Totaalinen yllätys
Sain toissa päivänä tietää että olen raskaana. Sain ultra-ajan nopeasti ja siellä selvisi eilen että olen jo n. 23 viikolla.
Maanantaina neuvolaan jne.
Vieläkään ei ole oikeen auennut että mitä on edessä ja olo on vähän tyhjä ja puusta pudonnut.
Laskettu aika olisi tämän mukaan helmikuun 2008 alussa. Huoh.
Syy miksi en ole mitään huomannut aiemmin on seuraava:
Noin 2 vuotta sitten mulla diagnosoitiin PCO, silloin ei mainittu että onko kysessä PCOS vai pelkkä PCO. Noh, Vuotojen välillä on ennenkin ollut pitkiä taukoja ja kun ne loppuivat kesän alussa, ajattelin että tää on taas tätä normaalia.
Pari viikkoa sitten kuitenkin kiinnitin huomiota siihen että nännit olivat suurentuneet, mutta rinnat eivät olleen kipeät niin en reagoinut siihen mitenkään. " Taitaa olla mulla hormoonit taas sekaisin, täytyy pyytää lääkäriltä se Terolut kuuri."
Söin kuurin mutta, menkkoja ei vaan kuulunut.
Sitten pari päivää sitten huomasin että rinnoista vuosi nestettä ja päätin tehdä raskaustestin. No, sen selvempää testitulosta ei voi kukaan saada.
Soitin sitten terveyskeskukseen, josta mut ohjattiin neuvolaan.
Nyt tässä mietin vaan, että mitäs sitten. Mihinkään ei ole varauduttu, mitään ei ole suunniteltu. Fiilikset on aikas sekaisin.
Mites onko täällä porukkaa, jolla tulee esikoinen helmikuussa?
Kommentit (4)
Ei hätää vaikka toipumiseen ja ajatukseen tottumiseen menisi vähän aikaa, sulla on vielä 17-18 viikkoa ja se on kuitenkin aika pitkä aika!
Positiivista on toisaalta se, ettei sun tarvinnut kärsiä puuduttavasta alkuraskaudesta pahoinvointeineen vaan sait hypätä suoraan keskiraskauteen :-)
Tervetuloa palstalle! Helmikuisilla on oma listansa jonka alla kirjoittelevat. Tämä vauvalehden sivuston lisäksi ainakin www.tekay.fi -sivulla on tietoa raskaudesta ja sikiöstä, vauvan koosta jne.
Äläkä tarvikkeista huolehdi. Ne ehtii vaikka parissa viikossa haalia kokoon. Toisaalta jos nyt alat kiertää kirppareita sekä sukulaisten varastoja niin saatat saada melko edullisesti kaiken. Kaikkea ei todellakaan kannata ostaa uutena jos ei ole paria tonnia ylimääräistä taskunpohjalla. Esim uudenveroisia pikkuvauvan vaatteita saa kirppareilta alle euron kappale. Katso myös tämän vauvalehden kirpparisivut, sieltä irtoaa vaunuja, turvakaukaloita ja pinnasänkyjä halvalla.
Pikkuvauva ei myöskään tarvitse omaa huonetta.
Kannattaa varmaan piipahtaa kirjastoon ja lainata kasa odotusaiheisia lehtiä ja kirjoja niin saa vähän peruskäsitystä asiasta :-) ja se saattaa nostaa intoakin!
Totuttele ajatukseen kaikessa rauhassa niin varmasti raskaus rupeaa parissa viikossa tuntumaan upealta asialta!
Kaikkea hyvää toivoo Sintagma, raskausviikko 30, 3. lapsi tulossa ja näistä kolmesta kaksi olivat " vahinkoja" ;-)
Kävin eilen siellä ultrassa ja morfo(?)-ultra on 2 viikon päästä.
Olihan se ihan kiva nähdä, mutta ei sitä pysty käsittämään että se tyyppi heiluu mun sisällä.
Juu liikkeet tuntuu todella hyvin ja välillä tuntuu että se diskoaminen ei lopu ollenkaan.
Saas nähdä kuinka vilkas kaveri sieltä on sitten tulossa.
ja tervetuloa palstan helmikuisiin puimaan tuntemuksia ja raskauden etenemistä.Meillä on siellä hyvä vertaistuki.Ilossa ja surussa.
Meille raskaus selvisi rv 10+6 enkä ole enää ensisynnyttäjä mutta yhtä kaikki- yllätys oli yhtä totaalinen kuin joku olisi lyönyt kirveellä keskelle päätä! Ikäni puolesta olen joutunut pohtimaan luonnollisesti kromosomitutkimusten aiheellisuutta jne. Hormonikierukkaraskaus -omalle kohdalle kun sattuu sitä ei voi käsittää kun kierukan pitäisi olla melkein 100% luotettavuudessaan. Mikään ei ole. Kun lapsi on päättänyt tulla, se tulee jos niin on määrätty. Lapsilla on omat aikatulunsa, luojan kiitos. Meille ei ainakaan olisi ikinä ollut oikeaa hetkeä lapsentekoon.Koen kyllä, että tämä on huomattavasti helpompi kuin lapsettomuuskriisi. Lämpimiä ajatuksia heille jotka joutuvat pettymään kuukausi toisensa jälkeen. Se on rankka tie.
Tavarat ja vaatteet todellakin ehtii katsoa kaupasta/kirppareilta ja ihan edullisesti löytää. Voin lohduttaa sinua että naisen mieli on onneksi niin mukautuvainen että suht nopeasti alkaa ilolla odottaa (jos lapsi tietysti tervetullut) ja unohtaa sen yllätysmomentin. Toivottavasti näin käy sinullekkin- anna itsellesi aikaa sopeutua lapsentuloon.Kannat arvokasta lastia.
Voin vaan kuvitella miten hämmentynyt olet raskaudestasi. On se varmaan ihan eri asia tuossa vaiheessa saada tietää, kuin että olisi tiennyt jo ihan raskauden alussa. Pääsetkö ultraan kuinka pian? Sittenhän sen varmaan vielä tulee todemmaksi kun näkee pikkuisen siellä uiskentelevan=) Oletko liikkeitä tuntenut ollenkaan? Onneksi olkoon vielä kerran ja tervetuloa juttelemaan vaikka meidän kanssa tuonne enskat pinoon. Siellä on liuta äitejä, jotka odottavat ensimmäistä pienokaistaan:) Ja onneksi olkoon vielä kerran:)
Terkuin Butterfly rv 18+0