Sektio edessä, pelottaa
Ensi viikolla sektio edessä ja nyt menee yöt pyörinäksi, kun todella PELOTTAA! Kaikki kauhukuvat tulevat esiin ja menetyksen pelkokin iskee, esikoista ja perhettä kohtaan =( Miten muilla, onko ollut samanlaisia aatoksia ennen leikkausta? Mielenkiinnolla lukisin vastauksia jos ne helpottaisivat =)
Kommentit (4)
Ja vähän pelottaa tuo toipuminen.
Esikoinen sektioitiin pitkityneen synnytyksen vuoksi(Supparit loppu,ei auttanut tipat ei mitkään ja lantiossa ahtauttakin,kaiken kaikkiaan meni 30 tuntia,kun vihdoin vauva saatiin vierelle).Toipuminen kesti minulla aika kauan ja kipulääkkeiden aiheuttamassa pökkyrässä oli mukavaa hoitaa vastasyntynyttä.
Minulta leikattiin tuossa muutama vuosi sitten myoma kohdusta pois ja se oli ihan samalainen leikkaus,kuin sektio mutta tällä kertaa ei tullut lasta ulos vaan iso lihasmöhkäle=D
Tuosta leikkauksesta toivuin todella nopeasti ja kipulääkkeeksikin riitti ihan burana 600 ja viikon päästä leikkauksesta tein jo rauhallisia lenkkejä.
Maaliskuussa ajattelin,että en todellakaan aijo ottaa niitä piikitettäviä kipulääkkeitä vaan popsia buranaa,niin ei tule tuota uneliasta tokkura oloa tällä kertaa ja heti sektion jälkeen yritän hiljaksiin nousta ylös.
Hoitsu siihen vierelle vaan vähän jeesimään,niin eiköhän se siitä lähde menemään=)
Tsemppiä kaikille ja onnellista odotusta!!
Niksu78 20+4
Max, vastasin sinulle juuri tuolla synnytysasiaa-palstalla, kun näin kysymyksesi siellä. Kovasti voimia ja Onnea!
t. kasperina
Toki jokainen synnytys on oma lukunsa, mutta mulla ainakin hyvät muistot sektiostani. Tehtiin esikoisen synnytyksessä, kiireellisenä, 2 vrkn käynnistyksen jälkeen. Eli lähtökohdat ei olleet parhaat mahdolliset, mutta kaikki meni tosi hyvin. Toki olo oli seuraavana päivänä tokkurainen eikä vauvaa päässyt heti hoitamaan jne. Kun sitten odotin kakkosta, toivoin koko ajan, että pysyisi perätilassa, että saisin uuden sektion. Mutta niin vain neiti kääntyi vkolla 38 ja jouduin synnyttämään alateitse, imukupin avustuksella lopulta. Nyt 2,5 vuoden jälkeen tuntuu, että tästä tokasta keikasta en ole toipunut vieläkään! Sektiosta sentään toipuu muutamassa viikossa. Että on niitä vaaroja yhtä lailla ns.normaalisynnytyksessäkin!
Nyt odotan kolmatta rv 28:lla ja taas oikein toivon ja odotan, että vauva olisi perätilassa tmv., eli suoraan sanottuna toivon suuresti sektiota! Jos nyt joku lupaisi etukäteen, että helmikuussa edessä sektio, huokaisisin helpotuksesta. Mutta kun edessä todennäköisesti kuitenkin alatiesynnytys, pelottaa niin julmetusti! Toivottavasti onnistuin rohkaisemaan teitä sektiota odottavia edes vähän!!!
tosin " vasta " vajaan kolmen viikon päästä..
Mä oikeastaan halusin sektion, koska mulla edellinen synnytys päätyi 24 h yrityksen jälkeen sektioon. Silloin ajattelin että helvetti että pistivät mut vuorokauden kärsiin, jos tän ois voinut tehdä näinkin yksinkertaisesti..mulle jäi siis synnytyspelko ja siksi sain sektio päätöksen tälläkertaa.
No nyt sitten kun tämä h-hetki alkaa lähenee, on sektiokin alkanut pelottaa ihan kauheesti.. vaikka viimeksi kaikki meni hyvin ja paranin suht nopeesti.
Nyt mielessä pyörii, että kuinka sitä toipuu siitä.. kun vauvan lisäksi on tuo 3vee tyttökin.
Kyllä se varmasti pelottaa kaikkia tuo synnyttämään lähteminen, oli synnytystapa mikä tahansa.. Kai sitä sitten selvitään kuitenkin kun pakko on..
mutta minäkin haluaisin lukea muidenkin ajatuksia!!!