Onko kenelläkään ollut kivuton synnytys?
Kommentit (16)
oli lähes kivuton. Kotona ainoastaan kivuliata supistuksia ja olin jo 4 cm auki kun tultiin sairaalaan. Mitään ei sattunut sen jälkeen vaikka tulimme sairaalaan ennen klo 8 aamulla ja sain epiduraalin klo 12. Vauva syntyi klo 15:57. Ponnistusvaihe kesti melkein tunnin. Odotin vaan koko ajan että pian varmasti rupee ottamaan kipeetä. Mutta pääsin helpolla. Nyt olen taas raskaana ja kakkosella la 24.2.2006
En pelkää tulevaa synnytystä mutta luultavasti en voi päästä yhtä helpolla kuin viimeksi...
silti molemmille laitettu epiduraalipuudutus?
Itse päätin ennen synnytystä,etten ota epiduraalia tai muita puudutuksia ennen kuin kivut on sietämättömät.
Kipu on niin yksilöllinen käsite mielestäni. Jollekin pieni kipu voi
toiselle olla sietämätön.
Oma synnytykseni oli mielestäni lähes kivuton. Sain ainoastaan
ilokaasua,joka auttoi minulla tosi hyvin :)
Pääsin sen avulla kivun ulkopuolelle.
Ei kannata supistuksen aikana katsoa kelloa...muuten tuntuu ikuisuudelta,sen huomasin.
kun kätilö ehdotti sellaista. Ajattelin että jossain vaiheessa se kipu varmasti iskee.
Miksi kärsiä jos voi valita mahdollisimman kivuton synnytys.
Ei tosiaan minkäänlaista kipua siinä vaiheessa kun epiduralia laitettiin eikä se jälkeenkään.
Ensisynnyttäjänä uskoin kaiken mitä kätilö mulle sanoi / ehdotti.
Hyvin meni ja ei ole jäännyt pahoja muistoja ollenkaan synnytyksestä. Josta on tarkalleen vuosi tänään klo 15:57 meille syntyi tyttö 3570 g, 52 cm ja py 33,5 cm =)
FiaWee:
Miksi kärsiä jos voi valita mahdollisimman kivuton synnytys.
no niin... ei se epiduraaliton synnytys mitään kärsimystä ole.
Minulle tärkeämpää oli mahdollisimman luonnollinen, lääkkeetön synnytys. Itselle olisi ollut kärsimystä se, jos olisi pitänyt joku neula selässä maata sängyssä, puhumattakaan katetroinnista ja pinnistä vauvan päässä.
Kärsimykset tarkoittavat monille eri asiaa, se pitäisi muistaa. Ja toisten valintoja kannattaisi myös pystyä kunnioittamaan.
Mutta ap kysymykseen vastaten, enpä usko että täysin kivutonta synnytystä on ilman noita lääkeaineita. Mutta en kumpaakaan synnytystäni kuvailisi kivuliaaksi, vaikka kivunlievityksenä sairaalassa olivat vain vesiallas ja ilokaasu.
Lähinnä siksi, että sain nukuttua ennen ponnistusvaiheen alkamista, olin meinaan epiduraalin laittoon mennessä ollut hereillä jo kaksi vuorokautta (synnytys sinänsä oli suht nopea, mutta " hereillä pitäviä" supistuksia oli tullut jo parin vuorokauden ajan). Kätilö totesi että nyt olisi sopiva hetki ottaa epiduraali, ja hänen mielestään olin sen näköinen että tarvitsen sitä (mitä ikinä tarkoittikin). Toinen syy oli se, että halusin ponnistusvaiheesta kivuttoman, ja tiesin (okei, luulin tietäväni) että ilman puudutusta se sattuu. Mutta supistukset sinänsä oli ihan siedettäviä, enkä pelkästään niiden takia olisi epiduraalia ottanut/tarvinnut.
...ja tekee omat valintansa sen mukaisesti. Toisten valintoja tosiaan pitäisi pystyä kunnioittamaan ;)
Minua ei muuten katetroitu, eikä ollut mikään pakko maata sängyssä epiduraalin laiton jälkeenkään (mutta minä nukahdin, joten makasin sitten sängyssä ponnistusvaiheeseen asti). Vaihteleekohan käytäntö sairaaloittain?
fiiniksi:
FiaWee:
Miksi kärsiä jos voi valita mahdollisimman kivuton synnytys.no niin... ei se epiduraaliton synnytys mitään kärsimystä ole.
Minulle tärkeämpää oli mahdollisimman luonnollinen, lääkkeetön synnytys. Itselle olisi ollut kärsimystä se, jos olisi pitänyt joku neula selässä maata sängyssä, puhumattakaan katetroinnista ja pinnistä vauvan päässä.Kärsimykset tarkoittavat monille eri asiaa, se pitäisi muistaa. Ja toisten valintoja kannattaisi myös pystyä kunnioittamaan.
Mutta ap kysymykseen vastaten, enpä usko että täysin kivutonta synnytystä on ilman noita lääkeaineita. Mutta en kumpaakaan synnytystäni kuvailisi kivuliaaksi, vaikka kivunlievityksenä sairaalassa olivat vain vesiallas ja ilokaasu.
Muistan ajatelleeni että " olisi varmaan aika rajua hommaa ilman ilokaasua" .
Epiduraali laitettiin koska nopeuttaa synnytystä eikä minulla ollut mitään antipatioita muutenkaan sitä vastaan, mutta kyllä pelkkä kaasukin olisi riittänyt. Ja epiduraali todella vauhditti hommaa niin paljon, etten ehtinyt nukkua kuin n. 20 min laiton jälkeen.
Siinä vaiheessa kun mietin että jos sais buranaa voisi vielä yrittää nukkua, kätilö tutki ja sanoi että voi alkaa ponnistaa.
Alun " pahimmassa" vaiheessa täydellisen lievityksen toivat ristiselälle laitettavat lämpöpakkaukset ja kaasu.
Sain myös sen käsityksen että aika lailla taitavasti ja oikea-aikaisesti kätilö operoi pinta- ja varsinaisten puudutteiden kanssa kun ei tuntunut missään vaikka pari tikkiä tuli.
Seela1:
Epiduraali laitettiin koska nopeuttaa synnytystä
tämän halusin tulla oikaisemaan:
RENTOUTUMINEN nopeuttaa avautumisvaihetta, ja epiduraali voi rentouttaa synnyttäjän --> avautuminen nopeutuu. Epiduraalilla voi olla myös päinvastainen vaikutus, eli se voi hidastaa synnytyksen edistymistä.
Itse epiduraali ei ole tae synnytyksen nopeutumisesta, tämän vain halusin tarkentaa - niinkun varmaan Seela1:kin tarkoitti, mutta ajattelin varmuuden vuoksi tarttua tähän, ettei tule kenellekään pettymystä synnärillä kun niin ei käynytkään ;-D
todella lempeä (kivulias vaihe koko hommassa oli 3 minuutin ponnistusvaihe), mutta supistukset olivat todella lauhkeita. Voisin kuvailla sitä pieneksi vatsasäryksi. Odottelin kokoajan supistusten tehostuvan, eihän kivuttomat supistukset voi kohdunsuuta avata, edellinen synnytys oli syöksy (40 min) ja supistuskipu aivan sietämätön.
Sairaalaan jouduttiin lähtemään ekasta supistuksesta,(lääkärin määräys syöksyn pelossa). Matkalla niitä tuli kaksi eli sairaalaan saavuttua oli ollut 3 mitättömän tuntuista supistusta.
Olin varma kotiin paluusta, mutta kohdunsuu auki 8 cm! Eikun saliin, kalvot puhki ja ponnistamaan. Niin syntyi kivuttomilla supistuksilla 35 minuutin kuluttua ekasta supparista poika.
En ole ennen uskonut että synnytysupistukset voivat olla kivuttomia, mutta nyt sain kokea kauniin ja lempeän synnytyksen. Tuolla tavalla olisin kaikki lapset halunnut synnyttää!
oli mielestäni aika kivuton esikoisen synnytys 4 ja puol vuotta sitten.
Minäkin sain epiduraalin, koska minun alaselkä oli aivan sairaan kipeä siitä makaamisesta. Menin sairaalaan edellisenä iltana, koska synnytys piti käynnistää rv 40+6 aamulla klo 6. Onneksi se sitten alkoi itsekseen klo 4 pienillä supistuksilla, jotka tuntuivat vain mahan kovenemisilla ja pienillä nippauksilla. Klo 10 mentiin saliin ja heti kiinni piuhoihin (kukaan ei koskaan selittänyt että miksi! ) ja käskettiin olla liikkumatta kyljellään. Ehkä noin tunnin välein sai vaihtaa kylkeä, silloinkin kätilö avusti vieressä niiden johtojensa kanssa. Mulla oli mennä aivan hermot siinä touhussa! Vessassakin sai käydä vain että kätilö oli siinä vieressä pitämässä niitä johtoja! Joskus puolenpäivän aikoihin puhkaistiin kalvot. Muistaakseni joskus kahden maissa olin yksinkertaisesti niin puutunut tuosta hommasta (makaamisesta), selkää särki jne. että pyysin sen epiduraalin vain sen takia. Supistuksia mies luki käyrältä että nyt tulee, nyt tuli iiisooo..Ja mä en siis tuntenut niitä kuin pieninä nippauksina ja mahan kovenemisena.. Klo 16.00 alkoi ponnistusvaihe, joka kesti 16 min. Ei sekään niin kipeä ollut, ainut se painontunne..Tytär syntyi klo 16.16.
Nyt on toinen tulossa ensi kesänä ja ekassa neuvolassa jo ilmoitin, että toista kertaa en koko synnytystäni missään johdoissa makaa enkä epiduraalia ota! Sain kammon tuohon epiduraaliin, koska se kutina!!! Se hirveä kutina! Ei ollut kivaa maata siinä johdoissa, olla kaulasta alaspäin tunnoton ja siihen se armoton kutina! Olin kuin jonkun syyhyn tms. kourissa, enkä silti tuntenut ihollani mitään. Olin aivan varma, että tähän kuolen! Eikä kukaan viitsinyt kertoa minulle silloin, että se voi aiheuttaa kutinaa..Kuulin siitäkin vasta äskettäin kaverilta, joka valmistui sairaanhoitajaksi, että se on aika yleistäkin..Toisekseen pelkään, etten ehdi ajoissa synnärille 70 km:n päähän, jos en todellakaan tunne niitä tuota enempää.. :O
Kuitenkin olen menossa positiivisella mielellä synnyttämään, ei minulle tuosta kammoa/pelkoa jäänyt. Päinvastoin nyt tiedän mitä haluan!
fiiniksi:
RENTOUTUMINEN nopeuttaa avautumisvaihetta, ja epiduraali voi rentouttaa synnyttäjän --> avautuminen nopeutuu. Epiduraalilla voi olla myös päinvastainen vaikutus, eli se voi hidastaa synnytyksen edistymistä.
Niin, hieman epätarkasti ilmaisin itseäni.
Meille synnytysvalmennuksessa sanottiin, että liian aikaisin laitettu epiduraali hidastaa ja oikeaan aikaan laitettu nopeuttaa synnytystä.
Kätilö puolestaan sanoi, että jos epiduraalin kanssa malttaa/kestää odottaa siihen asti kunnes synnytys on kunnolla käynnissä (= ~4-5cm auki tms.), on odotettavissa nopeutus.
Synnytystoivelistaan olin kirjannut että haluan synnytyksen kannalta mahdollisimman oikea-aikaisen epiduraalin (jos ehtii) ja sellaisen myös sain.
Koko synnytyksen ajan olin aika lailla rento, kun olin niin tyytyväinen siihen kun olin lopulta _päässyt_ synnyttämään (41+0) ja sitten ei missään vaiheessa tullut mitään tarvetta hermostua mistään eikä hosua kun oli niin rauhallinen+mukava ilmapiiri ja hommat toimivat.
Eniten harmitti se, että aika alussa oksensin lakanoihin kun ei ollut kaarimaljaa juuri silloin lähettyvillä. Lisäksi minulla oli ilokaasun takia kova tarve jutustella jolloin näin kovasti vaivaa sen eteen, että jutut olisivat mahdollisimman loogisia ja normaalin oloisia.
ja ilman kovia puudutuksia..seuraavaa synnytystä odottelen ja toivon sen olevan yhtä " helppo" ..
esikoinen syntyi laskettuna aikana, synnytys 6,5 h josta ponnistus tuon puoli tuntia (tosin sen aikana kävin mm.vessassa..eli oikeastaan lapsi syntyi kyllä sitten hetken käveltyäni kahdella supistuksella..) , tottakai oli kipuja, muttei mitään mitä ei olisi kestänyt ja ne tosiaan loppui seinään kun poika syntyi..
jotenkin halusin vaan kirjoittaa et synnytys voi olla ihan siedettävää ja ihanaa luomunakin, sen ensimmäisenkin..
..tuntuu et nykyisin kaikkien pitäisi ottaa kaikki mahdolliset doupit (mullekkin niitä alkuun suorastaan tyrkytettiin..petidiiniä ja epiduraalia ja sain napakasti tapella vastaan ette ette laita..!)
Jos ei ole pakko ottaa mitään niin silloinhan kaikki ne riskit (epiduraalin) jää pois (lapsihan voi kärsiä happivajeesta, josta voi tulla aivovamma pahimmassa tapauksessa..luin yhdestä hyksin raportista..)samoin tiettääkseni petidiinissäkin on omat riskinsä..
eli pieni kipu mielestäni kuuluu synnytykseen..
Siis, neula selässä ei joudu kukaan makaamaan. Lapselle voidaan laittaa " pinni " päähän ilman katetriakin jos tarvis on.....
koska sydänääniä ei saatu kunnolla kuulumaan vatsan päältä (välillä kuului, sitten taas katosivat). Ja pinnin laiton jälkeen en todellakaan joutunut makaamaan sängyssä kuten joku taisi väittää (?), vaan sain kulkea pitkin sairaalan käytäviä niin paljon kuin halusin.
opuli:
Esikoisen syntymä melkein 2 vuotta sitten oli niin kivuton kuin olla voi. Supistukset tuntuivat alussa nipistelynä+vatsan kovettumisena, ja voimistuttuaan epämukavana paineen tunteena vatsalla ja selässä (ihan kun joku olisi puristanut vanteella vatsaa ja selkää), mutta kivusta ei voi puhua. Ponnistusvaihe oli täysin kivuton (en tuntenut mitään), kiitos hyvin ajoitetun epiduraalin (halusin nimenomaan kivuttoman ponnistusvaiheen, en niinkään avautumisvaihetta), juuri ennen ponnistamisen aloittamista tuntui todella epämukavaa paineen tunnetta peräaukon kohdalla. Se, ja ponnistusvaiheen hikoilu olivat kamalinta koko synnytyksessä. Väliliha leikattiin, se ei sattunut, ei myöskään tikkien laitto, parina seuraavana päivänä alapäätä vähän aristi istuessa.
Kyseessä oli ensimmäinen synnytys, avautumisvaiheen kestoksi kirjattiin 6h30 min + 43 min ponnistusvaihe. Seuraavan lapsen laskettu aika on kahden viikon kuluttua, ja kovasti toivon pääseväni yhtä helpolla tälläkin kertaa. Toisaalta, olishan se kivaa tietää millaisia ne paljon puhutut synnytyskivut oikein on ;)