muita unettomuudesta kärsiviä?

Tosin, varsinaisesti unettomuus alkoi mulla sieltä rv 35. Muutaman viikon olen sitä katsellut. Mutta oli jo tuolloin sellaista, että kun yöllä heräsi niin ei uni tahtonut enää tullakaan. Suosittelen lyhentämään päiväunia minimiin, että yöhön ' riittäisi' unta. Rytmi on myös sekaisin ja sillä on tuon kanssa vaikutusta!



rv 38.menossa

siinäpä se. kun en ole nukkunut sitten rv 13 (armoton väsymys loppui tuolloin) jälkeen päiväunia, ennen kun nämä unettomat yöt rupes olemaan niin tuskasia, että oli pakko alkaa nukkumaan päivällä. illalla nukahdan ihan normaalisti ja nukunkin ihan sikeästi siihen kolmeen tai neljään asti. jos nukun vain noin neljä tuntia yössä, niin mulle se ei ainakaan riitä. =)

Just soin aamiaistakin ja kohta toivottavsti menen takasin nukkumaan. Tama on ollut aika normaalia jo ihan alkuraskaudesta asti. Ei joka yo, mutta usein. Jeraan komenkieppeilla joko itse tai esikoisen tuttihuuteluun ja sitten kieriskelen kunnes lahden syomana paahtoleipaa ja nettailemaan tunnniksi.



Edellisessa raskaudessa sama vika.



elenoora rv 17+5 ja tytto 2v

Olen suorastaan kateellinen teille, jotka kerrotte heräävänne jossain vaiheessa yöllä. Sehän nimittäin tarkoittaa, että olette jossain vaiheessa kuitenkin onnistuneet nukahtamaan.



Itselläni on sellaista totaaliunettomuutta, että en nuku sekuntiakaan koko yönä. Sitä on ollut pitkiä aikoja aikaisemminkin, joten vaiva ei ole uusi. Alkuraskauden ajaksi kuitenkin " paranin" siten, että sain melkein joka yö ihanat 5 tuntia unta. Se oli todellista juhlaa.



Keskiraskaudesta lähtien kyky nukahtaa hävisi taas ja olen siitä lähtien joutunut käyttämään päivittäin unilääkkeitä, joita synnytyssairaalasta on määrätty. Välillä olen käynyt päivystyksessä, kun olo on ollut kaikkein pahimmillaan.



En nyt haluaisi kuulostaa katkeralta, mutta pikkuisen ottaa päähän, kun ihmiset valittavat " unettomuutta" , kun eivät saa nukuttua täyttä 8 tuntia yössä. Omasta mielestäni todellinen unettomuus tarkoittaa sitä, ettei onnistu nukkumaan yhtään.

Unentarve on myös niin henkilöriippuvainen, ettei sitä toki kannata verrata toisten kanssa pelkästään tunteja mittailemalla. Mutta oma unentarpeeni on noin 7-7.5 h, ja jos en vietä noin 9 h sängyssä, niin pahasti menee alle, sillä aamuyöllä on aina 2, jopa kolme unetonta tuntia. Ja myöhempään nukkumaan meno ei auta. Muuten on kovasti tilanne kuin AP:lla.

Ajattelin, että olen todella vähemmistöä ja varmasti palstan huonounisin, enkä viitsinyt edes aluksi kirjoitella, koska tuntuu kanssa, että menee niin eri atmosfääreissä tää oma nukkuminen.

Ekaks: heräilen myös öisin, enkä saa unta. Johtuu siitä, että käy vessassa ja sitten kun siihen on tottunut ja vaikka ei olisi hätä niin elimistö vaan herättää.

Toiseksi: suurin ongelma on kuitenkin toi nukahtamattomuus. Unihäiriö iski päin kasvoja esikoisen syntymän jälkeen, osaksi hormoallisista syistä, kesti pahana 2,5 vuotta puol vuotta paremmin ja sitten tuli tämä raskaus. Alkuraskauden aikana nukuin paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja sitten keskiraskauden alkaessa tuli pam, seinä vastaan. Elimistö muistaa niin helposti, miten toimia väärällä tavalla, erittää vääriä aineita väärään aikaan ja siinä loppuu omat konstit kesken.

Mulla määrätty Oxepamia tai tarkemmin Opamoxia sitten kun tarviin, jottei ehtisi mitään kierteitä syntyä. Kierre sitten ehti syntyä, kun parina yönä nukahdin, mutta heräsin (en ottanut lääkettä, kun ajattelin sinnikkäästi nukahatvani uudelleen ja sitten olikin jo liian myöhä) ja valvoin aamuun (todella pelottavaa, kun siis ei nukahda ollenkaan).

Vaati psyykkeeltä tosi paljon mennä seuraavana yönä nukkumaan ihan pokkana ja siis tarvitaan todella paljon itseluottamusta. Puhumattakaan siitä, ettei kärsi henkisesti tosta lääkkeen otosta, joka siis ei ole aina mikään pelastuskaan.

Mitä lääkettä sulle Palstailija on kirjoitettu ja onko mitään ohjeistusta? Mulla tarvittaessa, 15 mg kokonainen (puolikkaalla ei kanna lähteä leikkimään tulella) ja näin ainakin puoleen väliin asti, joka jälkeen joku oli sitä mieltä, että vois ottaa Stilnoctia tai muuta nukahtamislääkettä.

Hei!

Tutulta kuulostaa nämä univaikeudet ja niistä johtuva päiväväsymys ja ärtyisyys.

Luin jostakin niksin, joka voi auttaa yöpissalla ravaamisen vähentämiseen. Illalla kannattaa yksinkertaisesti vähentää nesteiden juomista niin voi nukkua paremmin, hyvällä lykyllä aamuun asti.

-Niittyheinä

Uskomatonta, että jossain on kohtalotovereita, koska tämä on niin äärimmäinen ongelma. Ihmiset eivät yleensä voi kuvitella, millaista paha unettomuus on, tällaiseen täydelliseen nukkumattomuuteenhan kuolee jo parissa viikossa. Tämä on kyllä sellainen sairaus, joka varjostaa koko elämää.



Olen myös ottanut Opamoxia, joka on kuulemma keskiraskaudesta eteenpäin käytpä myös raskaana oleville. Mutta todella huonon omantunnon siitä saa. Tietääkseni Stillnoctia ei saisi käyttää, ainakin lääkärini joskus vuosia sitten oli kuullut niin teratologisesta tietopalvelusta.



Olen yrittänyt ottaa mahdollisimman pieniä annoksia siitä 15 mg tabletista. Yleensä " iso" annos siitä on puolikas, jolla pitäisi nukahtaa. Mutta olen ehkä vähän alipainoinen, joten lääkemäärä pitää suhteuttaa siihen.



Niin kuin sanoit, iso osa ongelmaa on lopulta psyyke, kun alkaa pelkäämään nukkumaanmenoa ja nukahtamisesta tulee suoritus. Välillä olen ottanut vain 1/4 tablettia, joka on ehkä vaikuttanut enemmän psyykkisesti ja rauhoittavasti. Silloin en tosin ole kyllä välttämättä nukahtanut ollenkaan, joten sekin tuntuu typerältä, että sekä ottaa lääkettä että valvoo.



Kaikkea hyvää sinulle ja yritä jaksaa!!



t. Palstailija

Täällä yksi lisää, jolle tuo " totaaliunettomuus" on tuttua! Uniongelmat alkoivat esikoisen syntymän jälkeen, mutta helpottivat n. 8 kk päästä, eivät tietysti kokonaan kadonneet.. Nukkumisesta on tullut mulle varmaan loppu elämäkseni liiallisen erityishuomion kohde. Nyt raskaana ollessani olen toistaiseksi (26. vko meneillään) nukkunut kuin tukki, mutta olen jo varautunut siihen, että kun vauva syntyy, valvon taas. Kun univaikeudet ovat " päällä" , elämä on tosiaan helvettiä, eikä paljon naurata, kun joku sanoo, että " nuku päivällä" . Kumpa vaan voisinkin ja saisin unta! Pahimillani olen valvonut 2 vrk putkeen ilman sekuntiakaan unta, minkä jälkeen unipillerit (imetysaikana Imovane +imetystauko) toi unen. Mulla myös vyöhyketerapia ja neuvolapsykologin kanssa juttelu auttoivat asiaan.



Olenkin ajatellut tulevaisuuden nyt niin, että nautin tällä hetkellä täysillä siitä, että uni maistuu. Raskaus nukuttaa mua, koitan nyt levätä mahdollisimman paljon. jos uniongelmat taas iskevät, ei auta kuin luottaa, että ne silläkin kerralla menevät ohi...



Tsemppiä teille.

Eli itse rauhoitan itseäni ajattelemalla, että kertaakaan en ole vielä tähän kuollut ja aina tilanne on parantunut siitä kovin huonosta. Ikävää on se, että tämä tosiaan varjostaa elämää aikas paljon. Toivon, että joskus opin elämään sen kanssa niin, etten sitä niinkään noteeraa. Ja Haluan uskoa, että jonakin päivänä tämä ei ole enää niin iso juttu.

Vinkkinä mulla se, että selvästi oli hormoneilla jotakin tekemistä asian kanssa. Imetysaika oli aika paha. sain luvan ottaa Stilnoctia tarvittaessa, vaikka imetin 7kk. Sillä ei näyttänyt olevan ainakaan lapsen uniin minkäälaista vaikutusta. Otin lääkkeen tarvittaessa myös niin monta tuntia aikaisemmin, kun imetin (yleensä vasta klo 6 tai jopa myöhemmin) joten elimistössä ei sitä varmaan enää edes ollut. Eikä sitä siis aina tarvinnut. Jos on huono putki päällä, alkaa lääkkeelläkin nukkuminen rasittaa psyykkisesti, kun se puoli ei pääse palautumaan samalla tavalla unessa kuin pitäisi. Siinä on sitten noidankehä valmiina, eikä asiaa ole auttanut yhtään se, että kaikki ovat tämän asian kanssa ihan hoomoilasena, kukaan ei osaa oikeen auttaa tai tukea.

Imetyksen jälkeen pääsi piru irti eli hormonit tekivät tehtäviään (ei ole tavallisestikaan epänormaalia, että tässä kohdin äidit nukkuvat huonosti). Minä pässi menin sitten heti asennuttamaan hormonikierrukan, joka oli 1,5 vuotta. Tieto kierrosta hävis kokonaan ja vasta kun se poistetiin tajusin huonounisuuden tulevan aina kierron lopussa. Hormonit oli aluksi ihan sekaisin, en nukkunut, mutta sitten kun kierto tasaantui, tasaantui nukkuminenkin. Sillä konstin uskalsi sitten alkaa toivoa kakkosta. Puuttus jotain estrogeeniä tai mitä lienee naishormonia tai niiden toimintaan liittyvää. Kierron lopussa ne meinaat romahtaa iaheuttaen PMS-oireet ja siis myös imettäessä ne on ihan nollassa, samoin vaihdevuosissa, mutta siis raskausaikana korkeella. Siksi se alkuraskauden nousukausi on oikeen uneliasta.

Vaikka huonounisuuden olen laskenut ns. PMS-oireisiin, on siitä tullut osittain krooninen, koska elimistö on saanut niin kauan väärää viestiä.

Olen käynyt myös hypnoosissa ja samanaikaisessa akupunktiossa, joista on ollut hyötyä.

Nyt tietty vähän jänskättää, että miten vauvan syntymän jälkeen käy (silloin tosin voi taas lääkitä itseään). Onneksi on hyvä mies tämän suhteen eli en ole yksin. Ollaan ajateltu, että imetys on toissijainen juttu, jos pahaksi taas menee (tosin helpommin sanottu kuin tehty). Toisaalta tiedän, että se ei välttämättä jää päälle, toisaalta tiedän, että pitkäaikainen häiriö antaa kuulua itsestään myöhemminkin, kun kerran kauan on ollut pois elimistö raiteiltaan.

Saa myös nähdä, että vaikuttaako vauvan sukupuoli tähän asiaan, jos nyt tulee eri merkkiä. Esikoinen oli poika ja tiedän muutaman muun häiriöisen, joilla tullut myös pojan jälkeen. Tarvitsisin pienen naishormonisysäyksen!

Pärjäillään! Me emme yllätyksekseni ole yksin!

Olen käynyt USEALLA lääkärillä ja kaikki vähän kuutamolla. Nyt on onneksi uusi todella ymmärtäväinen neuvolalääkäri ja sanoi mulle, että jonkun on otettava vastuu tästä eli keskitetään tän osalta mun asiat yhteen paikkaan, joten ei tarvitse yksityisillä ravata. Muutettiin isosta kaupungista (jossa julkinen hoito oli ihan p:stä) pienempään, mutta hyvin palvelevaan kaupunkiin. Tuki on todella tärkeä, kun tuntuu, että hallinnan tunne häviää. Psyyke on pidettävä kasassa. Psyykkeelle taas raskainta on se, että se ei pelkästään riipu siitä, vaan elimistöä ohjaavat myös muut tekijät.

Avanto on oli kans yks hyvä pms-lievittäjä eli pisti joitain aineita liikkeelle niin, että olo helpotti. Tänä talvena jää väliin.

Piti vielä tulla kommentoimaan...



>Toivon, että joskus opin elämään sen kanssa niin, etten sitä niinkään noteeraa. Ja Haluan uskoa, että jonakin päivänä tämä ei ole enää niin iso juttu



Siitä minäkin unelmoin! Jos voisin toivoa jotain elämässä, niin toivoisin, että oppisin nukkumaan normaalisti, niin kuin joskus olen osannut. Onhan se hassua, kun nukahtaminen on asia, joka on ihmisille yleensä täydellinen itsestäänselvyys. Tätä ongelmaa ei ole kestänyt minulla vielä kuin n. 3 vuotta, mutta tuntuu kuin se olisi ikuisesti osa elämää. Toivottavasti muodostuisi vain välivaiheeksi.



>Vinkkinä mulla se, että selvästi oli hormoneilla jotakin tekemistä asian kanssa.



Olen samaa mieltä, että niillä on ainakin osittain jotain tekemistä asian kanssa. Mulla on alhaiset hormoniarvot (jonkinlaiset lievät ennenaikaiset vaihdevuodet) ja ekalla kolmanneksella oli raskauden tukena isot annokset sekä estrogeenia että keltarauhashormonia. Luulen, että ne vähän auttoivat nukkumaan alkuraskausajan. Mulla on myös muussa elimistön hormonitasapainossa häikkää, joka vaikuttaa herkästi uneen.



Mutta olen todennut, että noi ovat syitä, jotka pääasiassa laukaisevat unettmuusjakson. Sitten se jatkuu ja pahenee ja kroonistuu, kun alkaa pelkäämään, ettei enää pysty nukkumaan. Se mistä tietää, että vaiva on paha, on kun ei tunne mitään väsymystä, vaikka ei nukkuisi 3-4 vuorokauteen. Silloin autonominen hermosto ei toimi oikein. Lääkäri sanoi, että se on merkki paranemisen alkamisesta, jos alkaa tuntea itsensä taas väsyneeksi. Sitä toistaiseksi odottelen...



> eikä asiaa ole auttanut yhtään se, että kaikki ovat tämän asian kanssa ihan hoomoilasena, kukaan ei osaa oikeen auttaa tai tukea.



Se on totta, minäkään en ole saanut apua sen enempää neuvolan hoitajalta kuin lääkäriltä kuin sairaalan lääkäreiltäkään. Ne vaan toteavat, että tilanne on paha, mutteivat osaa auttaa. Olen viime vuosina juossut läpi myös unettomuuteen erikoistuneet yksityiset klinikat, mutta ei sieltä ole mitään muuta jäänyt käteen kuin unilääkereseptejä. Yritin hypnoosiakin, mutta se tuntui lähinnä naurettavalta eikä auttanut. Tuntuu, että lääkärit vaan määräävät unilääkkeitä, vaikka mielestäni pitäisi yrittää selvittää tarkemmin vaikka niitä hormoniasioita.



>on siitä tullut osittain krooninen, koska elimistö on saanut niin kauan väärää viestiä.



Sehän siinä juuri on vaarana, kun tilanne jatkuu liian pitkään. Ja siksi pitäisi kuulemma mieluummin nukkua lääkkeillä kuin valvoa, ettei autonominen hermosto jumittuisi sympaattiselle puolelle. Mutta sitten taas tulee helposti riippuvaiseksi lääkeistä. Yhden todella pitkän unettomuusjakson aikana minulle kävi niin Stilnoctin suhteen ja oli tosi tuskaa hankkiutua niistä vähitellen eroon. En enää ikinä halua kokea vastaavaa, joten lääkkeiden käyttö pelottaa.



>Ollaan ajateltu, että imetys on toissijainen juttu, jos pahaksi taas menee



Sama juttu, olen asennoitunut pulloruokintaan ihan siksi, että voisi kai edes teoriassa yrittää nukkua useamman tunnin pätkiä unilääkkeillä. Ja vaikka äidinmaito olisi varmaan ehdottomasti parempaa kuin korvike, niin epäilen kuitenkin, että äidinmaito+unilääkepitoisuus-yhdistelmä, vaikka lääke olisikin " sallittua" merkkiä, ei voi olla lapselle hyväksi pidemmän päälle. Luulisin, että korvike olisi terveellisempi vaihtoehto.



>Saa myös nähdä, että vaikuttaako vauvan sukupuoli tähän asiaan, jos nyt tulee eri merkkiä. Esikoinen oli poika ja tiedän muutaman muun häiriöisen, joilla tullut myös pojan jälkeen. Tarvitsisin pienen naishormonisysäyksen!



Mielenkiintoista, nimittäin minäkin odotan poikaa.



Meinasin kirjoittaa tähän loppuun, että kivaa, kun on kohtalotovereita. Mutta eihän se nyt oikeasti kivaa ole. Toivottavasti mahdollisimman harva kärsii tällaisesta unettomuudesta ja pärjää sellaisilla klassissilla ohjeilla tyyliin " älä juo kahvia ennen nukkumaanmenoa" . Itselläni nousee aina karvat pystyyn sellaisia kuunnellessa, jospa tämä tosiaan olisikin niin helposti ratkaistavissa...



Jaksuja!

Aivan tajutonta. Minä itsekö itselleni vastaan?

En ole ikinä tavannut tämän asian suhteen ihmistä, jolla AIVAN samoja ajatuksia asiasta. Noi älä juo kahvia jutut menee niin toisessa atmosfäärissä, että ite en jaksa asiaa edes muille puida. Vähän kuin huutelis tyhjyyteen, oli se sitten lääkäri tai kuka tahansa. Mulla alkoi kans siis reilu 3 vuotta sitten ja ihan samat jutut olen läpikäynyt. Jukka Alihanka on ollut näistä ihmisistä erikoistunein, mutta toisaalta hän on nähnyt niin paljon kaikkea, ettei ihan tälläisestä nuoresta häiriöisestä hätkähdä. Toisaalta siinä voi olla perää, että kokemuksensa myötä aavistelee, että on ohimenevää ja meillä siis noi hormoniasiat vaikuttavan paljon ja ne tulevat vielä muuttumaan moneen kertaan. Siksi raskauttakin oikeen on suositeltu, kun näkevät siinä olevan mahdollisuuden. Mä ainakin yritän iskoistaa tota ajatusta nyt itseeni. Huomaan todella, että nyt on paremmat edellytyksen siihen, kun ei vaan anna muiden tekijöiden häiritä. Ja vauvan jälkeen en aio tällä kertaa asennuttaa hormonikierrukkaa vaan antaa omien hormooneiden tasaantua ja käyttää kaikkia mahdollisia vaihdevuosi ja pms-poppaskonsteja. Liikkumisella ja oikealla ruokavaliollakin voi paljon vaikuttaa elimistön hormoneihin.

Lääkärit tosiaan näkevät, että hormoniasiat ovat jotenkin niin monimutkaisia ja tuntemattomia, ettei niitä viitsitä edes tutkia. Hankalaa siitä tekee myös se, että viitearvot ovat todella laajoja kirjavan naisjoukon vuoksi ja ei voida tietää, miten ne meillä on muuttuneet sen 3 vuoden takaisen jälkeen. Voi olla, että 10 vuoden kuluttua asiaan on tullut taas niin paljon uuttaa juttua. Yks esim. on synnytyksen jälkeinen masennus, joka on siis aina ollut olemassa, mutta nyt vasta sitä on alettu tukia ja siihen löydetty selityksiä. Unettomuuden tutkimisessa pitäisi lähteä siitä, että miehet on miehiä ja naiset naisia ja se ehkä tekee tämän asian hankalaksikin. Voi olla, että noista vaihdevuositutkimuksistakin vois olla tulevaisuudessakin hyötyä.

Ongelma on just siinä, että ei tarvii kun olla yks hormoniaine sekaisin niin sitten se vaikuttaa seuraavaan ja se taas seuraavaan ja alkuperäistä syytä on siis todella vaikea löytää. Unettomuuskin on vain yksi oire jostakin häiriöstä ja sille siis voi olla monia eri vaihtoehtoja. Aina lähdetään siitä psyykkisestä, mutta entäs ne kaikki muut?

Kyllä niitä unettomia ite tiedän joitakin, mutta kukaan ei ole mielestäni syiltään vielä liipannut näin läheltä. Olen jo todella ajatellut, että olen ainoa, vaikka järki sanookin muuta.

Taistelua vaan kehiin. Tiedät varmaan mitä se on ravata paikasta toiseen selittämässä tätä ja aina ollaan ihan pihalla. Siihen todella väsyy. Pakko se on toisaaltaan ollut läpikäydä itse, kun ei ole olemassa varsinaista selvitystä. Tunnen kuitenkin olevani jo niin pitkällä, että suurin osa noista ravaamisista on jo käyty ja nyt voi sitten keskittyä siihen olennaiseen. Ekaks lääkärit epäilivät hormoonaalisia juttuja, mutta se jäi varjoon, koska tietoa omasta kierrosta ei imetyksen tai hormonikierrukan takia ollut ja sitten tulikin se raskain ja pelottavin vaihe, kun epiltiin kaikkea kasvaimista muihin hurjiin juttuihin. Homma levis ja ongelma pitkittyi ihan turhaan. Onneksi lopulta selvis jotain ja päästiin taas takaisin siihen hormonijuttuun, niin ei tarvii stressata ylimääräisiä. On niin paljon helpompi hyväksyä sairaus, kun tietää suunnilleen edes, mistä johtuu.

Jos omat hormonit eivät palaudu toivomallani tavalla, lähden kokeilemaan erilaisia pillerivaihtoehtoja. Niitä jo tässä suositeltiinkin (osa voi pahentaa, osa parantaa, koska ovat erilaisia ja on kiinni ihan hienosäädöstä) mutta ajattelin tämän kakkosen siten tähän väliin.

Toivottavasti nähdään parin viikon päästä sukupuoli niin näkee sitten, että pääseekö vertaamaan edelliseen...

Hyviä unia sinne! Luotetaan, että hormonit virtaavat paremmin nyt!

kannattaa kokeilla estrogeenia pieninä tablettimurusina. Aamuyöstä kun herää, niin saa unen taas pienellä murusella. Sivuhaittoina mulla oli vain menkkojen puute, joten jouduin välillä syömään keltarauhashormonia. Ja sen vaikutus mielialaan on tuhoava.



Estrogeenin puute herättää tyypillisimmin aamuyöstä 4-5 aikaan. Puute tekee myös mielialan tosi kurjaksi. Mulla todettiin matalat estrogeeniarvot verikokeilla 3kk synnytyksen jälkeen ja hoito auttoi ihmeellisesti. Mulla alkoi menkat 2kk synnytyksen jälkeen, mutta gynekologini sanoi, että ei niiden alkaminen aina kerro hormoneiden virkoamisesta kuten minun tapauksessani... Mulla oli hormonit vaihdevuositasolla, vaikka oli menkat alkaneet.



Oireet helpottivat vasta, kun lopetin imetyksen tytön ollessa 8kk. Oli ihmeellistä olla taas normaali oma itsensä. Hormonien syöminen ei haittaa muuten imetystä. Eli voi imettää, jos jaksaa...



t.mm

kun oli poikavauva eli se kai on ainoo este. Voi olla, että oli vain sen lääkärin mielipide. Saapa nähdä tuleeko nyt poika vai tyttö.