Jorvi vai Naistenklinikka?

Mä valitsin Jorvin, koska se on lähinnä.

Jos taas naikkari olisi lähempänä, niin menisin sinne.



Kumpikin noista on " kovan lääketieteen sairaaloita" , joten kivunlievityksestä yms ei tarvitse taistella.



Jos taas lapsella epäiltäisiin olevan jotain hullusti, niin sitten naikkari, koska lasten teho on siinä vieressä.

..niitä on Jorvissa 9 kpl, Naikkarilla vain muutama hassu.



Naikkarilla tehdään vielä enemmän " kovan lääketieteen" ehdoilla kuin Jorvissa, joten normaalisynnytyksessä valitsisin Jorvin.



Naikkarista en tiedä, mutta Jorvissa tuntuu olevan myönteinen tekemisen meininki varsinkin synnytysosastolla.



Ja Jorvissa saa synnyttäneiden osastolla käydä kaapilla itse hakemassa muonaa ruokintojen välillä. Jesh! :)

päästäkseen täytyy tosin käydä heidän omassa valmennusryhmässä vrt. Haikaranpesä/kätilöopisto. Elikka toisin kuin nimim. Seela väitti, Naistenklinikalla on enemmän perhehuoneita kuin Jorvissa.



Naistenklinikalla täytyykin olla lääketieteellisempi meininki, kun ottaa huomioon heidän erikoisstatuksensa.

Lastenklinikka on toki siinä vieressä, mutta eipä Jorvistakaan ambulanssilla tai medi-helillä montaa minuuttia Klinikalle kestä.



Jorvista on jäänyt mieleeni lämpöisempi tunnelma, todella mukava henkilökunta ja todella taitamaton imetysohjaus.

Naistenklinikalla on kiireempi (paljon enemmän ihan oikeasti sairaita synnyttäjiä ja vauvoja), joutuu enemmän pyytämään, älyttömän osaava ja mukava henkilökunta ja imetysohjauskin parempaa.



Käy tutustumassa molempiin sairaaloihin ja tee siltä pohjalta päätös =)

Synnytin Naistenkilinikalla tammikuun lopussa ja saimme perhehuoneen ilman osallistumista mihinkään erilliseen valmennukseen. En ole edes kuullut sellaisesta. Perheosasto on tosiaan uusi ja hieno ja uusia perhehuoneita tulossa lisää keväällä. Jorvista ei ole omakohtaista kokemusta, mutta Naistenklinikasta jäi hyvät muistot. Jos saamme lisää lapsia, menen synnyttämään seuraavallakin kerralla ehdottomasti Naistenkilinikale. :)-esmeralda-:

Mitä hyviä ja huonoja puolia kummassakin paikassa on? Kumpaan menisit synnyttämään ja miksi?

Ja kumpaan paikkaan menisit sektioon?

ja muuten jäi ihan hyvät tunnelmat mutta se imetysohjaus oli todellakin ihan onnetonta. Minä ensikertalainen ja lapsikaan ei osannut yhtään imeä (imuote ja imun voimakkuus todella huono ja vielä aina alkaessa imettämään oli jotenki todella rauhaton). Ja kun oli vielä matalat rinnanpäät. Kun sitten soitti paikalle hoitajan auttamaan lapsen rinnalle saamisessa ni ne vaan tuli ja laittoi sen rinnalle mutta varsinaisesti sanallisesti eivät minua ohjanneet että tee näin.



Huvitti sitten pois lähtöpäivänä lukiessani sairaalan papereita. Siellä nimittäin luki että annettava imetysohjausta.



Parasta Jorvissa oli se että siellä todellakin sai aterioiden välillä käydä hakemassa pikku välipalaa. Tämä oli totisesti tarpeen siinä vaiheessa kun maito alkoi nousemaan rintoihin. Nälkä oli koko ajan.



Naistenklinikasta olen kuullut että on sellainen kalseahko leikkaussalimainen tunnelma, sekä synnärillä että synnyttäneitten osastolla. Mutta jos on jotain ongelmaa raskausaikana tai sitten lapsen voinnissa ni sit kannattaa suunnata sinne.

että Jorvissa oli todella tympeä kätilö avutumisvaiheen aikana. Oli sellainen vanha akanhaahka.



Esim. ei kertonut miten ilokaasu vaikuttaa. Mulla vei kivun pois mutta myös alkoi päässä tosissaan pimenemään jos henkäisi syvään. Säikähdin sitä ja soitin kätilön paikalle. Sanoi sitten että on vaan se ilokaasu.



Avautumisvaiheen aikana sanoin että ponnistuttaa jo jonkin verran niin sanoi että ei se nyt vielä voi, eikä vaivautunut tarkistamaan. Lopuksi ilmeni että se oli kakkapökylä mikä siellä pyllyssä painoi.



Tunnin ajan ennen ponnistusvaiheen alkua ponnistutti ihan tosissaan, eikä meinannu tälläkään kertaa tarkistaa. Sitten kun ärähdin että ny kyllä katot ni sit tarkisti kohdunsuun tilanteen. Sanoi ihan ihmeissään että onpas paljon auennut puolen tunnin sisään mutta ei ihan vielä ole täysin auki.



Alussa päädyttiin siihen että puhkaistaan kalvot jotta asia alkaa etenemään ja sanoin miehelleni että otahan kuvia, jolloin kätilö sanoi etä ei kai tästä nyt tarvi ottaa kuvia. Mitä se nyt hänelle kuului vaikka oisin käskeny ottaa perseestäni kuvia, mitä en kyllä todellakaan tarkoittanut.



Ja aina kun olen todella kipeä, minulla on tapana uikuttaa. Se helpottaa ja tiedän kestäväni pitempään. Kätilö ei sanonut tähän mitään mutta muuten sen puheesta rivien välistä kävi ilmi että olen todella rasittava synnyttäjä kun ikisen. Ei sitten mitään lämpötyynyjä tai muuta ehdottanu esim. mies hieroisi selkää. Ja kun en itse älynny kysyä kun olin NIIIIIN kipeä supistuksista.



Maata olis vain pitäny koko ajan.



Tämä on tietenki johtunu kätilöstä (tai sanoisinko ettei meidän henkilökemiat kohdanneet), eikä siitä voi sairaalaa syyttää. Mutta tälläinen kokemus minulla oli avautumisvaiheen kätilöstä. onneksi sitten ponnistusvaiheen vihdoin alkaessa oli aivan ihanat kätilö ja opiskelija.

Mutta itse valitsin NKL:n. Syynä juuri se, että varmasti asiansa osaava henkilökunta, kun mun raskaus ei ole täysin normaali. Käyn naikkarilla seurannassa ja synnytyspelkopoli on tuttu. En voi kuin kehua. Lääkäri ja kätilö todella kuunteli ja aikaa oli rutkasti näihin käynteihin varattu. Ultratessaankin lääkäri selosti tarkasti mitä näkee ja sukupuolenkin kertoi, vaikka jotkut on sanonu, että siellä lääkärit on tympeitä ja ultraavat pikaisesti. (Kättärillä mua ultrattiin pikaisesti ja tympeästi aikanaan.)



Synnyttämään menen tuonne hyvillä mielin. :) Sinne on sitä paitsi helpompi päästä vaivassa kuin vaivassa raskauden aikana (esim. supistukset), kun taas Jorviin ei pääse ennen rv20 ilman lääkärin lähetettä.



Mutta olen kyllä joiltain kuullu Jorvistakin hyvää palautetta. Joten sinänsä siinä ei mitään pahaa varmasti ole. Itse valitsin NKL:n siksi, että siellä on lääkäreillä todenäköisimmin sitä vaadittavaa kokemusta jota mun raskaus vaatii. Ja mä arvostan enemmän asiantuntijuutta kuin henkilökunnan sosiaalisia taitoja. Niistähän naikkaria on haukuttu, mut mä en kyllä oo huomannu mitään.

Minä itse olen synnyttänyt molemmat lapseni jorvissa, viimesen nytten 17.2.2007. Kaikillahan on omat mielipiteensä asiasta.Omat kokemukseni on ollut hyviä. Imetyksessä olen saanut apua ja se sujuu nytten kakkosen kanssa mutta kun synnytin esikkoni niin silloin lapsi ei osanut imeä ja oli laiska. 3 viikkoa yritin imettää ja siitä ei tullut mitään niin lopetin. Nytten kakkonen on kova jätkä syömään tissiä. Eli se on ihan lapsesta kiinni mielestäni.Synnytykset on mennyt hyvin kannustavat kätilöt on meillä ollut. Harmi jos joillain on huono kokemus.Itse valitsin jorvin koska se on lähimpänä en olisi edes ajatellut lähteväni naikkarille. Toivottavasti tulevat synnyttäjät saavat hyvää hoivaa kun on sen hetki. :)

Mutta valitsin itse Naistenkilinkan, koska veljeni synytessä todella pienenä keskosena äidilleni sanottiin Jorvissa että " Kuulkaas rouva kyllä me täällä yksi keskenmeno aina hoidetaan." Eivätkä pyynnöistä huolimatta suostuneet siirtämään Naistenklinikalle. Tuli tädeille yllätyksenä että broidi syntyikin elävänä ja kun äiti vaatimalla vaati heidät lopulta suostuttiin siirtämään Naisten- ja lastenklinikalle. On jäänyt niin paha muistikuva ja mieli tuosta kohtelusta etten voinut kuvitellakaan meneväni sinne.



Niin ja siis aikaa on mennyt paljon ja aina se on henkilöstä kiinni, kohdallani tuo muisto kuitenkin ymmärrettävistä syistä määrää tänänkin päivänä.

Esikoinen syntyi naikkarilla 05/04, synnytys kohtuullisen nopea ensisynnytys, kätilö aivan ihana. Osastolla tyrkytettiin jatkuvasti korviketta että saisin nukkua( 2. asteen repeämä ja olin kipeä) ja imetystukea ja opetusta en saanut ollenkaan. Kätilöt osastolla olivat jotkut mukavia, jotkut ei, mutta mitään mukavaa vaikutusta osastosta 52 en saanut.



Kuopus syntyi Jorvissa 07/06. Salissa olin 5min ennen kuin vauva syntyi, eli nopea synnytys ja jos naikkarille olisin mennyt olisi vauva syntynyt autoon. Kätilöt olivat ihania, sen pienen hetken minkä heitä näin. Osastolla sain olla tahtoni mukaan rauhassa, ja keskittyä omaan vauvaani. Sama kätilö oli päivävuorossa sen ajan kun siellä olin, ja oli tosi mukava. Sain parempaa imetys- ja vauvanhoito-opastusta häneltä kuin naikkarilta ensisynnyttäjänä! Lämpimät kiitokset Sirpa Manniselle! Ja hän kysyi minulta mihin haluan opastusta, ja huolehti kaikesta mihin olin apua pyytänyt.



Ja tuore synnytystarina naikkarilta: Synnytystä yritettiin käynnistää kolme päivää (koko ajan supistuksia, mitään kunnon kipulääkettä ei voi antaa koska synnytys ei ollut käynnissä). Lopulta hätäsektioon, äidille kamala kohtutulehdus, ja osastolla äiti aivan taju kankaalla :( . Siinähän on sitten kiva yrittää hoitaa sitä omaa vauvaa.

Ekan kerran valitsin kätilön suosituksesta; jkv vähemmän synnytyksiä kuin Naikkarilla / Kättärillä = hlö-kunnalla enemmän aikaa olla paikalla, mainosti myös " pehmeämpänä paikkana" , eli että pyrkivät tarjoamaan vaihtoehtoisia menetelmiä ensin. Sairaalassa pari tuntia ennen kuin lapsi ulkona, opisk. päivysti huoneessa koko ajan ja se tympeä kätilökin lähti ekan 20 min. jälkeen kotiin=) Osastoilla oli silloin remppa ja paljon sairaita pieniä syntyi, joten olo oli aika unohdettu ja imetystä ei ohjattu juuri yhtään.

Tokan menin synnyttämään, kun eka kokemus kuitenkin ihan positiivinen. Toka syntyi alle 45 min. perillepääsyn jälkeen, kätilö + opisk. mahtavia, nyt osastolla oli se " positiivinen tekemisen meininki" , mitä joku jo mainostikin ja älyttömän mukavia hoitsuja. Tosin kovin kummoisia vinkkejä imetykseen ei saanut nytkään vaikka pyysin, kun ekalle ei maito riittänyt millään kotikonsteilla ja osoittautui tosi allergikoksi. Lastenlääkäri antoi loistavat ohjeet allergian " ehkäisyksi" , kun kuuli esikoisesta. Toka kerrasta varsinki jäi tosi hyvä fiilis. Musta vähän tuntuu, että kaikki on paikkaa enempi kätilöstä kiinni.

..Ja olen ollut tyytäväinen sairaalaan.Esikoisen kanssa 2 viikkoa raskausmyrkytyksen takia olin ensin sisällä ja sitten käynnistettiin.Kaikilla osastoilla oli mukavaa henkilökuntaa ja tunsin että pidetään huolta.

Synnytyksissä mukavat kätilöt ja kiireetön tunnelma.Kipulääkettä sai kun tarvitsi.

Myös imetyksessä sain opastusta.Esikoisen kanssa sain myös hyvää imetys ohjausta,jäin myös yhdeksi extra päiväksi sisälle kun se imetys oli niin hankalaa kun nännit vuosi verta ja tuntui homma tosi hankalalta.

Jorviin menen myös tämän tulevan synnyttämään.

Naistenklinikalla olen ollut joskus töissä eikäole mitään pahaa sanottavaa ko.paikasta.

Jorviin meiltä ajaa n.10 minuutissa joten siksikin sinne.

Sain esikoiseni naistenklinikalla. Oli mukava kätilö joka kuunteli minua ja hommasi välittömästi epiduraalin. Synnytys sujui hyvin ja siitä jäi mukava muisto. Osastolla opastettiin imetyksen kanssa ja henkilökunta oli mukavaa sen kaksi päivää mitä siellä olin.



Jorvissa synnytin kuopukseni. Minkäänlaista kivunlievitystä en saanut ja kätilö ei kuunnellut minua ja minun tuntemuksiani ollenkaan. Piti itseään jonain jumalana joka saa päättää siitä mitä minulle tehdään ja että kestän ilman kivunlievitystäkin. Kätilö vain NAURESKELI, minulle ja sanoi etten mitään kivunlievitystä tarvitse. Siinä vaiheessa kun ilokaasu oli lentänyt seinään ja olin napannut kätilöä rinnuksista kiinni (tuli ämmä liian lähelle) niin totesi, että pitäisiköhän sittenkin jotain antaa. Siinä vaiheessa paikat oli 9cm auki ja totesi ettet nyt saa mitään. Olin 2½ tuntia huutanut tuskissani ja vaatinut kivunlievitystä ilman tulosta. Synnytyksen jälkeen kätilö voivotteli ja pyysi anteeksi käytöstään. Sanoi, että luuli minun olevan ensisynnyttäjä ja minun liioittelevan kipujani koska en ensisynnyttäjänä olisi tiennyt mitä se OIKEA kipu on! Olin kyllä maininnut asiasta akalle moneenkin otteeseen synnytyksen aikana. Kokemuksena aivan kamala ja lähdin läiskimään kuopuksen kanssa synnytyssalista suoraan kotiin.