Synnytys lähestyy ja intiimikysymys mietityttää
Hei,
Kuinka tämän nyt ilmaisisi. Koko alkuraskauden " pelkäsin" pöntöllä ponnistavani vauvankin pihalle ja nyt synnytyksen lähestyessä pelkään pinnistäväni vain kakan kätilön käsille.
Eli vaikka toista menenkin synnyttämään niin asia mietityttää. Vatsani toimii normaalioloissakin huonosti eikä sillä raskausaikanakaan pääse keulimaan. Jorvissa synnytin viimeksikin eikä puhettakaan peräruiskeesta ollut. Eli tuli kakka ja tuli vauva. Toisin soisin menevän nyt. Ihan luonnollistahan tuo on (?) mutta silti hävettää. Miten muut olette asian hoitaneet? Kertokaa mitä voin tehdä välttääkseni tuon nolon tilanteen salissa tällä kertaa...
Kommentit (16)
voit tietysti koittaa hoitaa ummetusta nyt jo pois, että saisit suolen pelaamaan joka päivä ihan kunnolla. Mutta helpommin sanottu ku tehty!
Mun kanta taas on se, että kun ponnistusvaiheessa ponnistetaan, sitä tehdään sillon kaikilla mahollisilla lihaksilla mitä mahan alueelta löytyy. Ei siinä voi eritellä, onko mikä peräsuolen lihas ja mikä emättimen. Sieltä tulee kaikista rööreistä tavaraa jos on tullakseen ja se on täysin luonnollista, niin käy tosi monelle eikä kätilöt sitä taivastele/ihmettele/yökkistele. Se on niin luonnollista ja on kuulunu synnytykseen aikojen alusta, toi telkkarin antama kuva siisteistä synnytyksistä ilman eritteitä ja ilman jopa että ees lakanat sotkeentuu vaan vääristää ajatusmaailmaa.
Oon ite hoitanu asian niin, että oon kertonu miehelle faktat etukäteen. Alkuun sekin ihmetteli, että aijaa, voiko tosiaan tulla ulosteet ja virtsat samalla ku vauvakin... Mutta kun selitin miten asiat on, tajus itekin miten luonnollista se on että ponnistaessa ponnistetaan sitten joka elimellä. Eipä sitten enää ihmettele kun syntyy mitä syntyy h-hetkellä. Enkä aio punastella, vaikka millaset tortut pöydälle vetäsen.
Kitty rv 40+4
Synnytyksessä sain luvan alkaa ponnistaa ja kakkiahan sieltä tuli.. Kätilö tokaisi vain: oho, nyt tuli ulostetta mutta ainakin ponnistuksen suunta on oikea! Ei mua paljon lohduttanut, ikävältä tuntui kun koettavat pitää alapään puhtaana vauvan tuloa ja mahdollista epparin ompelua varten! Joo toiveissa on mullakin peräruiskeen ottaminen ennen seuraavaa synnytystä! Kukaan ei sitä tuolla kertaa ehdottanut, kysyivät vain onko vatsantoiminnan kanssa ollut ongelmia, ei ollut.
No, ajatellaan niin ettei kätilöillekkään mikään inhimillinen ole vierasta!!
Ensimmäisessä synnytyksessä sain peräruiskeen heti, kun mentiin sairaalaan... Ei sekään mikään ÄLYTTÖMÄN mukava kokemus ollut, mutta eipä ainakaan ponnistaessa tullut muutan kuin vauva ulos. Nyt ajattelin tehdä niin, että otan itse kotona ennen lähtöä pienoisperäruiskeen (saa apteekista 4kpl:n pakkauksissa n.5¿/paketti). Luulen, että se on kuitenkin paljon mielyttävämpi kuin vesiperäruiske, joka sairaaloissa annetaan. JA ajaa ihan saman asian (kysyin vielä kätilöltäkin, että onhan ihan ok tehdä näin). Ja muutenkin kiva hoitaa tommoset hommat rauhassa kotona... Että tämäkin on yksi hyvä vaihtoehto.
Nyt toisen kohdalla olen miehellekin sanonut että haluan ehdottamasti peräruiskeen.Viimeksi en sitä saanut.Syytä en tiedä.
Harmittaa kun en laittanut siihen esitietolomakkeeseen tätä toivetta.
Kätilöt ovat tottuneet siihen, että tarpeet tulevat vauvan mukana, ei sitä hävetä tarvitse. Ja se kuulemma tosiaan on erittäin yleistä! Kuulemma peräruiskeesta huolimatta voi tulla kakkaakin.
Charlotte ja poika 6kk ja rv12+3
... ei lasta eikä paskaa... tai jotain. Eli taitaa olla ihan luonnollista. Itsellänikin esikoista synnyttäessä tuli kyllä myös sitä paskaa. Eipä se minua haitannut ja kätilö pyyhkäisi vaan ohimennen pois. Ihan luonnollista, joskin sekunnin verran hävettävää. Mutta kiusallisempaa mielestäni oli kun en enää kyennyt pissalle ja piti laittaa katetri jotta saatiin rakko tyhjäksi ennen ponnistusta. Virtsarakko oli niin täynnä ja tiellä että oli pakko saada tyhjennettyä ennen ponnistusta ja kun vessassa koetin niin ei millään onnistunut enää....
Ehkä noi asiat on vähän sivuseikkoja, mutta tokihan niitäkin saapi miettiä. Onneksi oma mieheni ei ollut moksiskaan, vaikka en edes itse ollut moiseen varautunut.
Ja homma toimi meillä kyllä hyvin sen puoleen, että suoli oli tyhjä kun piti ponnistaa ja tytöllä ei ollut " seuraa" ulos tullessa... Mut se riippuu siis siitäkin, miten pitkään suolen tyhjennyksestä on ennen ponnistusvaihetta- jos avautumisvaihe kestää pitkään, ehtii kakkaa kertyä uudelleen.
Olin tosi tyytyväinen kun valitsin tyhjennyksen - olen tyhjennellyt suolta aiemminkin paastoon liittyen, niin homma sinänsä ei ollu uutta tai erikoista tai edes mitenkään epämiellyttävää. Paitsi se, että ajattelin, että ens kerralla pitäis pyytää puuduttamaan ennen tyhjennystä. -Nyt tehtiin toisin päin, ja kun suolen tyhjeneminen pöntöllä kestää kuitenkin jonkun aikaa, niin oli tuskaa istua pöntöllä kuin tatti kun supisteli...
Mä sain esikoisesta sen vesiperäruiskeen ja silti ponnistaessa tuli kakkaa. Kätilö teki sen nopealla käden liikkeellä -> laittoi käden alle, heitti roskiin ja vaihtoi käsineen. Musta se oli luonnollista.
Toisesta en ottanut ruisketta, oli sen verran epämiellyttävää, ja samoin kävi toisenkin kanssa. Kätilö teki nopealla käden liikkeellä kakka-kopin, vaihtoi käsineen ja jatkettiin.
Niin varmaan tulee käymään tän kolmannenkin kanssa ;)
Koskaan ei ole mulla kakat menneet pöydälle eikä koskaan kätilö ole asiasta edes ääneen maininnut et nyt tulee kakka tmvs. En myöskään ole koskaan erikseen tuntenut et kakka tulee kun ponnistan. Ilmeisesti en osaa eritellä lihaksieni tuntoa, haluan vain olla yhteistyöhaluinen ja ponnistaa kun käsketään :)
Mulla muutama kätilö kaveri ja heidän mielestä tuo kakkaaminen [b] kuuluu [/b] ja on luonnolista synnytyksessä.
Jokuhan mainitsi edellä -> ei lasta, ei paskaa, liekö siitä sanonta tullut?
Minä kuulun kanssa niihin joita itseä asia vaivaa. Vaikka olis kuinka luonnollista ja normaalia niin en halua itselleni niin käyvän. Ekan kanssa sain peräruiskeen mutta liian aikaisin joten kakkaa tuli vähän mukana. Toinen oli syöksysynnytys joten suolta ei tyhjennetty mutta kolmella ponnistuksella vauva ulkona ja ei kerenny paljoa kakkaa tulemaan. Tosin en kyllä tiedä tuliko ollenkaan. Mutta asia oli mielessä koko ajan silti. Kaiken lisäksi oli ystävä mukana synnytyksessä eikä oma mies niin sen vuoksi varmaan häiritsi vielä enemmän. Nyt haluan suolihuuhtelun jos kerkeän. Jos taas on alle tunnin synnytys niin sit ei voi mitään.
Esikoisesta maha toimi niin kovasti synnytyspäivän aattona, että luulen suolen olleen melkein tyhjä, kun lopulta lähdin synnyttämään. Sain kuitenkin sairaalassa (TAYS) automaattisesti peräruiskeen ja loputkin tuli pihalle. Vaikka ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia, kakan takia ei tarvinnut olla huolissaan ja pystyi keskittymään " itse asiaan" .
Nyt pari viikkoa sitten synnytin toisen ja synnytys käynnistettiin. Maha ei toiminut mitenkään erityisen rivakasti päivän aikana ja koska olin synnytysvastaanoton vuodepaikalla, niin pitkät ja toistuvat " istunnot" yleisessä vessassa eivät houkutelleet. Kun synnytys vihdoin illalla käynnistyi, henkilökunta antoi kyllä automaattisesti peräruiskeen, mutta synnytyksen eteneminen oli sen verran vauhdikasta, että suoli ei ehtinyt ihan täysin tyhjentymään. Synnytyksessä (vaikka nopea olikin) tuli sitten hiukan jotain nestettä tai vastaavaa myös takapuolesta. Itseäni asia häiritsi (ja siitä kommentoinkin ääneen) enkä uskaltanut heti sen takia täysillä ponnistaa. Kätilö siinä sitten lohdutti, että älä vaan sitä ajattele - jos aiot lapsen saada ponnistettua pihalle, niin vauva pusertaa joka tapauksessa suolen tyhjäksi. Sitä ei voi mitenkään estää.
Eli täysin luonnollinen asia ja kätilöille jokapäiväinen juttu, mutta eihän se mitään kivaa itselle ole. Peräruiske kannattaa vaatia (eikös sen voi kirjata jo niihin synnytystoiveisiin?) ja toki olisi hyvä, jos sen saisi ajoissa. Muistan esikoisestakin, että supistukset olivat jo niin voimakkaat, että ei pystynyt kovin pitkään pidättelemään.
t. Jogu
ticket:
Hei,
Kuinka tämän nyt ilmaisisi. Koko alkuraskauden " pelkäsin" pöntöllä ponnistavani vauvankin pihalle ja nyt synnytyksen lähestyessä pelkään pinnistäväni vain kakan kätilön käsille.Eli vaikka toista menenkin synnyttämään niin asia mietityttää. Vatsani toimii normaalioloissakin huonosti eikä sillä raskausaikanakaan pääse keulimaan. Jorvissa synnytin viimeksikin eikä puhettakaan peräruiskeesta ollut. Eli tuli kakka ja tuli vauva. Toisin soisin menevän nyt. Ihan luonnollistahan tuo on (?) mutta silti hävettää. Miten muut olette asian hoitaneet? Kertokaa mitä voin tehdä välttääkseni tuon nolon tilanteen salissa tällä kertaa...
Mä tyhjennän molemmista päistä supistusten myötä.
Nyt peräruiske on kirjattu ensitoiveeksi. Mulle ulostaminen pöydällä on nolo juttu. Jo alusastialle tekeminen tuntuu nololle. Olen yrittänyt isännälle puhua asiasta. Sille siinä ei ole mitään noloa... mutta jos hän olisi samassa tilanteessa niin saattaisipa puna poskille nousta, jos joutuisi paskomaan muiden katsellessa.
On kai se kätilöille ihan normaalia, mutta mulle ei.
Am ashamed.
Mä synnytin jakkaralla, joten mahdollinen kakka tuli jakkaran alla olevaan astiaan, johon valui kaikki muukin erite. En tiedä tuliko sitä ensimmäiselläkään kerralla jolloin ponnistin sängyllä enkä tiedä tuliko sitä nytkään, mutta ainakaan se ei tullut kätilön rinnuksille niin kuin eräällä synnyttäjällä...
Ekassa synnytyksessä sain peräruiskeen ja silti kakkaa tuli vielä ponnistaessa, mutta en kyllä yhtään miettinyt että mitä sieltä saa tulla ja mitä ei! Mulle oli sanottu heti sairaalaan päästyäni että tästä lähtien mitään ei sitten saa hävetä, jotenkin se kätilö sanoi sen niin vakuuttavasti että luotin siihen täysin.
Toista synnyttäessä ei annettu peräruisketta, vaan tehtiin suolihuuhtelu. Sama juttu, kakkaa tuli taas... pissa katetroitiin ja kun synnytys oli ohi en voinut nousta suihkua varten vaan minut (siis alapää) pestiin sängyssä.
Jos oikeasti hävettää tällaiset asiat niin jättäkää ihmeessä mies kotiin! Kätilöt tietävät kyllä nämä asiat ja ovat sitä varten paikalla ettei äidin huolehtia kuin ponnistuksesta, hengityksestä jne.
Ja sitten vielä yksi asia. Kun ootte synnyttäneet alakautta niin kakkaamista voi tulla ikävä muutaman päivän päästä! Itse olen ainakin ollut niin rikki alapäästä että pytyllä istuminen on järkyttävä kokemus eikä siinä voi ajatellakkaan ponnistavansa mitään pissaa kiinteämpää ulos. Ummetuskin tekee todella kipeää... Tähän synnytkseen minä valmistaudun vatsan toimintaa parantavalla liuoksella hyvissä ajoin. En synnytystä ajatellen, vaan synnytyksen jälkeistä elämää : )
Mymmeli rv 28+2
Mitä vatsan toimintaa parantavaa ainetta aijot käyttää? Millaisiahan vaihtoehtoja siihen olisi?
mutta vastaavaa taitaa olla ainakin levolac. Sain duphalacia sairaalassa ja ostin ison pullon kotiin. Ainakin levolacia voi käyttää vauvojen ummetukseenkin. Minä käytin vauvallekkin tuota duphalacia kun ulostamisen väli alkoi olla kolme viikkoa ja sitä kerran kaapista löytyi. Itse alan käyttää säännöllisesti heti kun synnytys alkaa lähestyä tai kun ekat ummetusoireet ilmaantuu. Aine toimi äitillä ja vauvalla : )
Mymmeli
Sama tarina...Odotan toista ja en tällä kertaa halua ponnistaa vauvaa tuntia ulos osaksi siksi, että en uskaltanut tosissani pinnistää, kun tuli sitä hemmetin kakkaakin. Hävetti todella! Ja monet väittää, että ei sitä edes huomaa, jos kakka tulee. Kyllä mä ainakin huomasin!
Tällä kertaa aion vaatia suolityhjennyksen vaikka olisin miten kipeä synnärille saapuessani. Toivottavasti onnistuu.