Yllätysvauva tulossa,mies harmissaan...
Eilen se tapahtui.Tein viimein testin, jonka tuloksesta olin jo kyllä varma.Plussaahan se näytti! Olin ikionnellinen, vaikka vauva ei olekaan varsinaisesti suunniteltu.Ehkäisy nimittäin petti.Tai ei kai sitä ehkäisyksi voi sanoo, kun käytimme keskeytettyä yhdyntää menetelmänä.
Meillä on kaksi poikaa ennestään, 4 v. ja 5 kk ja 1 v. ja 8 kk.Mies sanoi toisen syntymän jälkeen, että enää ei lapsia tehdä.Itse olisin halunnut vielä kolmannen.Nyt mies oli lievästi sanottuna kireenä kun kuuli asiasta.Kokemuksia?
Kommentit (17)
Kirjoitit ihan kuin mun tekstiä. Meillä kaks poikaa 4v ja 1v. Molemmat syntyneet syksyllä. MEillä ollaan oltu laiskoja tän ehkäisyn kanssa. MOlemmat ollaan oltu sitä mieltä (siis mies on ollut) että enempää ei lapsia haluta. Mies on vielä tosi jyrkkä asian kanssa. Minä nyt olen sellainen että tulkoon tänne vaan. Rakastan lapsia- No plussahan tossa lokakuun lopussa pätkähti. Olen hieman ollut kiero enkä ole kertonut miehelle vielä peläten mitä se tahtois tälle tehtävän :( Ajattelin nyt aloittaa alusta kertomalla että plussa pätkähti... sitten vaan neuvolaan. Mutta MINÄ en tahdo tätä keskeyttää. Molemmathan tässä ollaan tehty typeriä että tää pikkuinen on saanut alkunsa. Eli molempien pitää kantaa vastuunsa.
TOivotaan että hän ymmärtäisi että tää ON tulossa meille :)
Mun piti aikasemmin lopettaa toi viestin kirjottaminen äkisti kun mies tuli kotiin.Tosiaan eilen kun sain pojat nukkumaan,tein testin vessassa.Kysyin mieheltä, että tuleeko kattomaan tulosta.Ei tullut.Sitte koko illan istu leukaperät kireenä puhumatta mitään.Minä siinä vollotin,että minun syyhän tämä tietenki on ja että varmana en keskeytystä tee!Mies oli aikasemmin puhunut, että abortti tehdään jos vahinko käy.Nyt sanoi kuitenkin, että eihän sitä nyt sentään semmosta ja että ei hän minua syytä.Mä oon sanonu koko ajan, että toi ehkäisy ei ole varma.Aluksi käytettiinki kortsua mut sitte se jäi.Enkä hommannu pillereitäkään kun ne ei oikein sovi mulle.Aattelin, että jos mies ei halua lasta niin hoitaoon ehkäisyn ite.Tässä sitä sitten ollaa.
Vaikka eihän tätä vielä tiedä kuinka käy.Mulla on ollu tuhruvuotoa siitä asti ku menkat ois pitäny alkaa.Nyt viikkoja jotain 5.Kyllä monet asiat pyörii mielessä, et kuinka sitä jaksaa kolmen kans jne.Toisaalta mulla on jo ikää sen verran, että nyt tai ei koskaan.Jospa se mieskin pikku hiljaa tottus ajatukseen.Pelottaa, että jos koko odotuksen ajan saa olla yksin tän asian kans.Kiitti Raila tuesta!
Varsinaisesti en tälle palstalle kuulu, " yllätysvauva" syntyi heinäkuussa.
Meillä petti kierukka... Eli ehkäisykin piti olla noin 99% varma...
Menin käymään gynellä kun tuntui ettei kaikki ollut kunnossa ja siinä sitten gyne perusilmeellä kertoi että raskaana olet. Ja otti samalla kierukan pois joka oli tulossakin itsestään...
Viikon siinä sitten mietimme että mites tässä nyt näin pääsi käymään mutta abortista ei edes keskusteltu!
Tsemppiä ja jaksamista sinne! Kyllä mies siihen ajatukseen sopeutuu!
Ensin se oli shokki kahden pojan ja " prinsessan" jälken piti meidänkin lopettaa lastenteko. Pitkä imetys kuitenkin siirsi ehkäisyn aloitusta ja luotimme myös keskeytetyyn yhdyntään aivan sokeasti.
Vähän aikaa meni meillä ennenkuin molemmat olivat asian hyväksyneet, taloudellisesti tulemme oleman tiukoilla asuntolainan takia ja miten sitä taas jaksaa valvoa ym.
Nyt kuitenkin mieskin kokeilee iltaisin kun vauva potkii ja selitää pikkuiselle kaksivuotiaalle että vauva on äidin masussa!
Kyllä se siitä, varsinkin kun asia alkaa todentua. Aarteita ne lapset ovat.
Sanoi heti alussa, että ei pakota aborttiin. Itse mietin sitä ekan viikon, mutta en pystynyt edes lukemaan faktoja. Sanoin miehelle, että mulla olis helpompaa yksin kahden lapsen kanssa, jos mies on koko ajan pahalla päällä ja onneton. (Meillä on 2vee tyttö) Mies vakuutti, että ei ole ole aina pahalla päällä eikä halua jättää meitä. Hän on kuitenkin kauhuissaan vauvasta. Pari kertaa hän on puhunut vauvasta positiiviseen sävyyn (esim. miettinyt pinnasängyn paikkaa), mutta muuten olen ihan yksin asian kanssa. Ei tee mieli kertoa kenellekään, kun ei oikein itsekään osaa olla onnellinen. Luotan vain, että mies pikkuhiljaa sopeutuu.
Meillä oli käsittääkseni ihan tarkoituksena tehdä vauva, mutta kesken kiertoa mies jarrutti ja sanoi, ettei haluakaan enää toista lasta. No, siinä vaiheessa olin jo raskaana :(
Yritän vain itse iloita täysillä, mutta eihän se ole helppoa. Itse olisin halunnut neljä lasta, mutta saanpa nyt näin edes sen toisen.
Tsemppiä paljon! Jos tekee abortin, katuu loppuiän. Olisiko suhdekaan enää ikinä kunnossa, jos toinen on " pakottanut" aborttiin... Jos taas pitää lapsen, menettääkö miehen? Ei varmaan... En tiedä, mutta kokeillaan!
_Oikeasti_ jos _todella_ ei sitä lasta halua, niin mies käyttää kortsua tai jotain muuta menetelmää joka on _huomattavasti_ tehokkaampi ehkäisykeino kuin se katkaistu yhdyntä. Jos on ilman ehkäisyä sänkypuuhia harrastellut, niin on ihan turha näyttää myrtsiä naamaa ja vihoitella vaimolle jos raskaaksi on tullut. Kaksi sitä lasta on tekemässä kuitenkin ollut, ja aikuiset ihmiset varmasti tietävät, että aina saattaa olla mahdollista, että nainen tulee raskaaksi, oli sitten käytössä ehkäisy tai ei. Jos haluaa olla satavarma, ettei lapsia enää halua, niin pidättäytyy petipuuhista tai menee sterilisaatioon.
Eli aikamoisen lapsellisia miehiä teillä (anteeksi jos tämä loukkaa). Yrittäkää nyt saada niille päähän, että YHDESSÄ se lapsi on aikaansaatu ja yhdessä siitä myös kannetaan vastuu.
Eli mun mielestä tuossa tilanteessa ei todellakaan ole varaa näyttää pitkää naamaa! Oikeastaan mielestäni on melkosen väärin eettisesti ensin pelleillä ehkäisyn kanssa ja sitten mennä tekemään abortti!
Kyllä aikuisten ihmisten pitää ymmärtää kausaaliketjuja hiukkasen paremmin, varsinkin näin suurten asioiden ollessa kyseessä!
Tsemppiä teille yllätysvauvalaisille, koittakaahan saada ne kikkelinsä kanssa seuhtojat ymmärtämään, että elmukelmut kehiin, jos ei vauvat kiinnosta...
Että lapsellisia miehiä onkin!! Mitä pahaa lapsissa??!! Alkoholismi, väkivalta ym. ym. ... nehän niitä ikäviä asioita on!!
Olin kyllä jo vähän vihjaissut, ettei minulla olisi mitään kolmatta vastaan. Mies oli kyllä vastaan, ja sanoi, että kahdessakin on riittävästi.
No sitten petti varma, 99 % ehkäisy, kondomi. Itse asiassa jo sillä hetkellä minä tiesin potentiaalisesta mahdollisuudesta, mutta tutkittuani " kotiaborttimenetelmää" eli pilleria totesin sen olevan minulle mahdoton useammastakin syystä, joista yksi oli siinä käytetty hormoni, joka ei edes normaalimäärissä minulle sovi.
Vaan kertavahingosta tämä lähti eikä mies ole missään vaiheessa abortista edes vihjaissut. Tosin hän tuntee minut ja tiesi, etten aborttia halua. Nyt on viikkoja jo yli 36 ja olemme käyneet yhdessä mm. sairaalaan tutustumassa ja mies on suunnitellut pitävänsä mahdollisesti osan vanhempainvapaasta jne, mitä hän ei ole edes ajatellut kahden edellisen kohdalla. Eli hän sopeutui asiaan hyvin, eikä ole kyllä poikkipuolista sanaa sanonut tästä ylläristä. En kyllä salannutkaan asiaa, vaan heti plussan tultua (noin viikkoa myöhässä kylläkin) kerroin hänelle.
Toivottavasti mieskin siitä tokenee ja alkaa iloita tulokkaastanne. Tosiasiahan on kuten itsekin tiedätte, että keskeytetty yhdyntä on aika epävarma ehkäisykeino. Joten jos jompikumpi ei tosiaankaan halua enää lapsia, pitäisi se ehkäisy olla satavarmaa ja siihenhän auttaa vain sterilisaatio eikä aina sekään.
Meille kävi niin, että kondomi petti ilman, että mitään huomasi kumpikaan. Joku ylivuoto siis :o) Meillä on ennestään 5 lasta, 13v,11v,6v,vajaa 3v ja 1v; nuorin oli 10kk kun plussa jysähti elokuussa testiin...Ja olin menossa hormonikierukan laittoon parin viikon päästä. Enpä sitten mennyt, päätettiin, että kun joku meille näin väen vängällä haluaa niin tulkoot. Minulla on kaksi edellistä raskautta vielä autettu alkuun keltarauhashormoneilla, joten onpa tosiaan voimakastahtoinen tämä vauveli :DMies otti asian rauhallisemmin kuin minä, itselläni meni kyllä muutama viikko sopeutumiseen. 5 sektiota tehty ja pieni ikäero...Tämän jälkeen tehdään sterilisaatio, kyllä siinä katraassa on niitä onnenpipanoita tarpeeksi.
Mandi 19+6
Mies itse järkeili katsoessaan nukkuvia lapsia, että tulija on kuitenkin yhtä ihana kuin nämä kaksi ekaakin, kuinka voisi olla antamatta mahdollisuutta sillekkin?! Kun tietää mikä on lopputulos, on vaikea ajatella sitä omalla päätöksellä " poistavansa" .....
Minä halusin oikeastaan kolmatta ja niinpäs tuo tuntuu ukkokin olevan aika täpinöissä, lapsista puhumattakaan! Onneksi asiaan on se yhdeksän kuukautta aikaa sopeutua, niin kyllä se siitä. en tidä yhtään jolle se ylläri olisi yhtään sen vähemmän rakas kuitenkaan, mutta tiedän monta jotka ovat ikionnellisia ylläristään!
Kolman syntyy joulun jälkeen ja tuntuu että en malttaisi oottaa hetkeäkään!!! :)
Voi että oli ihana lukea noita teidän kannustavia kommentteja ja viisaita sanoja! Kiitos,kiitos,kiitos!!!!Tuntuu että tän asian kans on niin yksin.Kellekkään en oo vielä kertonu, koska raskaus on niin alussa (takana keskenmeno ja tuulimunaraskaus)Neuvolaan varasin jo ajan kuitenki hyvissä ajoin.
Just äsken oli miehen kans taas muheva riita, joka päättyi siihen että rupesin taas itkemään (nämä hormoonit vielä lisäks..)Nostin kissan pöydälle ja sanoin miehelle, että meinaatkos murjottaa seuraavat yhdeksän kuukautta vai mitä? On ollu tosi kylmä ja kiree koko viikon, enkä tahdo jaksaa sitä.En uskalla puhua raskaudesta mitään kun toinen menee heti hiljaseks ja tuiman näköseks.Kun tuo ukkokulta ei muutenkaan paljon tunteistaan puhele.Sanoin sille suoraan, että nyt on aika ottaa vastuuta tekemisistään ja että elämä ei aina mene niinkuin sen on suunnitellut.Mies tuumasi että nythän sä sen kolmannen saat kun oot sitä toivonut.Ja sanoi ettei halua ottaa vastuuta kolmannesta elätettävästä.Hei haloo, ehkä pikkasen myöhästä!!!
Se on tuolla isännällä semmonen meininki, että pitäis vissiin saada omaa aikaa ja elää itelleen.Meninpä niinki pitkälle, että ehdotin pesäeroa.Sanoin, että en kyllä rupee elään tommosen mörököllin kans jos ei homma muutu.Mua satuttaa kun toinen kohtelee kuin jotain saastasta.Kai sitä ottaa päähän, että mä oon kuiteski onnellinen tapahtuneesta.
Mut hei, tästä mulla vaan sisu kasvaa!!Jos on noin lapsellinen, niin siitä vaan...
Mä tulin raskaaksi kun esikoinen oli 3kk,ja mies ei ollu innoissaan asiasta. meni jokunen viikko kun hurjotti, mut abortista ei puhuttu, kun tiesi että en suostuis ja olinkin jorv15 menossa,kun raskaus varmistu! Nyt vahinkovauva on jo 2-vuotias ja kuumeilen kolmatta!!
Tässä oon vielä itekkin aika shokissa, kun eilen illalla vasta tuli haamu testiin. Olosta ei kylläkään voi erehtyä ja samaa kummaa haamuilua oli toista testatessa. Me tyhmästi luetettiin imetys ja keskeytetty yhdistelmään, kun menkatkaan ei osottaneet alkamisen merkkejä. Tosin nuo kaksi tyttöä on kyllä kanssa aika hyvä ehkäsymenetelmä. Nyt se on sitten todettu, että tämän mamman on parempi pysytellä kaukana kalsongeistakin, jos ei lisävauvat kiinnosta.
Vaan meillä tilannetta tekee epätoivoseksi se, että esikoinenkin täyttää vasta tammikuussa kaksi ja nuorempi on 6,5 kk:tta. Nyt jo on rankkaa kun mies on paljon poissa, niin mitä se on sitten :o( Miehen ensi reaktio oli puhua keskeytyksestä, ja minä taas en sitä kykene edes ajattelemaan, vaikka suoraan sanottuna ei sinänsä lainkaan houkuttele tulevat 9 kk:tta (tai se on kyllä itseasiassa melkein 10....). Mieskin alkaa pikkuhiljaa pahimman shokin laannuttua " lämmetä" vaaville, mutta kyllä tässä on vielä paljon pohdittavaa!
Shokkireaktionsa kullakin - minä tuskastelin ensimmäisenä, että mitä kaikki muutkin nyt sanoo....
mima, jolla ei viikoista hajuakaan
Meillä mies on toitottanu puolelle kaupungin väestä, että " Meille ei sitte varmana lapsia enää tuu!!" .Saas nähä miten se selittää tän meidän yllärivauvan.Toivottavasti ei sano ainakaan et se oli " vahinko" (järkyttävä sana!)Anyway, mulle on kyllä ihan sama mitä muut ajattelee.
Meillä tuo pikkukakkonen tulee olemaan jo 2v.4kk kun/jos vauva syntyy,joten sen suhteen ei paniikkia.On vaan niin uskomattoman itepäinen ja voimakastahtoinen pikkukaveri!!Olis kiva jos tää kolmonen olis tyttö, mutta ei sillä suurta merkitystä ole.Tuntuu vaan erilaiselta tää raskaus (enemmän pahoinvointia kuin muissa).Aatella jos siellä oliski kaksoset (miehellä on kaksosveljet)! No, ehkä en toivo sitä kuitenkaan =)
Mutta kiva kun on näitä kohtalotovereita!Tänään oli ukkokullalla jo vähän hymyäkin kasvoilla, joten eiköhän se tästä =D
Jätin pillerit pois kesällä ja käytettiin pari kuukautta kondomia. No kun en niitä sille tyrkyttänyt niin sitten ei enää käytettykään. Ja heti tulin raskaaksi.
Kävin testissä ja kerroin miehelle että plussaa oli: SE EI USKONUT MUA! Piti oikein hakea labrasta todistus että totta on.. No sitten meni hiljaiseksi ja kun utelin sen mietteitä niin sanoi että pitäiskö keskeyttää. Itse en tahtonut sitä..
Kuukausi meni ettei paljon puhuttu asiasta. Sitten yksi ilta tuli kotiin vierailtuaan vanhempiensa luona ja kerrottuaan raskaudesta. Miehen äiti oli kysynyt että " onko se ees sun?" Järkyttävää.. Vielä kamalempaa oli että mieheni uskoi äitiään (se aina uskoo) ja alkoi epäilemään asiaa...
Mun on vieläkin vaikea unohtaa tuota, oli se niin kamalaa, vaikka asia on jo selvitetty ja anteeksi annettu.
Paha oli myös se että mieheni meni ystäviemme aikana selvittämään että poika oli vahinko. Ei se mulle ollut; kyllä täyspäinen ymmärtää että voi tulla raskaaksi ilman ehkäisyä. Mies näköjään ei...
Kokemusta minulla ei tuosta tilanteesta ole. Mies kun haluaisi vaikka 10 lasta.. ;) Mutta ajattelisi, että kun miehesi tottuu ajatukseen, niin eiköhän hänkin innostu.. Jos ei aikaisemmin niin viimeistään sitten kun vauva on syntynyt niin luulisi sydämen sulavan.. :) Onnellista odotusta!