paljonko 4v:ltä voi vaatia
Kysymys siis on, että paljonko tunteen hallintaa voi 4-vuotiaalta vaatia? Meillä on melkoisen herkkä juuri 4v täyttänyt poika ja ongelma on jatkuva huuto ja kitinä. No ei ihan jatkuva, mutta joskus tuntuu, että ei paljon puutu. Minä en enää jaksaisi kuunnella moista huutoa. Ymmärrän toki, että joskus harmittaa ja minusta harmin on parempi tulla ulos kuin jäädä sisälle muhimaan ja en siis haluasi lapselle opettaa, että ikävät tunteet on kiellettyjä, mutta joskus toivoisin, että lapsi osaisi vähän hallita tunneilmaisuaan. Lapsi on normaalista suhteellisen valoisa persoona, mutta kun yhtään on hankala olo (nuha, jalkakipu, jokin asia mietityttää) niin mikään ei ole hyvin ja huuto on sen mukainen. Jos yrittää saada lapsen lopettamaan huudon kieltämällä tai kääntämällä huomion muualle huuto ikään kuin alkaa alusta. Eilen lupasi mennä kavereiden kanssa ulos ja vaatteiden pukemiseen meni 50 minuuttia, huuto oli hirveä ja lopulta mies nosti karjuvan lapsen ulos. Siellä sitten huuto loppui ja leikki alkoi. Naapurit varmaan ajattelee melkoisia, kun huutavana aina passitetaan poika pihalle, mutta siällä se huuto ei lopu, ulkona loppuu ja alkaa leikkimään. Sisällä on hattu huonosti, sukat huonosti, paita liian pieni tai suuri, mitä milloinkin tai kaikki yhdessä.
Yritämme miehen kanssa parhaamme mukaan pysyä aina rauhallisena ja toimia harkiten ja sävyisästi, koska oma suuttuminen paisuttaa asiat hurjiin mittasuhteisiin. En oikein tiedä, mitä pojan kanssa tekisin, mutta moista en tahdo kuitenkaan jaksaa.
Voiko tuon ikäiselle opettaa kantapään kautta, että esim. kun 15 min on huudettu, niin ulos meno unohdetaan ja poika saa mennä vaikka saunaan huutamaan huutonsa pois. Ja jos alkaa moinen kiukku vaikka legoilla rakennettaessa, niin rakentamasta pois ja aina jonnekin muualle huutamaan. Aika ikävää on, kun poika aloittaa konserttinsa kylässä ja huuto ei lopu eikä muut ihmiset voi jutella, kun poika vain huutaa vieressä kuin hinaaja. Tässä säässä, kun ei ihan noin vain nosteta edes ulos karjumaan enkä tiedä miten onnellisia moisesta naapurit olisivat. Tiedän, että pakka repeää pojalla tuosta sillä kertaa, mutta voisiko oppia tuosta jotain positiivista.
Kiitos avusta
Kommentit (7)
se hankaluus :)
Aamulla varsinkin kun ollaan ulos menossa, niin haluaa ulos, mutta ei korvaansa lotkauta kun pyydän pukemaan. Meillä kun oli se pahin aika, niin laitoin kanssa rauhoittumaan omaan huoneeseen. Puin ensin pikkusiskon ja itseni ja sitten vasta oli lupa tulla huoneesta pois. Samoin muutaman kerran katseli ikkunasta kun olin ulkona pienemmän kanssa ( isä oli silloin kotona ). Tosin silloin huusi tuulikaapissa KOKO SEN AJAN mitä oltiin ulkona! Sitkeä tyttö. Mutta pakko oli jotain tehdä. Olen lasten kanssa kotona ja jokapäiväinen tappelu ulos lähtiessä oli minulle jo liikaa!
Nykyään ei tarvitse kuin sanoa, että menetkö omaan huoneeseen rauhoittumaan, vai rupeatko pukemaan.
Jotenkin tuo kiukku on sellaista aaltoliikettä. Muutama viikko takaperin oli aivan kamalaa sen jatkuvan kiukkuilun ja pahantuulisuuden kanssa, nyt on menossa taas hyvä kausi :)
Minun mielestä 4 vuotiaalle voi jo opettaa toisen ihmisen huomioon ottamista. Se on sitä, että toisen korvan juuressa ei huudeta, toisen ihmisen kanssa ei puhuta päällekkäin jne. Eri asia on kuinka saada oppi perille :) sama tuon kiukun hallinnan ja ilmaisun kanssa. Välillä kun neiti huutaa ja koko tienoo raikuu, sanon hänelle ettei ole muista ihmisistä mukavaa kuunnella ja ettei huuto ja itku auta mitään. Pyydän rauhoittumaan ja sanon että keskustellaan mielummin asiasta. Kerron että tiedän kyllä että häntä harmittaa ja niin harmittaa minuakin.Usein siinä vaiheessa haluaakin jo halata ja tulla syliin ja kiukku ikäänkuin unohtuu ja häviää.
Kyllä tämä välillä on melkoista kun samaan aikaan nuoremmalla on 2v uhma.
Koitetaan vaan jaksella!
Ongelmatilanteita on meillä myös nuo pukemiset ja riisumiset, syömiset yms. Välillä on parempia ja seesteisempiä kausia ja välillä on todella huonoja aikoja jolloin pojalla on suu kirjaisellisesti rullalla koko ajan. Itse ajattelen, että riippuu hirvittävän paljon lapsesta ja hänen luonteestaan mikä suhtautuminen toimii parhaimmin. Kun vain aina tietäisi ja jaksaisi toimia sen mukaan minkä näkee parhaimmaksi. Minä (noin periaatteessa) yritän yleensä rauhoittaa tilanteen ja ehkä tehdä asioista mukavia. Jos kyse on pukemisesta niin meillä on harrastettu mm temppuratoja. Jokaisen vaatteen pukemisen jälkeen on keksitty jokin hassu temppu mikä on pitänyt tehdä. Huumorilla selviää yleensä aika pitkälle eli höpsöttelemällä. Lisäksi poika on joskus lopettanut huudon ihan ihmeissään kun olen alkanut matkikaan hänen kitinäänsä ja huutoansa. Naurettavaltahan tuo kuulostaa. Ruoan syömisessä ollaan keksitty erilaisia eläimiä tai liikennemerkkejä tai mikä nyt milloinkin on ollut erityisen kiinnostavaa. Meidän 4 v on myös aikamoinen asioiden märehtijä mielessään. Jokin asia painaa mieltä mutta ei sitä saada sanotuksi millään. Silloin olen huomannut että täytyy ryhtyä salapoliisiksi. Tänään esim. miehen talviloman jälkeen ilmeisesti jänskätti jonkin verran kun oli taas tauon jälkeen kerhopäivä tiedossa. Huuli oli aikamoisella mutrulla. Otin pojan useampaan otteeseen syliin ja juteltiin asiasta. Pohdittiin kuinka kaikki on siellä kerhossa tuttua ja kuinka kivaa siellä yleensä on. Ihme ja kumma poika meni aivan tuosta vain sukkelaan kerhon ovesta sisään. Ei mitään rähjäystä yms. jollaista on myös meidän perheessä vastaavissa tilanteissa koettu. Olin aivan ällikällä lyöty.
Eli tiivistetysti: Joillekin lapsille parhaiten auttaa omassa rauhassa rauhoittuminen (kokemusta varsinkin sisaren lapsilta). Huumori auttaa monella sekä sylkyttely jos vain kiukkuaan kun haluaa vain välillä on isovauva niinkuin meidän 4v itse sanoo.
Kun vain saisi nukkua yöt hyvin niin ehkä sitä itsekin jaksaisi paremmin noudattaa omia ohjeitaan.....
Mulla 4 v tyttö ja kaikki, mitä aikasemmat on kirjoittanu, kuulostaa HYVIN tutulta. Meille kylläkin syntyi vauva juuri, kun tyttö täytti 4v, joten osa tytön kielteisestä käyttäytymisestä liittyy varmaankin huomionhakemiseen. Kuitenkin kun joka päivä esim. pukeminen tai pukemisen aloittaminen on vaikeaa, olen ajatellut " opettaa tytölle" , että kiukuttelemalla ei saa tahtoaan läpi. Mitään uusia kasvatusvinkkejä mulla ei oo antaa...itse otan neuvoja mielihyvin vastaan. Usein auttaa, kun itse pysyy rauhallisena ja yrittää kääntää lapsen ajatukset muualle esim. just hassuttelemalla, kuten joku muukin kirjoitti. Aina kaikki ei vaan ole niin helppoa...
vaikka esikois tyttömme onkin vasta 3.
Meillä alkoi vaatteiden kanssa taistelu jo viime kesänä ja varsinkin syksyllä, kun vauvakin syntyi.
Aikani yritin kaikenlaisilla keinoilla, mutta sitten loppujen lopuksi rupesin pistämään verannalle jäähylle ja miettimään kuinka puetaan. Eihän siitä muuten tullut mitään, kun myöhästyttiinkin jo joka paikasta, kun yksi kiukkus pukemisen takia ja useimmiten sitten vauvakin hermostui ja huusi...HUH!!
Nyt jo pidemmän aikaa homma on toiminut niin, että jos vaatteiden päälle laiton kanssa on ongelmia, kysyn haluaako mennä verannalle miettimään kuinka puetaan. Ei ole halunnut ja pukeminen sujuu moitteettomasti!!
Tämä siis toimi meillä erinomaisesti!
Tsemppiä kuitenkin kaikille " taistoihin" !
T:Mona ja muksut
Meillä myös kiukkuava 4,5-vuotias. Meillä koitetaan muistaa se, että kiukuta saa ja saa olla vihainen MUTTA se on eri asia kuin kaikkien muiden terrorisointi.
Käytännössä meillä tarkoittaa sitä, että pukiessa (meillä suurin hankaluus) ensin vanhempi yrittää selvittää, mikä on ongelma (sukka vähän rytyssä tms.) ja ehkä tarjoaa apua. Tässä lapsi joskus yrittää vaatia, että pitäisi auttaa heti eli laittaa puettava pikkusisko pois sylistä. Tässä olemme tarkkoja: meillä lapset eivät määräile aikuisia. No joka tapauksessa, jos huuto jatkuu, niin vanhempi ilmoittaa, että voit joko lopettaa huudon tai sitten mennä omaan huoneeseen oven taakse huutamaan. Jos huuto ei lopu, aikuinen vie lapsen oven taakse. Eli huutaa saa, mutta ei toisten korvan juuressa. Näin huuto yleensä menee nopeasti ohi, mutta lapselta ei kuitenkaan vaadita huutamattomuutta tai sitä, ettei saisi olla kiukkuinen. Meillä ei ole ollut kylässä ongelmia, koska lapsi tajunnee, että huudosta seuraa yksin johonkin tilaan siirtäminen, eikä se ole kivaa.
Varteen otettava vinkki on myös se, että yrittää antaa positiivista huomiota lapselle mahdollisimman paljon. Meillä ainakin lasta selvästi harmittaa, kun pikkusiskoa aina puetaan ja hänen pitäisi ainakin osa laittaa itse.
- reeta
että toki autan, kun ei saa jotain vaatetta päälle.
Silloin joutuu jäähylle, jos kiukkuaminen on vaan kiukuttelua!
Musta tuntuu että jatkuva kitinä, vetkuttelu ja jankuttaminen kuuluu tuohon ikään. Meillä ihan samanlaista ollut jo jonkinaikaa (poika nyt 4,5v). En tiedä kuinka paljon tuon ikäiseltä voi odottaa, mutta me ollaan kyllä otettu aika tiukka linja, kun tuntuu että kyseessä on aika selkeästi joku omien(ja vanhempien) rajojen hakeminen. Jotenkin tuntuu myös, että poika voi paljon paremmin kun jatkuvaan kiukutteluun on reagoitu ja tehty selväksi, että sitä ei siedetä loputtomiin.
Meillä poika passitetaan kovimmissa tilanteissa(yleensä pukemiset, riisumiset ja ruokailusta kieltäytymiset jne) omaan huoneeseen jäähylle. Useimmiten rauhoittuu jo sinne mennessä :). Jäähyn jälkeen yleensä nauretaan ja halitaan. Näyttää siltä, ettei poika vain niele kiukkuaan vaan ihan tosissaan osaa itse rauhoittua (tai rauhottuu kun on hetken itsekseen) ja ymmärtää että on paljo mukavampaa itsellekin kun ei rähjää vain.