viimeiset raskausviikot käy kyllä todella hermoille !

Esikoisen kanssa yrittää joka päivä ulkoilla, vaikka kävely onkin välillä tosi vaivalloista, ja pinna on kireellä kuin viulunkieli, kun joka paikkaa jomottaa, kaikki yöt menee harakoille, kun kipeitä suppareita on ja kuitenkaan ei mitään tapahdu. hohhoijaaa. Kyllä isovanhematkin vois tajuta ihan itse tulla vaikka esikoisen seuraksi ulos, aina pitäisi pyytää hoitoapua ja mä olen tosi huono pyytämään. Pääsis jo tästä pallomahasta eroon. Miten te muut olette jaksaneet, onko kellään muulla pinna kireellä ? Mua alkaa välillä ihan kauheesti ahdistaa, kun tuntuu, että esikoinen on niin " kiinni" mussa ja koko ajan pitäisi jaksaa leikkiä yms. Kuitenkin hän on ihana lapsi ja loppujen lopuksi tosi tottelevainen. On niin paha mieli, kun saa jostain asiasta pultit, esim pukemisen hidastelusta tms. Mä odotan sitä aikaa, kun vauva syntyy ja isä on isyyslomalla ja saa todella paneutua esikoisen kansssa touhuumiseen. Nyt hän käy töissä ja iltaisin ei tee mitään lapsen kanssa. Keskusteltiin juuri, että hänen pitää ottaa uusi asenne. Kyllä mäkin jaksoin iltaisin töiden jälkeen viettää aikaa lapsen kanssa ennen äippälomaa, tuntuu, että miehellä on aina tekosyy, että kun hän käyt töissä. Tää oli tällästä älytöntä hormoni-kiukku-löpinää ja valitusta, mutta helpotti.