Ulkonäkö
Onko täällä ketään muuta ketä ahdistaa oma muutuva keho?
Mulla itsellä ei oo mitenkään hehkeä olo. Tällä hetkellä näytän pahasti lihonneeltä ja löllyvää löytyy. Viikkoja on alle 11. Mutta tiedän ettei olo helpota jatkossakaan, kokemusta on. Yritin esikoisesta nauttia pinkeestä ja pyöreestä vauvamasusta mutta silti joka kerta ällötti omat reidet ja pakarat, yök! Raskaus on vielä mulle sellasta aikaa ettei toi liikunnan harrastus oikeen onnistu, heti alusta asti kohtu alkaa painamaan joihinkin hermoihin ja pienellä rasituksella jo se vie jalat alta.
Väsymys ja huonovointisuus on vielä jatkuvasti lisännyt sitä ettei jaksa kiinnittää mitään huomiota syömiseen, kuhan syö että vältää kuvotuksen.
Olen suhteellisen pienen kokoinen joka mun mielestä vielä edesauttaa että kaikki ylimääräinen näkyy. =( Tätä raskautta ei vielä oikeen kerkee " kuuntelemaan" lainkaan niinkuin esikoisesta, niin tuntuu että kokoajan tulee vaan negatiiviset puolet pintaan.
Hitto että pitään niin paikkaansa se miten odottavan aika on pitkä... tässä ei kesään mennessä muuta tehäkkään kun lihota!!! Ja siitä sitten oma aikansa ennen kun (jos ikinä) ollaan omissa pienemmissä mitoissa.
Olisi kiva kuulla muiden mielipitäitä.
Kommentit (4)
Minua ei nyt mitenkään ällötä mutta en myöskään mitenkään ihaile tätä lihavempaa olomuotoa. Välillä ärsyttää kun mitkään vaatteet ei käy päälle ja pitää ostaa uusia, isompia paitoja ja housuja. Mutta pyöreä massu on ihan kiva :) Minulla nyt vaan on sellainen taipumus että ensin kasvaa takapuoli, sen jälkeen alkaa vasta maha kasvaa. Ei kuitenkaan haittaa koska nämä kilot lähtee aina muutamassa viikossa pois synnytyksen jälkeen. Neljättä nyt odotan.
Olen normaalisti pienikokoinen 160cm ja alle 50kg. Nyt painoa tullut reilusti painan yli 60kg (rv 36+4). Kiristää välillä tosissaan hermoja olla näin kömpelö, en ole tottunut siihen että on mitään ylimääräistä tiellä. Huonoina päivinä varsinkin hermostuttaa, pienissä asioissa, kuten siivoamisessa esikoisen lelujen kerääminen on aika vaivalloista. Ja muutenkin kylla kaikki ketteryys ja sähäkkyys liikkumisesta hävinnyt. Ja alkuraskaudessa oli ulkonäöllisesti vaikeampaa kun näytti vain lihoneelta, eikä raskaana olevalta. Raskausarvet on kanssa sellainen asia jotka on ollut vaikeita hyväksyä. Onneksi ne ei kamalan pahoja ole, ainakaan vielä. Mutta pitää vaan jaksaa muistaa että tämä olotila on ohimenevä, ja kuitenkin niin ainutlaatuista aikaa että pienet kiukuttelut on kuitenkin vaivan arvoista. Ja itsestähän se on kiinni miltä raskauden jälkeen sitten jatkossa näyttää :)
Odotetaan kolmatta (ja viimeista) lasta perheeseemme. Nyt rv 18+3. Kolmatta kertaa siis raskaana ja ma olen joka kerta kaikinpuolin inhonnut tata olotilaa. Mulle koko raskaus on fyysisesti ja henkisesti ihan vihoviimeinen olotila. Henkisesti mieli kulkee vuoristorataa, useinmiten siella miinuspuolella viela. Fyysisesti pahoinvointi, oksentelu, vasymys, selkakivut, erittain pahat liitoskivut, suuri painonnousu (vaikka syön paljon suositeltua pienemman kalorimaaran!?!), raskausarvet jne.
Lasta kovasti odotetaan ja yritan mahdollisimman paljon olla ajattelematta itse raskautta. Kunpa vain pian olisi maaliskuu ja paasisi nauttimaan pienesta ihmisesta!
Mulle fyysinen huonotila varmasti aiheuttaa sita henkista " pahoinvointia" . Peilissa naen vain " valaan" , yliamarainen allöttaa. Raskausarvet tulivat jo ekassa raskaudessa ja niita on PALJON mahassa ja reisissa. Ei siis ole lainkaan " hehkea raskaanaoleva" olo:-(
Lapsen synnyttya paasee sitten taas pistamaan itsensa kuntoon. Sita kovasti jo odotan. Ja loppujenlopuksi talla " karsimyksella" on onneksi ihana tuotos:-)))
Jaksamista Sinulle!!!
bucomama ja pähkinä rv 18+3 seka isot tytsyt (6v ja 3v)
ei taija irrota mitää mielipiteitä...