Epiduraali ei attanutkaan, muilla samanlaisia kokemuksia?

Ei auttanut mulla ollenkaan epiduraalin laitto, kivut vaan pahenivat. JOhtunee varmaan siitä että epiduraali laitettiin liian myöhään, olin jo 6cm auki..

mullakaan ei ole kummassakaan synnytyskessä ollut selvää apua. Ekassa vähensi aluksi kipua, mutta uutta annosta ei " muistettu" antaa ajoissa ja sitten ei enää voitu antaa, kun synntys oli jo liian pitkällä.



Tokassa synnytyksessä yritettiin laittaa 4 kertaa katetria, mutta ei koskaan saatu oikeaan paikkaan eli ei ollut taaskaan apua.



Saa nahdä, miten seuraavassa synntyksessä käy...



väsyttää+ tuplat rv 20+4

Kyseessä oli kai myös kokematon lääkäri. Kivut lähtivät vasemmalta puolelta, mutta ei oikealta. Ja supistusten teho vaimeni. Huono kokemus.

Onko tämä totta, siis jossain ohjeissako näin sanotaan? Kun ei minua puudutettu mitenkään toisesta ja kalvot jouduttiin puhkaisemaan, että vauva voi syntyä. Kyllä se sattuikin niin prrkeleesti, alapää suorastaan räjähti ja vedet roiskui kätilön päälle... Karjuin kohdunkaulan puudutusta, kun ekasta ei epiduurali tehnyt muuta kuin puutuneet jalat, mutta ei ehtinyt. Sori ronski kielenkäyttö;)

Niin, yllätys se kätilön kommentti oli mullekin. Papereissani luki, että ekassa synnytyksessä epiduraali ei toiminut ja oli vaikea laittaa (notkoselkä ja voimakas skolioosi) ja olin itsekin sanonut heti tokan synnytyksen alkuun, että yritetään nyt ilman mitään puudutteita tai ainakin epiduraalia, kun siitä oli niin huonot kokemukset. Mutta kun tultiin taas tilanteeseen, että ei edennyt ja kalvot pitää puhkaista taas, niin kätilö sanoi tämän asian. Sanoi, että toissynnyttäjälle ja erityisesti vauvalle tulee lian voimakkaat kivut puhkaisusta, jollei puuduteta. Saman vahvisti paikalle pyydetty anestesialääkäri. Ei siinä multa enää siis mitään kysytty, pistivät vain. Ja hyvähän olikin tällä kertaa, mutta siis tätä pidettiin ihan pakkona - ei kyselty halukkuutta.

Eli ekassa synnytyksessä pyysin epiduraalin, mutta sen laittaminen sattui hirveästi (luultavasti skolioosin takia) eikä juuri auttanut mitään. Lisäksi sivuvaikutukset olivat kauheat: tärisin kylmästä sekä kutisin kauttaaltaan. Lisäksi ponnistusvaiheessa en tuntenut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta vaan ponnistin ainoastaan kätilön " käskystä" . Kivun kyllä tunsin...



Tokassa ja kolmannessa synnytyksessä en sitten edes halunut epiduraalia. Minulla laitettiin molempina kertoina kohdunkaulanpuudutus joka mielestäni auttoi supistuksiin tosi hyvin. Lisäksi otin ilokaasua. Tokassa olin lisäksi ammeessa loppuhetkiin asti.



Kevätkakkonen - minulta kyllä puhkaistiin kalvot kolmannessa synnytyksessä ilman mitään puudutusta. Sama tehtiin ekassa synnytyksessä myös. Minusta kalvojen puhkaisu ei kummallakaan kerralla sattunut ollenkaan.

on se että luottaisin kätilöön. Hehän kuitenkin hoitavat synnytyksiä ammatikseen ja varmasti osaavat ehdottaa mikä kivunlievitys saattaisi sopia parhaiten. Tuntuu erikoiselta nämä " minä haluan..." . Perusteena se että se oli sopinut jollekin muulle tosi hyvin. Kivunlievityksiä on monenlaisia, epiduraali yksi niistä.

Ei kai voi etukäteen tietää miltä synnytyshetkellä tulee tuntumaan. Ja jos itse vaati epiduraalia tietyssä kohtaa niin on turha syyttää kätilöä " kun ei se toiminutkaan.." . En tietenkään väitä että " kaikki" ajattelisivat näin. Niin moni vaan pyrkii suunnittelemaan synnytyksensä etukäteen ja ovatkin sitten pettyneistä kun ei mennytkään niinkuin oli itse suunnitellut. Elämä harvoin menee...

Ekassa (ja vielä ainoassa) synnytyksessä pyysin kohdunkaulan puudutusta kun olin auki 6cm. Kätilö päätti kuitenkin toisin minulta kysymättä ja selkääni pistettiin epiduraali vastusteluistani huolimatta. Supistukset olivat todella kipeitä ja tulivat minuutin välein ja kätilön mukaan kohdunkaulan puudutuksesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Mutta eipä ollut epiduraalistakaan pätkän vertaa. Kahdesti laitettiin, mutta mitään ei auttanut! Kokemus oli kamala ja oksettava ja jätti kyllä pikkuisen kammon takaraivoon jyskyttämään siitä, etteivätkä kätilöt kuuntelekkaan äidin toiveita?! Vaikka avautumisvaihe kesti vain kolme tuntia olin ponnistusvaiheen alkaessa niin poikkiväsynyt, että se vaihe sitten kestikin puolitoista tuntia...

Niin siitä omasta kokemuksestani vielä, että kätilö korosti puudutteen olevan välttämätön lapsen kannalta, ei äidin. Ei minullakaan kummassakaan synnytyksessä kalvojen puhkaisu sattunut ollenkaan, ei tuntunut siis miltään oikeastaan. Jotenkin niin se kätilö sitä selitti, että sikiö ei kestä sitä seuraavaa kipua ilman puudutetta, vaikka äiti kestäisikin. Enpä siinä käynyt vastaan enempää laittamaan. Mutta näköjään käytäntöjä on monia. Se anestesialääkäri sanoi samaa kuin kätilökin, kun kysyin.

Käyrät näyttivät ihan samanlaisilta, mutta subjektiivinen kivun kokemus oli niin voimakas, etten voinut kuin huutaa. Vauva heitti myös kohdussa volttia, niin että vatsanahka vain velloi. Luulin, että vain hätääntyi, kun uimavesi vietiin, mutta kamalaa, jos pieneen sattui!!!

...tammikuussa synnytin ja saliin mennessäni " tilasin" epiduraalin katilöltä vaikka vaikutti siltä, etten mitään tarvitsisi: supistukset eivät tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Mutta kun ei ollut aikaisempaa kokemusta niin tilasin sen.



Anestesialääkäri pari kertaa asetteli katetria ennenkuin onnistui, mutta se ei sattunut yhtään. Ainoastaan kyyryssä oleminen oli tuskaisaa supistusten takia. Puudutuksen vaikutus oli aika ovela: vei tosiaan supistuskivut kokonaan, mutta alapäässä olevat kivut eivät lähteneet minnekään. Itse asiassa ihmettelin alapäässä tuntuvaa valtavaa paineen tunnetta ja siitä aiheutuvaa kipua ja kätilö sanoikin, että sitä ei tunne ennemmin, ennenkuin supistuskivut lähtevät. En osaa sanoa, tuntuivatko supistukset inhottavimmilta kuin tuo paineen tunne. Itse synnytyskipuun epiduraalihan ei vaikuta mitään, ei minullakaan. Jos on pitkä avautumisvaihe, niin tuo puudutus on varmaan paikallaan. Mulla ei ollut, mutta sitähän ei voinut tietää etukäteen =)

En ymmärrä miksi, se epiduraali olisi vauvan takia laitettu. Eihän puudutteen kuulu missään tapauksessa mennä vauvaan, eikä se myöskään vaikuta vauvan kipukokemukseen näin olen pätkän vertaa. Kalvojen puhkaisu itsessään ei pitäisi sattua kumpaankaan, koska kalvoissa ei ole tuntoa. Toki se äidistä voi tuntua yhtä epämiellyttävältä kuin sisätutkimuksetkin synnytyksen aikana. Ainoa selitys tuohon käytäntöön voisi olla se, että usein kalvojen puhkaisu tekee hetkellisesti ainakin tiheitä ja voimakkaampia supistuksia, joka saattaa jossain tapauksissa saada vauvan mm. liikehtimään levottomammin ja samaten tuntuvat äidistä rankemmilta. Epiduraali taas usein rauhoitaa supistuksia, toisilla jopa pidentää supistusvälejä. Joten perustuisikohan tuo tapa tähän asiaan. Enpä tiedä. En ole ainakaan kuullut että olisi mitenkään yleistä Suomen synnytyssairaaloissa.

Kivut olivat sietämättömät ja minulla oli suuret odotukset epiduraalia kohtaan. Pistäminen sattui ja kun se oli ohi, niin olin todella kiitollinen. Ajattelin, että nyt tulee helpotusta. Mutta kivut vaan paheni ja supistukset heikkeni. Kätilö vaan pisti oksitosiinitippaa kovemmalle ja sekös se olikin tuskaisaa. Epiduraalia annettiin lisäannoksia monta kertaa, mutta ei auttanut.



Minulle auttoi sitten lopulta kohdunkaulan puudutus. Se vei kivut kokonaan pois. Synnytyksen jälkeen huomasin, että toinen jalka oli ihan puuduksissa. Eli oli se epiduraali puuduttanut toispuoleisesti. Kipuihin se ei vaan vaikuttanut yhtään.



Ensi kerralla pyydän heti kohdunkaulanpuudutteen, en halua enää koskaan epiduraalia.



Tytteli-83

Mulle 2kertaa pistetty tuo epiduraalipuudutus,ja en oo kyllä siitä paljon apua saanu...Nyt kolmannella kerralla aattelin olla ilman,kun turhaa kipua vaan sen laitto aiheuttanu,ja mulla piikkikammokin yms.

Ponnistaminen mun mielestä kaikkein karmeinta,ja ei tuo siihen yhtään auttanu.Jalat vaan tärisi ja verenpaine laski=)

Huiskutin 31+3

ei auttanut epiduraali, kun sain sen niin supistukset vaan alkoi harventumaan(sitä ennen tuli 2 min välein) ja sit harveni 5 minuttiin ja sitten laitettiinki jo käynnistys tippaa jotta supistukset tulis taas 2 min välein. eli se oli ainut mitä epiduraalista atpahtui, kipuja ei vieny mihinkää. sit lakoikin kauhea ponnistusvaihe 50 min...

Eskoista synnyttäessäni laittoivat epiduraalin, ei mitään vaikutusta. Sen laittaminen ei kuulemma mennyt ihan oikein ja vaikutus oli vähäinen, koska vauva yritti tulla naama ylöspäin (pitäisi tulla sivuttain) ja kääntyi vasta lopussa ponnistusten voimasta oikeaan tarjontaan. Minua sattui julmetusti selkään ja peräaukkoon, epiduraali puudutti etureidet tunnottomiksi. Tullessaan vauva mursi häntäluuni ja oman nenänsä.



Toisessa synnytyksessä vastusteluistani huolimatta se epiduraali taas laitettiin, koska toissynnyttäjille ei kalvojen puhkaisua tehdä ilman puudutetta. Tällä kertaa vaikutus oli ihana, vei kaiken kivun. Koko loppusynnytys meni aivan vailla kipua, pystyi tosiaan jutella ja olin ihan " mukana" muutenkin. Ehdin jopa ponnistaa ne viisi kertaani vaikutuksen alaisena ja se oli kyllä hassu tunne: ponnistin, kun kätilö käski (mitään ponnistamisen tarvetta/supistusta en tuntenut) ja täysin vaikka kipua vauva pullahti ulos.

Ekassa synnytyksessäni varsinkaan ekan annoksen teho ei kestänyt kauan, mutta kivut lähtivät kuitenkin hyvin.



Tokassa synnytyksessä eka annos vei kivusta pahimman särmän, mutta ilokaasua täytyi vedellä päälle. Toka annos tehosikin sitten paremmin. Kohdunsuu avautui tunnissa 4 cm:stä 10 cm:iin, mutta sain silti lisäannoksen epiduraalia, koska en saanut vielä ponnistaa. Vauva ei ollut hollilla; jouduttiin odottelemaan noin 4 tuntia ennen kuin tyttö oli maailmassa.



Molemmissa synnytyksissä teho on lakannut ennen ponnistusvaihetta, mutta siinä vaiheessa kipu on ollut erilaista ja olen kokenut supistuksista olevan apua ponnistamisessa.

Mulla eka annos ei vaikuttanut mitään. Lääkäri tuli nuristen takaisin pistämään uudestaan toiseen nikamaväliin ja kivut loppuivat kuin seinään. Ponnistamisen tarve alkoi valitettavasti saman tien, joten en ehtinyt siitä kivuttomuudesta nauttimaan, koska piti kaikin voimin pidätellä, kun paikat ei olleet vielä auki. Olin kyllä ennen puudutusta tajuttoman kipeä, joten sähläyksestä huolimatta muistelen apua kiitollisena.