Korvikeko kirosana?
Tämän palstan ja muita imetyskeskusteluja seuratessa minua alkaa ihmetyttää tuo korvikkeen suomiminen. En halua provosoida vaan aidosti tietää, mistä moinen. Onhan äidinmaito lapselle parasta ravintoa, mutta onko yleinen henki tässä maassa tosiaan niin ankara, että lisämaidon tarjoamisestakin pitää ottaa paineita? Voisiko joku selittää, mikä korvikkeessa on niin kauheaa: onko joku nähnyt jotain lääketieteellistä näyttöä ja tilastoa siitä, että korviketta syövät lapset olisivat sairaampia kuin imetetyt? Koko ajanhan tulee uutisia siitä, mitä kaikkea pahaa äidinmaito torjuu, mutta onko jossain kerrottu tämän tarkoittavan sitä, että korviketta syövät vauvat ovat riskiryhmässä sen seitsemälle sortille sairauksia?
Ymmärrän, että imettäminen on varmasti lähes jokaisen (suomalaisen) naisen tavoite, mutta oikeasti mitä sitten jos se ei onnistu osittain/lainkaan tai jos lapsi rauhoittuu lisämaidolla esim. nukkumaan hyvin ja on tyytyväinen? Minua ärsyttää tämä tietenkin, kuten rivien välistä voi lukea, koska oma imetykseni ei onnistunut, ja vallitseva ilmapiiri ärsyttää myös kaikkien kohtalotovereiden puolesta. En usko, että juuri KUKAAN suomalainen nainen sanoo jo ennen synnytystään, että minä en sitten viitsi kyllä imettää.
Otin imetyksestä aikanaan myös kauheat paineet. Otin vastaan kaiken " imetystuen" eli painostuksen sairaalassa, ihmisten utelut ja syyllisyyden, mutta ymmärrän jälkeenpäin että se oli aivan turhaa. Kukaan ei vain valitettavasti kertonut sitä minulle sairaalassa, jossa sana " lisämaito" oli melkeinpä kuin myrkyn synonyymi. Kukaan ei missään vaiheessa sanonut, että hei, ei se mitään jos tuo ei onnistu, jos sinä ja vauva ahdistutte molemmat eikä vauva saa tarpeeksi ruokaa; vauva pärjää sittenkin oikein hyvin. Tiedän monia muita naisia, joille on käynyt samoin.
Korvikkeen käytössä on kuitenkin hyvät puolensa, ja vauva kasvaa hyvin, on tyytyväinen ja terve kuin pukki. Siksi tämä korvikkeen käyttöä karsastava ja kauhisteleva ilmapiiri ottaa pannuun. Itse ainakin suosittelen ajoittaista korvikkeen käyttöä ihan vain siksikin, että lapsi tottuisi siihen sekä pulloruokintaan ja äideilläkin olisi halutessan vapaus lähteä pois lapsen luota muutamaksi tunniksi - tai, hui kauhistus, vaikka yöksi! Ja isitkin voivat ottaa osaa kunnolla.
Kommentit (20)
Mukana on tietysti paljon ympäristön paineita, mutta kyllä jonkun pitää olla vialla jos äiti luulee olevansa huono siksi, että on antanut vauvalleen korviketta.. Näitä kyselyitähän on jatkuvasti täällä ja av:lla! Sitten vielä ihmetellään miten tuo masennus onkin nykyisin äitien keskuudessa " muotia" . =O
Sairaalassa ollessani huomasin miten neuroottisia jotkut hoitajat siellä olivat sen lisämaidon antamisen kanssa! Eräälläkin äidillä oli suuria ongelmia imetyksen kanssa (vauva ei vaan avannut suutaan rinnan kohdalla eikä osannut alkaa imemään oikein) ja vauvan verensokerit heittivät.. hoitaja vaan toitotti sitä tissin antamista " kun sen täytyy onnistua" ja " se onnistuu kyllä!"
Tämä äiti tuskastui ja itku kurkussa kyseli minulta, että tällaistako tän imetyksen pitäis olla, suurta painostusta?? Varmaan tein väärin, kun sanoin hänelle että turha stressata ja kiduttaa itseään jos ei onnistu hyvistä yrityksistä huolimatta! Anna vaan korviketta hyvällä omatunnolla! Tärkeintä on, että vauvaa saa ravintoa ja äidilläkin mielenterveys on kohdillaan. =)
Joo, muistan lukeneeni jostain, ettei vauvaa saisi koskaan pakottaa rinnalle. Miksiköhän siis synnyttäneiden osaston imetysharjoittelussa on henkilökunnan mielestä hyvä idea ottaa jo hädissään itkevää vauvaa niskasta kiinni, avata toisella kädellä suuta väkisin ja tunkea suuta nännille? Siinä itkin itsekin, joka kerta. Turhauttavaa ja nöyryyttävää, jo muutenkin kovia kokeneen vauvan kovistelua.
Ja joka päivä 3-4 päivän ajan tuli sama/uusi kätilö/lastenhoitaja vuoroon ja aloitti saman " kyllä sen nyt pitää onnistua" -iloittelun :/ Ei kai ole ihme jos vauva vielä kotonakin rinnalle yritettäessä muisti nuo inhottavat tilanteet. Minusta sairaaloiden imetysvalmennuksessa olisi kyllä jollain psykologilla konsultointihommia...
Olipas tyhmä hoitsu muppetilla...Muistan vaan kuinka mulle kokoajan sanottiin ettei saa pakottaa vaan houkutella mistään työntämättä.
Korvikkeen suhteen en ole mikään ehdoton, ruokaa se on sekin ja itsellä edessä kun pakko vieroittaa ja siirtyä pulloon.
Samankaltaisia ajatuksia on mulla herännyt viime aikoina kuin aloittajalla. Tuntuu että aina saa olla puolustelemassa sitä miksi antaa korviketta.. Itse en ole kyllä kuitenkaan suostunut siitä häpeää tuntemaan, koska huomaan että näin meidän koko perhe voi paremmin. Silti välillä ärsyttää se, kun pitäisi asiaa muille selvittää..
Mulla on kyllä sairaalasta paremmat kokemukset. Siellä ihan helpostikin tarjottiin vauvalleni lisämaitoa pullosta (se oli kylläkin luovutettua äidinmaitoa eikä korviketta). Mutta jonkunasteista rinnallepakotusta minäkin koin...se tuntui kyllä pahalta.
Neuvolassa on kyllä suhtauduttu taas todella hyvin siihen, että annan osittain korviketta. Jopa kannustettu siihen.
Mutta nää vauva-aiheiset keskustelupalstat taitaa olla pahin paikka, kun tännehän kokoontuu lähinnä kaikki täydellisyyttä tavoittelevat äidit...ja korvike ei vissiin kuulu siihen kuvaan. Mä täällä surffatessani pidänkin aina " suodattimen" päällä aivoissani, koska eihän nämä jutut täällä vastaa oikeaa keskivertoa äitiydestä.
Mä olen siis vankasti sitä mieltä, että äidinmaito on hyvä juttu, kiva jos joillain sujuu imetys. Mutta imetys ei saa mennä henkisen eikä fyysisen hyvinvoinnin edelle. Korvike on siis aivan hyvää ravintoa myös, jos tilanne sitä vaatii.
Itse olen kasvanut pelkällä korvikkeella, olen aivan terve, ei edes mitään allergioita ole ollut.
Kiitos muppet loistavasta kirjoituksestasi!
Mä kärsin sen verran pahasta levottomat jalat - oireyhtymästä, että heti kun olo vaikuttaa kolmannen syntymän jälkeen siltä, että tulee tarve oireen lääkitykseen (ei saa samaan aikaan imettää) siirryn käyttämään omaa lääkitystäni ja lopetan imetyksen ->teen paitsi itsestäni pirteämmän parempien yöunien ansiosta, myös reippaamman ja iloisemman äidin.
Sitä paitsi yksinkertaisesti en pidä imetyksestä (tämähän on aivan hirveä tabu) enkä myöskään tämän takia aio imettää pitkään.
Mielestäni on tärkeää, että äidit saavat myös asiallista tietoa ko
T: kahden terveen ja ihanan korvikelapsen äiti SM
edellisessä tapahtui joku moka...
Eli pidän tärkeänä että äidit saavat myös asiallista tietoa korvikkeiden eduista :)
Sinimari:
pidän tärkeänä että äidit saavat myös asiallista tietoa korvikkeiden eduista :)
Ns. korvikekoodi, eli äidinmaidonkorvikkeiden myyntiä ja mainostamista säätelevä laki vaikuttaa Suomessakin. Laki luotiin aikoinaan hillitsemään hillitöntä korvikemainostamista, ja on kansainvälinen. Tosin mm. USA ei ole lakia ratifioinut ja Suomikin vain itse korvikkeiden osalta. Täydellisenä siihen kuuluvat myös pullot ja tutit.
Korvikekoodi rajoittaa korvikkeista kertomista ja niiden mainostamista muille kuin terveydenhuoltohenkilöstölle. Kuluttajille korvikkeita ei saa mainostaa, eikä niistä saa olla julkisesti esillä mitään " korvikkeen edut" -tyylistä listaa. Koodin tarkoituksena on suojella imetystä vauvan luonnonmukaisena ruokintatapana.
Valitettavasti koodia välillä tulkitaan vähän väärin. Vaikka koodi kieltää korvikkeista kertomisen suoraan kuluttajille, niin korvikeruokinnasta kertominen asiakkaalle tarvittaessa esim. th:n tai lääkärin vastaanotolla on täysin sallittua. Ja neuvola onkin juuri oikea paikka korvikeruokintainfoon, kunhan se ei tapahdu esim. perhevalmennuksessa.
Eli jos haluaa tietää korvikkeen eduista (imetykseen verrattuna), niin asiaa kannattaa kysyä omalta terveydenhoitajalta. Heillä on monesti korvikefirmojen kautta saatavilla uusin tieto mm. korvikkeen ainesosista tms.
Tärkeää on, että vanhemmat (tai käytännössä varmaan lähinnä äiti) voi tehdä päätöksen vauvansa ruokkimisesta tasapuoliseen ja oikeaan tietoon perustuen. Ja jos äidinmaito ei syystä tai toisesta ole se, jolla vauvaa ruokitaan, niin mieluummin korviketta kuin kauralimaa tai laimennettua lehmänmaitoa tms. epämääräistä.
Kenenkään ei pitäisi joutua selittelemään imetystään tai imettämättömyyttään. Erittäin epäkohteliasta muilta ihmisiltä edes kysyä, imettääkö äiti vai ei. Asia ei muille kuulu. Yhtä typerää mielestäni on myös neuvolassa kysyä, riittääkö maito. Parempi olisi, jos th kysyisi, mitä maitoa vauva saa. Näin poistuisi noihin riittääkö maito -epäilyihin sisällytetty painostus imettää kuin muuta elämää ei olisikaan sekä sanaton oletus siitä, että muulla tavoin kuin imettämällä vauvaansa ruokkiva äiti olisi kaikin puolin huono tai laiska.
Täysin samaa mieltä!
Mutta tuli tuosta Sinimarin jutusta vielä mieleen se, miten vaikeaa sitä asiallista _tietoa_ korvikkeista onkaan saada... Siis kun sitä tietoahan si oikestaan saa mistään! Neuvolasta voi tietysti yrittää " onkia tietoa" , mutta on kyllä törkeää äitien aliarvioimista jne, ettei korvikkeista saa kuluttajille kertoa mitään oikeeta tietoa! Ymmärrän vielä sen, ettei saa " mainostaa" , mutta minusta tämä laki on todella surkea, ettei edes asiallista tietoa saa jakaa!!!
t. Korvikemutsi alusta saakka minäkin
Minäkään en ole mikään rintaruokintaa vastustava kolmen lapsen äiti, vaan jokaisen kohdalla kokenut rintaruokinnan erilaisena.
Esikoiselle piti verensokerin takia antaa lisämaitoa, keskimmäinen ei huolinut muuta kuin rinnan.
Kolmas pieni vesselimme on saanut sairaalasta kotiin päästyämme ja muutamat illat huutoa kuunnellen aina silloin tällöin korviketta pullosta ja tosi hyvin on mennyt.
Muille joille tämä meidän lapsien ruokinta ei edes mitenkään kuulu taitaa olla suuremmat paineet ja jatkuvasti saa olla selittelemässä ja puolustamassa miksi annamme korviketta. Olenkin huomannut usein jo pulustelevani korvikkeen käyttöä ennen kuin sitä edes kukaan on ihmetellyt.
Se kyllä tuntuu joillekin olevan " hyvän äitiyden mittari" ja jos et " pysty" imettämään niin että se riittää vauvalle sinua katsotaan ihmetellen ja kysellään.
Suurin ongelma taitaakin olla siinä, että imetysasioista ei olla kiinnostuneita muulloin kuin se on ajankohtaista, eikä ymmärretä, että juuri nuo kyselyt ja sairaalassa tahdittomat käytökset ajavat monet äidit ahdistuksen partaalle.
Onneksi olen saanut neuvolasta ja lastenlääkäriltä " luvan" antaa korviketta tuntematta siitä syyllisyyttä. Kuopuksemme kun olisi viihtynyt rinnalla useita tunteja ja melkein koko ajan, eikä se oikein toimi kun on yksin kolmen pienen lapsen kanssa päivisin kotona. Korvikkeen ja lypsetyn maidon avulla olemme saaneet syöttövälit kohtuullisiksi ja öisinkin nukutaan jo kohtalaisen hyvin.
Olen tässä kolmannessa imetyksessä joutunut käymään läpi taas uudelleen tuon saman prässin ja hormoonimyrskyn läpisaattelemana selvinnyt taas järjen ja aviomieheni avulla ilman syyllisyyden tunteita tyytyväiseksi korvikkeen antajaksi.
Imetän sen verran mikä minusta ja vauvasta tuntuu hyvälle ja " muutama tippakin on tärkeää" periaatteella.
Helppoa imetys on varmasti harvalle, mutta näistä asioista kun ei oikein uskalla puhua, koska ei halua huonon äidin leimaa otsaansa.
Koen, että olen parempi äiti kaikille kolmelle pienelle lapselleni, kun olen pirteä ja iloinen, enkä stressaa itseäni tai " huudata" vauvaa turhan takia, koska ratkaisu on asiaan näinkin yksinkertainen.
Olen kokenut kahden eri sairaalan imetysohjauksen ja saanut osakseni myös vauvan pakotusta ja huudatusta rinnalla.
Vaikka kuinka koulutuksissa ja sairaaloissa nyt panostetaankin imetysmyönteisyyteen, ei sitä tuolla tavalla ainakaan lisätä juuri synnyttäneen äidin mielessä.
Tämä johtaa hyvinkin helposti suureen ahdistukseen ja imetyksen epäonnistumiseen.
Mielestäni kumpikaan vaihtoehto ei saisi olla ehdoton, eikä toisiaan pois sulkeva.
Onnellisia ja hyviä imetyshetkiä korvikkeen kera toivottaen!
" Ei se määrä, vaan laatu!"
Taalla kysytaan sairaalaan mennessa (siis synnyttamaan) : aiotko imettaa vai antaa korviketta? Sanoisin jopa niin etta tuki imettamiseen voisi olla vahan voimakkaampaakin!
Se oli myos ihanaa uutta Suomen matkoilta saamieni syyllisyystuntoljen jalkeen kun taalla kysyttiin toista odottaessani kuinka kauan oli imettanyt ensimmaista ja sanoessani ' 4 kk' he kehuivat etta onpa hyva etta noi kauan jaksoin! Kuulemma pitavat hyvana (ja tarkeana) imetysta - jos se onnistuu - 3 kk ikaan saakka.
Nyt toisten lapsen imetys loppui pari paivaa sitten, hanen olessa 8,5 kk ikainen ja jo 3 kk iasta alkaen, kun mina palasin toihin ja han paivakotiin, on han juonout paivakodissa korviketta (kokopaivatyo, kaksi lasta ja koti (ja mies) yhdistettyna pumppaukseen tuntui ihan liian rankalta vaihtoehdolta!), ja sitten illalla, yolla ja aamulla rintaa. Hyvin meni ekasta kokeilusta lahtien tama ' sekaruokinta' .
Niin, ja vaikka taallakin maitojauhen purkin kyljessa lukee kai lakisaantoisesti etta aidinmaito on paras ravinto lapselle, ei siita sitten sen enempaa.
mutta heitänpä tänne että todellakaan kaikki äidit eivät vain voi imettää, johtuen esim. siitä että lapsi saattaa olla keskolassa kaapissa hoidossa ensimmäiset viikot ja äiti maata sänkypotilaana osastolla.
ei se aina mene niin että synnytyksen jälkeen heti päästään rinnoille imemään, eikä lapsi aina edes jaksa syödä, matkassa voi olla monta mutkaa ja tätä haluan painottaa että ei aina kaikki mene niin kuin on itse suunnitellut tai ympäristö olettaa.
pääasiahan on se että kaikki selviää hengissä, syö ja kasvaa, ja mitään hätää ei kellään ole niin kauan kuin LEHMÄT LYPSÄÄ, eikä siihenkään vielä konstit lopu!
imetys on toki hieno asia, siihen pitää kannustaa muttei patistaa.
Tällaisesta laista en itse asiassa tiennytkään. Se selittääkin esim. sen, että korviketta käyttäviä ärsytetään vielä lisää toitottamalla joka pakkauksessa että " äidinmaito on parasta ruokaa lapsellesi" . Ainakin Suomessa tämä on minusta ihmisten älykkyyden aliarvioimista; kaikkihan tuon tietää, myös korviketta käyttävät ja varsin hyvin.
Itse en saanut (enkä sairaalassa tokkuraisena ja masentuneena kysynytkään) synnärillä enkä neuvolassakaan mitään infoa korvikkeen käytöstä tai terveellisyydestä, sehän ei ole mikään vaihtoehto jota punnitaan vaan huutavalle vauvalle on saatava ruokaa ja sillä selvä, oli mitä oli.
Tuollaiset lait ovat - anteeksi vaan - sopivampia maihin, joissa ihmiset ovat tietämättömämpiä kuin täällä, luokkaa amerikkalaisten idioottimaiset varoitustekstit.
vain Korvikemutsit keskustelu- ja infofoorumin oikea osoite:
http://www.phpbbplanet.com/forum/index.php?mforum=korvikemutsit
korjauksesta kissantassut, löytyy myös jos googlettaa korvikemutsit
Toinen tyttäremme oli n.vrk vanha ja hoitaja tuli sitten katsomaan kuinka imetys sujuu, kun NYT VAUVAN ON AIKA SYÖDÄ, hän sanoi!!
Hän TUNKI tissiä vauvan suuhun ja vauvaa minuun päin ja ihmetteli kun vauva ei syö. Ihan hetken päästä vauva jo huusi kun syötävä ja tulihan sitä jo itselläkin itku silmään.. Hoitaja siirsi vauvaa hiukan kauemmas kun se jo yski ja heti kun sai vauvan siirrettyä, vauva oksensi lapsivettä...
Ei se ihem ettei oikein maito maittanut kun oksennus kurkussa pienellä!!!
Kamalaa!!!
Näin jälkeen päin miettien (vauvamme nyt 7kk) ei ihme ettei imetys sujunut ollenkaan vaikka 4kk sitä väkisin tein.
Ensimmäisen kohdalla imetin ja annoin välillä korviketta jos siltä tuntui ja nyt kadun kuollakseni kun en tämän toisen kohdalla tehnyt niin!!!
Jos vielä saamme lapsia en varmasti pelkästään imetä, vaan annan korviketta myös välillä!!!
T:Mona ja hyvin kasvaneet, terveet korvikemukulat
Että juuripa noin se minun kohdallani ainakin on pätenyt =)
Eli esikoinen (nyt 3 vuotias) syntyi sinertävänä ja pahasti köhisevänä. Siinä oli jo aika kiire röntgenin kautta happikaappiin. Ei siis aina mene niin niin että lapsen saa suoraan rinnalle, itse sain vauvan ollessa noin 4vrk ikäinen eikä sittenkään jaksanut rinnasta syödä. Esikoisen kanssa olin vielä tosi avuton muutenkin ja tehohoidon jälkeen " tuputin" korviketta joka inahdukseen kun ajattelin että vauva ei saa tarpeeksi ruokaa.
Eräs tehohoitaja oli kaiken lisäksi tosi masentava, sanoi minulle aina että tuosta ei nyt tule mitään...siis kun yritin epätoivoisesti imettää siellä teholla kovalla tuolilla.
2 kuukautta sitten osittaisimetin, lypsin kun heikkopäinen kun ajattelin että saisi edes tilkan aina sitä äidinmaitoa. Siitä seurasi jonkin sortin masennus ja stressi, kaiken vapaa-aikani vain yritin lypsää.
No toinen lapsi on nyt 4 kuinen, syntyi terveenä ja söi rintaa heti yli tunnin synnyttyään. Näinpä " kysyntä ja tarjonta" kohtasivat ja lapsi oli täysimetetty 4 kuukautta. Nyt eilen annoin ekaa kertaa sosemaistiaisia.
Eli minulla on kaksi täysin erilaista lähtökohtaa tähän imettämiseen. Ihmisten kummallinen teilaaminen sai minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi. Siis kun annoin korviketta niin kuulin kommentteja että " mitä ihmeen litkua annat vauvallesi?" Joopa joo.
Imetys on ihana juttu kun se saa hyvät lähtökohdat ja äitikään ei ole stressaantunut ja maitoa riittää. SILTI tilanteet, vauvat ja äidit ovat kaikki erilaisia. Onneksi on korvike keksitty :)
..teholle kärräydyin pyörätuolissa seuraavana päivänä hätäsektiosta, halusin imettää, ettei nyt vaan tilaisuus menisi sivu suun! Tottakai olin etukäteen kuvitellut saavani normaalin synnytyksen ja vauvan rinnalleni. Teholla totesivat, ettei kyllä kannata ehkä yrittää, vauva on heikko ja yökkii (oli niellyt vihreää lapsivettä). Minä tästä typertyneenä ja tietenkin täysin tokkuraisena luotin heidän mielipiteeseensä, joka ehkä oli ihan oikea. Minusta olisi kuitenkin kannattanut kannustaa vaikeassa tilanteessa olevaa äitiä.
Kun vauva tuli neljä päivää myöhemmin vierihoitoon saatuaan nenämahaletkuruokintaa ja sitten pulloa, ei rinta enää kelvannut. Minusta tehollakin, vaikkeivat äitejä hoidakaan, pitäisi muistaa että imetys on tärkeä ja herkkä asia, johon ei pitäisi puuttua. Ei varsinkaan tilanteessa, jossa äiti makaa osastolla pelkkä vauvan kuva kädessään ja haluaa edes yrittää tavoittaa sitä kontaktia, josta joskus haaveili.
Mutta itse en toki ajattele että korvike olisi kirosana. Korvikkeesta varoitellaan lähinnä siksi, että hyvinkin alkanut imetys voi tyssätä korvikkeeseen jonka antaminen vähentää rinnan saamaa stimulaatiota ja siten vähentää äidin omaa maitoa. Lisäksi vauva voi tottua saamaan pullosta maidon " helpolla" ja rinta ei enää meinaa kelvata. Monilla äideillä imetysongelmat ovat kiinni liian vähäisestä tuesta ja itseluottamuksesta ja silloin helposti tulee annettua pullosta varmuuden vuoksi.
Toki korvike on myös loistava juttu, pitäähän vauvojen saada ruokaa, se on tärkeintä jos imetys ei onnistu! Rinnasta tai pullosta, kyllä se on vauvalle kuitenkin toissijaista.
Erittäin hyvästä kirjoituksestasi.
Itsekkin olen monesti miettinyt tätä asiaa...
" korvikemutsi"