Ei-sanalle korvike? Vai minulle sijainen!
Meillä on 5v ja 2v lapset. Molemmilla on menossa uhma. Kääk, se on hyvin rasittavaa. Oma puheeni päivän mittaan pitää sisällään niin monta ei-, älä-, ja lopeta-sanaa, että olen itsekin tosi kyllästynyt itseeni. En halua ryhtyä löperöksi kasvattajaksi ja sallia kielletyiksi sovittuja juttuja, mutta eipä taida tehota tämäkään linja...
Esimerkki henkevistä " keskusteluistamme" :
tyttö 2v: Kakka!
poika 5v: Hähää, kakka pippeli!
äiti 32 v: Ei saa puhua tuhmia.
tyttö: pippelipippeli
poika: hähää, puhutaan kakkajuttuja!
äiti: Ei puhuta tuhmia, lähtee lelut kaappiin jos ei totella.
tyttö: EIkä lähe lelut!
poika: Lähtee ton tyhmän lelut, ei mun.
äiti: Ketään ei saa sanoa tyhmäksi.
tyttö: Ei ole tyhmä minä!
poika: Oletpa.
äiti: No niin nyt laitan nämä lelut vähäksi aikaa kaappiin.
poika: Hähää, en mää leikkinykkään enää niillä.
Sillä tavalla sitä päivän saa kulumaan.... Voi sentäs! Alkaisipa jo semmoinen ihanan seesteinen vaihe, kun kuuluu vain legojen hiljaista
kolinaa lasten sievästi leikkiessä. :) Eivätkös ne kehitysvaiheet aina vuorottele etsivän uhman ja tyytyväisen tasausvaiheen välillä? Siihen minä laitan toivoni...
Kommentit (5)
mainitsemistasi asioista... Voisiko yksi vaihtoehto olla vain " huomaamatta" heidän nahisteluaan ja keskittyä tekemään jotain omaa puuhaa? Olen samaa mieltä, että tuhmia ei kuulu puhua, mutta jos koko ajan reagoit ja kiellät, siltä menee pian teho. Eikä se kieltäminen pysäytä kuitenkaan kuin hektkeksi, sillä pissa ja kakka jutut ja muu sisarusten välinen hilluminen on kuitenkin niin kivaa lasten mielestä... en tiedä, tässäv ain yksi näkökulma. Siis älä anna huomiota huonosta käytöksestä.
Voisit kokeilla noita.
Jos jutut menevät kovin pippelipainotteisiksi, sanot vain että tuollaiset puheet riittävät tai että nyt loppuu rumat puheet ja lelut laitetaan pois jos ei leikitä leluilla vaan puhutaan rumia.
Ei meillä ainakaan.
Tyhmäksi ei saa toisia sanoa, se on kiusaamista.
Kakka- ja pissajuttuja ei puhuta ruokapöydässä, koska ne ei ole ruokapöytäjuttuja (jollakin menee ruokahalut).
Minä en reagoisi pippelin hokemiseen sen enempää kuin minkään muunkaan sanan hokemiseen. Jos tulee kakkajuttuja kiintiö täyteen, sanon niinkuin asia on, asia on jo käsitelty enkä jaksa kuunnella turhaa hokemista.
Eli ei sitä ikuisesti jatku.
Kannatan tuota jonkun ehdottamaa harhautustaktiikkaa. Lisäksi (tämä oli meillä käytössä) ymmärrän tahallaan asioita väärin, siis jos sanoo kakka niin sitten on ilmeisesti kakkahätä ja lähdetään viemään keskustelua siihen suuntaan. Ei se sitten enää olekaan niin hauskaa. Sitten voi myös sopia että tuollaiset puheet on vessajuttuja ja niitä voi puhua vessassa jos on sellaista asiaa...
Tuosta ei-sanasta, olen samaa mieltä siitä ettei se ole kovin tehokas. Kieltämisen sijaan voisi kokeilla myönteistä viestiä, vaikea selittää mutta siis näin: Kun lapsi syö sormin, niin äiti ei sano " ÄLÄ SOTTAA" vaan " KÄYTÄ HAARUKKAA" . Kun lapsi sanoo toista tyhmäksi niin äiti ei sano " EI SAA SANOA RUMASTI" vaan " PUHU NÄTISTI" jne.
Jaksamista!
T. Ankkis ja tenavat 8v, 5v ja 1v
Ensimmäisenä tuli mieleen, että yritä hämyttää lapset pois tuosta tilanteesta. Kiinnitä huomio leikkeihin ja keksi lapsille jotain muuta puuhaa. Ei kannata jäädä väittelemään/ vellomaan asioista, jotka pitäisi saada kitkettyä pois.