Tammimammat tarinoimaan!!!

Ihanaa, joulu tosiaan lähestyy! Täytyy itsekin yrittää ehtiä kaikessa rauhassa jossain välissä joulumarkkinoille, kunhan ensin saisi työt tehtyä riittävän selkeään pisteeseen. Äitiysloma alkaa ylihuomenna, mutta käytännössä jatkan hommia vielä ensi viikon ajan (jos olo vain pysyy hyvänä). Ekat piparit on kuitenkin jo leivottu ja joulukorttejakin askarreltu esikoisen kanssa ahkerasti :)



Mun täytyy kyllä nostaa hattua sekä omille että appivanhemmille! He eivät ole juurikaan puuttuneet lastenkasvatukseen, vaikka kuitenkin apunamme ovat olleet tarvittaessa tosi paljon. Esikoiselle molemmat isovanhemmat on tosi rakkaita ja läheisiä :) Itsekin olen kuullut legendaarisia juttuja anopeista... Yleensä kylläkin he ovat olleet aggressiivisesti kaikkea luomuun kalskahtavaakin vastaan, esim. lapsentahtisuus yms. on pistetty " hömpän" ja " lepsuilun" piikkiin rajuin sanankääntein ;) Tuon valkosipuli-idean olen kuullut jostain itsekin, mutta kieltämättä ajatus tuntuu aika kummalliselta - miten ihmeessä valkosipulin saisi ensinnäkin edes pysymään korvan takana?! :D No, kai se silti voi toimiakin... eikä siitä ainakaan haittaa olisi.



Nyt täytyy jatkaa hommia. Tänään on neuvola, täytyy muistaa kysyä pahoinvoinnista. Se kun näyttäisi hiipivän takaisin :( Onko kellään käynyt samalla tavalla? Siis että loppuraskaudesta taas kuvottaisi herkästi? No, eihän tässä ole enää kuin n. kuukausi jäljellä, täytyy yrittää nauttia siitä - masua tulee kuitenkin taas ikävä, vaikka ihan lopussa sitä ei uskoisi ;)



MC Koppa ~rv 35, hui!

Verikokeissa jo käyty ja keskiviikkona siis äitipolille kuulemaa tuloksia ja kurkkaamaan vauvan vointia. Osastolle joudun sitten varmaan silloin keskiviikkona tai torstaina.



Tänään on kovasti supistellut ja tekevät jo oikein häijyä:( Elävästi palailee jo mieleen aiemmat synnytykset kun joutuu oikein silmät laittamaan kiinni kivusta... No, eiköhän siitä taas selvitä:) Täytyy kyllä myöntää, että aika kypsä alan jo olla tähän raskaana olemiseen! On niin kömpelö olo ja koko ajan jotain vaivaa. Toivottavasti siis nyytti pian sylissä:))



Hyvää viikonalkua kaikille!!!



Talvikki 34+0

Huomenia!



Tässä kun on jo joitakin öitä viettänyt enemmän tai vähemmän katkonaisesti nukkuen (torkahdellen) ja samalla stressannut sitä hirveää työmäärää, joka vielä pitäis selvittää ennen äippäloman alkua (19. päivä), olo on ollut melkoisen kärttyisä, suorastaan ahdistunut. No, äsken sitten otin ja soitin neuvolaan kysyäkseni, että voinko saada saikkua edes muutaman päivän - voisin kotona tehdä näitä arviointeja sun muita. Terkkari oli että ilman muuta. Keskiviikkona meen koululle järkkäämään vähän asioita, mutta sit torstaina pääsen lääkärin pakeille. Ihanaa! Enää ei tarvii panikoida ja repiä itsestään viimeistäkin voimanripettä vaan voin keskittyä olennaiseen... Ei pelota se miehen kertausharjoitusaikakaan (9.-14. päivä) niin paljon. No, koululla menee kyllä hommat ihan sekaisin, mutten todellakaan jaksa välittää.



Että sellaista masuun - ja muutenkin.



Anpoeista kyseltiin. Lastenhoitovinkkejä ei vielä ole sadellut, mutta anoppi on kyllä oikea pahanilmanlintu. Joka kerta kun ollaan yhteyksissä, se jaksaa muistuttaa, että odotuksessa ja synnytyksessä ei kaikki välttämättä mene hyvin ja vielä voimme lapsemme menettää. No, tottahan tuo, mutta miksi maalata piruja seinille? Itse keskityn mieluummin olemaan onnellinen kaikesta siitä, mikä on mennyt hyvin.



Ehkä anopin käytöksen taustalla on miehen siskon keväinen keskenmeno, joka järkytti meitä kaikkia tietysti kovin. Mua vaivaa edelleen se, että anoppi jaksaa mollata tätä siskoa miehineen sekä suoraan että selän takana - oma vikansa kuulemma että lapsen menettivät, kun kerran lapsivesipunktioon menivät. Viimeksi oli jo kielen päällä sanoa, että JOS tuomita halutaan, niin varmasti he ovat jo rangaistuksensa saaneet. Itse en halua ajatella, että me miehen kanssa oltaisiin jotenkin parempia kun ei seulontoihin menty.



Mutta että kokemani perusteella kärkästä(kin) arvostelua voi olla luvassa, kunhan tässä aika kuluu... vaikka periaatteessahan anoppi ei puutu meidän elämään mitenkään.



Mun oma äiti on sen sijaan ollut lastensa perheitä kohtaan aina mahtava. Resurssiensa mukaan se on aina tukena kun tarvitaan, mutta kukin on saanut tehdä asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Varmasti sen olis kerran jos toisenkin tehnyt mieli neuvoa tai muuten puuttua, mutta eipä ole hiiskunut mitään. Jotenkin musta tuntuu, että meiltä nuoremman polven ihmisiltä tuollainen ei koskaan tule onnistumaan - meissä ei taida olla sellaista hiljaista nöyryyttä tarpeeksi mitä vanhoissa (mun äiti on 70-vuotias).



Jep. Nyt suihkuun ja ton ainepinon kimppuun sitten. Ei se muuten kasa madallu...

No huh, kylläpä oli viimeinen työviikko semmosta haipakkaa ettei ehtinyt palstailemaankaan. Nyt siis vihdoin työt lopussa, pikkujoulut juhlittu ja äippäloma alkoi! Kaverit oli eilen järjestäneet vielä ihanan yllätyksen, baby shower-kutsut mun vanhempien luo kun äiti pyysi mut vaan siellä käymään...- mulle oli ensin hemmotteluhoitona intialaista päänhierontaa, kasvo- ja jalkahoito, kaikkea ihanaa ruokaa ja sitten vielä otettiin kipsivalos mun masusta ja saunottiin. Sain niiltä lahjaksi itkuhälyttimen ja jutskattiin koko ilta kaikkia synnytys- ja vauvajuttuja. Tosi kivaa ja piristävää... :)



Masuun kuuluu ihan hyvää ja vilkasta menoa, tällä viikolla onkin sekä neuvola että äitipolikontrolli, että loppuviikosta tietää sitten taas jotain lääketieteellisiäkin faktoja masuasukin hyvinvoinnista.



Oikeen mukavaa viikkoa kaikille tammiksille, yksi ja toinen alkaa varmaan tippua nyt äitiyslomalle että toivottavasti tulee oikein pitkiä pinoja meille...



Rosa rv 34+6

Mulla vielä sopeutuminen siiihen hepatoosiin melkoisessa vaiheessa. En ymmärrä, miten Talvikki on selväpäisenä kestänyt tämän niin monta kertaa. Hillitön stressi liikkeiden seuraamisesta. Jos on vähän aikaa hiljaista, niin heti huolestun. Levon huolelta saan vain nukkuessani. Päivät tuntuu piiiiiitkiltä.



Ottaa päähän. Ekaa raskautta lukuunottamatta olen aina ollut pelkoherkkä mitä lähemmäs loppua käydään. Tällä kertaa olin ajatellut asennoitua siten, että " koska vauvalla kaikki ollut hyvin, niin hyvin hän voi loppuun asti." Ja nyt sitten saakin oikeasti pelätä jotain oman pään kummituksia todellisempaa syytä. Tokko tämä stressaaminenkaan ihan hyvästä on. Onneksi voin kevyesti tuulettaa päätä tekemällä hillitysti töitä.



Minun anoppi on ihan jees, antaa olla rauhassa. Ex-anoppi kaipaa mua kovasti, senkin kanssa ihan hyvät välit. Enemmän on täytynyt äidin kanssa aikoinaan käydä reviiririitoja.



enyo 35+6

Täytynee kommentoida tuohon liikelaskentaan... mulla on nimittäin kans niin et panikoin sen kans välillä tosi paljo. Mun mielestä tämä masuasukki on ollut alusta asti sellainen et elelee hiljaiseloakin välillä ja sit taas joku toinen päivä on niin vilkas et mietityttää sekin! No, nyt viikonloppuna pe ja la oli taas hiljaisempaa, muutamia pieniä liikkeitä tuntu (makasin kyljellään ja yritin vähän herätelläkin mut ei oikein mitään vaikutusta) ja koko ajan jännitin et mitä tää nyt sitten on, täytyskö lähtä käymään tarkistuttaan tilanne vai ei... meiltä matkaa synnärille noin 40 km ja sit kun niistä käynneistä joutunee maksamaan sen 22 e/kerta niin ei ihan huvikseen viittis lähtä. No, eilen sit iltaan mennessä helpotti kun asukki hytky puolelta toiselle :) että rauhamaassa taas vähäksi aikaa.



Supisteluja tuntuu päivittäin, nyt kuitenkin ehkä 2 päivää ollut niiden osalta vähän paremmin eli ei niin montaa kertaa kuin aikaisemmin. Oon sit kuitenkin joka kerta kun tunne tulee et maha alkaa kovettumaan, jännittyneessä tilassa et meneekö se ohi, jatkuuko, tuleeko kivun kanssa vai ilman ja sitten pyörii vain koko ajan mielessä sekin että en ole vielä valmis menemään synnyttämään! Eli hommia on vielä jotka haluan saada alta pois ennen kuin tapahtuu. Tämä pelko näiden supistusten aikana on siis ilmaantunut sen jälkeen kun kävin siellä äippäpolilla, kun se lääkäri tuumi et vielä kun edes viikko, mielellään kaksi saataisiin lisää niin olis turvallisempaa synnyttää. Tulee sitten aina mieleen kun supistus tulee et nytkö se sit kuitenkin lähtee tulemaan ja vielä kun olis matkaa jäljellä ennen kunnon lupaa. hui... ei varmaan kantsis ajatella koko asiaa eli tulee jos on tullakseen, mut helpommin sanottu kuin tehty!



Sairaalakassin ajattelin kuitenkin alkaa pakkaamaan ettei sekin jää tekemättä. Onko teistä kukaan vielä pakannut?? Saako teidän sairaaloissa olla yhtään omilla vaatteilla? eli esim. oma aamutakki? tai jotain muuta? Itse en tiedä yhtään, täytynee kavereilta alkaa kyselemään.. mut ahistaa ajatuskin niistä sairaalan kuteista.... hyi...



mut nyt postin hakuun ja sit puuhaileen jotain... hyvää alkanutta viikkoa tammimammoille! ja tietenkin heidän masuasukeilleen! :)



milla_s rv 35+3

nukkuminen todella pätkittäistä!Oli pahaolo ja vatsaan koski. Nukkuma-asentoa ei löytynyt. Puolilta öin armahdin työssäkäyvän mieheni ja siirryin vierashuoneeseen nukkumaan puoli-istuvaan asentoon kymmenien tyynyjen tukemana. Siellä mä sitten retkotin enemmän ja vähemmän unessa...



Onneksi tässä ollaan jo oltu tovi äipällä, tai siis saikulla ennen äippää, sillä en mä jaksas tehdä mitään missään!Eilen särki niin perkeleesti taas häpyluunseutua ja lonkkia!!!Kävelin ihan tosissaan kuin 100-v vanhus, joka askel äärimmäisen varovaisesti ja kipua ennakoiden. Hohhhoijaaaaaaaaaaaaaaaaa...... :(



Ihanaa oli, että mies palautui siis kotiin matkaltaan ja saatiin olla taas toistemme lähellä. Glögiä ja joulutorttuja sekä pipareita nautiskeltiin illallan ja katteltiin Idolsia. Onneksi Pete vielä mukana :)



Rosalla oli aika mukavan kuuloinen viikonloppu vauvajuhlien tiimoilta!!!Aivan ihanan huomionosoituksen ystäväsi järjestäneet!!!Upeaa!!Varmaan mieltä virkistää pitkiksi ajoiksi!!



Minun anoppini on aivan ihana tyyppi ja tulemme loistavasti toimeen!!Annamme kumpikin tilaa toisillemme jailolla kohtaamme aina ja halausten kera eroamme ja hän aina kyselee milloin tulemme taas ja soittelee toisinaan myös kuulumisia kysyäkseen. Oikein on onnistunut miniä-anoppi suhde!!!!!!!!!Samoin appiukko on mukava tyyppi, ei valittamista!!!!



Joo..se on maanantai..Taidan hakea Makuunin tyhjäksi dvd:stä ja kattelle niitä aikani kuluiksi.



Pärjäillään!



Meeris 33+2

Taas vasta heräiltiin :) on noi esikoisen unirytmitkin aivan pielessä, mutta lomallahan tässä ollaan..



MCKOPPA: Mulla on kans toi pahaolo hiipinyt takaisin, aivan kuten edellisessä raskaudessa. Ei pitäs tietääkseni olla vakavaa.. tosin mulla ei lauantaina mikään meinannut pysyä sisällä, mut nyt voidaan taas pikkasen paremmin..



Tänään tuli tasan 33 viikkoa täyteen, rupee jo jäskättää että kuinka monta viikkoa enää ollaan kasassa.. ja joko siel mahas oltas oikein päin..



Meillä ei anopin kanssa onneksi ongelmia ole ollut, vaikka kyllähän niitä neuvoja sillon tällön tulee.. Mut on niistä anopista ja appiukosta suurta apuakin.



nyt lähden aamupalan kimppuun..



Susku tasan 33!

Ymmärrän todella hyvin huolesi. Huolissani olen minäkin ja panikoin heti jos liikkeitä ei tule pienin väliajoin... Pakko myös myöntää, että kyllä tuo hepatoosi diagnoosi jotenkin masensi:( Enää en osaa yhtään nauttia tästä raskaana olosta vaan lasken vaan viikkoja ja päiviä, että voisin synnyttää vauvan. Toisaalta sitten taas tiedän, että meillä on jo kaksi tervettä lasta hepatoosista huolimatta:)



Mua supistelee kovasti ja se johtuu todennäköisesti hepatoosista. Aiemmilla kerroilla kun hepatoosi alkanut aiemmin niin supistuksia jouduttu lääkitsemään siinä vaiheessa kun maksa-arvot korkealla. Mun kroppa näköjään reagoi näin. Tulis nyt vaan äkkiä keskiviikko, että pääsis ultraan katsomaan, että vauva voi hyvin...



Vähän myös ahdistava fiilis tämä kun järjestelee kaikkia asioita etukäteen kun ei tiedä kauanko joutuu olemaan sairaalassa. Nytkin täytyy supistuksista huolimatta lähteä kaupungille hoitamaan asioita kun ei yhtään tiedä koska seuraavan kerran sitten pääsee.



Anteeksi tämmöinen negatiivinen viesti, mutta tuli semmoinen purkautumisen tarve...



Koitahan enyo jaksaa ja tietty kaikki muutkin! Sulla viikkojakin jo todella kivasti eli synnytys voidaan hyvin käynnistää jo nyt! Onneksi mullakin jo tuo 35 vko alkamassa eli aika hyvillä viikoilla ollaan:) Meillähän siis aiemmat syntyneet käynnistettyinä 37+2 ja 37+3!

On jääny tämä kirjoittelu melkein kokonaan viime viikkojen aikana, mutta olen käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia=)

Niin se vaan aika menee nopeasti eteenpäin ja tammikuu lähenee. Mutta sitä ennenhän tässä olisi joulu juhlittavana. En ole taas mitään valmisteluja saanut aikaan...kaikki jää viime tippaan niin kuin aina. Jouluvalot saanut ikkunaan ja siivousta saanut tehtyä mutta siinäpä se onkin. Joululahjat on vielä kaikki ostamatta, kiirus taitaa tulla. Ja minä kun olen niin joulu ihminen että kaiken pitäisi kuitenkin olla tip top=)



Kävin tuossa aamulla äippäpolilla, seuraavat vauvan kasvua kun viimeksi ultra antoi ymmärtää aikamoista jötikkää. Noh, painoarvio oli kolmisen kiloa tällä hetkellä...onhan se ihan mukavasti, mutta lääkäri sanoi että kun olen kuitenkin melko pitkä ja lantio vaikutti hyvältä, mahtuu huoletta syntymään. Varsinkin kun uskalsi melkein päänsä pantiksi lyödä että tästä vauvasta tulee joulukuinen. Paikat oli auki kahdelle sormelle, kaulaa oli vielä vähän jäljellä. Vauva laskeutunut ja kiinnnittynyt melko hyvin jo. Sitä tämä taitaa olla koko v.lopun yli kestänyt menkka jomottelu. Hui kauhistus=)alkaa ihan jännittämään.

Siellä ultrassa näkyi sukupuolikin, mutta kerrottakoon se sitten vauvan synnyttä vasta.=)



Joku kyseli sairaalakassista, olen pakannut vauvan kassin valmiiksi, ja oman kassin osittain...täytynee varmaan pakata loppuun nyt lähipäivinä. V.loppuna sain kaikki viimeset tavarat vauvalle ostettua ja laitettua...nyt on vauva tervetullut=) Nyt joutaa käydä joulua laittamaan.



Pitää lähteä torkut ottamaan kun väsyttää kovin paljon, oikein hyvää joulun ja pienoikaisen odotusta kaikille!



-elli84- rv 36

Niin se vaan joulu lähestyy uhkaavasti...LÄhden kohta ystävän kanssa jouluostoksille, kun miehellä vapaapäivä niin pääsee rauhassa ilman tyttöä =)



Vauva on nyt poikittain mahassa, ja yllättävän tukala olo! Jotenkin en ollut ajatellu, että poikittain olo tässä vaiheessa tuntus näin hankalalta. Tuntuu että on ihan täynnä vauvaa, ei pysty kumartamaan ja olo on kerta kaikkisen kömpelö. Tuntuu ettei voi istua kauaa, painaa, eikä jaksa tytön kanssa leikkiä lattialla jne. Kääntyis nyt....



Anonpeista oli puhetta. Mulla on kerta kaikkisen ihana anoppi kyllä. On alusta asti ottanut mut hienosti vastaan, oon ikään kuin tyttö jota hän ei koskaan saanut (2 poikaa) ja meillä hyvät välit. Lastenkasvatukseenkaan ei sen kummemmin ole puuttunut, ja on aina valmis auttamaan jos tarvis vaatii. Tyttö kun aina ollu huono nukkumaan, niin aina anoppilassa ollessa hän haluaa herätä aamulla että mä saan jäädä nukkumaan ja öisinkin ois valmis valvomaan, ja onkin valvonut pahimpina aikoina, kun olin jo ihan rikki, en uskaltanut enää yliväsymyksen takia olla päiviä kaksin tytön kanssa niin lähdettiin anopin luo huilaamaan. Anoppi vaan on siitä hauska, että edelleenkin neuvoo 3-kymppisiä poikiaan ja siinä sivussa miniöitään kaikenlaisissa asioissa ohimennen, kuten " Pukekaa lämpimästi kun lähette ulos, onko teillä nyt villasukat?" " Muistakaa nyt huilata viikonloppuna" jne. On alkanut jo itekin tajuta tän, ja osaa onneks nauraa itelleen, että miten sitä vieläkin puhuu lapsilleen kuin pikkulapsille konsanaan, neuvoo ihan kun aikuisilla ei omaa järkeä ois...



Appiukko sen sijaan....On aika voimakas luonne, kuten mäkin ja seuraukset sitten arvaa...Me tullaan kyllä toimeen hyvin, halaillaankin jne. Mutta joskus otetaan yhteen kunnolla, varsinkin nyt kun meille on tuota jälkikasvua siunaantunut. Appiukko puuttuu meidän lastenkasvatusasioihin kaikkien muiden sukulaisten edestä, anto todella typeriä kommentteja ja neuvoja sillon kun tyttö valvotti tosi paljon, tyyliin kun puette sille liikaa yöks niin ei kai se nuku, eihän kuumeisille lapsillekaan suositella puettavaks mitään että kuume laskee...No joo, jos tytöllä on tavallinen trikoinen vauvojen yöpuku, eikä kuumetta, niin ei se valvominen siitä johdu....Ja lapsen syömisistä on tapeltu kaikkein eniten, appiukon mielestä on ihan ok antaa 4kk ikäselle aurajuustoa, alle 1v pitää syödä jo KAIKKEA mitä aikuisetkin, muuten ei opi koskaan syömään MITÄÄN jne jne. Viime jouluna lähdin joulupöydästä kesken itkien ulos tupakalle kun alko taas tuo syömisistä tappelu, me kun ei sillon vielä haluttu antaa 1v tytölle suklaata tai mitään karkkeja, varsinkin kun teki just hampaita. Se oli tosi paha tappelu sillon, miehen velikin sitten jo hermostui kunnolla isälleen ja appiukko tappeli yksin kaikkia vastaan noista lasten ruoka-asioista =) On kyllä joutunut perumaan jo sanojaan, meidän tyttö kun on kaikkiruokainen ja syö hienosti jo ite kaikkea, ei ronklaa tms. Saas nähä mikä tappelu tän seuraavan kanssa on, vai joko uskoo että me ite tiedetään häntä paremmin, mitä alle 1-vuotiaalle annetaan ja mitä ei, ja että se lapsi kyllä saa aikanaan syödä kaikkea....



Että semmosta...Tosta appiukosta voisin kyllä kirjottaa vaikka romaanin, jos niikseen tulee joten taidan lopettaa tähän =)



Meen hetkeks lepäämään että jaksaa kaupungilla...Niin, ja jaksamista kaikille, erityisesti teille kellä on hepatoosia ym. ylimäärästä vaivaa!



Kölli 33+5

Eli heipparallaa kaikille! Pistän vähän väriä arkea piristämään![color=green]

Täytyy nyt heti pistää kommentteja kun muistan vielä mistä oli keskustelua..



Pahoinvointi; Täällä myös hiipinyt takaisin. Kiitos pahoinvoinnin paino on pudonnut viimeviikkoina muutamalla kilolla.. th meinasi, että pahoinvointi johtuisi siitä kun pikkuinen on jo kuitenkin aika iso ja painaa noita sisäelimiä.. Kuulemma aika yleistä että alkaa näillä viikoilla uudestaan..



Anoppi/Appi ; Tulen ihan hyvin toimeen molempien kanssa. Esikon syntyessä loukkaannuin muutamaan kertaan aika pahasti anopin kommenteista.Muutamasta ajattelemattomasta kommentista tuli kyllä tosi paha mieli, ihan kuin olisin hänen mielestään ollut todella huono äiti.. Mutta asioista on keskusteltu ja nyt meillä menee ihan hyvin ja ajoittain ajattelen, että hyvä tuuri mulla on käynyt kun voittopuoleisesti mukavan anopin olen saanut. Appiukon kanssa ei ole koskaan mitään kränää tullutkaan, vaan sen kanssa on aina tultu hyvin toimeen. Ja jännä juttu, mutta olen huomannut että oma äitini saa puuttua enemmän lapsen hoitoon, mutta joskus huomaan ajattelevani että jos anoppi olisi sanonut/ tehnyt noin loukkaantuisin..Jotenkin omalta äidiltäni kaikki on hyväksytympää..



(.) Viikon hiljaiselo otettu takaisin ja taas on masussa melkoinen vauhti ollut päällä. Saivatpahan äidin kylkiluut hieman huilia välillä. Ja asento on pienellä aina vain se sama; selkä vasten mun vas. kylkeä. Ja pään sijainnista ei todellakaan epäilystäkään, kun tuntuu " pallo" tuolla jalkovälissä. Kovasti on viime päivinä supistellut ja muutamaan kertaan on jo iskenyt takaraivoon pieni pelko, että ei kai tämä vielä sitä ole.. Nyt on noi supistukset sen verran pelotelleet, että sairaalakassia olen pikkuhiljaa alkanut pakkailemaan. Pienen tavarat ja jopa kotiutumisvaatteet on valmiina.. Tänään sain steriloitua rintakumit, yhden tuttipullon ja kaksi huvituttia, kynsisakset sekä pikkuniistäjän ja muutamia helistimiä. Nyt on kaikki valmiina, sitä omaa kassia vaille..



Pelottavasti tuntuu siltä että ennen ensi vuotta kerkeää meidän nyytti maailmaan. Tai lähinnä pelottaa että näitä supisteluja ja " menkkajomotusta" joutuu pahimmillaan kestämään sen kuutisen viikkoa vielä jos oikein pitkän kaavan mukaan menee.. Hui.. Pikkuhiljaa alkaa jännitys lisääntymään.. Enemmän taidan jännittää nyt kuin mitä esikoisesta 2 vuotta sitten..



Nyt lähden muistin tueksi penkomaan " sairaalakassi" pinoja että muistan kaiken tärkeän pakata mukaan.. Ja sitten esikon kanssa moikkaamaan isiä, jos vaikka joutaisi isukkikin kahvitauon töiltänsä pitämään.



Hyviä vointeja ja jaksamista kaikille! Alkaa viikot käymään todella vähiin. Vastahan sitä kuumeiltiinja kohta ollaankin sitten jo vauvapuolella..[/color]



-Onemam ja " venlavaltteri" 35+2 [color=red][size=4] ♥[/size][/color]

Tänne suunnalle ei kaiketikaan sen kummempia. Vauvan vaatteita oon alkanu pesemään. Huomasin samalla, ett alle 60 senttisiä vaatteita ei juurikaan ole... Noh, jospa sielt kerralla tulis sen verran jytky vauva, ettei niitä tarviikaan (siltä ainakin itestä tuntuu). Maha kasvaa hulluna ja painookin kertyny ihan liikaa.

Keskiviikkona, jolloin äippälomakin virallisesti alkaa, on sitten neuvolakäyntikin. Hirvittää puntariin nousu, edellisillä kerroilla painoo tullu lisää noin kilo per viikko, enkä jaksa uskoo, ett nyt ainakaan yhtään vähempää...

Mullakin yllättää huono olo välillä, mut ainakaan tähän mennessä se ei oo hillinny syömistä ollenkaan=)

Mä haluisin tietää, ett onks paikat pehmenny ja paljonko kohdunkaulaa jälellä ja onko jo alkanu avautumaan... Neuvolas tällasia asioita ei tutkita ja seuraava ultrakin on vasta just ennen joulua, joten siihen asti saa kai vaan ootella... Mut eipä täs kai mitään hätää oo, kun ei ihmeempiä tuntemuksia oo... Vai voiko näitä asioita " tutkia" ite jotenkin?? Alapäätä kyllä juilii ja se on täynnä suonikohjuja, mut se on kai ihan normaalia...

Ekan kerran kun terkkari puhu hepatoosista ja käski kuulostella josko kämmeniä ja jalkapohjia kutittaa, ni nyt tuntuu, ett niitä kutittaa... Kaipa niitä ennenkin on kutittanu, ei sitä oo vaan ajatellu... Eikä mua nyt hulluna kutita, mut heti kun vähänkin kutittaa, ni sitä ajattelee, ett onkohan oire jostain vakavammasta... Mites muilla??

Anopista sen verran viel, ett se on hyvin erilainen kun mä tai mun oma äiti, mut toistaseks kaikki menny ihan hyvin. Riidelty ei olla, mut en mä monia sen juttuja kyl ymmärräkään...=)



Ei kun vaan jaksamista kaikille jouluhulinan keskellä.



Millamalla rv 34+3

Saatiin sitten edes valkosta enteilevä maa tänne eteläänkin :) edes vähäks aikaa.



Kauheesti olis tekemistä, mutta ei jaksa millään tehdä oikein mitään. Illalla olis pikkujoulut kaverilla, jotain pitäis sinnekin tehdä vielä. Meilläkin masuasukki on kääntyny poikittain ja olo on kyllä sen mukanen. Paljon helpompaa oli ku pää oli alaspäin, pyörii kyllä edelleen niin paljon että ihmettelen vaan miten mahtuu. Hyvin kyllä tuntee missä asennossa millonkin on, yleensä yöllä tykkää ittensä veivata eri asentoon. Kaikenlainen kumartelu ja kyykistely tuntuu ihan mahdottomalta.



Nostin jo pesukoneen päälle vauvan vaatteet jos ne vaikka sais pestyä huomenissa. Aika moinen kasa noita on tullu kirpparilta löydettyä :) muutenkin pitäis varmaan ruveta tavaroita laitella paikoilleen ku vielä sen verran jaksaa. Hankintojakin pitäis vielä tehdä. Onneks saatiin viikonlopun aikana makuuhuoneen remontti valmiiks ettei venyny viikolle. Tosin nyt siellä on aivan kamala siivo :(



Ylihuomenna on synnytysvalmennus, saa nähdä rupeeko sen jälkeen synnytys pelottamaan ku ei vielä ole mitään pelkotuntemuksia :o



Anopeista/apeista on ollu tänään juttua. Mä tuun kyllä hyvin toimeen sekä anopin että apen kanssa, antavat meidän olla " rauhassa" . En vielä ole kuullut ensimäistäkään kommenttia liittyen vauvan tuloon. Kyllähän ne tosin vielä ehtii kunhan on nyytti saatu maailmaan. Jää nähtäväksi.



Nyt jotain leipomaan ja pikkujouluihin.

Kiti76 + karuselli 33+1

Ekaks, ennenku unhoittuu...

Olikos se Mimmulla, ku häntäluuta kärvisti..(eilises pinos). Toivottavasti ei oo sama vaiva, ku mulla joku aika sitte oli, se mätäpaise, nimittäin. No mee ny ihmees näyttämään sitä lääkärille, niin selviää ja jos se on paise, niin saisit ajois lääkekuurin siihen. Mä jouduin hakemaan toisenki antibioottikuurin, taisin venyttää liian kauan lääkäriin menoo. Ja vaikkei se vaatiskaa lääkkeitä, niin ainaki selviäis, mikä se on!



Ja appivanhemmista muutama sana: mulla on ihan jees, ku ei olla liikaa tekemisis!!;) Ihan hyvin tullaan juttuun noin päällisisn puolin ja apua on aina saanu, ku on pyytäny, meinaan lastenhoitoon liittyen. Anoppi vaan aika usein moittii mulle omaa tytärtään ja sen miestä, että kaipa se sitte miehen siskolle vuodattaa sen, mitä se oikeesti musta ajattelee...Ja sen mielipiteet tuntuu vaihtuvan riippuen siitä, kenen kans keskustelee ja onhan sillä noita omia uskomuksia, mitkä menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...Mutta sallittakoon se hänelle!



Tänään sain viimein pakkauksen!!! Se on selattu jo moneen kertaan läpi, onhan se toppapuku aika eksoottisen värinen, mutta eipä ollu kallis, jos jää pitämättä. On siinä kyllä aika läjä tavaraa, hienoo, että meitä näin muistetaan!



Jaa, jos sitte takasi sorvin ääreen.. Oon aika hyvin saanu tänään aikaseks, toivottavasti tahti pysyy!! Hyvää maanantain jatkoo kaikille!



Hemppa 32+6

Mä olen taas ollut tosi laiska tän pinoutumisen suhteen..



Muutenkin tuntuu että viikot menee ohi ennen kuin on alkaneetkaan. Toivottavasti tahti jatkuu samana tammikuun alkuun asti. Vähän jänskättää että milloin saadaan lähteä sairaalaan kun la on 5.1., mutta ultrassa silloin muinoin sanottiin että on viikkoa isomman näköinen. Esikoinen syntyi 8 päivää yliaikaisena, eli on ihan fifty/sixty milloin syntyy.. :D Mielummin kuitenkin tammikuun puolella, miehen suvussa on näitä joulun jälkeen syntyneitä jo muutama ja olisihan se lapsenkin kannalta mukavampi olla alkuvuoden kuin loppuvuoden lapsi.



Supisteluja tulee aina silloin tällöin, mutta ei kipeitä kuitenkaan. Esikoisesta tosin ne ei olleet kipeitä edes silloin kun sairaalaan lähdettiin, mutta synnytys oli kuitenkin jo käynnistynyt. Lopun alkua (:D) ennustaa myös se että ei oikein saa nukuttua ja on koko ajan tosi levoton olo. Vaikeaa yrittää keskittyä mihinkään ja pinna vähän tiukalla välillä.



Meillä pitäisi vielä saada lattiaremppa tehtyä ennen vauvan tuloa. Mieskin sai aivan uudenlaista intoa suunnitteluun kun oli viime viikon neuvolassa mukana ja terkka kertoi että vauva oli laskeutunut. Toisaalta ei tässä nyt mikään hengenhätä sinänsä ole, me voidaan kyllä mennä mun vanhempien luo vaikka muutamaksi päiväksi jos ei remppa valmistu ajoissa. Olisi kuitenkin mukavampi saada kaikki valmiiksi ennen vauvan tuloa.



Anopista ja apesta sen verran että ovat todella mukavia eikä meillä ole koskaan ollut mitään erimielisyyksiä. Ehkä niiden on joskus tehnyt mieli sanoa jotain, mutta eivät kyllä ole mitään sammakoita suustaan päästäneet. Mehän ei olla vielä naimisissa, ja se taisi olla heille ehkä vähän hankala paikka, mutta ovat tosiaan luonteeltaan sellaisia että en mitään huonoa ole siitäkään kuullut. Anoppi ei ole edes neuvonut esikoisen kanssa, vaikka itsellään on 7 lasta. Olenkin joskus sanonut että saa kyllä sanoa jos tulee jotain neuvoja tai muuta mieleen, minä en sellaisesta loukkaannu. Ainoa huono puoli on että ovat sen verran kohteliaita siinäkin suhteessa että eivät ole tuputtaneet itseään esikoiselle (joka on todellinen äitin tyttö) ja ovat ehkä siksi jääneet vähän ulkopuolelle. Minä kun en osaa taas tuputtaa tyttöä heille. (tuputtaminen on ehkä vähän outo verbi, mutta en nyt keksi parempaakaan)



Nyt pitää lähteä ripustamaan pyykkejä, mutta yritän nyt parantaa tapani ja pinoutua vähän useammin! :D



Jännittävää joulun ja vauvan odotusta kaikille!



-Unusual & Möhkökvantti rv 35+4

Taas olisi yksi työpäivä takana. Äitiysloma alkaa 14 pvä onneksi!

Supistuksia tulee ihan kiitettävästi. Toi syöminenkin alkaa olla aika työn ja tuskan takana, tuntuu että tulee jo ihan pienestä täyteen.

Liikkuminen ja portaiden nousu on yhtä tuskaa. Yöt olen saanut nukuttua ihme ja kumma aika hyvin vielä. Aamu yöstä tosin joskus vauva saattaa alkaa oman shown mahassa ja näin täytyy juosta vessaan. Miehellä on tulossa vuoden vaihteessa leikkaus ja olemme pohtineet että olemmekohan yhtäaikaa sitten sairaalassa. On sitten anopilla tekemistä kun saa paimentaa 3 lasta sillä aikaa. No se lohdutukseksi että vanhin on jo 9 vuotta ja nuorin on 6 vuotta.

Mä lähden tästä suihkuun, lämmin vesi tekee hyvää masulle.

Illan jatkoja teille



äitiliini, rv 33