♥KESÄKERTUT TORSTAINA♥

Huomenta täältäkin!



Täälä yks kesäkerttu suht hyvävointisena =) väsymys vähän painaa mutta muuten olo suht jees =D



Toivottavasti muillakin on mukava torstain aloitus =D



Tässä vielä linkki keskustelupalstalle, jos haluatte liittyä =) (*mainostaa)



http://groups.yahoo.com/group/Iloisetodottajat/



tervetuloa mukaan =)



Kesä06 9+2 (plääh, tuntuu ettei näitä viikkoja kerry millään)

heips,

en ole tänne paljon kirjoitellut tänne, mutta olen seurannut keskustelujanne. Itsellä on la 6.6 ja huomasin ettei muilla ole samaa laskettua aikaa. Eka ultra on ens viikolla (niskapoimu).

Kauheen väsynyt ja huonovointineen oon ollu verratuna edellisiin raskauksiin. en oo kertonut vielä töissä raskaudesta ja vain muutama lähiystävä tietää. Jotensakin tuntuu vaikealta aloittaa kertominen. Sain jo viime raskauden aikana kuulla " ettei tarvitse tätä maailmaa täyttää" Oon ite kuitenki onnellinen ja on ihana jäädä taas kotiin ja olla vaan kotiäiti. Tuntuu kun on töissä ettei kerkeä eikä jaksa tehdä kotona mitään. Kotityöt kerääntyy ja viikonloput menee palautuessa raskaasta yö/opiskeluviikosta. Ai niin lisäykset sinne esittelyhin: pääkaupunkiseutu, ikä 34 miehen 36, synnäri KOS.

Täällä on oireet yks kaks jotenkin lopahtanut, pelottaa! Oksentelu on loppunu ja etominenkin on laantunut aika lieväksi ja satunnaiseksi. Väsymys kyllä painaa kiitettävästi. Illalla olin ihan varma ettei tuolla masussa mitään ole. Viikko sitten tuli vielä sitä lievää tuhruvuotoa, joten kyllä nyt vähän mietityttää, että olisiko pikkuinen lopettanut " elämästä" . Onko muilla vastaavaa?



Ens maanantaina olisi eka neuvola, ja nyt oon tosissani miettinyt että menisinkö yksityiselle ultraan vai en. Ajattelin odottaa ton ekan neuvolan ja ehkä sitten varata ajan ultraan, ellei siten pääse neuvolan kautta mihinkään pikaisesti. En yhtään tiedä millä viikolla täällä meillä päin on mitäkin tutkimuksia. Kakkosta odottaessani viime vuosituhannella oli eka ultra viikolla 14 vasta!?



Ihana ilma sentäs on, vaikka illalla työt taas kutsuukin mutta saanpahan nauttia päivän tästä ilmasta. onko muita vuorotyön tekijöitä? Mitenkä olette jaksanut? Mulla ainakin univelka on ihan järkyttävä, tekisi mieli hakea ihan " unilomaa" , mutta kun noi lapset on kuitenkin pakko aamulla hoitaa kouluun ja eskariin, niin eipä sitä nukkua saisi kuitenkaan, plaah!



T.mariadee 7+6

Tänne ei oo vieläkään lunta satanu, ja mä ootan jo sitä kun kuuta nousevaa :(



Mariadee teen kanssa vuorotyötä ja tosissaan väsymys painaa melkoisesti: meillä tietty ootellaan esikkoa niin saan nukkua silloin kun väsyttää. 12h yöunet on kyllä melkeen ehdoton juttu nykyisin ja monesti torkun vapaaillat ja aamupäivät viel sohvalla. Onneksi oon sekalaisten vuorojen takia tottunu nukkumaan milloin väsyttää ja nyt sitten nukutaan paljon.



Etova olo on täällä loppunut jos vaan muistaa syödä säännöllisesti ja mandariinihimo on vaihtunu päärynään :) Masussa on ainakin turvotusta iltaisin ja joskus selällään maatessa tuntuu että taitaa vähän pullottaa muutenkin :) (tai sitten van turvottaa)



eipä tänne muuta ihmeellistä: kovasti edelleen miety

ityttää se nt-ultra yksityiselle, vähän alkaa tuntumaan että taidan varata sinne ajan kuitenkin. oishan se ihana nähdä onko kaikki kunnossa.



nyt taas pötkölleen et jaksaa mennä iltavuoroon



Miitsu rv9+4

Kirjoitin jo yhden viestin, mutta se näkyy kadonneen jonnekin avaruuteen...



Meillä on pitkästä aikaa ihan " oikea" vapaapäivä, joten sain nukkua peräti kahdeksaan. :)

Pahoinvointi ja kuvotuskin alkaa helpottamaan. En enää oksentele enkä juurikaan yöki. Hajut ja mautkaan ei tee enää niin pahaa. MAsu on alkanut pullottamaan sen verran, että tiukat farkut ei mahdu jalkaan. Tekisi mieli siirtyä mammahousuihin.



Siinä taitavatkin olla meidän positiivisimmat kuulumiset.

Manataina kirjoittelin kaupan portaille kuollesta miehestä. Se oli kuin enne.

Maanatai-iltana meille soitettiin ja kerrottiin, että mieheni äiti (kuusikymppinen, perusterve ja terveesti elänyt) oli halvaantunut ja mennyt tajuttomaksi.

Tiistaina syyksi selvisi massiivinen aivoverenvuoto ja illansuussa mummu siirrettiin saattohoitoon. Mitään ei ole tehtävissä, vain vahva kipulääkitys.

Elinajaksi lääkäri sanoi muutamia vuorokausia ja korkeintaan kaksi vkoa. Suoni vuotaa aivoihin ja aivopaine kasvaa lopulta hengenvaaralliseksi. Tajuttomuudesta mummu ei enää palaa, se syvenee koko ajan. Lääkäri sanoi, että mummu vielä kuulee ja saattaa ymmärtää puhetta, anakin äänen ja äänensävyn.

Menimme tiistai-illaksi mieheni kanssa sairaalaan, puhuimme, lauloimme, hyvästelimme, kerroimme rakkaudestamme. Silittelimme, halasimme, hoivasimme, pidimme kädestä.

Puhuessa mummu rauhoittui kuin kuuntelemaan, muuten hän oli hyvin tuskainen, kunnes kipulääkitystä lisättiin.

Lapsillemme hän on ainut, rakastava mummu, miehelleni hyvin rakas. Minullekin tärkeä. Olen ollut osa heidän perhettään murrosikäisestä saakka. Anoppini sanoikin usein, että olen hänelle kuin oma tytär, rakkaampikin. Oma mummoni oli minulle äitinä ja hänen kuolemansa jälkeen anoppini otti sen paikan.

Sunnuntaina mummu oli meillä käymässä, rakensi lasten kanssa legoilla ja konttasi pikkuautorallissa mukana pitkin olohuoneen lattiaa.

Lapset eivät ymmärrä, että eivät koskaan enää näe rakasta mummuaan. Pojat ovat järkyttyneitä ja levottomia. Mieheni tuskaa en voi edes kuvailla.

Olimme ajatelleet kertoa vauvauutisen ensivkon tiistain ultran jälkeen. Nyt kerroin sen sairaalassa tajuttomalle mummulle kädestä kiinni pitäen. Mummu puristi kättäni, kuin olisi ymmärtänyt. Toivon niin.

M 11+1

Huonosti alkanut päivä:

- Auto ei meinannut startata

- Töissä tippuu sontaa niskaan

- Nyt on jo nälkäkin.



Sitten ajattelen vain, että pitäisi olla iloisella tuulella, että rääpälekin voisi hyvin, ja sen seurauksena:

- Poden huonoa omaatuntoa.



Oli muuten todella edullinen ultra, 25 euroa + jokin toimistomaksu, siitä kun vähensi suoraan Kela-korvauksen niin jäljelle jäi 20 euroa ja centit. Eipä paljon kukkaroa rokottanut, kun ajattelee mikä suuri helpotus ja ilo siitä seurasi.



Kaunista päivää kaikille!







Marple + rääpäle, rv 10+5

Elämä on joskus niin surullista..

Voimia teille, ja viimeisille yhdessäolon hetkillenne anoppisi kanssa.

*halaus*

Kyynelsilmin toivotan voimia Mionalle ja koko perheelle. *Iso hali* Itku tuli minullekin kertomustasi lukiessa...



Täällä toivoton väsymys jatkuu... Töissä nyt on jotenkin vaan pakko jaksaa ja siellä on niin paljon tekemistä, että ei paljon ehdi väsymystä ajattelemaan, mutta kun kotiin pääsee niin ei jaksa tikkua ristiin laittaa. Mies on onneksi reipastunut ja yrittänyt pitää jonkinmoista siivoa ja järjestystä yllä. Ja eritoten leikkinyt esikoisen kanssa kun äiti on niin naatti... Tänään ollaan neitin kanssa kahdestaan vapaapäivää viettämässä ja tuntuu kauheelta kun pitää ittensä pakottaa tekemään ruokaa ja vähän muka touhuamaan neitin kanssa. Sängyssä mieluiten makoilisin. Nyt neiti pon onneks tossa pihassa naapurin tytön kans niin saa hetken vaan olla ja kerätä voimia että jaksaa päikkäreihin asti...



Ens viikolla olis sitten keskiviikkona ultra ja torstaina eka neuvola. Vihdoinkin.... Pääsee tästä piinasta, että onko tuolla masussa ihan oikeesti joku...



Hyviä päivänjatkoja kaikille!



Quest rv 9+3

Tuo vetää ihmisen hiljaiseksi. Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi.



nandiitti

Voimia ja osanotto vaikeaan aikaanne. Koittakaa iloita vauvasta täysin sydämin, sillä iloiset asiat auttavat jaksamaan surun keskellä.



Sukupolvien ketju on kumma juttu. Meilläkin on molempien lasten odotusaikana ollut läheisten menetyksiä. Ihan kuin olisi pakko luopua jostain saadakseen uusia lenkkejä. Mulle kävi kaiken lisäksi niin, että äitini kuoli esikoiseni ollessa kolmikuinen enkä vauvatouhulta ja väsymykseltä pystynyt ollenkaan käsittelemään suruani. Se tuli sitten kyllä aikanaan.



:´(



Voi sentään, nyt pitää koota itsensä taas töihin.



Pakkaspäivää kaikille toivoo Irinja

Muutenkin tuntuu, että on niin tunteet pinnassa ja herkkä mieli. Nyt ihan vedet silmissä täällä! :( Yritän rauhoittua.



Tänään menen gynelle alkuraskauden ultraan ja siksi tietty erityisen jännä olo. Töissä kerroin pomolle tänään ja lupasin tekstailla uutiset - hyvät tai huonot. Ollaan aika läheisissä väleissä, enkä halunnut, että työpaikalla joku muu kuulisi uutiset ennen häntä. Pomo tulee seuraavan kerran töihin vasta tiistaina eli siksi päätin vähän kiirehtiä asian kanssa. Onneksi hän ilahtui eikä alkanut murehtia tulevia töitä! :)



No, pitäkää peukkuja, että pikkuuinen on missä pitääkin! Kerron sit illemmalla uutisia, kunhan koneelle pääsen.



Ansu rv 8+6 ja typykkä 01/03

Heips!



Mionalle voimia, uusi tulokas tuo onnea perheeseen ja joskus on luovuttava tärkeistä ihmisistä. Itse jouduin luopumaan isästäni, ja on melkoinen sattuma että tapasin juuri vähän ennen isän kuolemaa tämän nykyisen avomiehen joka myös lapsen isä on. Tunsin oikein paria viikkoa aikasemmin että pian tapahtuu jotain, ja en olisi ikinä uskonut jos olisin etukäteen vihiä saanut. Jotain perää siinä on että saadakseen jotain täytyy jostain luopua ja surun kun käsittelee niin elämä jatkuu. Ja mikäs sen ihanampi asia kuin oma lapsi =) sitä mun äiti mulle hokee että sehän on lahja =D Ja niin se taitaa ollakin



*nostaa samalla pinoa =D



Kesä06 9+2

En osaa sanoa kuin että voimia koko perheelle...

Tänne ei kuulu ihmeitä, elämä on ihan mallillaan ja olokin ok. Huomenna on pojan pissanäytteen anto, jotta selviää, onko tulehdus parantunut kokonaan.



Charlotte ja poika pian 6kk ja rv11+6

Miona: Oikein paljon voimia ja jaksamista teidän perheelle raskaaseen aikaan. *halaus*



Meillä kuopus on flunssassa ja sen kyllä huomaa. Yöllä ei nukuttu ja olo on ihan ryytynyt.



Joku (anteeksi, en nikkiä muista) puhui pahoinvoinnin loppumisesta, täällä ollut myös eilinen jä tämä päivä parempi..tai no eilis ilta ja tämä päivä. Olen voinut syödä jopa lämmintä ruokaa....



Hexavitin annostuksesta: Aloitin tuon hexavitin pahoinvointiin (kokeilen) millä annostuksella käytätte? Apteekissa ei osanneet neuvoa, syön nyt minimillä, koska suurista annoksista varoiteltiin raskauden aikaan.. Kiitos jos jollakin parempaa tietoa..Ensi viikolla neuvola, pitää sit terkalta kysäistä!



Eipäs tänne uutta..Nyt pitämään jöötä noille tenaville, hulinaksi yltyy! Mies nukkumassa, kun yöksi taas töihin menee *huoh*



Hattara 8+1

Voimia Mionan perheelle vaikeana aikana. ihan kyyneleet tuli silmiin täälläkin, eikä voi edes käsittää surun määrää teidän perheessä tällä hetkellä. ((halaus))



Näinhän se usein menee että ilo ja suru vaihtelevat vaikka kellekään ei sitä surua soisi. Meillä miehen isä kuoli 1,5v sitten ja muutama kuukausi sen jälkeen saatiin vauvauutisia miehen veljen perheeltä. Nyt sitten oman odotuksen alkumetreillä miehelle tosi läheinen eno menehtyi täysin yllättäen.



Väsymys painaa työpäivää kyllä kovasti, koitan tässä kovasti syödä jotain että etominen pysyis poissa (eilen ostin salmiakkipussin ja niitä oon taas napsinu...) *tunnustus*



Kertuille mukavaa illanjatkoa!

minulla on myös laskettu aika 6.6.2005. Listalla taitanee olla väärin vielä!La aikani on muuttunut niin moneen kertaa ettei pysy mukana mitä listalla on...



Itse olen kertonut jo töissä pomolle alkuraskauden ongelmien takia. Sekä perheelleni ja appivanhemmille sekä yhdelle parhaalle ystävälle. Muut saa tietää sitten kun alkavat itse kyselemään.



Minäkin odotan innolla äippälomalle jääntiä!

Voi Miona... koittakaahan jaksaa vaikeaa on varmasti enemmän kuin voi käsittää.



Olen tässä parina päivänä havainnut harmillisen piirteen, jonka toivoin pysyvän poissa tällä kertaa, kun on antanut odotella tähän asti. Tunteet!!! Kirotut ja ryöpsähtelevät. Olen itkeä tirauttanut ja suuttunut niin, että lähimaasto olisi varmasti halunnut olla kaukana.... Pientä itsehillintää on alettava harrastamaan...Pomon (yli) kanssa otin yhteen tässä toissapäivänä......taisin joutua mielipiteineni mustalle listalle... no tulimpahan puolustaakseni opiskelijaa oli se sen arvoista, mutta kyllä raivostutti...Tasottelen tässä vuorotyön merkeissä viikonlopun niin sitten voisi käydä kehittävän keskustelun.. heh



Kyllä tää raskauden tila on muuten hassu juttu. Noi pahoinvoinnit on kiusannut ja varsinkin iltaisin. No tänään sitten kotiin ja spagetit kattilaan, täytyyhän muiden syödä, niin kas ihmettä pistelin sitten lautasellisen spagettia ja ketsuppia menemään ja onkin ihan hyvä olo. Hymmm, mitähän seuraavaksi.



Huomena sitten sinne neuvolaan, lal lal laa vihdoin



t. Lytte77 ja masukki 9+5

hali ja jaksamista mionalle!



En millään jaksanut eilen tulla edes lukemaan viestejä. Särki päätä aivan hirveesti. Ja sitten olin ihan yliväsynyt. Menin sitten nukahtamaan kylpyammeeseen ja heräsin kun vesi oli ihan jääkylmää prrr, olin varmaan nukkunut sielä tunnin. Aika lahjakasta,vai mitä?



Töissä meinasin kyllä ihan totaalisesti menettää malttini eräälle työkaverille joka on osa-aikaeläkkeellä, kun se oli mennyt sössimään mun töitä :§



Nyt pitää tässä lähtee ottamaan nokoset.



Paha olo on taas poissa,toistaiseksi!



Lilli81 11+5

Nyt on alkuraskauden ultrassa käyty ja pikkuinen sydän siellä sykki vimmattua vauhtia! Sain pari kuvaakin muistoksi käynnistä. Samalla reissulla uskalsin palkita itseni mammafarkuilla. Vanhat jo puristaa aika tavalla ja ajattelin, että kun kerran suolainen hinta pitää pulittaa, niin kannattaa ne investoida nyt heti! ;)



Hyviä vointeja kaikille!

Ansu rv 8+5 (päivällä tarkentui siis) ja " Syke" sekä tytsy 01/03

joo eihän se la oo niin varmaa ja voi vielä uuttua moneen kertaan. Mulla eka synty 40+4 (poika sektio) toka 39+1(tyttö norm. synnytys) ja kolmas 38+1(tyttö). Näiden likkojen kanssa kyllä tuli rehkittyä ihan loppuun asti lumitöitä ja raskaita kaupakasseja. Voi olla et nytki menee synnytys tonne toukokuun puolelle.



Mulla myös pahaolo hieman helpottanut mut närästys tullu tilalle ja kauhee väsymys painaa...No eiköhän se joskus lopu