Kättäri vai Nkl?

ja vielä Haikaranpesään. Niin ei ainakaan anneta lisämaitoa tai muuten päällepäsmäröidä ilman, että kysytään äidiltä ja isältä ensin.



Kyllä Kättärilläkin kipulääkettä saa, jos sitä vaatii (ja jos ei ole lääketieteellistä estettä). Siellä lääkkeitä vain ei tuputeta ensimmäisenä kivunlievityskeinona, kuten monessa muussa paikassa. Yleensäkin Kättärillä tuntuu olevan kivempi ilmapiiri sen puolesta, että äiti ja isä saavat itse vaikuttaa synnytyksen aikana tehtäviin päätöksiin, eikä mennä liian lääkäri-/kätilövetoisesti.

Ei siis omakohtaista kokemusta Kättäristä, mutta Nkl:sta kyllä.



Synnytykseen mennessä mulla oli lista asioista, joita toivoin koskien synnytystä ja vauvan ensihetkiä. Ei mitään kovin radikaalia; listalla mm. epiduraali, jos haluan, välilihaa ei leikata muutoin kuin pakkotilanteessa, vauvan saa suoraan rinnalle ja saa olla pitkään ja yrittää imetystä, isä saa pestä vauvan. Lisämaitoa tai tuttia ei anneta. Lisäksi oli alunperin toiveena toisenlainen ponnistusasento, jota kätilö pariin kertaan muistutteli ja kyseli, mutta tositilanteessa ei sitten huvittanutkaan lähteä sängystä minnekkään jakkaralle tms.



Eli synnytyksessä huomioitiin toisi hyvin kaikki toiveet ja synnytys meni oikein hyvin ja koin olevani hyvissä käsissä.



Osastolla meni myös kaikki loistavasti. Lisämaitoa ei annettu, vaikka vauva ei oikein aluksi osannut imeä. Kovasti autettiin ja tsempattiin imettämisen suhteen ja lopulta homma lähti sitten luistamaan. Mulla oli vauva koko ajan oman sängyn vieressä tai kainalossa, mutta olisi myös saanut viedä vauvahuoneeseen, jos olisi halunnut levätä rauhassa. Siinä tapauksessa toivat vauvat aina tissille, kun se aika koitti.



Itselleni ei varsinaisesti itse synnytystapahtuma " kokemuksena" ole se tärkein. Mulla suurimmat huolet liittyy lähinnä vauvan vointiin ja turvallisuuden tunnetta lisää tieto siitä, että Lastenklinikkakin on heti kellarikäytävän päässä, jos jokin menee vikaan.



Mutta kaikenkaikkiaan tuntuu, että loistovalintoja olisi molemmat. Varmasti kummassakin saa haluamansa (jos ei pyydä mahdotonta...), kun vaan muistaa ja kehtaa pyytää.

Me ollaan menossa Kättärille, ei Haikaranpesään. Esikoinen syntyi HP:ssä, ja siitä huonot kokemukset. NKL:lla olen joutunut asioimaan muuten odotusaikana, ja sieltäkin on vähän tylyt kokemukset äitipolilta. Jorvi olisi " oma" synnytyssairaala, mutta sieltäkään ei ole kovin hyvät muut kokemukset. Kättärin tavallinen synnytysosasto hyväksi havaittu, joten sinne mennään :).

esikoinenkin syntyi siellä ja olin erittäin tyytyväinen.

Toinenkin siis syntyi NKL:lla, tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta. En ole erityisemmin " luomuihminen" minkään suhteen, etenkään kivunlievityksen kannalta.

Esikoinen sai kyllä myös pullosta lisämaitoa NKL:lla, mutta imetyskin onnistui sitten ihan hyvin.



Toinen lapsi siis on jo syntynyt, ja todellakin onneksi NKL:lla, koska meille tapahtui se " ei tapahdu meille" , ja Lastenklinikan teho-hoitoa tarvittiin välittömästi. Oli helpotus että pääsimme vauvaa pian katsomaan käytäviä pitkin..



Mutta Kättäristä ei siis kokemuksia.

NKL:lla kyllä myös kuunnellaan synnytystoiveita minusta hyvin, ei sielläkään väkisin mitään piikkejä kankkuun työnnetä ;) Ja minulle ainakin on sattunut aivan ihana henkilökunta!

Mutta summa summarum. Jos joskus vielä synnytän, minua ei käännytettäisi NKL:n ovelta kirveelläkään..

Uskon että molemmat ovat ihan hyviä paikkoja, loppujen lopuksi moni asia riippuu siitä, kuka kätilöistä kohdalle sattuu. Kättäristä mulla päällisin puolin ihan hyvät kokemukset, mutta sittenkin muutama asia on jäänyt kaihertamaan ja siksi nyt suuntaan Naistenklinikalle. Tosin ihan varmastihan sitä ei tiedä, missä sairaalassa sitten h-hetkellä on tilaa, joten kannattaa varautua siihen, että joutuukin synnyttämään toisessa sairaalassa kuin missä suunnitteli.



Esikoinen syntyi siis Kätilöopiston Haikaranpesässä. Haikaranpesässä oli minusta ensisynnyttäjälle se hyvä puoli, että siellä oli tarjolla synnytysvalmennusta, joka omassa neuvolassa oli aika olematonta. Lisäksi oli mukavaa tehdä synnytyssuunnitelma etukäteen, minulla kävi vielä sellainen tsäkä, että synnytyksen loppuvaiheessa vuoroon sattui sama kätilö, jonka kanssa olin suunnitelman tehnyt. Ja toiveita tosiaan kuunneltiin siltä osin, että sain synnyttää jakkaralla, välilihaa tuettiin ekä leikattu, peräruisketta ei tarvinnut ottaa jne. Mutta sitten ne huonot puolet: halusin kokeilla ammetta kivunlievitykseen ja se ei todellakaan toiminut minulla. Vettä oli niin vähän, että ammeessa joutui olemaan selällään ja se selällään olo synnytyksessä oli minusta ihan kamalaa. Mutta ensimmäinen vuorossa ollut kätilö oli sitä mieltä, että siellä ammeessa pitäisi pysyä tunnin verran, vaikka olisin halunnut pois ja kokeilla jotain muuta. Kiltisti siellä sitten pysyin, vaikka pahalta tuntui. Sitten lopulta sain tulla pois ja sain ilokaasua, joka auttoi hyvin, enkä muuta enää tarvinnut. Mutt



Haikaranpesän vuodeosastosta ei ole kokemusta, koska jouduin oman kuntoni takia tavalliselle osastolle, saimme tosin perhehuoneen. Omahoitajana oli aivan ihana kätilö, mutta kaikkien muiden kanssa ei oikein synkannut. Esimerkiksi, kun olisin kaivannut imetysasentojen kanssa vähän ohjausta, oli kohtelu todella tylyä. Toinen juttu on sitten tämä lisämaitoasia. Esikoinen itki koko ensimmäisen yönsä ja aamulla sitten ihmettelimme kätilölle, että mikä oikein on vikana, kun olemme yrittäneet imettää ja vaihtaa vaippoja ja silti lapsi huutaa koko ajan. No tämä ihana omahoitaja sitten totesi, että sillä on varmaan nälkä ja toi lisämaitoa. Sitten aloimme hörpyttää niistä kumikorkeista. Seuraavaksi yöksi saimme viedä vauvan muutamaksi tunniksi kansliaan hoitoon (tässä vaiheessa olin itse valvonut 3 vuorokautta putkeen ja väsymys oli melkoinen) ja kansliassa hoitajat olivat todenneet, että vauva on niin nälkäinen, ettei tässä mikään hörpyyttäminen enää riitä, vaan sai pullosta maitoa. Seuraavana päivänä maito sitten nousi ja imettäminen sujui hyvin ja vauvakin sai lopulta mahansa täyteen.



Eli minusta tuo lisämaitoasia kyllä hoitui tosi mallikkaasti Kättärilläkin. Mutta olen kuullut, että Haikaranpesässä ja sillä toisella tavallisella osastollakin, ollaan maitoasian suhteen tiukempia. Olisipa vain joku kertonut minulle, että vauvan voi oikeasti tulla nälkä ennen kuin se maito nousee, niin olisin itse tajunnut pyytää sitä lisämaitoa jo aikaisemmin. Mutta kun valmennuksissa vain toitotettiin, että ne pari tippaa ensimaitoa riittävät kyllä maidon nousuun saakka, niin tyhmänä ekakertalaisena tietysti tähän uskoin.



Nyt siis Naistenklinikalle, koska haluan varmistaa, että saan tarvittavan kivunlievityksen ja myös lisämaitoa tarvittaessa. Tosin nyt tokakertalaisena osaisin varmaan itsekin paremmin vaatia noita asioita. Kertaan vielä, että kokonaisuutena Kättärikin oli minusta ihan hyvä, aika pieniä juttujahan nuo olivat, eikä mitään oikeasti vakavaa sattunut, mutta ajattelin silti kokeilla vaihteeksi toista sairaalaa.

Moi,



Olen saanut molemmat lapseni NKL:lla ja kolmannen toivon myös saavani siellä (vaikka matka on nykyään NKL:lle pidempi kuin kättärille). Eka lapseni joutui valvontaosastolle pariksi päiväksi ja se sujui naistenklinikalla tosi kivasti. Lisäksi haluan tarvittaessa kivunlievitystä, enkä halua imetyspainostusta. Jos nyt käy samoin kuin aiemmilla kahdella kerralla (eli en nuku noin viikkoon ennen synnytystä) haluaisin saada edes pari yötä nukuttua kunnolla ennen kotiin tulemista (eli lapsi yöksi hoitoon, nukahtamislääkkeet), jotta en ole ihan rikki kun saavun kotiin ja jotta unettomuuskierre ei käynnisty kunnolla.



Mielikuvani on, että NKL olisi äitimyönteisempi (joka mielestäni on myös monissa tilanteissa vauvamyönteisyyttä), mutta voihan olla että olen väärässä.