~o~ Kultainen 60-luku: viikonloppuun ~o~
Tämä viesti on edelleen Helinälle, hyvää huomenta! Jos et oo jo ehtinyt lähteä liikkeelle, niin tässä vielä käsky: marssi vaan suoraan sinne synnyttäjien vastaanottoon, niin kuin Pääsky - tai kuka se nyt olikin - jo taisi ehdottaa.
Olin lukenut huolimattomasti eilisen viestisi, ja luulin että synnyttäjien puolella olit jo käynytkin. Minä olen rampannut toisen ja kolmannen raskauden aikana yhteensä varmaan 20 kertaa nimenomaan synnyttäjien puolella, supistuskohtauksten, vesiepäilyjen yms. takia. Oon alkanut hyväksikäyttämään sitä reittiä heti kun on rv 24 täynnä. Ainakin Jorvissa on ollut ne viikot rajana erikoissairaanhoidon päivystyksen ja synnyttäjien vastaanoton välillä. Mulla ei oo ollut mitään lähetteitä eikä neuvolan ohjeita taustatukena, vaan oon vaan mennyt, kun oon ollut tosi huolissani.
Oon käynyt siellä lapsivesiepäilyn takia kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla asia otettiin vakavasti, tehtiin sisätutkimus, tikkutesti ja ultrattiinkin. Mulla lorahteli nimittäin tokassa raskaudessa rv 30 paikkeilla tosi litkumaista nestettä, joka oli aivan samanlaista kuin lapsivesi. Ja kun eka synnytys oli käynnistynyt rv 34+0 vedenmenolla, niin olin tosi peloissani. Ei ollut onneksi lapsivettä, vaan juoksevaksi muuttunutta valkovuotoa (ja sitä olikin sitten aika hitosti :( ). Minua kohdeltiin tosi hyvin, ja sain huojennusta omaan pelkooni.
Kohtelu on ollut joka kerran synnyttäjien puolella paljon parempaa verrattuna äitiyspoliin ja varsinkin erikoissairaanhoidon päivystykseen, joka ainakin em. sairaalassa on katastrofi.
Eli tsemppiä nyt matkaan, ja lähde tosiaan käymään vielä sairaalassa, jos vain suinkin jaksat. Jos se eilinen lääkäri sattuis olemaan vuorossa, niin voit varsin hyvin sanoa odottavasi, kunnes joku muu vapautuu. Potilaan ja lääkärin välillä tulisi vallita edes jonkinmoinen luottamus.
Huomenta ja viikonloppua kaikille muillekin; nyt täytyy rientää muihin asioihin, palaillaan tässä myöhemmin.
t. jymy rv 17 (kai)
Kommentit (16)
Sairaalassa tuli vierailtua tänään, kyllä, mutta ei vielä synnyttämässä(onneksi).
Bonita ja Kirahvi, kiitos eilisestä tsemppauksesta. Haluaisin niin mielelläni myöskin ajatella noin luottavaisesti, että hyvin menee alatiesynnytys minullakin, mutta pakko myöntää, että edellisen synnytyskokemuksen jälkeen, minulla ei ole enää sitä luottamusta(vauva kun silloin jumittui kiinni, sydänääniin tuli häikkää ja päädyttiin leikkauspöydälle). Ilman leikkausta olisi todennäköisesti käynyt todella huonosti.
Harmi kyllä pelottaa tuo sektiokin aivan kamalasti, vaikka se itse asiassa pitkään on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Mutta koska niin moni lääkäri on korostanut sektion riskejä ja kertonut aika yksityiskohtaisesti eri komplikaatioista(mitkä pahimmassa tapauksessa siis johtavat äidin kuolemaan), minua on alkanut hirvittää ajatus leikkauksestakin.
Mutta näyttää siltä, että kaikista peloistani huolimatta, niin sektio olisi ensi viikolla laskettuun aikaan, ellei mitään tapahdu ennen sitä. Ja kyllä näen, että suunniteltu sektio on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että ensin yritetään tuntikaupalla alateitse ja sitten joudutaan tosi kiireellä leikkaussaliin.
Jonkinlainen " suruprosessi" tämä kuitenkin on ja olen itsekin yllättynyt siitä. Olisin niin halunnut päästä peloistani eroon ja luottavaisin mielin mennä synnyttämään. Olisin halunnut käyttää " synnytyslaulua" ja myös kokeilla tietynlaista ponnistusasentoa ja kokea sitä mahdollista onnea ja riemua kun saa vauvan rinnalle rankan synnytyksen jälkeen(mitä viimeksi jäi kokematta) ja kivut unohtuvat. Olenhan kuullut jopa helpoista ja ihanista synnytyskokemuksista ja toivoisin sellaisen. Mutta mitään takuuta siitähän ei ole. Hyvin voin taas päätyä leikkauspöydälle...ja ensi kerralla voi mennä paljon huonommin kuin edellisellä! Jos siinä ahdas lantio epäilyssä on jotain perää... kun monet naiset kuitenkin pystyvät synnyttämään lapsia, jotka ovat sellaisessa tarjonnassa kuin esikoisemme oli, ja hyvin menee.
Mutta nyt ymmärrän paremmin kaikkia heitä, ketkä ovat oikeasti pettyneitä, koska he esim. vauvan tarjonnan(esim. jalka edellä) takia, joutuvat vasten tahtoaan leikkaukseen. Ei se minustakaan tunnu mukavalta tietää vauvan syntymäpäivää etukäteen. Eikä se, että pystyn omilla valinnoillani vaikuttamaan synnytystapaan... (kauhistuttaa, jos päätös on sittenkin väärä, ja jotain kamalaa tapahtuu)!
Toisaalta tämä synnytyspelko on mennyt niin pahaksi viime kuukauden aikana, ajatukset synnytyksestä/sektiosta pyörivät jatkuvasti mielessä, ja etenkin yöt ovat tällä hetkellä niin hirveitä, että teen kohta mitä vain, että tämä piina olisi pian ohi. Ja toivoisin, että muuttuisin taas omaksi iloiseksi, rauhalliseksi minäksi, se henkilö, joka joskus on ollut minä, mutta jotenkin on aivan kadoksissa tällä hetkellä. Tänään tunsin halua huutaa ja lyödä, kun joku taas sanoi " nauti nyt vatsasta" ja " nauti nyt tästä ajasta, kun kaikki vielä on rauhallista" ! Totuus on, että nautin vasta kun lapsi on (toivottavasti) turvallisesti vatsan ulkopuolella- tämä odotus on ollut pelkkää pelkäämistä alusta asti!
Tässä tuli nyt aivan kamalasti vuodatusta, kiitos jos joku on jaksanut lukea loppuun asti!
Jymy, toivon, että voisin jotain vinkkejä tuohon väsymykseen antaa...sinulla on paljon noita pieniä kotona! On varmasti rankkaa(kun tiedän, miten rankkaa on yhdenkin uhmaikäisen kanssa välillä, niin voin vain kuvitella, millaista se on sitten kun heitä on enemmänkin...ja raskausväsykin painaa päälle). Minua on odotuksen aikana auttanut hieman, kun tuttavapiiristä löytyi tyttö, joka silloin tällöin on päässyt iltapäivisin leikkimään esikoisen kanssa, itse olen saanut levätä/päässyt ulos kävelemään- tämä on ollut tärkeä henkireikä. Mannerheimin lastensuojeluliiton tai Väestöliiton lapsenvahteja en ole kokeillut, mutta monellahan on heistäkin hyviä kokemuksia. Mainitsemasi hotelliyö kuulosti aivan ihanalta, olen joskus haaveillut sellaisestakin, mutta se on tähän asti jäänyt ajatustasolle.
Bonita, parempia vointeja sinulle ja onnea huomispäivän kekkereisiin!
Kirahvi, onneksi olkoon Solin painonnoususta, tuntuu varmasti tosi kivalta!
Helinä, miten jakselet tänään? Toivottavasti olet saanut nukuttua viime yönä ja sinulla on ollut parempi päivä kuin eilen!
Japis, mitä sinulle kuuluu?
Pääsky ja kaikki muutkin kultaiset, hyvää viikonloppua teille kaikille!
t. kasperina
rv 39+2 (tai 39+4?)
Voi sentää Kasperina... Voisinpa sanoa ihan varmuudella, että hyvin se menee kuitenkin. Sen verran voinen, että onpahan kohdallasi kuitenkin tiedossa, että ongelmia mahdollisesti tulee. Eipä moinen tule sitten ainakaan henkilökunnalle yllätyksenä. Jotenkinhan sen vauvan on ulos tultava ja jollei muu onnistu, sektio onneksi on vaihtoehtona. Edelleenkin olen tosi pahoillani puolestasi tuon lääkärien harrastaman pelottelun takia. Eiköhän sinulla ole surua ja ahdistusta asiasta ihan riittävästi muutenkin.
Eli voimia...
-kirahvi ja Soli tasan 2 kk-
Kasperina! Varmaan siinä väistämättä tulee jonkinlainen surutyö, synnytystä pidetään jotenkin niin naiseuden ' mittana' , mutta en usko että se saavutuksen ja onnen tunne vauvasta on kummankaan urakan jälkeen vähäisempi. Sektiossahan se tuska taitaa tulla enempi jälkikäteen? Itsestä tuntuu, kun synnytykset ovat olleet aika helppoja, etttä kyllä nuo loppuraskauden tuskat ja vaivat, fyysiset ja psyykkiset, ohittavat synnytyksen ' vaikeusasteeltaan' , joten kyllä sinä olet urakkasi hoitanut! On varmasti viisaampaa mennä suunniteltuun sektioon kuin hätäsellaiseen, siinä olen samaa mieltä.
Toivottelen täältä vaan sinulle ja muillekin peukut pystyssä mielenrauhaa synnytykseen ja energiaa väsyneille (*Elämme niinku elämämme parasta aikaa!*..vai miten se meni?)
Pääsky ja Valio
Ps. Onnea Soli 2kk!
Onpa jännää kun kohta taas on vauvoja syntymässä seuraavana vuorossa oleville. Jokohan Helinä on päässyt tositoimiin kun en ollut näkevinään hänen kirjoituksiaa eilen enkä tänään. Ja Kasperinalle onnea tulevaan vaikka synntystapa olisi mikä tahansa. Ja kun itse olen miettinyt tulevaa synnytystä niin en jostain syystä osaa sektiotakaan pelätä. Ehkä enemmän pelkään alatiesynnytysta sillä edellisessä käynnistetyssä synnytyksessä myös sydämensyke ajoittain heikkeni ja sitä pelkäsin ihan tosissani vaikka alateitse poitsu lopulta syntyikin.
Mun 20v poika soitti eilen aamupäivällä ja ilmoitti, että pääsi läpi kaikista yo-kirjoituksista ja lakkiaiset on sitten 5.12. Koulu on hänellä venähtänyt kun sairasteli yhdessä vaiheessa ja yksi koko kevät meni joka toinen päivä juostessa valohoidoissa Helsingissä. Voi miten jännältä tuntuu nyt kun tuo juhla on edessä. Tosin sen verran tuli paha mieli äidillekin kun poika ilmoitti, että ei halua mennä sitä lakkia hakemaan sieltä juhlasalin edestä niinkuin kuuluu (ollut joskus paniikkihäiriöoireita ja nyt pelkää, että se iskee taas päälle). Kovin yritin asiasta jutella, mutta ei ainakaan eilen ollut valmis siitä keskustelemaan. Suku pitää sitten tietty kahvittaa, mutta se tapahtuu sitte sunnuntaina 11.12 kun toinen mummokin on tullut monen viikon etelänmatkaltaan.
Kaupoilla on tosiaan tullut käytyä ja Jymylle tiedoksi, että se Ikea-kammo tosiaan on pahempi kuin muiden kauppojen kammo. Ihan kiva on ollut käydä ihmettelemässä mitä kaikkea kivaa sitä voisikaan ostaa, mutta kenkiin ja takkiin sopiva huivi on kyllä ainut mikä on viime aikoina tullut ostettua. Mukavia housuja en äkkiseltään köytänyt ja en nyt hirmusti ole jaksanut niitä metsästääkään.
Meidän poitsulla on myös tullut tämä lahkeessaroikkumisvaihe päälle. Jos menee itse vessaan ja laittaa oven kiinni niin alkaa armoton huuto ja jos taas jättää oven auki on sinne pakko tulla kaveriksi ja sitten saa veskipaprut ja veskin pesuharja kyytiä ja arvatkaapas rasittaako se. Kylppärissä ei voi mitään touhuta tai kaveri pistää koko kylppärinkin hetkessä uuteen uskoon. Ja omassa huoneessa leikkiminen ihan yksinään on aivan mahdoton ajatus. Muutama minuutin siellä saattaa viihtyä ja taas siihen äidin jalkoihin pyörimään. Kahviakaan ei voi rauhassa nauttia, sillä meidän poitsu on pahempi kerjääjä kun meidän entinen koira ja se oli sentään aktiivinen siinä kerjuutouhussa. No ehkä tää vaihe jossain vaiheessa rauhottuu.
Olipas hauska muuten viime viikolla lukea kun toiset on muodostanut niitä mielikuvia muista. Itse on vissiin huonon mielikuvituksen omaava enkä ole sitä juuri ajatellut, mutta nyt kun vähänkin asiaa pohtii niin väkisin herkiää hymy suupieliin. Mulla taitaa olla sellaset mielikuvat, että kun joskus kuvat näkisi niin ei sitten pätkääkään pitäis paikaansa. Johtuuko lie siitä, että olen kuullut niin monelta itse sen, että mussa ei mikään täsmää. Kun kuulee iän niin ei ole vielä yksikään tälläiseksi kuukytlukulaiseks kuvitellu. Just viimeks sanoi työkaverit, että näytän vähän päälle kakskytvuotiaalta. No senhän otan ihan kohteliaisuutena.
Nyt taitaa olla aihetta lähteä poitsun kanssa ulkoilemaan eli kävästään tossa vieressä Tarjoustalossa pöytäliinaa katsomassa ja sit tuos vähän matkan päässä S-marketissa jädee ostamassa kun niin kovin rupes tekeen mieli mansikkajätskiä.
Viikonloppuja kaikille toivottelee Vaahtis, poitsu ja " Iines" 17+3
P.S. Ens torstaina jo rakenneultra ja aika menee ihan liian nopeesti
Onpas tarmokas ja itsetyytyväinen olo, kun sain aamulla vääntäydyttyä peräti Helsinkiin asti, Stockalle ostamaan alushousuja! Nyt vanhat riekaleet roskiin! Mun taktiikkana on mennä heti klo 9 kun kauppa aukeaa, niin en saa sitten kauheaa ahistusta ihmispaljoudesta.
Bonitan tyttären osuvasta lausahduksesta tuli mieleeni, että meidän kohta 6-v poika sanoi pari aamua sitten mulle tosi vakavana: " Äiti, kumpi on loppujenlopuksi tärkeämpää, energia vai _oma elämä_!?!" Menin siitä ensiksi vähän äimäksi, mutta sitten kun juteltiin enemmän, niin sain selville että hän oli pohtinut, onko tosiaan mitään älyä nukkua iltayöllä/yöllä/aamuvarhaisella (siis kerätä energiaa) vai kannattaisiko niitäkin tunteja ennemmin käyttää omaan elämään eli kaikenlaiseen puuhailuun ja keksimiseen. Tätä pohdintaa kyseinen herra on tainnut käydä syntymästään asti. ;-)
Bonitalla - tai ainakin pojalla - taitaa olla parhaillaan ilo ylimmillään! Onnea syntymäpäiväsankarille ja toipumista äidille. Mihin ohjelmanumeroon päädyitte? Miten se toimi (täällä yksi ideaköyhä mamma joka kopioi heti, jos teidän ohjelma onnistui...). Toivottavasti kuurisi puree ja pääset siitä yskästä vihdoin.
Kasperina: en voi muuta oikein sanoa kuin ottaa osaa sinun pelkoosi ja vaikeaan tilanteeseen. Onkohan tämä ihan älytön kommentti, mutta joskus ne toiset-kolmannet-neljännet synnytykset menee helpommin kuin aikaisemmat? Silloin kun jotain on jo mennyt vikaan, niin painolastina on se että tietää vähän liikaa mitä kaikkea voi sattua. - - - Eikä taida sekään hokema paljoa auttaa, että yleensä kaikki menee kuitenkin hyvin. Siihen pitää vain jotenkin koittaa uskoa, vaikka tiedän kokemuksesta että uskominen on vaikeaa. Vastuu ratkaisuista ei sitä paitsi mielestäni ole sinun, vaan sairaaloissa on/pitäisi olla ammattitaitoinen ja kokenut henkilökunta, joiden pitäisi selkeästi ottaa vastuu erityisesti silloin, kun aikaisemmissa synnytyksissä on ollut hankaluuksia. Voimia sinulle, olen täällä hengessä mukana.
Mukava kuulla taas sinustakin, Vaahtis! Samat vessaongelmat meillä molemmilla... erityisesti se harja on tosi kiinnostava ja aromikas... Kerran kun keskimmäinen poika oli tuollainen alta kaksivuotias, laitoin vahingossa vessanoven kiinni. Noh, se oli aika typerästi tehty, koska pikkumies keksi samalla avata astianpesukoneen luukun. Ja arvaatte varmaan, että tämä luukku sijaitsee kätevästi niin, että jos sen avaa, niin vessasta ei pääse ulos. Olin siis täysin jumissa siellä ja pikkumies valloillaan hallitsemassa muuta huushollia! Ei ollut puhelinta mulla siellä mukana, ei oo ikkunaa josta vois huutaa apua... Onneksi isoveli oli silloin noin 4-vuotias ja sain huudettua sen apuun. Tuon episodin jälkeen oonkin vessaillut ovi selkosen selällään, monesti myös todistajien läsnäollessa - ja kylässä joskus myös. :D
Hyvää launtainjatkoa kaikille, Helinälle ja Kasperinalle erityisesti tsemppiä...
t. Jymy
Täällä on selvitty hengissä lastenkutsuista! Puuuuhh... Nyt on täytskärin kakkupohja uunissa ja miehen lähetin justiinsa lainaamaan Tupperwaren kakkukupua mun systeriltä.
Tenavat leikki yllättävän paljon ihan keskenään poitsun leluilla, niin että ohjelmaa tarvittiin paljon vähemmän kuin luultiin. Munakelloa = aikapommia piiloteltiin ja sitten pelattiin tietokilpailua (kysymykset Aku Ankan Sudenpentujen tietovisakirjasta) kahdella joukkueella, jotka järjestäytyi " toukiksi" eteiskäytävän toiseen päähän, ja oikeella vastauksella sai aina liikkua eteenpäin 3 sek. ajan, mutta " toukan" oli pysyttävä koossa, eli muksujen oli pidettävä koko ajan kiinni toisistaan. Ilmapalloja puhallettiin rikki ja netistä mein isäntä oli printannut muutaman labyrintin ratkottavaksi nopeuskisana. Muuten ne sitten viihtyikin Action Manien ja legojen parissa.
Mua ei vois nyt vähempää kiinnostaa vielä kestitä huomenna niitä sukulaisia, sillä oon aika väsy raskaudesta + 1½ viikon sairastamisesta + antibiooteista, mutta hohhoijaa, kai siitäkin sitten taas selvitään. Esikon kesäsynttärit ei ikinä rassaa mua niin paljon kuin nää marraskuiset kaamosväsymyksen keskelle osuvat kekkerit.
Päivänsankari on muuten saanut multa tän yskän (sitä on kuulemma paikkakunnalla laajemmaltikin liikkeellä), ja täytynee heti huomisaamuna lähettää isukki päivystävälle lääkärille ton naperon kanssa, että ehtivät kemuiksi takas. Mulla on menny kaks edellistä yötä nyt jo hiukan helpommin, vaikken kunnossa vielä tunnekaan olevani.
Oiskohan se Helinä tosiaan nyt sitten päässyt ihan tositoimiin, kun sitä ei oo näkynyt eikä kuulunut? Veikkaisin, että näin on. Jospa siltä tosiaan oli tullu lapsivettä ja sitten on laitettu iso pyörä käyntiin? Voi että kun jännää!
Jymy, mun maha on kanssa jo IHAN kauhean kokoinen. Ja täytyy sanoa, että olokin on jo aika raskas. Enkä oo vielä edes puolivälissä. Ja sitä taivastelua kuuluu jo vähän joka taholta. " Kyllä sä olet ISO..." " VALTAVA maha sulla jo vaikka on vielä niin pitkä aika..." " Ei KELLÄÄN mun tutulla oo tullut NOIN isoa mahaa jo näin aikaisin..." Blaa-blaa-blaa, jo on hemmetti kun aina saa tuntea, että hommassa on jotain vikaa, oli maha sitten pieni tai iso. Ja juu, kiitoksia, kaulassani on varmaan myös itselleni näkymätön kyltti: " Kokoani saa vapaasti kommentoida kuin karjanäyttelyssä" .
t. Bonita 18+0
Onnea ylioppilaan äidille ja itse ylioppilaalle! Meillä oli esikoisen itsenäisyyspäivälakkiaiset 2 v sitten, nauttikaahan juhlista ja parhaiten niistä nauttii jos pyytää jonku avuksi keittiöön. Meillä kävi noin 70 ihmistä eikä ollut apuvoimia, olin kuollut vielä viikon sen jälkeenkin enkä ollut edes raskaana...
Onnittelut myös synttäreistä selvinneelle (kuulosti hauskalta!) ja energiaa tähän päivään, niitä sukulaisia ja kummeja on kuitenkin kiva nähdä vaikkei se järkkäily ole mitään herkkua, varsinkaan toipilaana. Onneksi rimaa voi aina laskea...
Kuulkaas nyt puolivälin lähestyjät, se on IHANAA kun se vatsa jo näkyy! (niin pitää ajatella kun ei muuta voi!)
Kuulumisia odotellen...ei paineita... ;;))))
Pääsky ja Valio, taas pihalla vaunuissa!
Meillä sai nyt sitten päivänsankari tän saman taudin ja yski koko yön läpeensä niin ettei nukutuksi saanut oikein kukaan. Sukulaisille ilmoitettiin, että kemut siirtyy viikolla eteenpäin. Synttärisankari on nyt isukin kanssa lääkärireissulla kaupungissa. :-(
Mä varmaan oon sitten se, joka huomenna jää vielä poitsun kanssa kotiin, varsinkaan kun en itekään oo vielä ihan toipunut. Kyllä kuulkaa potuttaa! Mä olin jotenkin ihan sellasella mielellä jo, että tää elämä pääsis normaalirytmiin taas nyt viikon alusta, ja että meitsinkin voimat palautuisi ja sairastelu alkais jäädä taakse. Ja nyt tarttis TAAS pomolle ilmottaa, etten tuu vieläkään... voi ITKU! Mulla on nyt trauma siitä, että oon ollut jo yhteensä 7 pvää pois duunista ja sijainen siellä vaan häsää... Argh, ja vaikka kuinka yritän sanoa että eräs kollega on usein pitemmillä lomilla ryyppäämisensä takia, niin silti on huono omatunto.
Mitä lyödään vetoa, että Helinällä on jo nyytti sylissä? Ei oo naisesta kuulunut yhtikäs mitään, joten aivan varmaan on jo synnärillä.
Bonita hieman masiksessa, 18+1
Tulinpa tännekin, kun ei tuo vauva herännytkään, vaikka siltä vaikutti. Ihan hyvä, nukkukoon vaan minun puolestani ihan kunnolla. Tuntuu toimivan tuo meidän neiti niin, että mitä enemmän nukkuu päivällä, sen paremmin riittää öisinkin unta.
Harmin paikka, Bonita, että teillä synttärisankarikin sairastui. Sinun kannaltasi taitaa kuitenkin olla vähän helpompaa, kun vieraiden tulo siirtyi, että ehdit vähän toipua taudistasi... Mutta hauskoilta kuulostivat eiliset juhlanne. Muutaman vuoden päästä pitää kai itsekin olla sitten moisia järkkäämässä. Olen vaan ihan toivottoman huono keksimään mitään ajanvietettä kenellekään. Itselle, kun riittää ihan keskustelu ihmisten kanssa. ;) Eli tylsä olen ja terästäytymään joudun varmasti.
Niin ja älä turhaan ota stressiä sairaslomailusta. Parempi on olla pois töistä, jos itse on sairas, että ei tartuta muita ja lapsen sairauden vuoksi on ihan pakko olla pois... Ihmiset ovat kuitenkin saikulla välillä ihan laiskuuttaankin... Ja toiset krapulassa.
Ja täältäkin onnittelut vaahtikselle ja vaahtiksen jälkikasvulle ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Ja ihan on hyvä ja pätevä se todistus vaikkei juhlakalu hakisikaan lakkiaan yleisön edestä. Hieno tunnehan se varmaan olisi, mutta minkäs teet, jos se tuntuu olevan juhlakalulle liian kova paikka... Juhlikaa sitten kotona asiaa senkin edestä. :)
Meillä muuten myös käydään vessassa jo nyt avoimin ovin, jos olen vauvan kanssa kaksin kotona. Neiti ei yhtään tykkää, jos äiti menee jonneksin näkyvyyden ulkopuolelle. :p Joten äiti on vessassa ovi levällään ja lapsi pällistelee tomitusta sitteristä eteisestä... Varmaan käyn minäkin kohta vieraissakin vessassa avoimin ovin.
Minä olen myös ihan hiljaa täällä tykönäni arvellut, että Helinä taitaa olla jossain reissussa. :) Minäkin kävin eilen katsomassa alle pariviikkoista vauvaa ja oli se ihana ja pieni ja pehmeä ja ihan pikkuisen tämän serkkutyttönsä näköinen... Väritys vain on tasan erilainen - Meillä on tuollainen valkoinen kultatukka ja siellä tumma ja dramaatinen, espanjalaistyyppinen kaunotar kasvamassa. :)
Mutta olet kyllä tosi reipas, Jymy, jos pääset yhdeksäksi Helsingin keskustaan... Hui... Et ilmeisesti kuitenkaan ihan mahdottoman kaukaa kulje..? Minä olen tyytyväinen, jos pääsen yhdeksäksi aamiaiselle. No joo, heräsin kyllä tänäänkin seitsemältä, kun lapsikin heräsi, mutta silti! :)
Mutta nyt blondi heräsi ja haluaa varmaan vaipanvaihdon jälkeen ruokaa... Mukavaa sunnuntainjatkoa kaikille!
-kirahvi ja Soli-
Bonita tuskitteli kun kaikki ihmettelee mahan isoa kokoa. Mulla taas päinvaistoin, oikeen v....aa kun kaikki , siis ihan kaikki, sanoo kuinka niillä oli itsellään paaaaaljon isompi maha ja miehen mummu 83 v, kehtasi myös sanoa kuinka jollakin sukulaisella about 30 vuotta oli kyllä ollut paljon isompi maha, eihän sellasta voi ees muistaa, ja onhan mulla vielä 3 kk aikaa kasvattaa mahaa. Ja mun maha taitaa vaan levittäytyä niin tasaisesti, ettei se näytä hirveen isolta, vaikka onkin. Kun kerran lapsen painoarvio oli 1,5 kg rv 26 ultralla, kun sen pitäisi olla alle kilon, niin ei kai se mahakaan voi niin hirveen pieni olla.
Tulipas taas vaahdottua, kun alkaa itteäkin häiritseen jo noi kommentit, vaikka olin luullut ettei ne vaikuta muhun mitenkään.
Viime viikolla kun meillä oli synnytysvalmennusta, terkkari puhui juuri noista asioista, että maha ei ole ikinä sopivan kokoinen, tai siis niin ei kukaan ainakaan sano, aina se on joko iso tai pieni. Ja siitä kanssa se puhui että kun laskettu aika on mennyt niin puhelin soi koko ajan; etkö ole vielä saanut, milloinka.., ja jos et jaksa vastata, kun tiedät mitä siellä kysytään, se soi kahta kauheammin; kumpi tuli...
Terkkari muuten sanoi mukavasti mahan koosta; Onpas sullakin jo KIVAN kokoinen maha.
Helinä tosiaan on varmaan saanut jo pakettinsa, tai sitten ei vaan jaksa kirjoitella, kun mekin vaan odotellaan, koska hän lähtee laitokselle.
Ihanaa olla tässä kolme viikkoa saitsulla, kerkee lukeen juttujanne, eikä tarvii ajella tota matkaa, ja ehkä sais järjesteltyyn vauvaa varten tilaa. Pitäis meinaa saada makkarin vierestä yks pieni huone tyhjennettyä lasten huoneeksi ja siirtää tietsikat ym sieltä toiseen huoneeseen. Eikä makkarissa oo ees tilaa pinnasängylle ilman järjestelyjä, ei sen puoleen meillä kyllä oo ees vielä sitä sänkyä.
niisku 26+4
Kiitos myötäelämisestä ja tuesta, Kirahvi, Pääsky, Vaahtis ja Jymy!
Vaikka emme tunnekaan, on silti tuntunut hyvältä kirjoittaa tänne ja myös jakaa näitä synnytyspelkojani teidän kanssa. Kiitos kaikki ihanat ihmiset, ketkä olette tsempanneet minua!
Olen tässä edelleen yhtenä kappaleena ja näyttäisi siltä, että tämä vauva seuraisi esikoisen esimerkkiä ja viihtyisi tosi kauan mahassa. Oma olo alkaa olla tosi tuskainen ja henkisesti olen aivan poikki. Ainut " lohdutus" on nyt tämä sektio muutaman päivän kuluttua, vaikka pelkään sitä todella paljon, niin näen kuitenkin loppu tähän piinaan.
Toivottavasti saan vielä vauvan syliin ja pääsen vielä joskus koneen ääreen kertomaan siitä.
Oikein hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!
t. kasperina
(rv 39+4 tai 39+6)
Hyvin puhuttu (käsketty!), Jymy! Piti vielä peruspihinä lisätä, jos en sitä eilen korostanut, että tuolla synnäripuolella _ei_ mene sitä polimaksua...;;;))))
Joku eilen voihki ettei kirjoittaessaan näe mitä toiset on kirjoittanut..minä en siis ole mikään atk-nero (tämä siis voi olla ihan itsestään selvää juttua...) mutta olen avannut tähän ruudulle kaks kertaa tän sivun, niin voin kurkkia välillä siitä toisesta mitä siellä luki. Tai sitte oon joskus kirjoittanut jollain tekstiohjelmalla omat hölinät ja kopioinu sen tänne. Ei sillä että se mun jutuista jotenkin järkevämpiä ois tehny!
Niistä mielikuvista, mulla jäi kirjoittamatta että Helinä on mun mielikuvissa aika määrätietoinen, tottunut tietämään mitä haluaa ja tekemään kans niin. Ulkomuodosta tulee mieleen tyylikkyys...
Vauveli nukkui 9 tuntia putkeen viime yönä, ah!
Mukavaa perjantaipäivää kultaisille ja good luck kaikille jotka huomaamatta pääsevät jakaantumisen tilaan!
Pääsky
Pääsky
Yhdyn edelliseen kuoroon, Helinä. Hyviä neuvoja ja komennuksia tuli. :) Niin ja epäasiallisesta kohtelusta voi myös valittaa ja pyytää selvitystä, jos moinen jää kalvamaan.
Neuvolassa tuli käytyä huomenna täyttyvän 2kk:n iän kunniaksi ja pitää täälläkin (kuten vauvapuolellakin jo tein) hehkuttaa, että typy kasvaa tosi hyvin. Pituutta oli 59,3 cm ja painoa 5110g. :) Painokäyrä on aika jyrkkä edelleen eli kovasti pitää kiriä menetettyjä viikkoja kiinni. Ilmeisesti minulta sitten tulee maitoa ihan kohtuudella... Kun tuo korvikkeen määrä on kuitenkin aika lailla vähentynyt.
Meillä ei nukuttu ihan 9 tuntia yhteen menoon.. Meni taas yli yhden nukutus (nukahti tosin ekan kerran jo ennen yhtätoista, mutta heräsi puoliltaöin syömään) ja aamuherätys oli sitten 6:30 tuon neuvolan takia. Niin ja hauva tunsi olonsa pipiksi puoli viideltä ja herätti meidät, koska piti pyytää lupa, että sai tulla viereen nukkumaan. Ihan kun se sitä aiemminkaan olisi kysellyt? :O Rasittavaa... No, vähän lyhyiksi jäivät unet.
Meillä vaihtuu taas neuvolantätikin pariksi kuukaudeksi. Harmi, kun tuo varsinaisen (ja kivan) terkan sijainen on ollut mukava... No, toivotaan, että tämä uusikin sitten olisi. Varsinainen terveydenhoitaja palaakin sitten tammikuun lopussa. :)
Mutta meni vähän vauvaselitykseksi, tovottavasti ette hermostu... Tuli vain niin hyvä mieli tuosta, että vauvan paino on on noussut niin hyvin. Mukavaa viikonlopun alkua kultaisille...
-kirahvi ja Soli melkein 2 kk-
Hiljaista on... jokohan marrasmammat on lähteneet sairaalaan... mukavaa että te Pääsky ja Kirahvi jaksatte käydä tälläkin puolella pitämässä vireyttä yllä! :-)
Omaanapaa: toivoin tiistaiselta neuvolakäynniltä, että hemoglobiini olisi romahtanut tai ainakin laskenut rutkasti. Se olis selittänyt tän tolkuttoman uupumuksen, ja apu olis löytynyt pilleripurkista. Mutta eihän se tietenkään ollut vaan ihan hyvä 126 tuli mittariin. Mulla ei tuppaa hb laskemaan koko raskauden aikana paljoa tuota alemmas.
Täytyy siis vaan koittaa jotenkin sinnitellä tästä väsytyksestä huolimatta. Yöt on meillä aika levottomia, ja päivällä ei uskalla torkkua, kun on vähän turhan kekseliästä ja ehtiväistä porukkaa nuo mukulat. Onks kellään mitään hyviä vinkkejä väsytykseen, itse en osaa keksiä muuta kuin hotelliyön! ;-)
Ihanaa, kun hyvä sää näyttää jatkuvan. Hyvää ja ulkoilullista viikonloppua kultaisten porukalle
t. Jymy, masukala ja pojat
Mä olen yrittänyt epätoivoisesti toipua, kun huomenna tulee se 8-vuotiaitten lauma tänne melskaamaan. Uskaltaisko jopa väittää, että toi lääkekuuri on nyt iltasella hiukan tuntunut jo purevan? (Kohta varmaan tulee uus yskänkohtaus jonka aikana yskäisen aivoni pellolle...) Väsy oon, enkä uskalla aatellakaan mitä minun hemppa mahtaa olla, kun se oli jo viikkoja sitten rutkasti alakantissa. Silloin ei vaan vielä voitu aloittaa rautakuuria ton ylettömän pahoinvoinnin takia, mutta tän lääkekuurin jälkeen onkin sitten varmaan rautatablettien aika.
Joteskin on ihan blääh-olo. Sunnuntaina aattelin viikon loman saatuani, että ehdin loistavasti toipua ja tehdä rästissä olleita sanarinkorjaushommiakin, mutta katin kontit, tässä sitä just ja just hengissä pihistään. Viherryin kateudesta samalla kun purin hammasta etten naurais, kun eilen kaverinsa luota suoraan ruokapöytään saapunut esikko punaposkisena hihkaisi: " Äiti, mä tunnen nyt jotenkin olevani elämäni vedossa!" Heehee, on se hyvä että tässä perheessä edes joku!
Alkavaa viikonloppua kaikille, te kultaiset! t. Bonita 17+6