkinnut. Eilen töissä koin ensimmäisen supparin. Olin 4pvää putkeen töissä ja koko ajan jouduin jaloillani seisomaan, kyykistelemään ja nostelemaan potilaita. Yhtäkkiä maha sitten kovettui aivan kokonaan ja tuntui niin kuin olis tullut kunnon kramppi päälle. Yritin sitten levähdellä hetken ja kun kramppi meni ohi, vauva alkoi potkimaan ihan hirveästi. Yleensä se on ihan rauhassa työpäivän ajan. Tais olla silläkin tukalat oltavat! Marssin kyllä heti suorilta seuraavan kerran hakemaan sairaslomaa, jos moinen toistuu uudelleen. Mikään duuni, kun ei ole sen arvoista, että vauvalle jotain sattuisi.



Alettiin eilen miehen kanssa miettimään tuota naimisiinmenoa, kun kuultiin tuosta tuttavaperheen tapauksesta. Kihlaparina tässä ollaan eletty, mutta nyt taas alkoi tuntumaan siltä, että olisihan se monelta kantilta varmempaa, jos naimisissa oltaisiin esim. minä en omista meillä autoa, en taloa, en oikestaan mitään, koska kaikki on hankittu miehen nimiin silloin, kun vielä opiskelin. Jos miehelle jotain sattuisi, tuskin saisin mitään muuta kuin lainat maksettavaksi ja en varmaan voisi taloa enää pitää ym. Siis voipi olla, että tässä kevään korvilla käydään maistraatissa mutka! :)



Palailen linjoille taas myöhemmin uudelleen!



Hoyt rv22+4

Ja varoituksen sana, nyt tulee niin (.) -tekstiä...ja purkaus sellaista..



Tulin juuri hetki sitten lääkärikontrollista. Saikku jatkuu äippälomaan asti.No, ei siinä sinänsä mitään. Mut sit mun pahat aavistukset kävi toteen. Jos joku mahtaa muistaa niin olen pariin otteeseen valittanut sijaisena olevasta terkasta. No, hänestä tulee nyt pariksi seuraavaksi vuodeksi meidän perheen th. Meidän oma kun jää kans äippälomalle (mistä tosin onnittelut toki hänelle). Ärsyttää jo valmiiksi, kun meidän kemiat ei sen sijaisen kanssa pelaa yhtään yhteen. Taas kerran se sai mitattua mulle aivan liian korkeat paineet, joita on nyt sit alettava seurata. Toisekseen mulle oli luvattu päästä painoarvio ultraan, koska melko isokokoinen oli asukki jo tuossa puolivälin tienoilla. Nyt en sit pääsekään kys.olevaan ultraan, koska meidän oma lääkäri voi arvioida tilanteen käsin..prkl.



Varmaan erittäin taitava siinä työssä..Jos odottavia äitejä on sellainen 20/vuosi, niin kokemusta varmaan löytyy. Mä en tiedä miten periytyvää on esim. lantionrakenne äidiltä tyttärelle, mut mä itse on ollut suht. normaalikokoinen syntyessä (n. 3500g) ja oli ollut siinä ja siinä, että olin mahtunut tulemaan. Tähän asti ei ole mitään synnytyspelkoa tvst. ollut laisinkaan, mut nyt alkaa jo hiukka pelottamaan..Mukava homma synnyttää toista päivää ja huomata vasta sitten, ettei se mahdukaan oikeaa reittiä. Taidan kokeilla päästä vielä omalle työpaikalle, josko siellä lääkäri tekis painorvion ultralla.. Luulen sen kyllä onnistuvan.



Toisekseen meidän pieni Rimpula sit tosiaan köllöttelee tuolla alavatsalla selällään eli poikittain. Eli ilmankos liikkeet ovat tuntuneet molemmissa kyljissä ja ylämahalla. Lääkärin mukaan ootellaan tuonne 37 viikkoon josko itse kääntyisi. Siis häh..Alaa opiskelleena tuo kuullostaa melko paljolta nuo viikot. Vielä pari viikkoa sitten ja sitä ennen on koko ajan ollut pää alaspäin, ainakin jos liikkeitä mietin.



Ja jatkanpa sit vielä samaa purkausta. Painoa oli tullut kahden viikon aikana 3,4kg!!!! Vaikka ruokailut pysyneet samanlaisina, liikuntaa pystynyt nyt jopa harrastamaan koirien kera enemmän kuin aiemmin, kun supistuksen vähäisempänä. Ylimääräisiä välipaloja ei ole tullut popsittua ja eikä ole kyllä turvotuksiakaan. *kop,kop,kop* Täytyy ilmeisesti siirtyä täysin salaattilinjalle..No ehkei nyt kuitenkaan. Mut ihmetyttää. Nyt on siis painonnousua tullut yhteensä 7,4kg.



Kaiken huipuksi äsken tuli isännöitsijältä kirje. Meillä on mennyt vuokra aina suoraveloituksena. Nyt sit peritään jotakin elokuun vuokraa takautuvasti, koska sitä ei olla olevinaan maksettu..Oikein ukaasi laitettu, ett jos ette maksa niin seuraava lasku tulee perintötoimiston kautta. Sanoisinko, ett taitaa olla pankin vika tämä homma. Rahaa tilillä kun on kuiteskin ollut. Ärsyttää kaikki tällainen...



Joo, mut ehkä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa, ainaskin kun sai jonnekin purkaa taas tuntojaa. Mies töissä, joten ei sillekaan voi tuntojaan nyt purkaa. Mut onneksi olette olemassa :-)



-Ninca ja Rimpula 29+4-

[color=hotpink]

Voi [b]Ninca[/b]-parka, johan on kurja päivä. Muuten en oikeen osaa auttaa, mutta tosta vauvan asennosta. Meidän poitsu kun edelleen (ainakin viimeisen neuvolaultran ja potkujen yms. mukaan) majailee mahassa väärinpäin. Mulla on perjantaina eli rv 36+0 Kättärillä kontrolliultra ja lääkärin (siis synnytyslääkärin) mukaan ulkokäännöstä aletaan harkita sen jälkeen (eli viikolla 37), jos ei itse ole ymmärtänyt kääntyä. Eli sinänsä ei varmaan sulla ole vielä syytä huoleen. Ja kuulemma, jos neuvolalääkäri vähänkään epäilee tuota alasynnytystä, niin ainakin meillä laittaa lähetteen synnytyssairaalaan ultrattavaksi. Sähän voit hänelle kertoa tuosta " sukulantiosta" ja omasta pelosta, ei varmaan halua (kokematon) lääkäri ottaa vastuulleen hätäsektiota vaan mielummin antaa sen lähetteen. Näin voisin ainakin kuvitella. Kurjaa, että sulle sattui ikävä neuvolatäti :(

Toivottavasti loppupäivä menee iloisempien asioiden parissa!

Kesis

Huonosti nukuttu yö takana ja olen just lähdössä ulos, mutta KESIKSELLE on pakko kommentoida!!!

Voih, sun fiilikset muistuttaa niiiii-iiiin omiani!!! Ja ihan varmasti susta tulee ihan paras äiti sun vauvalle!! Ihkua että teillä mies myös oikeassa, että fiilikset on " normaalit" (kuka hemmetti senkin muka määrittelee;=) - meillä olen noiden ajatusten kanssa jäänyt ihan ykkin, mies ei ymmärrä...

Olen niin monta kertaa ajatellut, että voi kun tämän raskauden voisi " peruuttaa" ... ja en myöskään enää yhtään jaksaisi olla raskaana vaan haluisin jo " oman kropan" takaisin...muistan, kun Auroran baby oli melko hiljainen siell masussa, niin mua hävetti täällä itsekseni ajatella, kun oma asukas on niiiiii-iiin vilkas, että antais nyt samperi äidilleen rauhan...välillä olen iloinen, kun vauva on vilkas, mutta kyllä se varsinkin öisin ottaa pattiin...sitten väkisinkin ajattelen, että siitä tulee maailmaan tullessa kauhea riiviö ja mä en saa ikinä nukkua ja olen jo valmiiksi ihan puhki...Kiitos rakas Kesis, kun otit asian puheeksi!

Susta tulee ihan varpisti riittävän hyvä äiti!!!!!!!!! Niin kuin meistä kaikista:=) kai...toivottavasti:=D



Palailen myöhemmin!

Aurinkoista päivää!!!



-mooli, rv 30+4



p.s. niin, meillähän tämä on kauan yritetty IVF-lapsi..

Aurinko näkyy sittenkin. =)

Oli niin sumuista tuossa vielä puoli yhdeksän maissa, kun koiran kanssa käytiin ulkona, että ei kovin kauas eteensä nähnyt. Nyt sitten aurinko rupesi pilkottelemaan tuolta pilvien takaa. Ihanaa!!

Oon niin kevät ihminen ja nyt on alkanut pikku hiljaa jo tuntuntumaan siltä, että kevät on tuloillaan. Vaikka kyllähän tässä vielä kerkeää noita pakkasia tulemaan ja luntakin, mutta silti. Kyllä aurinko on päivän paras asias. =D



Leeniksellähän on kivat suunnitelmat noiden valokuvien suhteen. Kuulostaa todella kivalta. Oot tänään herännytkin ajoissa, joten tänään on varmasti ollut aikaa puuhastella. =)



Mammis oli saanut siskonsa karvakorvan hoitoon. =)

Onhan nuo karvaiset kaverit mitä ihanimpia kavereita eivätkä yleensä turhia valittele. Kyllä niihinkin vain kummasti kiintyy. Meidänkin vanha rouva on jo 7 ja puol. Toivottavasti olisi useampikin vuosi vielä kuitenkin edessäkin päin. Isoa rotua kun edustaa, niin tuo keski-ikä on vähän matalampi. Mutta pirtsakka neiti meillä kyllä vielä.



Moolikin oli käynyt pyörähtämässä. =)

Kiva kuulla sieltäkin suunnalta kuulumisia.

Säkin oot päässyt ajoissa nauttimaan lomailusta, joten kannattaa oottaa siitä kaikki irti vielä kun jaksaa.



Serellä on ollut vähän samoja vaivoja makkarin puolella, kuten monella muullakin. Kiva että saitte kuitenkin asiat puhuttua ja kaikki on taas kunnossa. Täälläkin on ollut todella hiljaista tuolla makkarissa ja meillä mies on vähän sitä mieltä, että tuo masu haittaa vähän sitä asiaa. Ei haluaisi mennä sinne, kun vauva on siellä ja muutoinkin vierastaa vähän tuota kumpua siinä mielessä..

Noh.. ehkäpä tämä tästä..



Coltsfoothan oli eilen tehnyt oikein kunnon reissun autolla.

No, niin kauan kun jaksaa, niin mikäpäs siinä. Meilläkin kasattiin pinnis heti kun saatiin se kotiin ja miehen hommiahan se. Meillä mies on aina malttamaton kaiken tuollaisen kanssa, joka vaatii kasaamista ettei siinä ite edes kerkeä välttämättä huomatakkaan, kun on jo tavarat kasatttuna. =)



Kesikselle noista tuntemuksista, niin kyllä ne varmasti on ihan normaaleja tuntemuksia. Varmasti meistä itsekullakin on jossain välissä jonkinmoisia epäilyksiä äitiyden suhteen. Itsekin tässä välillä olen miettinyt, että miten sitä sitten jaksaa sen pienen kanssa ja pääsenkö vielä harrastamaan myös omia juttujani välillä vai olenko tosiaan sitten kiinni 24/7 vauvassa ties kuinka pitkään. Ihan välillä ihmetyttää tuollaiset ajatukset, kun meilläkin tätä vauvaa on toivottu jo pitkään eikä ole saanut alkuaan ihan normitavalla, mutta kaitpa nuokin ajatukset jollain tasolla valmistavat tulevaan.

Koitahan jaksaa. =)



Nincalla oli ollut huolia neuvolan ja painoarvioiden kanssa. =(

Toivottavasti nyt kuitenkin pääsisit tuohon arvioon, niin saisit mielenrauhan. Ei varmasti ole mukava, jos joutuu miettimään vauvan kokoa ja sitä että kuinka tuleva synnytys mahtaa mennä. Täytyy tosin sanoa, että mulle ei mitään varsinaista koko arviota ole vauvan koosta tehty eikä myöskään synnytystapa-arviota, joten katotaan sitten miten tämän käy, kun sinne asti päästään että möttönen on syntymässä.

Murehdit myös tuota painonnousua, niin sen verran voin lohdutella, että edellisessä neuvolassa kun kävin, oli paino noussut 2,1kg/vko ja nyt sitten eilen käydessäni paino olikin tippunut -600g/vko, joten kyllä noita heittojakin voi jostain ihmeestä tulla, vaikka kuulostaakin hurjalta. Ja mullahan on tähän mennessä tullut jo 16kg yhteensä!! =D

Painoindeksi tosin mulla oli lähdössä 18, mutta kuitenkin.



Omassa navassa ei sen ihmeempää kuin eilenkään.

Eilen oli enemmänkin ummetuksen tynkää ja tänään sitten jo melkein päin vastoin. Kummallista mahan toimintaa. =D

Kaveri sanoi eilen, että meen varmaan piakkoin synnyttämään, kun hänen poikansa on kipeenä. On kuulemma aiemminkin käynyt näin eikä sitten ole päässeet katsomaan vauvaa. Noh.. enpä tiedä.. katsotaan nyt.

Mies otti tänään turvakaukalon töihin matkaan ja sano laittavansa sen jalustan jo paikoilleen valmiiksi autoon, niin ei sitten tartte sitä säätää enää kotiin tullessa sitten. Pientä malttamattomuutta on nyt pikku hiljaa havaittavissa tuolla miehen puolella. Taitaa vähän jänskättääkin jo.



Nyt oon pistänyt merkille ettei oikein voi nukkua oikealla kyljellä, kun pistää jotenkin kummasti tuonne vasemmalle alas, lähelle häpyluutta. Liekö pää siellä sitten painaa tai jotain. Eilen tuikkasi pari kertaa oikein ikävästi samaan kohtaan hetkellisesti niin kuin sukkapuikolla ois pistänyt (joku kuvaili osuvasti tuota tunnetta).



Jep.

Voisin varmaan mennä laittamaan päiväruokaa tulemaan, niin ei kerkeä nälkä yllättämään. =)



-viivi ja onnimöttönen rv39+4



kummallisesti tökkii tää vauvasivu, kun kirjottaa tätä tekstiä...

eilen sama juttu... sain onneksi kuitenkin viestin laitetettua.

Lukaisin pikaisesti eilisen ja tämän päivän pinot, mutta kun edelleen täällä mun vanhempien luona kyläillään niin en nyt malta kommentoida. Parananna tapani kun taas kotiin päästään. =)



Mukava reissu on ollut. Ainoastaan nuo yöt olleet vähän hankalia kun kunnon nukkuma-asentoa ei oikein ole löytynyt. Oma sänky on kuiteskin se paras paikka nukkua. Äiti ja isä ovat niin silminnähden onnellisia tulevasta vauvasta. Tänään katseltiin myös äidin kanssa hänen vauva-ajan valokuvia. Löytyi kyllä samaa näköä kuin minusta pienenä.



Tänään olisi edessä jälleen reilun neljän tunnin ajomatka kotiin. On kylläkin suunniteltu reissu niin, että pysähdytään välillä miehen isän luona niin saan kunnon tauon aloillaan istumiseen.



Eilen oltiin Jyväskylässä kaupoilla ja mukaan tarttui vähän vaatetta vauvalle, tulevalle iskälle ja myös tulevalle äidille. =) Niin ja autokaupoilta jo melkein uusi auto pantiin tilaukseen... Täytyy sulatella tarjousta, joka saatiin jos vaikka ihan oikeasti autoa vaihdettaisiin. Aika kova autokuume kun on meillä kummallakin...



Nyt menen pakkaamaan tavarat ja sitten syödään.



Mukavaa päivää teille kaikille!



t. iida-linnea 32+5



ps. Täältä on tainnut ainakin Pi-Ki päästä nyytin hakuun?!! =)

[color=#8B008B]Kesis oli morkkiksessa eilen.. :( Kyllä mullakin on välillä ollut niitä uskon puutteen hetkiä.. Mutta itse asiassa kun olen sattunut miehelleni mainitsemaan mietteistäni, hän on pistänyt mut sitten ¿ojennukseen¿. On sanonut monta kertaa että parempaa äitiä ei meidän vauva voisi saada! Ja tottahan se on. Kyllä sustakin tulee oikeesti maailman paras äippä teidän vauvelille! Mun mielestä se on vaan hyvä että tulee välillä tollasia itsensä kyseenalaistavia hetkiä.. Silloin oikeasti miettii asioita eikä tuudittaudu siihen että vauva on maailman helpoin ja ihanin ja kaikki menee ihan täydellisesti.. Eipähän sitten putoa lujaa korkealta kun jokin juttu ei menekään ihan niin kuin oli ajatellut etukäteen.



Mullakin muuten jotenkin iski epäilys että mitä jos Tiitiäinen ei olekaan ¿oikeinpäin¿ tuolla masussa vaikka niin on neuvolan täti monta kertaa jo korttiinkin merkannut.. Epätoivo iski. Täytyy vaan luottaa että kai se lääkärikin jotain osaa.. Se kun on viikon päästä. Teillä on sinänsä kiva kun pääsette kontrolliultraan, saatte painoarviotakin samalla. Mulla ei ole aavistustakaan minkä kokoinen jötkäle tuolla masussa asustaa.. ;)



Hoyt ¿ voi miten kurja juttu se tasoristeysonnettomuus.. :( Tuollaiset pistää aina ajattelemaan jos/kun ¿liippaavaat lähipiiristä¿.. Kiva kuulla että se sun hengenahdistusvaiva on helpottanut! :) Ja naimisiinmenoakin olitte miehen kanssa miettineet.. ;) Ne on mukavia ajatuksia..



Nincalla oli kans harmitusta havaittavissa.. Nyt oli sit kertynyt kaikkea mälsää samaan syssyyn.. :( Ensinnäkin hyvä että jatkat saikkua äippälomaan asti, sinä ja vauva olette kuitenkin ne tärkeimmät ja teidän vointi kaiken a ja o. Yritä pysyä tiukkana sen painoarvioultran kanssa, jututa sitä lääkäriä etkä säästele kommenttejasi yhtään. Äläkä murehdi siitä painonnoususta, niin moni vauvallinen on jaksanut meitä lohduttaa että imetys kyllä kuluttaa jos ei jo suurin osa painosta jää sinne laitokselle. *tsempityshali*



Viivi ¿ minkäs rotuinen teidän ¿vanha¿ rouva on jos saa udella? :) Siskon hauveli on puoliksi labradorinnoutaja ja puoliksi englannin setteri. Ja ikää mittarissa ukolla jo 14,5v!!! Hyvin on vielä pirteä kaveri, mutta kyllä välillä on ihan selvästi kankeampia päiviä.. Silloin löntystellään ulkona hyvin rauhallisesti.. :)



Iida-Linnealla on sitten taas pitkä kotimatka edessä.. Ajakaahan turvallisesti ja ei kun kaurapussia taas mukaan ja mikroon huoltsikalla! :)



Kävin siis kättärillä siinä ¿synnytyskeskustelussa¿. Se lähinnä oli sitä että kyseli mitä mistäkin asiasta (onko ajatellut kivunlievityksiä, ponnistusasentoja jne etukäteen) oli tällä hetkellä mieltä.. Oli tosi kiva kätilö ja ihan hyvä mieli jäi. Topakasti ilmoitin että mieheni haluaa leikata napanuoran ja kylvettää vauvan.. Oletan vain. :) Täytyypä varmistaa häneltä sitten illalla..



Soitin myös neuvolaan siitä että voiko esim neuvolalääkäri antaa lähetteen lymfaan ja kylläpäs vähän ynseästi vastaanotettiin ajatus.. Ensinnäkin lääkäri on mahdollista tavata vasta viikon päästä KE (jolloin mulle on jo varattu aika) ja hoitsu muutenkin sanoi että ¿se voi olla vähän vaikeaa saada tuollaista lähetettä¿.. Grr.. No, yritän varailla silti aikaa, maksoi mitä maksoi.. Eiköhän ne maksut jotenkin hoidu ilman KELAn apuja. Ottaa vaan aivoon jos KELAlta jotain saisi kuitenkin.. äh.



Että sellasta.. Nyt taidan mennä syömään taas vähän jotain välipalaa ja sitten ottaa päikkärit hauveli kainalossa (tosin me ei enää mahduta soffalle kainalokkain, mutta ainakin pyllyt vastakkain jos ei muuta, heh)..



Mammis[/color]

Eli Hoytille ja miehelle pahoittelut tuttavien puolesta.

Todella kurja juttu. =(



Iida-Linnealle mukavaa kotimatkaa.

Toivottavasti matka sujuu hyvin eikä tulee mitään epämukavia supistuksia tms.



Mammikselle tuosta meidän karvakorvasta, niin tuollainen rottweiler rouvahan tuo meidän sylikoira on. =D



Mutta, nyt on kyllä silmät niin kippurassa kun oon istuskellut tässä koneella jo hyvän tovin, että nyt tarttee mennä.



-viivi-

KESIS ja MOOLI, nuo tunteet kuulostavat todella tutuilta, samoja ajatuksia oli itselläkin kun olin raskaana. Aina sanotaan, että " susta tulee paras äiti lapsellesi" , mutta henk. koht. ajattelen, että kyllä se lapsen kunnioitus ja rakkaus äitiä kohtaan on ansaittava, ei se ole automattista. Että tavallaan en minä heti ole maailman paras äiti, vaan minun on tehtävä töitä sen eteen, jotta opin tuntemaan lapseni niin hyvin, että olen hänelle paras äiti. Ja tämä tavallaan pelotti, koska ajattelin, että entä jos en osaa/pysty/jaksa/kykene hoitamaan lastani niin, että olisin hänelle paras?



Ne tunteet, että " voiko tämän perua?" oli kyllä tuttuja. Pääasiassa odotin innolla lastamme, mutta kyllä niitäkin hetkiä tuli, kun alkoi ahdistamaan ja mietityttämään, että tulikohan sitä tehtyä suuri virhe. Kun mietti niin paljon, että osaanko hoitaa, entä jos " kyllästyn" tai entä jos en kestä vauvan itkua/huutoa vaan hermostun hänelle, entä jos entä jos entä jos... Entä jos en välitäkään lapsestani? Entä jos ahdistus jatkuu vauvan syntymän jälkeen... Mitä vielä...



Mua myös välillä ärsytti vauvan hikka ja se jatkuva tempominen siellä mahassa. Tuntui, että on tämä muutenkin tukalaa, niin pakkoko tuon vauvan on vielä ryskätä niin kovaa, että kipeää tekee ja tuntuu kuin mahanahka repeäisi?!



Lohdutukseksenne voin sanoa, että kun vauva syntyi, kun kuulin hänen ensi kertaa parkaisevan niin riipaisevan suloisesti, olin hetkessä aivan umpirakastunut! Vauva on maailman ihanin ja oman vauvan itku ei ole ärsyttävää, vaan päinvastoin herää halu ottaa vauva syliin ja hoivata häntä! Jos Rumpali vaikka itkee isin sylissä, niin mun on peitettävä korvat, kun en kestä kuunnella, kun vauvani itkee JONKUN MUUN SYLISSÄ. Mun pitäisi heti saada hänet lähelleni ja lohduttaa ja paijata häntä. Kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että olisipa vauva hiljaa. Yöheräily oli ensimmäisten viikkojen aikana rankkaa, mutta kummasti tähän väsymykseenkin on tottunut; nyt nousen (riippumatta siitä, miten hyvin tai huonosti yö on mennyt) joka aamu viimeistään seitsemältä ylös eikä edes tee tiukkaa.



Kun vauva oli päivän ikäinen, mulle tuli tuo baby blues ja olin todella alakuloinen ja itkuinen. Halusin vain vauvan lähelleni ja olin jatkuvasti huolissani tästä. Pelkäsin, että tuo " blues" ei helpota, vaan jatkuu, kun olin niin alakuloinen, mutta yllättäen se vain helpotti joskus parin viikon jälkeen.



Tämän viestin tarkoitus on nyt tsempata teitä, jotka väillä epäröitte! Minulla on aivan omakohtaista kokemusta, ja vaikka olenkin lapsirakas, pelkäsin, että entä jos kuitenkaan en jaksa hoitaa ja rakastaa omaa lastani. Voin sanoa, että en mistään hinnasta luopuisi vauvasta! Hän on maailman ihanin olento, eikä voi kuin ihmetellä, että miten kuvittelin, etten muka jaksaisi kuunnella hänen itkujaan tms. Hänen vuokseen olen valmis tekemään mitä vaan!



Äidinvaisto se on sellainen kummallinen ilmiö, että vaikka ei edes pitäisi lapsista, niin oma lapsi onkin niin spesiaali, ettei siitä voi olla pitämättä :) Ja varmasti opitte tuntemaan lapsenne hyvinkin nopeasti, jotta voitte hoitaa heitä parhaalla mahdollisella tavalla ja näin ollen olla parhaita äitejä lapsellinne! :)



Tietty välillä kaipaa " entisen elämän" helppoutta ja spontaaniutta, mutta toisaalta, siihen elämään ei kuulunut vauvaa ja minähän en vauvasta luopuisi, joten ei ole vaikea arvata, kumman tilanteen valitsisin, jos voisin vielä valita :)



Kyllä se rakkaus herää kun lapsi syntyy. Kaikilla ei välttämättä heti ensiparkaisun yhteydessä, mutta jossain vaiheessa kuitenekin ja kun se rakkaus herää, se vain lisääntyy päivä päivältä :)



En väitä, että kaikki olisi ollut vain helppoa ja ihanaa vauvan synnyttyä, mutta mitä tulee noihin raskausajan ajatuksiin, niin niistä ei ole kyllä ollut mitään tietoa vauvan syntymän jälkeen! Rakastan poikaani eniten maailmassa.



Että tällaista :)



Hyvää odotusta kaikille tasapuolisesti.



Han ja Rumpalipoika 1kk

Pääsimpä pois kaupungilta kauniin ilman aikana:=) Kävin salilla ja hoitelemassa asioita. Meillä ei ole kotona printteriä, niin työkaveri auliisti tulosteli mun tarpeeseen kymmeniä liuskoja:=)



Voih, HOYTILLE pahoittelut - kyllä tuollaiset uutiset laittaa mielen matalaksi... mutta täytyy todeta, että teidän maistraatissa piipahtaminen kuulostaa varsin hyvältä ajatukselta! Onnea jo etukäteen, jos naimisiin päätätte tässä mennä!



NINCALLA kurjia tätijuttuja...voihan rähmä, kyllä myrkyn lykkäs! Jaksuja!



MAMMIKSELLA oli ollut hyvä keskustelu, kiva kuulla!



Kiitos HANILLE rohkaisuviestistä!! Kiva kuulla, että rumpali on totaalisesti vienyt sun sydämen! Mä aina ajattelen, että on se vaan hyvä, että on ristiriitaisiakin ajatuksia - ehkä vauva-arki sitten yllättää posiiivisesti!?!



VIIVILLE moikat:=)



Piti vielä marista tosta miehen kuorsauksesta - se on ihan mahdotonta ja olenkin nyt siirtynyt nukkumaan ihan muualle...mies tosin on luvannut " viimein" tässä maaliskuun aikana hakeutua hoitoon asian johdosta...se on ihan kaameeta, kun se kuorsaa joka asennossa, kyljelläänkin:=(



-m

Onhan taas mennyt nopsaan päivä. Siippakin on ollut lomalla tänään (sen talviloma onkin nyt tämmöstä jokatoinen päivä lomaa jokatoinen hommia ¿meininkiä). Tänään reippailin kangaskauppaan ja ostin parit lakanakankaat, pinnasängynsuojareunuksen värkit ja hoitopöydän alustan kasaamiseen tarvittavat värkit. Ihan eri asia onkin sitten, että milloin tuon ompelukoneen saa kaivettua kaapista...



Mukelo on taas eilen ja tänään viettänyt hiljaiseloa, nyt sentään suvaitsi muutamaan kertaan jotain jalkaansa ojentaa. Tosi ärsyttävää noiden liikkeiden kyttäily!! Hermot tässä kyllä menee, jos muksu jatkaa tätä samaa superrauhallista rataa loppuun asti...



[color=purple] Leenis [/color] oli laittanut pinon alulle jo aamutuimaan, Hyvältä kuulostaa tuo teidän perhepotrettiseinä. Mä olen laittanut nyt äitiysloma tavoitteeksi laittaa hääkuvat albumiin (häistähän ei ole vasta kun reilu vuosi aikaa...)



[color=purple] Mammis [/color] siellä toimii koiravahtina. On nuo karvaturrit kivoja. Ja ihana muuten tuo meidän pinnasänky on :) On pitänyt muutamaan otteeseen päivän varrella käydä ihan vartavasten sitä tuojottamassa :D Patjat ja peittokin siellä on, kovasti tekisi mieli laittaa lakanatkin jo, mutta koitan hillitä itseäni...



[color=purple] Kesis [/color] siellä pohtinut omaa tulevaa äitiyttään. Voin kyllä varmasti vannoa, että moiset ajatukset käyvät jossain vaiheessa kaikkien odottajien päässä. Ja varsinkin nyt kun olet päässyt lomailemaan ja asioita kerkeää joskus miettiä liikaakin. Varmasti kun sen lapsen siihen vierelle saa, niin siitä ei enää koskaan pystyisi luopumaan. Itselläkin välillä tuntuu, että kun voisi vaan kääntää kelloa taaksepäin ja perua koko vauvan, mutta suurimman osan ajasta tuntuu, että mukelo on jo nyt tärkeämpi kuin oma henki.



[color=purple] Hoyt [/color] on siellä ruvennut miettimään naimisiinmenoa :D Nuo ikävät tapahtumat kyllä kovasti pistävät miettimään asioita (kovasti pahoittelut muuten tuttavienne puolesta :( ). Kyllähän se naimissaolo aina luo tietynlaista turvaa. Meilläkin kämppä ja auton ovat kummatkin miehen nimissä (itse kun tässä vasta valmistuin) ja todellakin, jos hänelle tapahtuisi jotain, niin tyhjän päällehän sitä jäisi. Tosin jos mukelo olisi olemassa, niin hänhän ne kyllä perisi...



[color=purple] Nincalla [/color] ollut oikea kypsytys päivä. Kieltämättä, jos ei hommat toimi neuvolatädin kanssa niin eipä se herkkua ole. Kesikseltä tulikin tuohon vauvan kääntämiseen tietoa.



[color=purple] Viivi [/color] siellä on kevään odotuksen tunnelmissa. Kieltämättä mikäs sen ihanampaa kun pikkupakkanen ja täysillä paistava aurinko. Täälläkin päin moisia kelejä on ollut parina viime päivänä, kummasti tuo aurinko saa tuntemaan olonkin ihan eri lailla energiseksi.



[color=purple] Iida-linnea [/color] on reissun päällä ja autokauppojakin on suunnittelilla! Näinhän se on, että kun kuumetta on, niin siihen ei auta muu kun tuo kuumeen aiheuttajan saaminen, oli kyse sitten vauvasta tai autosta :D



[color=purple] Hankin [/color] oli käynyt palstalla pyörähtämässä. Rumpaliko on jo kuukauden vanha, menee se aika nopeasti!



[color=purple] Mooli [/color] on joutunut muuttamaan makkarista pois. Kuorsaaminen on kyllä kamalaa, ja varsinkin jos muutenkin heräilee yöllä enemmän kuin tarve vaatii, niin siitä ei toisen röhinät paljon mieltä ylennä! Toivotaan, että saatte miehen hiljenemään :)



Vitsi, kun ei tuo kylki tykkää edes pikkasesta nettisurffailusta, pitää lienee siirtyä sohvalle rötväämään ;D Mukavasti nämä sivut taas jumittaa, joten toivottavasti ei nyt mitään kovin oleellista mennyt ohi silmien!



Mukavat illan jatkot kaikille!



Coltsfoot ja Elsa 35+2 (höh, vitsi tuo 35 kuulostaa jo isolta!)

MAMMIS, kiva kuulla että se kätilön keskustelu oli hyvä sessio. Huomenna itsellä sama edessä. Ai ne kyselee sellaistakin että leikkaako mies napanuoran.. :) Enhän mä voi sen puolesta sanoa! Jos sen kädet tärisee niin ettei se saa pidettyä saksia käsissään... no, ei kai tuo keskustelu silti kiveen kirjoitettua ole, vaan tilaneessa voi soveltaa. Hauveli on teitillä hoidossa :) Olikos teillä itsellä myös hauva vai onko tämä teillä aina aika-ajoin hoidossa? Toivotaan muuten että saat korvauksia lymfasta, se turvotus mitä oot kuvaillut kuulostaa kyllä mun mielestä sen verran rajulta, että aika hassua on jos ne ei anna lähetettä tai korvaa mitään...



KESIS (ja MOOLI myös :), saitkin jo vahvistusta että aika normaaleja taidat ajatella. Itselläkin välillä on käynyt se peruutusnappi mielessä... mutta aika nopeesti on ne fiilikset onneksi hävinneet. Ainut mikä tässä itselleni tosissaan tökkii on tää kömpelöäkin kömpelömpi olotila tän valtavan vatsan kanssa. Ihmeen hyvin oon kuitenkin jaksanut kaikki muut vaivat vaikka se kärsivällisyys ei kuulu mun varsinaisiin hyveisiin. Mieskin ihmetteli samaa yks päivä... :) Eihän tässä enää onneks kuule pitkään ole kun se nyytti on kainalossa ja luotetaan HANIN sanoihin, että kyllä se luontainen rakkaus lasta kohtaan syttyy ennemmin tai myöhemmin. Hyvä mamma on susta tulossa! =)



HOYT, tosi ikävä juttu tuo onnettomuus. Vaikka ei itselle ihan lähelle osuiskaan, sekin koskee kun näkee että läheinen ihminen kärsii. Jaksuja! Ja se maistraatti kuulostaa pirteältä piristykseltä kevääseen :)



NINCA, sulla oli kaikenlaista ikävää pinoutunut. Harmittavaa :/ Tosi harmi tuo terkka, jos ei teillä kemiat pelaa. Ehkä voit koittaa suoraan lääkärin kanssa jutella tuosta synnytystapa-arviosta? Ehkäpä sitä kautta saisit itsellesi varmuutta kuvioon.



VIIVI, sulla onkin tosissaan jo jännät paikat käsillä =) Hyvä että turvaistuinkin on jo paikoillaan, eihän sitä koskaan tiedä milloin pitää lähteä tosihommiin. Auts - tuo sukkapuikko kuulostaa ikävältä... musta tuntuu että mulla on jo näillä viikoilla jotakin sen tapaista vihlomista toisinaan, mitäköhän ne on sitten kun ollaan ihan lopussa...



IIDA-LINNEALLA on ollut mukavat kyläilyt vanhempien seurassa :) Oon niin samaa mieltä sun kanssa, että oma sänky se on silti se paras paikka nukkua! Oon vähän huono nukkumaan muualla, jopa omien vanhempieni luona vieraillessa. Toisaalta, matkustellessa, kun siis on selkeästi jossakin lomareissulla ulkomailla, nukkuminen ei yleensä ole ongelma. Mut johtuu varmaan siitä kun kuluttaa niin paljon energiaa kaikkeen muuhun niin iltaisin on aika rätti.



COLTSFOOT, sulla on rauhallinen masuasukki ollut. Vitsi mä olisin onnellinen jos juniori antais mulle välillä pidemmän breikin! Joku muukin tais kommentoida että kun on niin vilkas vauva että potkii ja möyrii ihan koko ajan. Mä kuulun asukkini kanssa siihen kerhoon. No, molemmissa on varmaan puolensa, jos ei vauva potki - huolestuu ja kun se potkii alituiseen - alkaa ärsyttää... Näin se kai menee.



(.) Melkein menetin tajuntani siellä kosmetologilla tänään. Voi pojat että tuli tukala olo. Piti pyytää sitä hoidokkia nostamaan mut pystyyn, kuorimaan ne paksut filtit päältä, repimään silmälaput pois (pikku klaustrofobia meinas iskeä!) ja tuomaan mulle kannullinen vettä... Siinä 15 min ihmettelin että mustuuko silmissä vai eikö ja kulkeeko henki vai eikö ja sitten alkoi helpottaa. Luulen että se oli ne paksut vällyt (niinkuin tän mahan lisäksi mitään lisälämpöä tarvis muutenkaan...) yhdistettynä siihen höyrysuihkutuslaitteeseen mikä toi huonon olon. Muuten oli kyllä ihanaa olla hemmoteltavana ja nyt on kantapäätkin kuin vauvanpylly sileet ja pehmeet!



Nyt taidan mennä röhnöttää soffalle miehen seuraksi, mitäpä muutakaan kun lätkää kattoo... Huoh! Ei kai tuosta lätkästä vaan oo salakavalasti tulossa meidän YHTEINEN harrastus... voi eiiii! ;)



Leenis & jr 35 tasan edelleenkin

[color=#8B008B]Viivillä rottiskarouva sylikoirana.. ;) hihi! Niin se on tuo siskon hauvelikin välillä ihan sylivauva! Ja mun edesmennyt sheltti (noin neljäsosa tän hauvelin koosta) ei sit tykännyt olla sylissä kun sekunnin..



KIITOS Han kommentoinnista ja ajatuksien jakamisesta.. :)))



Mooli ¿ kiva jos mies on lupautunut hankkimaan hoitoa kuorsaukseensa! :) Se on hänelle itselleenkin hyväksi.. Saati sitten sulle jonka PITÄISI pystyä nukkumaan vieressä..



Coltsfoot on sitten reippaillut kangaskaupassa.. huh huh. Mä kyllä taidan olla laiska ja ostaa ihan suosiolla ne tarvittavat reunapehmusteet ja lakanat pinnikseen.. Vaikka taitaa se mun sisko olla sen verran innostunut täti että se on jo kuikuillut jotain muumilakanoita.. :)



Leenis ¿ ihan kiva oli juu keskustelu. Se kysäisi tosiaan sitä että luulenko että mies haluaa leikata napanuoran ja kylvettää vauvan.. Ja että saako vauvan nostaa mun rinnalle heti ¿ulostulon¿ jälkeen sekä haluanko sitten heti yrittää imetystä. :) Tuumasin että mun mies varmaan olis ottamassa vauvasta koppia jos se sille sallittaisiin, on sen verran innostunut.. Ja nuohan nyt on vain sellaisia ajatuksia synnytyksestä TÄSSÄ vaiheessa, eli on ihan normaalia muuttaa mieltään sitten myöhemmin kun asiat todella on ajankohtaisia.. Niin ja hauveli on lainahauveli! Oma sheltti nukkui vanhuuttaan pois n. 2v sitten ja onneksi on ollut siskon hauveli jota on saanut aika ajoin lainata ja paikata pahinta koirakuumetta. :) Nyt odotan että äiti & isä ottavat uuden luffen, sitten sitäkin saa lainata!!!



¿kiva¿ kuulla sun kosmetologiseikkailusta.. kröhöm. Oon nimittäin huomenna itse menossa makoileen siihen pedille n. 2,5 h ajaksi. Jalkahoito + kasvohoito. No, kylläpä ne kosmetologit tajuaa tilanteen, täytyy ehkä vähän vinkata josko sais sitä tuolia jotenkin vähän ¿pystympään¿ asentoon.. Jos sitten pitäisikin loppuiltapäivän ihan vapaana, niin voisi tulla suosiolla kotiin pötköttelemään ja toipumaan höyrytyksistä.. ;)



Mä kävin tänään body pumpissa!!! :))) Tekipä kutaa! Totesin että ¿ piru ¿ jos ei ala turvotus helpottaan niin lähden painoja nosteleen.. ;) (paljon pienempiä painoja tietty kuin normaaliolotilassani harrastin, mutta silti) Ja kyllä täytyy sanoa että kun siellä puuhasteltiin yläkropan lihaksia niin alkoi oikein veri kohista suonissa. Näin jälkikäteen on TOSI HYVÄ OLO! Mies oli vielä niin kultainen että oli lämmittänyt saunan valmiiksi ja tehnyt ruokaa.. AH! Jeps, nyt menen miehen viereen soffalle katsomaan futista.. Ja nukahdan tasan tarkkaan 15min siitä kun olen pistänyt kaurapussin selkäni taa.. ;)



Voikaa hyvin! Huomiseen!



Mammis[/color]

Kesis: Täällä on toinen, joka ei oikeastaan enää jaksaisi olla mahansa kanssa. Vauvan hikka ei tunnu aina mukavalta. Eikä näiden uusi leikki, jossa tungetaan jalka kylkiluihin ja nyrkki nivustaipeeseen¿ Näillä on välillä tosi aktiivisia päiviä ja silloin tulee semmoinen olo, että olisivat jo välillä hiljaa. Toisinaan kun on taas rauhallisempaa, niin silloin huolestun, että onko niillä jotakin hätänä. Toisaalta olen tyytyväinen, kun Tiuhti ja Viuhti jaksavat olla vielä mahassa eivätkä ole vielä esittäneet mitään ulostulo yrityksiä. Risrtiriitaista tämä tämmöinen.



Hienoa, että Sere on saanut miehen kanssa rauhan aikaiseksi.



Nincalla on ollut huono tuuri neuvolantädin kanssa. Meillä neuvolantäti on vähän sellainen hössö ja tuppaa välillä unohtelemaan asioita. Lisäksi hän on tähän mennessä ollut joka kerta vähintään 20 min myöhässä ja mua ärsyttää se odotushuoneessa istuskelu¿ Ne penkit kun ei ole mitään maailman mukavimpia. Tekisi mieli mennä sinne aina myöhässä, mutta kun en kehtaa. Sillä kerralla täti olisi kuitenkin ajoissa :)



Tänään olin neuvolassa käymässä. Painoa oli tullut lisää 2,5 kiloa 2 viikossa. Yhteensä koko raskauden aikana vajaa 10 kiloa. Alkaa ahdistaa tuo paino, kuten niin montaa muutakin tällä palstalla¿ Turvotusta oli tullut vähän ja alapaine oli vähän koholla. Vauvojen sydänäänet kuului hyvin ja sf-mitta oli 39. Tähän asti olen ollut nätisti vähän yli sen neuvolakortissa olevan yläkäyrän, mutta nyt sitten hypättiin oikein kunnolla. Toivottavasti kasvu ei jatku tuota vauhtia. Muuten mä en kohta enää pysty liikkumaan tämän mahani kanssa¿ Lonkka kipuanikin valitin siellä. Sanoivat vain, että syö panadolia ja lepää. No sitä mä olen tässä tehnytkin, mutta ei tuota lepäämistä kokoaikaa jaksa¿



Huomenna pitäisi mennä hammaslääkäriin toivottavasti viimeistä kertaa tällä erää. Vähän kyllä kammottaa se tuolissa istuminen. Se on aika alhaalla ja paikattava reikä on aika iso eli saattaa kestää kauan¿



Mukavaa illan jatkoa kaikille!



Kaneli ja Tiuhti&Viuhti rv 34 tasan