Raskaus, pieni lapsi ja muutto: kokemuksia?!

Hei!

Meillä oli muutto viime keväänä, lapsi tuolloin 11 kuukautta ja itsellä raskausviikkoja 12 ja supisteli kipeästi.

Pieni tyttömme pelkäsi uutta kotia aivan hirveästi ensimmäiset päivät ja hämmentyi kun osa tavaroista oli vanhassa ja osa uudessa paikassa.

Jos nyt olisimme muuttamassa, pyytäisin esim.mummia ottamaan lapset hoitoon ja järjestelisin lasten tärkeimpiä ja rakkaimpia tavaroita paikoilleen ennen kun lapset tulevat uuteen kotiin.

Niin, ja enää en raskaana ollessa osallistuisi ainakaan mihinkään kantamishommiin, maksaisin muuttofirmalle mieluummin.

Onnea uuteen kotiin!

Meillä ei siis vielä ole lapsia mut odotan nyt esikoista rv 35+5... Muutettiin siompaan asuntoon yksiöstä tammikuun lopulla eli silloin oli viikot 32+5 muistaakseni just muuttopäivänä.



Mulla oli rasitteena vielä käsiongelma eli joulusta asti jatkuneet voimakkaat kramppimaiset kivut oikeassa kädessä,hartiassa ja niskassa, jotka hyvinäkin hetkinä aiheuttivat käden voimattomuutta ja puristusvoiman puutetta.



Kyllä me muutettua saatiin, meillä oli miehen apuna kolme miestä ja yksi huonokuntoinen nainen muuttopäivänä, jolloin tuotiin kaikki isot tavarat ja painavat pikkutavarat. Minä olin ne pakannut valmiiksi ja pelkän pakkaamisen takia kärsin sitten viikon taas pahentuneista säryistä.



suurin ongelma meillä ei ollut itse muutto eikä tämä paikoille asettelu vaan remppatyöt,joihin minulla olisi ollut suuremmat taidot kuin miehellä, mut jotka siis jäi sairastelun takia multa kesken ja siksi muutto pitkittyi aika kauas alkuperäisestä muuttoajankohdasta.



Nyt mulla on lääkäriltä kielto kaikkeen arskaaseen puuhaan, tai ei musta siivoaminen ole raskasta, mut en saa sitä tehdä ainakaan pitkäaikaisesti eli vanhan asunnon lopputyhjennys pikkutavaroista, siivous ja myynti jää miehen vastuulle pääosin, joka taas on töissä hankina aikoina ...siis ei helpoin yhtälö kun kämppä pitäisi saada mahd pian myytyä.



Se on siis niin paljon omasta tilanteesta kiinni ja toki teidän pikkuinen lapsi vaikuttaa vielä siihen muuton sujuvuuteen.



Ei minua kyllä kiihottanut mitenkään sekään vaihtoehto et olisin sit mahdollisien synnytysvauriotteni kanssa tehnyt muuttoa vaavi kainalossa, eli kait tää oli jokatapauksessa parempi vaihtoehto.

Mut sinä et saa kantaa painavia etkä rehkiä hulluna, sulle kuuluu työnjohtajan homma...muista se.... :) Mulla itselläni se oli henkilökohtaisella tasolla vaikeaa, kun yleensä olen hoitanut muutot lähes yksin ja oon vielä voimiltani vahva nainen eli kantanut painavia siinä kuin miehetkin...nyt oli outo olo vaan ketsella sivusta vaikka perusteet asialle olikin vankat.



Masu-mamma 35+5(tulipas romaani mokomasta asiasta)

Eli taas tuli sanahirviöitä...

Ote Suomi--masu-mamma--Suomi sanakirjasta:



hankina = hankalina jne. Koittakaa ymmärtää!!!

raskaana olin ja esikoinen oli alle 1,5v. Meni itseasiassa ihan kivasti :)

Pikkuhiljaa pakkasin kaikki valmiiksi ja kirjoitin selkeästi laatikoihin mitä missäkin on/mihin huoneeseen menossa.

Kantoapua vain riittävästi, itse en ainakaan enää silloin voinut juuri kantaa. Jotain ihan kevyitä vain.

Jos mahdollista niin esikoisella voisi olla muuttopäivänä hoitaja, tai jos itsestä ei muuton avuksi ole niin samahan se on sitten itsekin hoitaa.



Kiva jos muuttoavuksi saa jonkut jotkut sellaiset ystävät/sukulaiset joiden tohtii auttaa myös tavaroiden paikoilleen järjestämisessä..esim astiat, lakanat ym.. kaappiin. Järjestystä voi toki muuttaa myöhemmin sitten mieluisammaksi, mutta kunhan nyt saa muuton ylipäätänsä kunnialla hoidettua ensin :)



Hyvin suunnitellen ja tarpeeksi apuja niin varmasti muutto sujuu ihan kivasti. Mukavampi se kuitenkin on muuttaa vielä odotusaikana kuin sitten heti pienen vauvan kanssa :)

Esikoinen oli alle 1v9kk ja olin raskaana viikolla 39+. Jännittihän se miten käy, syntyykö vauva vanhaan vai uuteen kotiin mutta hyvin meni muutto. Vauva päätti syntyi lasketun ajan jälkeen joten ennätin saamaan tavaratkin paikoilleen :)



Pakkasin päivisin laatikoita hissukseen ja kun mies tuli kotiin niin kantoi ne pinoihin. Kantoapua oli tietysti, minä en nostellut mitään. Uudessa kodissa järjestelin paikkoja ja tyhjensin laatikoita sen minkä jaksoin. Mutta tosiaan, kaikki saatiin valmiiksi ennen vauvan syntymää. Siinä hössäkässä vielä tehtiin pientä pintaremonttiakin =)



Mukava oli tuoda vauva uuteen kotiin joten rohkeasti vain muuttamaan. Pyydät vaan tarpeeksi apujoukkoja. Minulla oli ystävä auttamassa siivouksessa, ylimpiä kaappeja en uskaltanut kurotella.

Mekin ostaa pamautettiin asunto edellisen raskauden aikana. Pakata aloin heti kun saatiin tietää muutosta. Noin 2vk siitä saatiin avaimet käteen ja vauva päättikin syntyä seuraavana yönä, hieman keskoisena! Olin lievästi sanottuna kauhuissani sairaalassa, koska tiesin edessä olevan ainakin kuukauden remontin (jossa mies olisi kiinni) ja edellisestä asunnosta pitäisi olla pois 2vk päästä.



Onneksi saatiin esikko 1v3kk hoitoon mummille sairaalassaoloni ajaksi (8vrk), jotta mies pääsi hommiin. Kotiin päästyämme kantoliina oli ehdoton apu! Siinä sai kädet vapaaksi. Pyysin kaikenlaista apua, mitä sain. Esim. nuorimman pikkuveljen tyttökaveri 15v. oli oikein näpsäkkä liekuttamaan vauvaa tyytyväiseksi ja leikkimään esikon kanssa!



Esikolle puhkesi pahimmoilleen vauvarokko muuton aikaan ja minä tulin kuumeeseen pian muuton jälkeen. Silloin hommasin MLL:n hoitajan avuksi. Mies joutui tuolloin olemaan töissä. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja saimme jopa vessan lavuaarin paikoilleen juuri ennen kuin ristiäisvieraat saapuivat;)



MUN VINKKEJÄ:

- Pakkausta ei koskaan voi aloittaa liiaan aikaisin! Raivaa jostakin huoneesta nurkka, johon alat pinota laatikoita.

- Pakkaa systemaattisesti ja MERKKAA kunnolla! Näin sun ei tarvitse olla kaikkea suunapäänä tyhjentämässä heti toisessa päässä (missäs se vispilä olikaan?...)

- Älä ota spurtteja, etteivät voimat ehdy. Joka päivä pikkuisen.

- Nauti uuteen kotiin pääsemisestä, ja yritä olla stressaamatta!!

- Käytä KAIKKI apu hyväksesi mitä vain keksit. Esim. lapsen leikittäjälle ei ole niin suuria kriteerejä, jos itse kuitenkin puuhailet lähistöllä.

Kuten muidenkin vastauksissa on tullut ilmi niin isommalle lapselle mummot vaarit kaikki mahdollinen hoitoapu heti käyttöön. Se pelasti meidän muuton josta onneksi jo pari kuukautta ja kuukauden päästä uusi vauva saapuu maailmaan esikoisemme ollessa 1 v 7 kk.



Muutimme vain toiselle puolelle katua isompaan asuntoon mutta tavaraa on melkoisesti kummasti päässyt kertymään ja sitä sitten roudattiin minä vein nokkakärryillä tai vauvanvaunuilla pieniä kasseja ym. kaikki illat ja viikonloppuina meillä on seuraa esikoiselle jotta saimme vietyä kamaa, jota pakattiin koko ajan valmiiksi. Rankkaa se on ehdottomasti kun kävin vielä töissäkin siinä samassa ähelmässä mutta hyvin selvittiin. KAIKKI APU MITÄ SAAT OTA VASTAAN sitä ei voi tarpeeksi tähdentää itse en ainakaan muuton alussa tajunnut kuinka korvaamaton se tulisi olemaan.



Onnea uuteen kotiin ja jaksamista loppuraskauteen;)

Ihanaa oli lukea rohkaisevia viestejä ja selviytymistarinoita muutosta! Pitää tsempata itteensä joka päivä pakkaamaan vähän ja alkaa kyseleen muuttoapua hyvissä ajoin. Nyt jo supistelee esim. raksaampaa kauppakassia kantaessa, joten eipä musta semmoseen hommaan oo. Mut eiköhän tästä hengissä selvitä:)!

Lapsia oli 3, 2v 4v ja 6v. Hyvin meni, itsekin pystyin kanteleen kevyimpiä juttuja ja lapset oli mukana kokoajan. Oltiin niin onnellisia ku päästiin pois siit mis asuttiin. Apua meillä toki oli paljon. Ja vauva syntyi tammikuun puolesa välissä. Toivoin kyllä et ois muuttotohinat pistäny tapahtumaan aiemmin mutta eipä tietenkään :-) .et meillä meni ainakin ihan hyvin. Ja kaikesta selviää ku ei ota ressiä!