Sanokaa,teenkö mä pienestä asiasta ison?stressistä
Kirjoitin noin 2kk ja 1kk sitten että minulla on stressaava raskaus.Sain vauvani 3viikkoa sitten ja stressaan edelleen.Hän on täysin terve!Pitäisikö luottaa tutkimukseen missä sanotaan skitsofreniasta ja raskaus aikaisesta stressistä?Nyt siis kaiken muun lisäksi huolehdin siitä että vauva ei kehity kunnolla koska minä stressaasin.Olenko mä masentunut vai huolehdin turhaan?
Kommentit (5)
Viestisi perusteella tunnet syyllisyyttä stressaamisestasi ja se aiheuttaa taas stressiä. Et voinut asialle mitään raskausaikana, joten sikäli sinun ei tarvitsisi kantaa syyllisyyttä. Itse ajattelen niin, että jos koet yhä olosi kovin stressaantuneeksi ja olet koko ajan huolestunut terveeksitodetusta vauvasta, olisi hyvä hakea itselle tukea. Siis ihan ammattiapua. Neuvolassakin on hyvä puhua (ehkä sitä kautta apua löytyykin), mutta ainakaan meidän neuvolantäti ei jouda paljon muuta kuin mittaamaan ja punnitsemaan lasta. Toivon sulle kovasti voimia ja iloa lapsen kehityksen seuraamisesta! Kun oma stressi vähenee, kehityksestä ja pelkästä lapsen olemassaolosta on enemmän iloa.
Heippa!
Olen itsekkin todellinen stressaaja, huolia, helposti ahdistunut ja yliherkkätapaus. Raskaus, synnytys ja hormonit ei todellakaan helpota tilannetta.
Mutta mieti missä oloissa naiset odottaa, synnyttää ja kantaa syntyneitä vauvojaan ja on tehnyt sitä kautta historian! Maailma olis puolillaan skitsofreniaa jos tältä kannalta ajatellaan. Yritä ottaa kylmä järki vaan käyttöön (tiedän että helpommin sanottu kuin tehty)
Sinä olet hyvä äiti sellaisena kuin olet. Salli itsellesi kaikki tunteet, myös tuo huoli. Sehän kertoo kuinka paljon välität ja rakastat. Luonto hoitaa ja kaikki tulee menemään hyvin. Luota ja pidä huolta myös itsestäsi. Ja kuten aikaisemmin todettiin, pyydä ja hae tarvittaessa apua.
Nauti pienestä vauvastasi!
Kun olet itse tyytyväinen ja onnellinen äiti niin se välittyy myös pieneen kullanmuruusi.Onnittelut pikkuisesta ja kaikkea hyvää teille=)