Huoli iski...
En ole tänne kovasti kirjoitellut, mutta eilisestä asti on ollut pelko perseessä kun kaikki ne pienetkin oireet joita minulla on ollut katosivat yhtäkkiä. Tänään on menossa 8+6 ja kahvikin näyttää taas maistuvan...
Minulla ei ole ollut hirveästi oireita, mutta jotain, joista tiesin olevani raskaana. Olen ollut väsynyt, rintoja on aristanut, nälkä on kasvanut, kahvi ei ole maistunut ja muita pieniä asioita. Nyt yksikään noista ei pidä paikkaansa ja minua pelottaa. Luin muistaakseni viime viikolla täältä, että joltakin oli oireet loppuneet ja muutaman viikon päästä oli todettu, että lapsen kehitys oli pysähtynyt.
Tämä on ihan ensimmäinen raskauteni. Neuvolassa sanottiin, että keskenmenot ovat osa naisen elämää ja niihin tulisi kasvaa. Kuulemma jokainen nainen kokee kerran keskenmenon. En halua kokea sitä!
Kommentit (5)
Aika tylysti sanottu neuvolassa, vaikka totta onkin, että moni niitä kokee. itselläni ei ole kokemusta, mutta mulla on sellanen käsitys että raskausoireiden äkillinen häviäminen voi olla oire keskenmenosta. Soita ihmeessa neuvolaan (tai äitiyspoliklinikalle) ja kysy neuvoa, jos huolestuttaa! Toivotaan parasta!!
Toisilla pahoinvointi voi alkaa helpottaa jo tuossa viikkolla 8. Joten voikin olla ettei ole mitään hätää vaan olet vaan onnekas eikä tarvii pahonvoinnista kovasti kärsiä.
Jos on mahdollista päästä ultraa tarkistamaan tilanne niin mene toki jotta oma olo helpottuu. Luultavastihan kaikki on hyvin. Raskaana ollessa on kuitenkin aika herkkä ja huolehtiminen voi rasittaa kovastikin.
Kiitoksia vastauksista. Olen koko työpäivän käyttänyt etsimällä tietoa oireidensa menettäneistä ja niiden yhteydestä keskenmenoon. Paljon löytyy ikävää sanomaa, mutta myös niitä joilla huoli on ollut turha.
Soitin neuvolaan ja kerroin huolistani. Minulla oli ensimmäinen neuvolakäynti kaksi päivää sitten, mutta sydänääniä eikä ultraa tehty. Nyt soittaessani hoitaja sanoi, että mahdollisuus keskenmenoon on, mutta ei pitäisi sitä mitenkään varmana, minulla on muutenkin ollut aika lievät oireet. Ehdotti, että odottaisin viikonlopun yli ja vielä muutaman päivän ja jos ensi viikon lopulla vielä huolettaa, soittaisin neuvolaan ja yritettäisiin etsiä sydänääniä. He eivät uskalla etsiä sydänääniä aikaisemmin, sillä voi olla niin, ettei niitä kuule, vaikka vauva vatsassa olisikin ja huoli vauvan hyvinvoinnista vain kasvaisi. Hoitaja myös mainitsi, että yleisimmät oireet on vuoto ja alavatsan kipu, joista kumpaakaan minulla ei ole, mutta voi olla, ettei oireita olo ja alkion kehitys on vain pysähtynyt.
Ajattelin sinnitellä viikonlopun yli ensin. Jos maanantaina vielä pelottaa, soitan yksityiselle ja varaan ajan...
Mitenkä muuten raskaustestit käyttäytyvät jos on keskenmeno? Jos käyn ostamassa testin, näyttäisikö se negaa keskenmenon kohdalla?
Päässä pyörii kaikenlaista. Mietin myös tuulimunan mahdollisuutta, vaikka en tarkkaan tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa. Mutta luin jostain, että he joilla raskaus todettiinkin tuulimunaksi, oli kohdun koko suhteessa paljon pienempi tai mitätön... Hoitaja tutki minulta vatsan päältä viimeksi kohdun kokoa. Ymmärsin hänen puheistaan, että kohtu on hyvin kasvanut ja helposti löydettävissä.
Toivottavasti kaikki on hyvin.
Paljon todennäköisempäähän on, että kaikki on hyvin, mutta mukavasti se ultra poistaa huolia.
Sydänäänten kuuntelu on sikäli hankala juttu, että vaikka toisilla ne kuuluu jo vko 8, niin useimmilla vko 10-12, ja osalla vasta vko 16+, ja siitä taas uutta huolta pukkaa.
Itsellä ei kuulunut sydänäänet vielä vko 14, jolloin kävin sitten taas yksityisesti varmistamassa, että kaikki hyvin (vaikka olikin alkuraskauden ultra rv 8, ja nt 11+5), ja olihan se.
Oireet tulee ja menee ja niiden poisjäänti tuntuu huolestuttavalta, mutta ei tosiaankaan läheskään aina tarkoita mitään pahaa. Toivotaan ja uskotaan, ettämasuasukillasi on kaikki hyvin!
Tänä on jo vanha ketju. Mutta päätin tulla kirjoittamaan kuulumiseni tähän, sillä ainakin itse tuossa tilanteessa kolusin netistä kaikki mahdolliset ketjut oireiden katoamisista.
Kävin tuon jälkeen neuvolassa etsimässä sydänääniä, joita ei löydetty. Viikkoja taisi olla jotain 10-11. Maltoin odottaa vielä alkuraskauden ultraan joka minulla oli 19. joulukuuta ja siellä saikin positiivisen yllätyksen! Kaikki oli kunnossa ja vauva 5 päivää odotettua vanhempi. Todettiin, että vauvan ikä oli 13 viikkoa ja kätilö ihmetteli miksei sydänääniä oltu kuultu. Nyt ne kuului hyvin ja vauvakin oli todella eloisa. Pomppi kohdun reunalta toiselle ja vilkutteli kameralle.
Mitä oireisiin tulee, niin sain niitä takasin. Onnekas olen siinä suhteessa, että huonoa oloa minulla ei ole ollenkaan. Mutta väsymystä senkin edestä! Kahvin haju tekee nykyään taas pahaa ja rintoja särkee, varsinkin kylmällä säällä ja piti rinnanlämmittimetkin hankkia.
Oireet tekivät tuossa vaiheessa jonkun muutostempun. Ennen olin ollut armottoman väsynyt työaikaan, tuon jälkeen väsymys siirtyi iltaselle. Ikää vauvalla taisi tuolloin olla jotain 8-9 viikkoa.
Mutta kaikki siis täällä hyvin eikä kannata säikähtää jos oireet välillä katoavat tai muuttuvat.
Terkuin, Mauinna ja Masuasukki 15+2 (ultran mukaan)