***Maalismasut perjantaihin***

Aamukooma..



Eilinen:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9609187&p=&mpage=1&tmode=…

Ei tää taas meinaa luonnistua ollenkaan tää kirjottaminen tänään. Tuntuu, et näppiksen nappulatkin on vaihtanu yön aikana paikkaa! =/



Nukuin, ko tukki. Sammuin siis illalla jo ennen ysiä ja en tietenkään sitten syönyt iltapalaa, kun tää äkkisammuminen tuli. Yöllä heräsin kahdelta syömään, sit särki jalkoja ja alaselkää niin paljon, että en saanut unta ja päädyin vitisten lukemaan kirjaa kahdeksi tunniksi. Nukahdin ja näin painajaista, heräsin huutaen. Ja mies vaan nukkua tuhisi tyytyväisenä. Kun viimein aamulla heräsin niin mieskin oli kadonnut eikä mistään löytynyt. Ja näitä jalkoja särkee edelleen! =( Sopii vaan odottaa, että tulee töistä ja ryhtyy hieromaan..



Masussa nukuttiin yöllä tyytyväisenä ja aamusella jo ehdin pohtia, että onko siellä kaikki hyvin, kunei liikkeitä näy tahi kuulu.

Tavallaan kun nuo suru-uutiset aina vaikuttaa meihin herkkiksiin vähän väärällä tavalla ja sitä vaan pelkoja kerääntyy. Mies oli ihan kauhuissaan illan ja minä sitä jouduin rauhoittelemaan. Noh, elämä on. Mitäpä sitä muutakaan voi sanoa..?

Kyllä tässä aamusella sitten heräiltiin, kun siskonkin ääni jo kuului. =) Taitaa vaan olla masussakin unenpöpperöitä..



Kohta taas eskarille pitäis matkata. Heillä on tänään siellä mäenlaskua ja makkaranpaistoa nuotiolla. Aika ihana laskiaisjuttu. Sitten alkaakin talviloma ja saa vaan olla ja nukkua joka aamu, aivan luksusta. Tosin kun en minä, nipo äiti, suostu tinkimään noista rytmeistä niin tuskin täällä aamuisin kukaan nukkuu pitkään, kert iltasella on oltava sängyssä viimeistään kello 21. Mutta eipä tarvitse kelloja muistaa asetella soimaan..



On pää sen verran tyhjä, että minä taidan tästä vain ottaa ja poistua takavasemmalle. Palailen, jos jotain superhienoa tulee mieleen.



Papu ja Hermanni 36

Neuvolaan lähdössä.Yritän myöhemmin laittaa kuulumisia sieltä!



*Poks* rv35 *poks*

Tuli illalla luojaa kiitettyä 4-vuotiaasta kummitytöstä, joka syntyi hätäsektiolla, miehen siskolla irtosi istukka, mutta hän oli onneksi sairaalassa ja molemmat saatiin pelastettua! Kyllä on mammuliininkin elämä ollut vaakalaudalla, onneksi hän kuitenkin selvisi!



Ylipaino alkaa tuntua jalkapohjissa, kauaa ei tarvitse seisoa kun alkaa kauhea särky. Väsymyskin vaivaa, kun poika päätti yöllä valvoskella itseään raapien, meinasin laittaa hälle jo tumput käteen...

Mä oon huomannut, että mitä enemmän viikkoja kertyy, sitä lyhyempi pinna mulla on, koen itseni ihan huonoksi äidiksi, kun hermo menee niin helposti!



Tänään laitan vauvan kotiutumisvaatteet kasaan ja pojan hoitokassin valmiiksi.



möhkis ja tiitiäinen 35 *poks*

Jotenkin nämä kamalat asiat kolahtaa niin kovaa kun " lähipiirissä" tapahtuu. Sitä vain ei voi käsittää - luontoäiti on niin pirun julma, jokaista se koettelee tavallaan, mutta jossain se pitäs mennä raja siinäkin :(

Illalla itkettiin miehen kanssa yhdessä..hänkin pyysy välittämään suruvalittelunsa. Myötäeläjiä riittää, kunhan vaan mammuliini perheineen jaksais!!



( . ) ei mulla oikein ole mitään valitettavaakaan - kunhan norkoilen, odottelen nuohoojaa et pääsis sit lämmittämää uunia. Ja päivällä taas kaverin kanssa kävelylle - tänään kyllä vähän lyhyemmälle kun eilen. Aamulla oli vatsa niiiin kipakan olonen että oikein ahdisti, itseään ei niinko suoraks hennonu oikasta ollenkaan kun kiristi..vähän aikaa kun oli jalkeilla ni sitte helpotti taas. Muuten olossa ei oo mitään vikaa, ei suppareita, ei mitää...tylsää.

Ihan kun toi puksutti olis taas kääntyny sivuttain?? Voiko se mokoma vielä muka kääntyillä?? Molempia kylkiä kiristää jonnii verran, toisaalta taas tuntuu että masu roikkuu. VOiko lapsi kääntyä vaikka vatsa oliski laskeutunu? jos ei muksu ole vielä kiinnittyny??



Tappert ja Puksu 36+5

Tuli vaan mieleen, että lapsi ei ole vielä valmis eikä syntynyt meillä vielä juuri kenelläkään. Kaikki on mahdollista.. Milloin vaan ne kai voi kiepauttaa vaikka napanuoran kaulan ympärille tai sitten istukka saattaa irrota. Että ehkä ristiäisiä ei vielä kannata miettiä. (Vaikka myönnän, että ollaan.)

Tuli niin epävarma olo taas kaikesta.



Perjantaifiilistellen, Kaneli rv 35+4

Kyllä oli eilinen pino pitkä..mutta niin surullinen :(



Vähän on sanaton olo tässä vielä..



Mullakin tänään se neuvola tuossa myöhemmin, eipä siellä varmasti ihmeempiä, perusjutut vain ja niiltä osin olo on kyllä ihan ok. Viime yökin meni ihan kohtalaisesti, onhan se nukkuminen katkonaista mutta ei tuo pahimmasta päästä ollut! Kumman kipeiksi tulee nuo lonkat maatessa, autsh!



Kestovaipoista yms.. Mä oon sellainen ihminen että mua tosi paljon kiinnostaisi esim. nuo kestovaippa jutut mutta mä olen niin äärimmäisen laiska etten jaksa sitä pyykkäystä vaan haluan päästä helpolla ja siksi kertikset on ehdotomasti mun juttu..

Kantoliinaa olen harkinnut tässä, ihan käytännön syistä kun tuo kuopus on vasta 2v ja olen kuullut täällä paljon kehuja liinan käytöstä. Meillä on BabyBjörn rintareppu ja se on ulkoillessa tosi hyvä mutta sisäkäytössä sillain että itse laittelee ruokaa, syö, touhuilee niin se ei mielestäni ole niin tukevasti vartalossani kiinni ja vauva on pystyasennossa ettei se jotenkin mulla ole toiminut noin..

Liinaa en vielä ole hankkinut mutta tulen varmasti hankkimaan.

Sitteri on ja lattialla tykkään pitää jos vauva vain viihtyy mutta nyt se ei alkuun kovin onnistu ehkä tuon " pikkuriiviön" takia ;) Myös vaunut sisällä alkuun on mun hyväksi havaittu keino!



Synnytyspelko.. Kyllä sitä tietyllä tavalla löytyy multakin. Esikoista kun odotin niin en todella pelännyt, ei sitä osannut kun ei tiennyt mitä tuleman pitää ja siitä synnytyksestä jäikin ihan älyttömän hyvät muistot ja oisin voinut synnyttää toisen heti perään. Tuosta kakkosesta sitten jäikin vähän eri kuva :/ ja sen takia nyt on ihan erit fiilikset mennä synnyttämään mutta se on niin jännä että näin loppua kohden se pelko muuttaa muotoaan ja sitä alkaa odottaa että sais synnyttää.. että en mä täällä kauhuissani ole ;) Hyvillä mielin olen menossa sinne synnärille!



Jep, mä palailen myöhemmin..



Sinna rv37 poksista :) Onko jo vähän ehkä paljon viikkoja..iik :)

päästään tosi vähillä hankinnoilla niiden suhteen. Rahansäästö on meillä ykkössyy käyttää kestoja. Lisäksi meidän taloyhtiössä on ilmainen pesula ja rumpukuivausmahdollisuus, joka varmasti helpottaa pyykkishowta. Muistaakseni noin joka toinen päivä tuli ed. vauvan kanssa pyöräytettyä kestovaipat koneessa. Eli ei mielestäni kohtuutonta kuitenkaan. Ja narukuivauksella pärjättiin silloin, kun ei ollut pesulaa käytössä.



Ympäristöä on tietysti myös kiva suojella, vaikka tuntuukin niin hyttysenpuraisulta yksittäisen ihmisen teot tässä maailmassa.



Kantoliinoja löytyy myös ja niitä käytetään tarvittaessa. Vauvan itketysnukutus vaunuun ei välttämättä mun juttu. Ja kokemusta löytyy todellakin niistä 3-4 tunnin iltakarjunnoista, jolloin mikään ei ole hyvä kun vatsaa vääntää. Ne on kai vaan kestettävä (vaikka korvatulppien avulla.) Mun kohtalona on näemmä saada aina sellaisia vauvoja.

Kyllä veti mielen maahan tuo eilinen viesti. Miehen kanssa eilen juteltiin, miten välillä tuo luontoäiti onkin niin julma, mutta elämän on kuitenkin jatkuttava.



Mulla huonosti nukuttu yö, kuopus heräili pariin otteeseen ja sit pojalta alkoi vuotaa verta nenästä. Aamulla oli silmät ihan XX.



Vk-loppuruokia pitäis alkaa miettiä, ei auta kun keittokirjoja selailla, jospa löytyis jotain uutta.



-m- ja Hippu rv37+2

Myös minua mietitytti eilisen illan tuo eilinen suru-uutinen. Tuollainen kyllä pysähdyttää ja laittaa miettimään, mitä kaikkea elämässä voikaan sattua...



Masulille muistan eilisestä pinosta kommentoida tuota valkovuotoa eli täällä on ihan samanlainen tilanne. Noin kuukausi sitten sitä tuli ihan vetisenä vuotona ja ajattelinkin jo, että voisiko se olla jopa lapsivettä. Nyt onkin sitten ihan toinen juttu ja vuoto on lähes kokonaan loppunut, mutta tietty hyvä niin :)



Muistatteko, kun jokunen viikko sitten niillä oikein kovilla pakkasilla teistä monilla oli samaan aikaan auton kanssa ongelmia; samaan syssyyn hajosi myös mun auto ja silloin vaan naureskelin yhteensattumia. Nytpä ei juuri naurata enää, sillä todennäköisesti teidän kaikkien autot taas kulkee, mutta minäpä tein pohjat ja auto on ollut viikkotolkulla merkkikorjaamossa, ja sitä ei saa käyntiin! Että siitäpä sitten pitäisi repiä huumoria... Onneksi miehellä on auto, joka varmasti toimii... toivottavasti...



Eilen olin sitten Taysissa kontrollissa tuon perätilan takia ja tiesinkin jo, että vauva oli kääntynyt pää alaspäin, tunsin sen selvästi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä taas kerran valvoessani. Ultra tuon tuntemuksen varmisti. Sen jälkeen oli olokin vähemmän tukala. Kyllä kivi putosi sydämeltä! Oli vauva sitten heti iskenyt päänsä todella alas tuonne synnytyskanavaan, oikein lääkärikin ihmetteli. Muutenkin kehui, että kaikki näyttää todella hyvältä, vaikka vauva onkin kookkaan puoleinen. Painoarvio oli eilen 3500g eli jos menee laskettuun aikaan, niin yli 4kg sieltä varmaan putkahtaa maailmaan. Esikoinen oli lähes nelikiloinen myös ja kahdella ponnistuksella hänkin ulos tuli, joten eipä kai huolta. Paikat oli pehmentyneet, kohdun

ulkosuu sormelle auki ja kohdunkaula oli myös lyhentynyt ja lääkäri veikkaili, että ei mennä vältäämättä laskettuun aikaan, vaan saatetaan päästä tositoimiin hieman etukäteen. Mutta sitähän ei koskaan tiedä, nyt vaan jännätään :)



Mua ei pelota tuo painoarvio, koska lääkäri totesi, että on kyllä hyvin tilaa tulla isokin vauva ja kun esikoisen synnytyksestä on aikaa tuo vajaa 1,5 vuotta, on kuulemma kaikki vielä sen jäljiltä hyvällä mallilla synnytystä ajatellen. Ja tosiaan liitoksethan mulla on ollut löysät viimeiset 1,5 vuotta eli ei ainakaan siitä kinnaa ;) Ainoa mikä mua oikeastaan jännittää on tuon esikoinen suhtautuminen vauvaan... Mä en kestä jos tytöstä tulee ihan vaan isin tyttö ja osottaa mulle mieltään, kun vauva on niin paljon sylissä juuri imetyksen yms. takia. Ihan sydäntä särkee jo nyt myös ajatus olla myös erossa tuon sairaalassaoloajan... Mutta turha kai näitä on etukäteen ajatella, kaikki menee varmasti painollaan...



Pakko lopettaa kirjoittaminen kun tyttö on sylissä koko ajan, ei tästä meinaa tulla mitään... Hyviä vointeja kaikille!



napoltti rv 37+5

Ensimmäisenä suunnaton osanottoni mammulille ja kovasti voimia ja jaksamista. En oikein osaa muuten lohduttaa. Itku tuli, itselläkin tunteet pinnassa. Siskoni menetti vauvan reilu vuosi sitten 7 kuukaudella ja mielessä sekin aina kummittelee. En ole aikaisemmin siitä täällä puhunut.

Suru on varmasti suunnaton.



Omaan napaan nyt ei mitään uutta, kaikki tuntuu niin mitättömältä mammuliinin kokemuksen jälkeen.



Z 36+6

Neuvolassa on käyty ja kaikki on edelleen ok, vauva on kiltisti pää alaspäin ja syke oli noussut 140->160 ja painoa ei ollut enään tullut lisää(sf-mitta oli kuitenkin kasvanut 34->36 kahdessa viikossa), joten loppu häämöttää, viimeksikkin kävi samoin, paino jopa laski viimisillä viikoilla. Ens viikolle sain kuiten lääkäriajan, joten katellaanpa ehditäänkö sinne. Toiveissa olis, että pysyis tuolla masussa vielä tuonne maaliskuuhun asti niin isukki sais työhommat ja harrastukset ajantasalle... sillä on vielä yks yön yli poissa olo ens viikolla, joten äitee on jo tulossa " päivystämään" silloin tänne.



Napoltille terveisiä, että tuttavaperheessä vanhemmastatytöstä tuli ihan isin tyttö, kun heille syntyi kaksoset, mutta tämä meidän masuasukki on niin isin poikaa jo siitä asti kun alkoi liikkumaan, että taidan jäädä toiseksi jo heti alussa. Aina kun isi puhuu on meidän masuasukki vauhdissa :) En todellakaan pidä sitä pahana, sillä ensimmäisen kanssa sitä tuli oltua 25 tuntia vuorokaudessa, koska olin silloin yh. Miehelle tämä poitsu on ensimmäinen, joten toivon sen huomioitavan myös laitoksella, kun neuvolassa ei ole siihen oikein osattu suhtautua.



Mutta nyt hetkeksi levolle, shoppailut odottaa hetken kuluttua !



t. punkeli 36+4

Yöt on sellaista repaletta, että kohta en jaksa enää edes synnyttää. Viime yönä " nukuin" neljä tuntia jonka aikana kävin kolmasti pissalla.

Masussa on aamupäivämelskaukset meneillään. Vaavi kääntyilee ja puskee pyllyllä nahan läpi. Sitten iltaa kohden meno aina rauhoittuu ja joudun usein tarkkailemaan onko siellä mitään liikettä menossa.



Supistuksia on ollut ihan kiitettävästi, eilen illalla 10 min välein 30 sek pituisia (kyllä, kellotin) mutta ne on vielä melko kivuttomia ja loppuivat muutaman tunnin kuluttua. Jännittää kyllä että osaanko lähteä ajoissa sairaalaan, ekan synnytyksen kestoksi kun on merkitty 4h15min.



Kamala olo on edelleen mammuliinin puolesta. Sanoja ei ole...



t.raikku 37+4

täälläkin ollaan edelleen aika synkissä tunnelmissa eilisten uutisten jälkeen.



oman olon vaivat eivät nyt tunnu tarpeksi suurelta että niistä kirjoittelisi. taitaa aika monella olla samat tunnelmat...



mutta eteenpäin tästä on vaan mentävä ja päästävä, vaikka kyllä sitä taas yön valvottuina tunteina ehti käydä mielessään läpi kaikenlaisia vaihtoehtoja mitä vielä voi tapahtua.



no, joka tapauksessa nivusissa tuntuu tänä aamuna reilusti vihlontaa ja valtavaa paineen tunnetta. mitä lienee, ensikertalaiselle kun tämä kaikki on niin uutta ja käsittämätöntäkin.



ruusunpiikki rv 37+3

Huolettaa vielä sekin, ettei sf-mitta oo kasvanu ollenkaan. Kolmena kertana on ollut se sama 32cm. Kahden viikon välein on siis nuo mitat otettu ja nyt käyn neuvolassa viikoittain tämän loppuraskauden ajan. Esikoista edotellessa tuo mitta oli 34cm näillä viikoilla, kohosi vielä 36 cm:in ja laskeutui lopulta lukemiin 35 paria päivää ennen synnytystä. Poika syntyi rv 39+1. Onkohan tämä vauva pienempi, vai eikö se kasva, vai onko siellä liian vähän lapsivettä, onko istukka alkanut kalkkeutumaan, eikä vauva saa tarpeeksi ravintoa???



Menen pohtimaan asioita peiton alle kun poikakin nukkuu. Reppanalla on kuumetta 1,5 viikkoa sitten saadun rokotteen takia.



rimma 36+2

Ensiksi Mammulille osanotot. Itku ainakin mulla tuli heti, kun luin. Mitä sitä osaa sanoa....voimia...paljon voimia.



Juu nyt täytyy koota taas itsensä kasaan. Odottelen vain 26. päivää, jolloin pääsen äippäpolille, että aletaanko minua käynnistää. oon kyllä jo täysin kypsä siis mieleltäni. Ja tuo vasen käsi vaan pahenee. Tunnottomuuden lisäksi sormet ei aina meinaa totella. Rasittavaa. Mulla ilmeisesti joku rannekanavan oireyhtymä. Jos jatkuu synnytyksen jälkeen niin laittavat johonkin sähkötutkimuksiin. Hui.

Pyöräytin tuossa laskiaispullia lapsille, että saadaan syödä masut pullolleen. On se vaan tuo tuoreen pullan tuoksu ihana. Vesi herahtaa itsellä jo kielelle. Joten täytyy lähteä kohta vatkaamaan kermaa ja täyttele pullia. Alkaa koululaiset saapua. Kaikilla tänään lyhyt päivä.



Hyviä päivän jatkoja kaikille.



äitiliini74 rv 37+5

-rv 35+0

-Painoa tullut 6 viikossa 2,4 kg,yhteensä nyt 12 kg(tosiaan viimeksi olin nlassa vko 28+5)

-paineet normit 106/60

-pissa puhdas

-syke hyvä 160

-likkeet +++ =)

-tarjonta rt

-sf 30(!!!!!!!!!)

Mulla ei siis koskaan ole ollut noin pientä sf mittaa näillä viikoilla.Meni keski ja alakäyrän väliin.

Entistä enemmän epäilyttää koko ultran kokoarvio.Toisaalta vatsa on kyllä täynnä vauvaa,totaalisesti.

Sain lähetteen labraan hb otetaan ja paastosokerit.

Seuraava aika viikon päähän.



Siinäpä ne sitten oli.

En nyt oikeen osaa mitään järkevää kirjoittaa...

1.2.2007 syntyi pieni poika rv:lla 34+6. Painoa oli 2445g ja pituutta 48 cm. Py oli 34 cm.



Kotiin päästiin eilen. Kaksi viikkoa kului sairaalassa syömistä opeteltaessa . Itselläni oli ongelmia verenpaineiden kanssa, minkä takia minäkin jouduin sairaalassa olemaan noin pitkään. Nyt opetellaan vauva-arkea kotona.



Tuuli ja poika 2vko 1pvä

Tuulille ja perheelle lämpimät onnittelut pikkuruisen pojan syntymän johdosta!

Nyt on ulkoiltu, syöty ja poju nukkumassa! Kateellisena kuunneltu veljen vauva-arjen käyntiin lähtemistä :) (vauva syntyi 11.2).



Saatiinhan sitä hyviä uutisia, tänne surun keskelle! Kateellisena täällä haaveilen vauvan tuhinoista :).



Ulkona rupes issias hermo vihoittelemaan ja muutamaan otteeseen meinas lähteä jalka alta, nyt se onneksi rauhoittunut. Tuntuu, että ankka vaapuntakin on lisääntynyt. Kovasti odotan että olisi 26. päivä niin pääsisin sinne äitipolille, jossa tarkastettaisiin tuo istukan toiminta ja tehtäis vauvalle kokoarvioo, edellisessä raskaudessahan oli ongelmia istukan kanssa. Kiva myös tietää kohdunsuun tilanne, varmaan on kiinni ja kiinteä vaikka jatkuvasti supisteleekin. Maanantaina olisi neuvolakin..



möhkis taas, taitaa rueta tekemään kotihommia