5-vuotiaan ojentaminen ja rangaistukset?

Ja jo 4-vuotiainakin. Karkkipäivät palaa, tietokoneella ei pelata, ylimääräiset siivousvuorot paukkuu yms. Mitä milloinkin, tarpeen mukaan. Ja ihan varmasti tietävät milloin tekevät jotain väärin, ja ymmärtävät kyllä että vääristä teoista tulee rangasitus. Ja puhuttelu kaupanpäälle-

Ja tilanne käydään perusteellisesti keskustelemalla läpi .......ennemmin tai myöhemmin. Meillä kanssa käytössä mm. karkkipäivän peruutus, istujamieti-jäähypenkki, ei videoita, kotiaresti....tarkoittaa siis sitä, että ulos ei pääse kuin äidin seurassa jne.

Se tuntuu olevan aika " vaikea" ajanjakso tämä 5 vee, kun taas pitäisi vähän napanuoraa kiskaista, eikä kuitenkaan haluaisi ;-)

Meillä ainakin pojalla selkeästi havaittavissa tätä haluan olla iso- en halua olla iso-konfliktia. Niin oli aikanaan esikoisellakin ;-)

Tällä hetkellä oikeastaan päällimmäisenä kriisinä pojalla on - sä et äiti muo määrää-kriisi ;-) Ja kyllä muuten määrään ;-)

3 pojan äiti

useimmiten rangaistukset ei toivottuun käyttäytymiseen. Tuo uhittelu onkin sitten eri juttu.....sekin loppuu aikanaan...toivottavasti ;-)

Tuntuu olevan kovasti paksukalloisempi tämä keskimmäinen, tai sitten aika kultaa muistot ;-)

Eli viikko ilman telkkaria, ei kavereitä kylään, eikä itsekään pääse kavereille jne. Toimii pääperiaatteessa mutta muisti on lyhyt ja itsenäistymisen vimma kova.

Meilla joudutaan jaahylle. Karkkipaivan peruutus ei meilla toimi, koska seuraus tulee niin monen paivan viiveella. Meilla poika on tullut tosi avuliaaksi kun aloitettiin tahtien jakaminen positiivisista jutuista (huoneen siivous, omien pyykkien vienti pyykkikoriin jne)

Siis ei vakiorangaistuksia vaan esim. jos ei tulla ajoissa iltapesulle, jää iltasatu pois tai jos ei suostu keräämään leluja lattialta, minä nostan ne ylähyllylle. Myös omien tekojen korjaaminen tyyliin: piirsit seinään, peset sen tai heitit kviä kukkapenkkiin, noukit jokaisen sieltä pois. Lyömisestä, haukkumisesta ja tavaroiden turhasta heittelystä joutuu jäähylle siihen asti kunnes on rauhoittunut ja pyytää anteeksi.



Meillä nämä keinot on toimineet sekä esikoiseen joka on nyt 7 v. että 4-vuotiaaseen kuopukseen paremmin kuin yleinen tv:n tai tietokoneen kielto. Toki jos ei tulla käskettäessä ajoissa syömään, jää lastenohjelmat katsomatta illalla tai jos kiukutellaan tietokoneen sammuttamisesta, tulee viikko pelikieltoa, mutta mitään yleisrangaistuksia ne eivät meillä ole. Muutenkaan en pidä kivan kieltämistä ihan parhaana rangaistuksena, ainakaan niin kauan kun lapsen rikkeet on aika pieniä ja ymmärrettäviä. Jos iso lapsi tahallaan rikkoo toisen lelun tai varastaa tms. niin sitten jokin huvin kieltäminen olisi varmaan ainoa mikä todella kirpaisee. Näiden pienten ja viattomien kanssa minusta on enemmän kyse siitä, että he oppivat miettimään tekojensa seuraamuksia jo etukäteen, ja oppivat myös sen että niistä pitää kantaa vastuu jälkikäteen. Näin heistä, toivon mukaan, tulee itsenäisesti toimivia, moraalisia ihmisiä :-)

Karkkipäivän kielto tai pitempiaikaiset rangaistukset ja jo niillä uhkailu on kyllä toiminut mutta pyrimme kyllä sitomaan " rangaistuksen" enimmäkseen tekoon, eli omat jäljet siivotaan jne. Yleisrangaistuksena on aresti/jäähy jos mitään tilanteeseen sopivaa ei pysty järjestämään, pitempää tuskaa aiheuttaviin rangaistuksiin emme halua turvautua kuin äärimmäisissä tapauksissa joita ei onneksi ole ollut juurikaan. Anteeksipyyntö on meidän lapsilla jo luissa ja ytimissä koska se on jäähyltä pääsemisen ehtona. Usein anteeksipyyntö tuleekin jo ennen rangaistusta ja jos asia ei ole kovin vakava, anteeksipyyntö riittää tekojen sovitukseksi sillä ehdolla tietysti ettei teko toistu :).

Uhoa ja äksyilyä 5-vuotiaalla on kyllä ollut, mutta se on kai normaalia tunteen ilmaisua ja jos uho ei mene liian pitkälle eli haukkumiseksi jne. niin emme siihen ole puuttuneet.

Vastapainoksi kurinpidolle äärimmäisen tärkeää tuntuu olevan hellyyden osoitukset ja positiivisuus lasta kohtaan yleisesti. Joskus se on vaikeaa kun tuntuu että lapsi on koko ajan oppositiossa, mutta aina se kuitenkin kannattaa :).

Hauskinta tässä on se että meidän tuleva eskarilainen ojentaa jo meitä vanhempiakin jos joskus käyttäydymme lapsellisesti, eli tässä joutuu itsekin kohentamaan käytöstapojaan ;).