TP:T VIIKOLLA 47
Jos joku joka osaa,voisi liittä sen listan tähän ja sitä pitäis päivittääkin vähän.Mä nolo kun en osaa.....
Mua vaan kyrsii tää olotila ja kohta tytön kanssa muskariin jossa kysellään:VIELÄLÖ OOT YHTENÄ? Rasittavaa välillä...
Lauantai oli rasittava päivä,mua supisteli aamusta iltaan,kivuttomasti ja sitten se loppui,tietty....
joo,perjantaina näen itseni vaappumassa sinne Seinäjoen äitipolille taas,kunpa ei olisi sama tökerö lääkäri,mutta varmaan on....
Selkä ei kestä kohta enää tätä taakkaa ja jokohan se vauvakin on joku 4-kiloinen,kääk!!!
äitiliini rv 38+3(ultran mukaan 39+1)
Kommentit (27)
Hei kaikki TP:t! En ole aikaisemmin ehtinyt kirjoittelemaan, kun arki on ollut " kiireistä" .
Kirjoittelin aikaisemmin nimimerkillä SKM, mutta tuossa parissa viikossa unohdin jo salasanani sekä huomasin, että sähköpostiosoitteeni on vaihtunut, joten jouduin uudelleen kirjautumaan sisään sekä vaihtamaan nimimerkkiäni. Eli SKM on nyt äitsyliini.
Tosiaan tyttöfiilarit olivat, mutta poika tuli. Komia poika onkin. Suunniteltu sektio tapahtui 18.11.2005. Kokoa pienellä miehellä on 3850g ja 50 cm. Pieni lapsi " sokerilapseksi" . Näin sanoi lääkäri. Nuorin poikani aloitti alkutaipaleensa teholla alhaisten verensokeriensa vuoksi. Siellä hän vietti ensimmäiset viisi päivää ja sitten pääsimme molemmat kotiin. IHANAA PÄÄSTÄ KOTIIN!!!! Esikoisella oli hurjan ikävä äitiä ja minulla tietysti häntä! Hän on käytäytynyt hurjan hienosti. Tietysti pientä uhmaa ja mustasukkaisuutta on havaittavissa, mutta olen huomannut, että kunhan vain itse jaksaa olla kärsivällinen ja huomioida myös hänen tarpeitaan, niin kiukuttelukin jää vähemmälle.
Valehtilisin jos en sanoisi, että RANKKAAHAN tätä vauvaelämä taas on. Pikkuinen herää yöllä noin kolmen tunnin välein syömään ja esikoinen pinkaisee aamulla aikaisin ylös, joten äidin unet jäävät todella vähiin. Vielähän tämä toki sujuu, kun mieheni on isyyslomalla, mutta hänkin palaa ensi viikon jälkeen takaisin töihin. Sittenhän se minun venymiseni vasta mitataan. Onneksi äitini on lupautunut auttamaan, jos oikein raskaaksi käy. Apuja varmasti kaipaankin.
Mutta ihanaa, kun on saanut vauvan kotiin ja NYT TIEDÄN, että nämä minun lapseni ovat tässä. Tämä viimeinen raskaus oli minulle kova koulu ja sektiota jännitin todella. Tässä on nyt meidän perhe! Tästä on hyvä jatkaa uuden arjen opettelua.
Kaikille oikein hyvää odotusta - ihaniahan nuo pikkuiset ovat :)
Äitsyliini ja yllätyspoika 15 vrk.
Missäs kaikki luuraa?
Vai onko kaikki vauva-puolella?
kyselee joeela ja pikkuneiti 5 vrk
ONNEA JOEELA JA SKM(eikun mikäs sä olitkaan nyt heh),!
Jos joku päivittää tp-listaa niin mut saa laittaa mutta missäs kaikki luuraa?
Mulla ja miehellä oli kans tyttöolo,siksi laitoin vauvauutiseen että yllätyspoika syntyi,mutta ihana ylläri tää oli,totuttelen sinisiin vaatteisiin ja pissasuihkuihin(heh heh).
Pojat todella tekee pyykkiä enemmän...isosisko on iloinen vauvasta,tämä viikonloppu kotona oltu.Vauva syö 3-4 tunnin välein,joskus on 5 tuntia väliä.Äsken otin ekat suloiset sisaruskuvat=)
Kunpa ei tytölle myöhemmin mustis iskisi,no,katotaan.
Pojalla musta,pitkä tukka kuten esikoisellakin aikanaan,tissille aina nukahtaa,saa todella herätellä että söisi toistakin heh.
Mutta onnea kaikille ja mä huhuilin tp-porukkaa jo vauvapuolella,kirjoitteletteko te jo siellä???
ja odottajille jaksamista loppuraskauden kanssa!
äitiliini ja pikku mies 6 vrk
...me hautaudutaan niin alas kuitenkin.Monia TP:läisiä vauvapuolella mutta kirjoitelkaa kuulumisia muut ja jos ehditte,vauvan saaneetkin.
vauva vaan hikkailee masussa,ei tiedä kuinka häntä jo ulos odotetaan=)
Tosiaan on hiljentynyt tämä meidän pino...
Tänne ei mitään uutta. Hassua kun nyt niitä supistuksia saisi alkaa tulemaan, niin eipä tunnu missään. Liitoskivut on välillä sietämättömät. Mutta sit aina yhtäkkiä nekin vetreytyy, että esim äsken kun käytiin kaupassa niin oikein reippaasti kävelin eikä tuntunu kovin pahalta. Ja nyt tosiaan sitten jo yrittääkin reippaasti kävellä, vaikka tuntuisi supisteluja jne. Koska ne ei olis haitaksi yhtään. Huomenna kun tulee se maaginen 37 viikkoa täyteen. Eli kyllä tässä ainakin täysiaikainen vauva saadaan. Jee:)
Mutta minä yritän saada itselleni supistuksia, jos en synnytykseen saakka, niin edes paikkoja kypsyttelemään tulevaa käynnistystä varten.
Ja yritäpäs sinä äitiliini saada myös aikaan suppareita:) helpommin sanottu kuin tehty, hehe.
Oksaska rv 36+6 ja kaksi viikkoa käynnistykseen, hui. Toisaalta niin lyhyt aika, toisaalta taas piiitkä...
Mä en oo juurikaan kirjoitellu tänne, mut viikottain käyn katsomassa mitä tänne kuuluu.
Oon nyt ollu toista viikkoa sairaslomalla ja ajattelin mennä takas töihin maanantaina. Ainakin yrittämään. Oon ollu sairaslomalla supistusten takia ja valkuaista on ollu virtsassa ja kohdunkaula pehmentynyt ja lyhyntynyt. Työni on kyl toisinaan aika raskasta, kolmivuorotyö. Olen siis sairaanhoitaja, tosin töissä lastenosastolla, on siis kevyempää kuin aikuisosastoilla.
Tänään olin neuvolassa ja virtsa oli puhdasta. Kaikki oli nyt hyvin. Vauva tosin edelleen perätilassa. Ja mun suurin pelko olis joutua sektioon. Terkkari olikyl sitä mieltä, et mun ei pitäis enää mennä töihin, mut jostain syystä mun vaan tekee mieli mennä. Katotaan pystynkö.
Toivottavasti pian syntyy lisää tp-vauvoja. Onnittelut kaikille vauvan saaneille.
T: miina rv 30+6
Tosiaan pinoutuminen vähän hiljentynyt, aktiiviset TP-mammat jo hoitelee pikkukakkosiaan :)
Vein tytön tarhaan ja pidän oikein lököilypäivän... söin just ison annoksen suklaa jäätelöä ja tein sudoku-ristikoita (joihin olen jäänyt koukkuun...). Kotona on vielä ihan kiva olla, varsinkin kun kaikissa paikoissa jo kysellään " eikö vieläkään ole syntynyt?" joka alkaa vähän kyllästyttää. Kaverit ja JOPA tätini on soittanut ja kysynyt tuon saman kysymyksen ja pari kertaa on mieli tehnyt vastata, että " juu on syntynyt olenko unohtanut kertoa teille..."
Ole ei muuttunut mitenkään, ehkä iltaisin vähän enemmän liikettä masussa, joka nykyään jo tuntuu vähän epämiellyttävältä.
Oma gyne suositteli käyntiä sen luona... mutta vähän mietin mennäkkö vai ei, kun mitään oireita/vikaa ei ole?! pitäiskö turvautua vain neuvolakäynteihin, joita niitäkin tosin vain yksi kerta per viikko, vaikka yliajalla jo mennään. esikoisen kanssa kävin 3 krt/vko LA:n jälkeen...
Hyviä vointeja kaikille ja TE, joilla jo babyt niin tulkaas kertomaan miten sujuu!!!
Joeela 40+3
Minäkin olin ihan hermona kun tämä vauva oli perätilassa rv 36 asti... olin jo ihan varma, ettei edes käänny enää. Ja sitten kun oli kääntynyt, en sitä ollut itse edes huomannut.
Esikoinen oli RT jo rv 28 lähtien.
Pelkäsin sektion mahdollisuutta paljon enemmän kuin alatiesynnytystä, varmaan osittain siksi että eka synnytys oli normaali ja meni nopeasti ja kaikin puolin hyvin. Ja olin päättänyt, etten mihinkään kääntöyrityksiin lähde, saatikka synnyttämään alateitse jos vauva perätilassa.
Mutta kaikki nyt hyvin (kunhan vaan syntyis jo...),
joten vielä monta viikkoa sun vauvan aikaa kääntyä :)
j
Ja täälläkin vihdoinja viimein niitä vauva uutisia!
Torstai aamuna (rv 41+5) heräsin puoli yhdeksän aikaan kipeisiin supistuksiin ja niitä tulikin heti 8-10min välein. Miehen passitin töihin lähtemään, että on lähempänä myös lapsenvahtia jos supistukset jatkuu. Tunninpäästä jo pakoilin esikoista keittiössä kun supistuksia tuli 5 min välein ja jalat oli mennä alta supistuksen aikana (esikoinenki alkoi hätäilemään mikä äitillä on). Pian mies tuliki lapsenvahdin kanssa ja lähdettiin miehen kanssa samantien kohti sairaala.
Paikat 5cm auki ja supistukset edelleen n.5 välein ja välissä ehtiin kuitenki rentoutua. Klo 11 aikaan saliin ja ensimmäisenä päätin kokeilla ammetta kun ei NIIN kipeä kuitenkaan ollut kun supistuksien välillä sai hengahtää. Amme olikin ihan kiva tuttavuus, ihan oli lekotella ja supistuksilta vei pahimman kivun pois. Puolentunnin päästä supistuksia tuli jo 2-3minuutin välein ja lopulta niin kipeitä ettei ammeessa voinut olla. Paikat muistaakset 7cm auki ja kätilön kanssa päädyttiin spinaaliin. Anestesia lääkäri tuli 15min päästä, mutta kipu ei kunnolla lähtenyt, terävin kärki ehkä. Spinaalin jälkeen puhkaistiin kalvot ja vauvalle pinnipäähän, että saadaan syke kunnolla näkyviin. Edelleen kärvistelin kivuliaana ja kätilökin vähän ihmetteli että pitäs spinaalin vaikuttaa vähän enemmän, kokeili paikat ja täysin auki. Antoi harjoitus ponnistus ohjeita ja lähti käymään pois salista. Takas tullessa edelleen katsoi kärsivää naamaa ja kokeili paikkoja. " Sattuu kai se kun kun päällä on pää jo tulossa" Pari rivakkaan ponnistusta ja 10 pisteen, tumma tukkainen tyttö oli maailmassa klo 13.20. Mitat 47,5cm 3575g. Koko synnytyksen kesto 5tunnin luokkaa, varsinkin tuo kalvojen puhkaisun jälkeen synnytys oli yhtä rytinää, väliä tytön syntymään ei tainut olla kuin n.15min. Kipeää kävi, mutta taatusti unohtui samantien kun tyttö nostettiin syliin.
Ei tarvinnut onneksi käynnistykseen asti odotella vaan neiti päästti tulla viimetipassa vuorokautta ennen häätöä.
Kotiin päästiin sunnuntaina ja esikoisella vauva leikit, pukee kanniskelee nukkea ja pitipä eilen imettää vauvan jälkeen myös esikoisen nukkekin =)
En kauheasti ehtinyt lukea muiden kuulumisia, mutta pikaista lähtöä vielä kärvisteleville, Joeela ja äitiliini ainakin!
SKM taitaa olla vielä vauvan haku reissulla...?
Minsku.S: Lämpimät onnittelut kokoperheelle pienestä prinssistä!
Kuulumisia tässä vaan hieman aloin kirjoitteleen. Vauva-arki on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Pelkäsin kyllä vähän kotiintuloa, kun esikoinen aikoinaan valvoskeli/itki yöt eikä muutenkaan nukkunut pitkiä pätkiä. Toista se taas on ollut tämän pikkuveljen kanssa. Hän vaan nukkuu ja kun harvoin hereillä ollessaan viihtyy myös muuallakin kuin sylissä. Esikoinen (1,5v) on kova suukotteleen ja silitteleen vauvaa. Tykkäisi muutenkin pitää hyvänä ja leikkiä vauvan kanssa, joten tarkkana saa olla, kun on vähän rajut otteet esikoisella. Ei esim. ymmärrä ettei vauvan päältä voi ryömiä tms.... Oma olo on hyvä. Väsyttää vaan välillä, vaikka mies antaakin nukkua aamulla ja ottaa päiväunia. Ehkä ne yösyötöille heräämiset vaikuttaa, vaikka muuten vauva ei valvotakaan.
Tällaista tänne! Toivotaan supistuksia kaikille niitä toivoville oikein paljon!!
Ja kiitos kaikille onnitteluista!
Minsku ja Poju 7vrk
Miina: toivotaan että vauvasi tajuaa vielä kääntyä. Onneksi on vielä hyvin aikaa, että eiköhän tuo käänny!!!
Joeela, voi että en yhtään kyllä kadehdi tilaasi! Voi kun nyt vaan pääsisit tositoimiin ja pian.
Grontille suuren suuret onnittelut ja ihanaa kun jaksoit meille kertoa synnytyksen kulun. Niitä on aina niin mielenkiintoista lukea. Aika rytinää tosiaan oli tuo synnytyksesi, varsinkin siis se loppu! Huh:)
Kiva kun Minskukin tuli kertomaan kuulumisia tänne. Ja ihana kuulla tuollaisia juttuja kuinka esikoinen tykkää vauvasta:) Antaa toivoa tulevaan.
Itselläni oli tänään neuvola. Eipä siellä kummempia. Hb oli nyt noussut rautatablettien ansiosta ja oli nyt 122, alimmillaan 111. Sf-mitta oli jo neljättä kertaa 29cm!!! Th:ta jo ihan nauratti, mutta sanoi että vauva vaan laskeutuu nyt niin vauhdilla alaspäin, ettei pääse mitta nousemaan. Sanoi että vielä saa hieman liikuteltua päätä, muttei paljon, eli siis melkein kiinnittynyt;) Painoa oli tullut vain 170g/vko, jee!!! Eli nyt on tullut kokonaisuudessaan semmonen 13.5kg. Esikoisesta tuli kokonaisuudessaan 19kg. Tosin sillon mentiin viikolle 41+2 ja nyt ei päästä niin pitkälle.
Th oli oikein innoissaan että olin saanut käynnistysajan. Sanoi että olen kuin eri ihminen kun huomaa kuinka se on mua helpottanu. Ja katseltiin sitten jo alustavasti kotikäynnille aikaa, kolmen viikon päähän. Hihi. Että siis jos menee käynnistykseen niin sitten tulee sillon, mutta jos syntyy aiemmin niin katsellaan uutta aikaa. Mies oli tällä kertaa mukana neuvolassa ja sitten tuli hänelle käskyjä aiheuttaa mulle supistuksia:) Eli pariinkin otteeseen sanoi miehelleni että sinut nyt kyllä pistäisin hommiin, että kun se yhdyntä on paras luonnollinen käynnistystapa:) Ja että kun siinä spermassa on sitä ainetta...jne:) Hihi. Eipä tuota miestä tarvi toiste kehottaa... Ja kun th sanoi mulle että nyt sinua kehoitan paljon nostelemaan esikoista ja jos yhtään supistaa niin annat mennä vaan kahta kauheemmin. No, minä sitten tein tänään kolmen kilsan lenkin, oikein reipasta kävelyä, sitten saunaa ja saunassa seksiä! Että jos ei tämä ilta aiheuta yhtään supistusta niin on kumma. Kyllä on tässä illan mittaa jomotellu aika lailla ja kiristelly, mut ei mitään kipeetä vielä ainakaan.
Mutta nyt pukkaa saunan(ja ehkä sen toisenkin ässän) jälkeinen hiki pintaan, huoh.. Taidan hakea ison lasillisen kylmää vettä, mennä hetkeksi vielä mieheni viereen sohvalle ja sitten pehkuihin.
Joeelalle siis samat ohjeet kun mun th sanoi, anna palaa vaan;) Asenne " kipu ei satu" matkaan ja lenkille, saunaan, sekstailemaan jne jne:) Niin ja th sanoi myös että usein sanotaan ettei tuossa vaiheessa kannata enää niin imuroida, mutta minun käski sitäkin tehdä. Siis kaikella tällä toiveena että syntyisi ennen käynnistystä tai edes kypsyttäisi paikkoja sitä varten hyvin.
Mutta siis hyvät yöt täältä ja kuulumisiin taas.
Oksaska rv 37tasan!
ONNEA GRONTTI!!!ihanaa lukea koko ajan vauvauutisia tp-porukaltakin.
Ja kivaa lukea vauvan saaneilta kuulumisia=)
Mä jostain kumman syystä nukuin viime yönä paremmin kuin aikoihin että se siitä lähdöstä synnärille=)
Heräilin usein mutta en niin usein ja selkäkin oli kohtuullinen ja esikoinen nukkui jopa klo 6 asti omassa huoneessaan.
Että perjantaina äitipolille vaan,ei muut auta.
Jos siellä taas se kovakourainen ja tyly homolekuriukko niin argh!!!!Mutta mies tällä kertaa henkisenä tukena edes...
Suppareista...me ei ees voida kivointa S:ää harrastaa=( joten saa niistä suppareista haaveilla.Siivoomista ei selkä kestä eikä omaa saunaakaan ole...no,määrätään sitten päivä tälle vauvalle=)
äitiliini rv 38+5
Onnea Grontille pienestä tytöstä ja paljon supistuksia niitä toivoville!
No saikos se Oksaska supistuksia aikaan noilla touhuillaan? =) Ihan nauratti lukea...mikä olikin eka kerta kun tänään nauratti...
Elämä näytti taas nurjimman puolensa, mikään ei todella oo itestään selvää ja sitä oon itkeny tän aamun - onneks tyttö hoidossa vielä tän päivän ettei näe äitiä nyt!!! Hyvällä ystävällä kuoli toinen kaksosista kohtuun ja toinen viime yönä 2 päivän ikäisenä. En voi edes kuvitella sitä surun määrää, on vaan niin mielettömän paha olo heidän puolestaan. Ja hullua kyllä, toisaalta huono omatunto että itsellä on kaikki hyvin. Mikä oikeus meillä on saada jo toinen lapsi, kun he eivät saa yhtään?
Jotenka tällä kertaa en kyllä kehtaa yhtään valittaa vaivojani, vaan yritän olla onnellinen jokaisesta päivästä, jonka vauva mahassa kasvaa, ja jokaisesta kipeästä potkusta, jonka virstarakkooni saan...Vauva on siis edelleen perätilassa ja potkii todella vilkkaasti tonne alapäähän. Illalla miehelle sanoin, että varmaan tuntisit varpaat jos nyt laittasit käden tonne alas...No ei kai sentään, mutta siltä se tuntuu. Mutta en valita! Alkaa vaan hirvittää, että taasko se on sektio eessä jos ei tajua kääntyä...Perätilavauvaa en kyllä hetkeäkään edes kuvittele synnyttäväni alateitse, vaikka äidin mielestä se ei olekaan paljon sen ihmeellisempää kuin raivotarjontasynnytyskään. Mutta äidillä se oli kolmas synnytys, ja mä oon oikeestaan ensisynnyttäjä kun viimeks sektio. En halua tollasia riskejä ottaa missään tapauksessa, jos on turvallisempikin tapa saada vauva ulos. Aloin jo miettiä sitäkin, uskallanko mennä edes kääntöyritykseen, jos tämä ei tosiaan käänny. Siinäkin on riskinsä, ja nää lähipiirin tapahtumat saa entistä enemmän varuilleen ja vähän pelkäämäänkin...
No juu, näin synkissä ajatuksissa täällä tänään...
Kölli tasan 32 viikkoa
Olen todella pahoillani ja otan osaa suruun. Ei sitä voi kuvitellakaan sitä tuskaa ja surua mikä heillä on tällä hetkellä. Hirveätä.... Kyllä pitää tosiaan nauttia ja iloita näistä kivuista ja oloista mitä itsellä on raskauden takia...koska on sentään elävä vauva kohdussa.
Noh...omaan napaan siirtyminen...vaikka hieman oudolla mielellä... Eipä meiän eiliset ässäilyt ja lenkkeilyt saanu paljon aikaan. Oli yöllä välillä normaalia enemmän jomottelua ja usein tuli olo että nyt taitaa tulla supistus, se kuitenkin meni aina ohi ilman suurempia kipuiluja jomotteluja, blaah...
Mutta eilinen lenkkeily ja ties vaikka ässätkin teki noi mun liitoskivut ihan kauheiks!!! Ihan järkyttävää kuin ei oikeesti pääse välillä kävelee. Ja kun yrittää nostaa vasenta jalkaa esim pukiessa jne niin ei vaan saa sitä ylös! Mutta kaikki tämä on ohimenevää, joten kestän. Ja tosiaan etenkin tuon Köllin uutisen jälkeen...ei kehtaa pahemmin valitella...
Mä kuuntelen täällä korvalapuilla(kun tyttö nukkuu) joulumusiikkia, aah, ihanaa!!! Tulee hyvä mieli. Eilen sain kaverin luona glögiä ja aah kuinka maistui hyvälle! Taidan ostaa tänään kaupasta. Jos illalla sittn hörppisi ja kuuntelisi joulumusaa;) Joulutunnelmiin jo pikkuhiljaa...
Yks joulubiisi mikä saa erityisen hyvälle tuulelle on Whitney Houstonin Little drummer boy...aivan ihana. Ja sit yks kestosuosikkini ja jokajoulun tanssibiisi;) on Mariah Careyn All I want for Christmas is you. Ja se jotenkin sopii niin hyvin tähän tilanteeseen kun on tulossa vauva!!! Meinaan ihan itkeä kun sitä kuuntelen ja mietin vauvaani.
Hyvää joulunodotusmieltä siis muillekin toivotellen, Oksaska rv 37+1
Paljon onnea grontille pikkukakkosesta ja oksaskalle kiitos supistusterveisistä!
Että täällä vaan edelleen ollaan. Ollaan käyty joka ilta saunassa, olen myös imuroinut lähes joka päivä ja tietty touhunnut esikoisen kanssa mutta ei supistuksen supistusta...! On se aika toi LA:n merkitys, ennen sitä olin ihan innoissani, mutta kun se tuli ja meni niin mieliala laski ihan hirveesti... tuli oikein kunnon tylsistyminen.
Täytyy vaan ajatella, että enää ei toivottavasti ole pitkä aika synnytykseen.
Kaikille hyviä vointeja taas kerran!
Kahden lapsen äitejä kadehtien... :)
j 40+5
Täällä ollaan jo paljon paremmalla mielellä, neuvolassa käynti varsinkin piristi mieltä kovasti. Kaikki oli oikein erinomaisen hyvin, verenpaineet loistavat, pissa puhdas, painoa tullu vaan 100g/vko, vauva oli oikein vilkkaalla päällä että terkkaakin nauratti kun potki sitä doppleria vai mikä se on, sykkeet oli huimat 150-170 kun riehui siellä koko ajan, ja sf-mitta oli 31. Siinä kai ne tärkeimmät.
Ja jotenkin helpotti kun puhuttiin tuosta ystävän tilanteesta, kun se tietenkin on mielessä oikeestaan koko ajan. Mua on alkanut pelottaa se, miten voin kohdata heidät mahan kanssa, ja sitten varsinkin vauvan kanssa...meidän kun piti olla yhtä aikaa synnärillä, ehdittiin käydä yhdessä ostelemassa vaatteita ja tarvikkeita (lähinnä heille, kun meillä jo kaapit täynnä edellisestä kerrasta) jne. Tiedän että ovat aivan ihania ihmisiä ja aina jaksavat iloita toisten onnesta, mutta musta tuntuu pahalta ajatella, minkälaista on nähdä sitten kun meillä on vauva sylissä, heillä syli ihan tyhjä...Kun heillä piti tosiaan olla tuplaten niitä vauvoja, eikä toistakaan saatu pelastettua suurista toiveista huolimatta....Ihan kamala tilanne siis tältäkin kannalta, vaikka on tietysti ihan jokainen ystäväpiirissä todella suruissaan ja yhdessä on soiteltu ja itketty asiaa...Miten tuosta voi koskaan selvitä?!
No, nyt alko taas alakulo vallata....Terveydenhoitaja kuitenkin painotti, että on erittäin tärkeää etten lopeta yhteydenpitoa ajatellen että se tuntuu liian pahalta. He ottaa ite etäisyyttä jos tarvii, mutta se tuntuu pahalta jos aletaan tällaisen surun kohdatessa vältellä hienotunteisuussyistä. Niin se varmasti on. Mitä te ite tekisitte mun tilassa? Miten ottasitte yhteyttä ja kuinka pian? Tietysti olen lähettänyt " Olemme todella pahoillamme, sanoja ei ole" -tyyppisen viestin, mutta en muuta kun en tiedä mitä teen...
No juu, taidan lähtee tästä lepäileen kun tyttökin nukkuu. Kovasti supistuksia kaikille loppusuoralaisille ja ihan kaikille hyvää oloa ja mieltä!
Kölli
Kölli:
No, nyt alko taas alakulo vallata....Terveydenhoitaja kuitenkin painotti, että on erittäin tärkeää etten lopeta yhteydenpitoa ajatellen että se tuntuu liian pahalta. He ottaa ite etäisyyttä jos tarvii, mutta se tuntuu pahalta jos aletaan tällaisen surun kohdatessa vältellä hienotunteisuussyistä. Niin se varmasti on. Mitä te ite tekisitte mun tilassa? Miten ottasitte yhteyttä ja kuinka pian? Tietysti olen lähettänyt " Olemme todella pahoillamme, sanoja ei ole" -tyyppisen viestin, mutta en muuta kun en tiedä mitä teen...Kölli
Itse koin saman tilanteen.
Meidän kakkonenhan taisi olla ensimmäisiä TP-listan lapsia. Enkä ole kovin aktiivisesti kirjoitellut. Joskus muutaman kerran. Mutta olen aika tiiviisti lukenut näitä pinoja.
Mutta asiaan. Minun sukulaiseni vauva kuoli synnytyksessä vain viikkoa ennen kuin kakkosemme syntyi. En vieläkään osaa suhtautua asiaan kunnolla. Me emme ole kovin paljon olleet yhteydessä ennenkään, joten en nytkään ole tupannut seuraani. Ajattelin kyllä edelleenkin päivittäin tätä sukulaistani ja heidän suruaan.
Ehkä voisit laittaa ystävällesi viestin ja kysyä, saako soittaa. Tai soittaa ja kysyä, haluaako hän puhua. Ja sanoa suoraan, ettet pahastu, jos ystäväsi haluaa pitää taukoa yhteydenpidossanne. Mutta että ajattelet häntä koko ajan. Tai jotain tuollaista. Pidä sinä linja auki. Anna kuulua itsestäsi, mutta älä tuppaannu. Anna ystäväsi puhua ja kuuntele sinä. Tuossa tilanteessa et varmasti pysty sanomaan paljon mitään, ja senkin mitä sanot, voi toinen surussaan helposti tulkita väärin. Itse ainakin haluaisin surussani, että joku vain kuuntelisi minua. Eikä missään nimessä yrittäisi piristää teennäisesti, vaan vain kuuntelisi ja antaisi ymmärtää, että minulla on oikeus suruuni.
Muista myös itsesi Kölli. Pidä huolta itsestäsi. Minulla meinasi jaksaminen loppua. Meillä oli muitakin murheita kesäaikaan. Ja kaiken sen takia minulla kesti pitkään, että osasin edes oikeasti kiintyä kakkoseemme. Pelkäsin kai alitajuisesti, että hänet otetaan minulta pois. Vasta ristiäisten jälkeen uskalsin antaa tunteideni päästä valloilleen. Ihmettelinkin silloin, miksi minulla on niin kauhea kiire sen nimenannon suhteen. Jälkeenpäin tajusin, että vauva on konkreettisemmin minun/meidän, kun hänellä on nimi. Ikuinen syyllisyyden tunne varmasti seuraa minua, sillä mikä " oikeus" minulla on saada toinen elävä vauva, kun sukulaiseni ei saanut sitä ensimmäistäkään. Tätä tunnetta olen yrittänyt työstää, mutta en siitä pääse irti, en ainakaan vielä, 5kk tapahtuneen jälkeen.
Olen oikeasti todella pahoillani, että jouduit kokemaan tämän. Jaksamista!
Aivan ensin KÖLLI:olen todella pahoillani että joudut tuollaista kamalaa surua kestämään=`(.Ei sitä voi tajuta miten kamalaa vanhemmilla on,koita vaan olla tukena ja just kertoa että jos haluaa puhua niin kuuntelet kyllä ja ajattelet mutta mun olis ainakin tosi vaikea kohdata tuossa tilanteessa...kurja tilanne,elämä on niin epäreilua välíllä=(.
Mä jouduin nyt kestämään tiedon siitä että mun omaa rakasta äitiä aviomies hakkasi ja se tuntuu vieläkin kaamealta,onneksi äiti lähti pois.Mutta nyt raskausaikana ei mitään kestäisi mikä on surullista.
Ja tuon jälkeen en nyt valita että miltä musta tuntuu,saan olla kiitollinen että vauva potkii masussa ja voi hyvin!!!Pakko vain jaksaa että hän tulee ulos,kohta sekin aika on...
huomenna äitipolille miehen kanssa aamulla,esikoinen on nyt mummilla ja tulee kotiin vasta huomenna,oma rauha mulla siis.Mieskin töissä klo 21 asti.
laitan kuulumisia huomisesta kun ehdin.
jaksuja!!!!
äitiliini rv 38+6
Todella rankkaa on ollut sinullakin ja oli hyvä kuulla noista tunteista. Osaa suhtautua paremmin jos itsellä tulee samanlaisia ajatuksia. Ja on siis jo tullutkin, että mikä oikeus meillä on saada lapsia, heillä ei. Meillekään lapset ei todellakaan helposti tule, keväällä juuri tämän ystävän kanssa surtiin lapsettomuuttamme, ja miten molemmat hakeudumme syksyllä hoitoon, vertailtiin lääkärikokemuksia, reseptejä jne. Sitten yks kaks kumpikin oltiin ihan luomusti raskaana ja alettiin vertailla oireita ja vaivoja...On tämä elämä julmaa! Heistä tulisi niin hyvät vanhemmat, miksei heille sitä suoda!
Ja äitiliinille, että tosiaan tässä tilassa ei kestä oikein mitään rankkoja juttuja, tai ne tuntuu tosi pahoilta. Esikoista kun odotin, mun isä kuoli ja siitä seuras kaikenlaista sotkua, sekin raskausaika oli TODELLA rankka. Nyt kun vihdoin tulin taas raskaaksi, olin tietysti iloinen, mutta päällimmäisenä oli pelko, että KUKA NYT KUOLEE? Ja ajattelin, että ehkäpä meidän vauva, pelkäsin pitkään pahinta, että menee kesken tai jotain. Ne pelot on hälvenneet pelkopolilla käynnin ym. myötä, mutta tulipahan nyt mieleen tuo alkukesän pelkoni, että kyllä nytkin tässä raskaudessa joku kuolee...Ja niinhän tässä sitten kävi. Ehkä taikauskoista ajattelua, mutta kaikkea tässä tilanteessa päässä pyörii...
No juu, eipä tässä muuta tällä erää, en jaksa istua tässä kun mahaa kiristelee. Taidan mennä miettimään jotain viestiä ystävälleni.
Kölli
MUTTA TÄRKEÄMPÄÄ...
JOEELA SAI VIIMEIN SULOISEN PIKKUTYTÖN!
29.11.2005
3680g 53 cm pipo 35cm ja rv 40+3
Kirjoitan myöhemmin lisää... jos vaikka löydän tän viikon oikean pinon jostain:)