Tempperamenttinen pakkaus. ja mitä se käytännössä tarkoittaa?

Luin juuri sellaista tietoa, joka vahvisti mun omiakin ajatuksia!



Hyviä tyyppejä maailmaan vaan lisää :) Ja äideille tsemppiä!

Vaativa ja temperamenttinen vauva on herkkä reagoimaan nopeasti asioihin, (hän voi olla herkkäuninen, havahtua ääniin ja ympärillä liikkumiseen vaikka olisikin sikeässä unessa, ja hänen voi olla vaikea päästä takaisin uneen itse), hän tarvitsee ruokaa HETI kun nälkä yllättää jne. Monesti vaativa vauva on erittäin " läheisriippuvainen" , eli ei viihdy yksikseen sitterissä, lattialla, pinnasängyssä, eikä ehkä edes vaunuissa päiväunilla. Paras paikka on roikkua äidin tai isän sylissä ja nukkuakin siinä. Vaativa vauva voi tarvita tissistä lohtua herkemmin siinä, missä normivauva vain syö. Vaativa vauva saattaa myös herkemmin käydä alitajunnassaan yöllä läpi kaikkea päivällä kokemaansa, ja tarvita siinäkin äidin kainaloa/perhepetiä/lohtutissiä käsitellessään unen maailmassa näitä asioita.



Meidän nyt reilu 3-v oli tällainen vauva. Hän on aivan mieletön fiksu poika!



Vauvan perustarpeisiin ja äidin läheisyydentarpeeseen ja sylintarpeeseen kannattaa aina reagoida heti, juuri sillä tavalla vauvalla on turvallinen olo: " tapahtuipa mitä vain minusta pidetään huolta" .

Vaativaan vauvaan kannattaa mielestäni reagoida vielä nopeammin, jopa niin että äiti ja isä koettavat ennakoida vauvan tarpeita: aletaan syöttää jo ennen kuin nälkä ehtii sekunnin sadasosassa liian suureksi, sylitellään ja lohdutellaan heti kun tulee paha mieli. Vaativa vauva lietsoo itsensä sekunneissa hysteriaan, ja sen lohduttaminen kestää huomattavasti pidemmän ajan kuin jos olisi reagoinut vauvan itkuun välittömästi ja hiukan ennakoiden.



Toivottavasti selvittää hiukan:-)



Tsemppiä vaativan vauvan kanssa!

Ja jos kiinnostaa lukea vauvan temperamentista ja kuinka vanhemmat voivat vauvaansa lukea paremmin, lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja " Lapsen temperamentti"

Kun sanotaan vauvan olevan temperamenttinen, sillä yleensä tarkoitetaan vilkasta, ulospäinsuuntautunutta tyyppiä. Mutta jokaiselle lapsella on omanalaisensa temperamentti eli kaikki lapset ovat temperamenttisia :)



" Temperamenttinen pakkaus" on mielestäni tällainen ulospäinsuuntautunut, ympäristöä aktiivisesti tutkiva, helposti ärtyvä ja räjähtelevä, mutta usein myös nopeasti leppyvä jne.



On ehkä helpompaa, jos vanhemmat ovat lapsensa kanssa samantyyppisiä temperamentiltaan. Mulla oli kyllä esikoisen kanssa tunne, että vauva kasvatti äitiään... Pienen vauvan tarpeisiin pitäisi vastata heti, mutta todellisuudessa temperamentit eivät aina osu yksiin. Ja toisaalta, käsite " riittävän hyvä äiti" pitää sisällään sen, että vauvakin saa joskus odottaa vuoroaan, kunhan hänelle on ensin muodostunut perusluottamus siitä, että häneen epämukavaan oloonsa reagoidaan ja hänen viesteihinsä vastataan. Aivan kaikkia tarpeita ei tarvitse tyydyttää aivan heti. Oikeastaan kommunikaation kehittymisen edellytys on se, että vauvakin joutuu näkemään vaivaa tullakseen ymmärretyksi, eikä niin, että kaikki tarpeet täytetään ennen kuin vauva on ehtinyt niistä ilmoittaa.

Riippumatta siitä, mitä äsken kirjoitin, olen pitkälti samaa mieltä dorisdayn kanssa ennakoinnista. Vanhemmilta vaaditaan aika lailla herkkyyttä vaativan vauvan kanssa. Mutta vähitellen vauvakin kehittyy: ärsykkeiden sietokyky paranee ja reagointi laimenee.



Esikoisemme syntyi ennenaikaisesti, ja hänellä oli vauvana lievää aistiyliherkkyyttä ja ongelmia itsesäätelyssä. Tutulta kuulostaa tuo itsensä hysteriaan lietsominen... Kun huutokohtaus alkoi, sitä oli vaikea saada loppumaan, vaikka hätä olisi jo ollut ohi. Väsyneenä esikoiselle sylissä pitäminenkin oli usein liikaa, heijaamisesta puhumattakaan. Hän halusi maata rauhassa omassa sängyssään ja vetää unirätin naamalleen. Muuten tyttö sitten olikin oikea sylivauva (onneksi on keksitty kantoliinat!). Puhelimen pirinä ei haitannut, mutta esim. kahvikeittimen porinasta tai aivastuksesta seurasi hepuli. Tyttöä ei vauvana saanut laittaa selinmakuulle, eikä häntä voinut kylvettää ammeessa.



Siinä 1,5 vuoden kohdalla tilanne helpottui, vaikka uhmakausia tavaroiden heittlemisineen ja pään seinään hakkaamisineen on tullut ja mennyt.

vauvan tarpeisiin vastataan noin: naps vaan:) Ei alle vuoden vanhaa voi hemmotella pilalle eikä hänelle voi sanoa: odota. Itse siis reagoisin heti, jotta perusturvallisuus syntyy ja säilyy.

Tempperamenttinen vauva on eläväinen ja herkkä. Vaativiksikin heitä usein kutsutaan. Se ei ole ollenkaan huono piirre, vaikkakin vaatii vanhemmilta pitkäjänteisyyttä ja ymmärtäväisyyttä. He ovat voimakastahtoisia, erityisen uteliaita ja kiinnostuneita ympäristöstään. Tässä kirjoittelen ja imetän yhtä vastaavaa tapausta samanaikaisesti. Itsekseen ei viihdy hetkeäkään, vaan sylissä on oltava jatkuvasti, ja jotain ohjelmaa keksittävä... Uskon, että kärsivällisyys vielä palkitaan! Nämä ovat oikeita aarteita! :)

Siis oli tosi vaativa vauva. 11kk kun oppi kaveleman alkoi uusi elama. Mahtava tapaus - tosiaan oppinut nopeasti kaikkea mahdollista. Herkka ja viisas, yha erittain temperamenttinen poika. Itsenainenkin on jo kuin mika. Raivarit lyhyita ja tehokkaita - kuten vanhemmillaankin ;-).



Kuopus, 3 viikkoa, joutuu kylla odottamaan toisinaan. Sellaista se vaan on, kun yksin on valilla kahden kanssa. Kuopus onkin rauhallisempi mutta auta armias jos ei ruoka tule heti suuhun niin siita menee iso herne nenaan. Siis toinen ihana kullanmuru kasvamassa tuossa!