Mammuliini (ja muut vauvan menettäneet)

Kävin täällä taas katselemassa, nyt on pakko ottaa osaa...



Kuolema on julma, varsinkin kun se kohtaa pienimpiä ja viattomimpia. Nyt et ehkä jaksa ajatella kodin ulkopuolista elämää, mutta kun sen verran voimia palaa, että jaksat katsella ihmisiä, niin kannattaa etsiä jokin vertaistukiryhmä. On eri asia kirjoittaa kotikoneella, kuin tavata kohtalotovereita ihan kasvotusten. Ainakin isoimpien paikkakuntien seurakunnissa on sururyhmiä lapsensa menettäneille (ihan ilman jeesustelua), samoin yhdistyksillä.



VOIMIA!