LOKAkuiset uuteen viikkoon

Huoh. Meidän hissi on rikki. Ja me asutaan 8. kerroksessa. Korjaajan arvio oli että " ainakin pari päivää" menee. :S ONNEKSI meidän vauva on aikas pieni, varmaan vaan 7kg (neuvola ylihuomenna, sitten kuullaan taas uudet mitat). Esikko kun painaa kuitenkin jo 15kg, niin ei ole mitään lystiä raahata noita yksin ulos... Että erikoisjärjestelyiksi meni tämä viikko. Isäntä vie esikon aamulla tarhaan, minä haen pois ja sitten leikitään pihalla / kavereilla niin kauan että isä tulee kotiin auttamaan kantamisessa. Jos toi korjaus pitkittyy, en tiedä mitä me tehdään kun esikolle ei ole hoitopaikkaa to ja pe... No, meille tää on sentään vaan urheilua, sääliksi käy kaikkia meidän talon mummoja (joita on paljon) jotka liikkuu rollaattorin kanssa. Ne ei ihan oikeasti pääse mihinkään, joutuvat yksin kotonaan kököttämään ja toivomaan että naapurit käy heitin puolesta kaupassa. :(



Mein tyttö tunkee kamalasti jalkoja mahan alle ja orastavaa konttausasentoa on havaittavissa! Voi ei, sinne meni se vauva! Mulla on vähän luopumisen tuskaa sen kanssa nyt, kun toinen niin kasvaa ja kehittyy ja minä haluaisin että se pysyis ikuisesti mun vauvana... Lueskelin esikon neuvolakorttia, ja sille olin jo tässä vaiheessa aloittanut kiinteät, tyyppi oli jo kontillaan, jne. ja silloin olin vaan kauhean tyytyväinen kun " päästiin vauvan kanssa eteenpäin kehityksessä" . Nyt toivoisin että tätä pikkuvauva-aikaa kestäisi piiiiiiitkään... Millaisissa tunnelmissa te muut olette? Tuntuuko että se, monesko lapsi on kyseessä, vaikuttaa fiiliksiin?

Täällä ollaan kanssa jo toivottu, että vauva-aika kestäisi pitempään...äkkiä se aika on ohi. Kohta ollaan jo taaperoita.

Täällä kiinteitä menee jo reippaasti. Ja hyvin syö kyllä luulisi painoa tulevan seuraavaksi neuvolaksi.

Hampaita ei sentään näy vielä kaverin kolme kuukautiselle oli tullut jo alas kaksi hammasta.

Yöt ainakin ovat oleet ihan jees. Viime yön äiti nautti vauva ei herännyt kuin kerran ja ihan unisena ja tyyty tuttiin.

Olipa ihanaa kerrankin nukkua koko yö.





Frans reilu 4 kk

Täällä nökötetään poika sylissä ja tisua lutkuttamassa kun ei sitten niin millään rauhoittunut päikkäreille. Yökin meni aika metsään, mutta koitetaan kohta lähteä kävelylle josko sinne rattaisiin sammahtaisi.



Onnea ja menestystä vaan Suhnille rappusjumpassa, on se vaan aika kova paikka mummuille, jotka ovat jumissa..eihän se meitä nuorempia haitanne lisäliikunta! heh.. tosin mulla itellä ainakin selkä niin jumissa jatkuvasta poitsun kantamisesta ja kippurassa nukkumisesta että nousen aamuisin vaikeasti ähisten kuin 89-vuotias kullervo-pappa konsanaan. Ei hjuva!



Meillä on muuttokin nyt parin viikon päästä mutta en jaksa ajatustakaan suoda koko hommalle. Mahtaa olla aika show vauvelin kanssa. Jokos se Riza on sinne Jyväskylään pakannut perheensä??



Tuossa oli juttua vauva-ajan ohikiitävästä lyhyydestä. Tosi kaksipiippunen juttu kun toisaalta tää aika on nyt niin hankalaa ja turhauttavaa tuon vinkuiikan kanssa että odotan aikaa jolloin poika pääsis liikekannalle ym. mutta toisaalta yrittää joka päivästä nauttia kun tietää ettei sitä ainakaan takaisin sitten saa kelattua.



Oli muuten hesarissa tänään yleisönosastolla juttua siitä miten kallista on hankkia lasta/lapsia että kannattais miettiä tarkemmin ennen kuin niitä hommailee. Onhan se toki niinkin, ei vaan itelle oo tullu mieleen päätös elää 2 aikuisen taloudessa vaan jotta jäis enemmän massii käteen...mites muut? Onko ollut tiukka paikka taloudellisesti kun lapset vähän kasvaneet?



Loppuun vielä kevennys. =) Ihan elävästä elämästä. Olin kaverin kanssa kaffella ja hän on semmonen ikisinkku, jolla noita " hoitoja" vaan vilisee kuvioissa. Kun jotain sitten marmatin perhe-elämän harmaudesta ja orastavasta romantiikasta niin hämpä siihen: " mä olen ihan varma että jos meille (tämä nainen+tämänhetkinen sulhonsa siis) tulis vauva niin se ei muuttais meidän elämää ollenkaan. Olis varmaan vaan paljon romanttisempaa kuin olis kolme kahden sijaan. Mä en yhtään ymmärrä mitä se vauva nyt mitään muuttais..." Että näin. Nauroin vaivihkaa kyyniseen partaani. Buah hah haa! =D



-S + poika pian 5 kk-

Ja erittäin aurinkoista sellaista!

Sainpa sentään sen kaipaamani talven kun kolmisen-nelisen päivää oli lumi maassa ja lapset hiihti. Mutta nyt on KEVÄT!

Ihan käsittämätöntä, sinitiaiset kerää jo pönttöön pesäaineksia, seisoin pihalla katselemassa.



Suhnille perheineen: toivottavasti saavat pian hissin kuntoon, jotta pääsette vähemmällä vaivalla ulkoilemaan!



Sunshine: kyselit tuossa aiemmassa pinossa Pikku Hiawathoista, eli onko muita Hyvin Herkkäunisia. Luulenpa, että tuo kulkee käsi kädessä Vaativan Temperamentin kanssa. Sillä meidän kakkonen oli Pikku Hiawatha, heräsi pelkästään jo siihen, jos joku katsoi häntä. Tutka oli siis päällä ja poika nukkui koiran unta, havahtui jos vain tunsi, että hänet laskettiin pois sylistä. Ja siis heräsi heti pienimpään rasahdukseenkin.

Nyt pikkuneitimme ei ole yhtä herkkä, mutta on hänessäkin enemmän herkkäunisuutta kuin isosiskossa, joka nukahti ulkopäikkäreille jo siinä vaiheessa kun toppahaalaria puettiin päälle.



Joo, tuohon lapsen hankkimisen kalleuteen voi nyt sanoa vain, että elämä on. Luulen, että kun se monesti on elämän tarkoitus, saada lapsia JOS niitä saa, niin kultaakin kalliimman arvoa ei osaa mitata rahassa. Kaikkea ei ole lapselle /vauvalle pakko hankkia, ja monesti juuri esikoista varten tehdään ne isoimmat ja kalleimmat hankinnat, joita ei sitten enää tarvitse ostaa kakkoselle ja kolmoselle.

Olen samaa mieltä, että sen takia varmaan kukaan ei jätä lapsia hankkimatta, että jäisi enemmän hanskaan hautaan vietäväksi.

Tuttavapiiriini kuuluu sekä tahtomattaan lapsettomia, että tietoisesti lapsettomia, jälkimmäiset ovat jo eläkeiän kynnyksellä. Nämä tietoisesti lapsettoman elämän valinneet ovat monesti kertoneet, kuinka tyhjää elämä on, kun ei ole omia lapsia eikä lapsenlapsia, puolisostakin on ehkä erottu ja ystävättärillä on kaikilla puuhaa pienten lastenlasten kanssa.



Meillä mennään edelleen tissimaidolla, enkä edes nyt vielä uskalla aloittaa soseita kuukauteen, painoa on neidillä sen verran reippaasti ettei ole ihan nälkään nääntymässä. Vertasin neuvolakortteja, ja esikoinen ja kakkonen ovat olleet jopa 400g " laihempia" tässä iässä.



Kaikki ympärillä oleva on kiinnostanut jo jonkun aikaa tosi kovasti, lattialla viltillä päätyi eilen puoliksi sohvan alle ja neiti pelästyi itsekin jo, että minne päätyi potkimalla ja pyörimällä. Vielä ei ihan kierähdä kyljeltä vatsalleen, mutta luulen että se on ihan päivien kysymys, nyt jo ottaa vauhtia ja menee MELKEIN. Selällään liikkuukin sitten kuin rapu: nostaa selän kaarelle ja siinä vaiheessa jo liukuukin pää edellä johonkin suuntaan. Pinnasängyssä neiti löytyy useimmiten pää pinnojen välistä pääpuolelta.



Millaisia kevätpukuja olette hankkineet/hankkimassa? Kosteussuojattuja? Haalaria? Kaksiosaista?

Mä en ole hankkinut vielä mitään, mutta olen miettinyt josko kaksiosainen olisi parempi kun ei vielä mene maata pitkin, ja siitä saa takin pois jos kuuma tulee.



Ääks, me lyötiin miehen kanssa vetoa suklaa/olutlakosta ja tää on toinen päivä ilman suklaatia hirveissä vierotusoireissa. Julma mieheni meinasi vielä kaupassa käydessään ostaa pari Tuplaa ja laittaa ne narulla roikkumaan keittiön kaapin ovenkahvaan.

Kai mun täytyy koekäyttää se kromivalmiste etten häviäisi vetoa.



auringonpaisteisin terkuin DorisDay

Onpahan sää taas, pah!!!

Ollaan oltu kahteen otteeseen ulkona ja siellä saa melkein sukeltaa rännän ja veden seassa.



Meidän vvuvelilla se paino ei taida nyt nousta hyvin. Saa rintamaitoa ja nyt olen maistatellut NAN-korviketta. Ei ota millään sitä, sain 15ml menemään pullosta vaivaisesti, siitäkin sylki osan pois. Sanokaas mitä neuvoksi. Varmaankin täytyy alkaa kiinteitä maistattelemaan. Rintaa syö kyllä, mutta vähentänyt sen syöntiä ja on kiukkuinen ajoittain. Tomaatti käy mahaan ja vältän sitä kokonaan. Maitoallergiaan en usko, kun sitä en ole välttänyt ollenkaan ja ei oo käynyt tähän asti. Onkohan tää vaan nyt jotakin ohimenevää, ympäristö kiinnostaa niin mahdottomasti. Neuvola on vasta ensi kuun alussa, että tarkkaa pinoa en nyt osaa sanoa. Meidän vaaka näyttää enemmän kuitenkin.



Olikohan vähän sekavaa selittelyä, koittakaa saada selvää tuosta.



Kakkoselle pitää käydä uudet kumpparit ostamassa, pieneksi ovat edelliset käyneet. Kakkosella on hyvät haalarit, kuminen alaossa. Siis todella kätsät.



Esikko ei suostu haalareita enää pukemaan millään. Jupisten laittaa kurahaalarit päälle, huoh!



Itselläni on Gore-Tex kengät ja ne on ollut tänä talvena tosi hyvät.



DorisDay: Nostan hattua sulle ja tsemppiä suklaattomuuteen. Itse en pystyisi en sitten millään olemaan ilman suklaata. Se on mulla salainen pahe ja jännemmäksi tekee kun syön salaa lapsilta. Hih! Joskus on kyllä käynyt toisinkin päin. Lapset ovat syöneet salaa äidiltä suklaata (äidin suklaakätkö löytynyt).



Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille, Miranneli



Ps. vauva nukahti itsekseen sänkyynsä, ohoh!

Kyllä on kevättä ilmassa tosiaan! :)



Sunshine: hyvä toi sun loppukevennys. Saahan sitä juu itselleen uskotella, ettei vauva muuta MITÄÄN. Vaikka meidän esikoinen oli niin kovin helppolukuinen ja aurinkoinen vauva, niin kyllä se vaan meitillä arki ja elämä silti kovasti muuttui. Ja ettäkö romanttisempaa, kun perheessä lapsi?? Toki tuntuu, että kyllä tässä on lasten tulon myötä miehen kanssa kovasti lähennyttyki, mutta jos miettii tuota makuuhuoneromantiikkaa, niin hmmmm...useemmin sitä kyllä tekee mieli kuin oikeasti saa tilaisuuden.

Ehkei ole kovin tervettä ajatella noin, ettei mikään muuttuisi, siis siinä vaiheessa, jos joskus alkaa perhettä perustamaan. Voi pettyä pahasti.



TALOUS: ei nyt vielä 3-vuotiaan ja kohta puolivuotiaan kanssa ole tullu tunnetta, etteikö tässä pärjättäisi vaikka iso asuntolainakin tuli tuossa vajaa vuosi sitten otettua. Mutta kyllä sen nyt on alkanu huomaamaan, että vauvathan ne vielä tulee kovinkin " edullisiksi" , enemmän sitä rahaa alkaa palamaan, mitä isommaksi lapsi kasvaa. Saati sitten, jos joskus tulee mukaan joku kalliimpi harrastus. Mutta en koe sitä mitenkään ikäväksi asiaksi, mieluusti laitan rahaa lapsiini enkä oo koskaan oikeastaan sen tarkemmin miettiny, että paljonkohan yksi lapsi tulee vanhemmilleen maksamaan.

Joskus telkkarissa oli jossain jenkki- tai kanadalaisessa ohjelmassa joku dollarisummakin arvioitu paljonko siellä " lapsen teko ja kasvatus" maksaa. Onkohan Suomessa tuolle joku euromäärä arvioitu..?



KEVÄTPUKEUTUMINEN: meinasin meidän tylleröisen kanssa pärjätä noilla äitiyspakkauksen puvuilla, kun ei tuo muksu vielä varmaan opi edes kunnolla istumaan ennen kesää. Tai mistäs sen tietää, millanen kesä on tulossa tällaisen talven jälkeen. Varmaan jonkun kosteutta hieman pitävän haalarin hankin, jos hankin, niin voi sitten se päällä ryömiä ja konttailla, jos kovin viileä ja sateinen kesä tulee.



Toivottavasti Suhnilla jo hissi käytössä! Voin kuvitella, miten haastavaa on meno kahden lapsen kanssa 8. kerroksesta, kun mulle oli haastetta esikoisen kanssa aikoinaan jo meno 2. kerrokseen (hissittömässä talossa siis). Ei käy kateeksi.



Typykkä on ollu päikkäreillä 1,5 tuntia, taitaa kohta heräillä, joten ehkä jos ehdin niin voisinpa vaikka kaffet vielä tirauttaa..



S ja tylleröinen 5,5kk



ps. kiinteitä tyttö syöny nyt 3,5 viikkoa, iltapuuroa viikon -> ei vaikutusta yöuniin....taitaa olla unikoulu parin viikon päästä edessä, jos ei tilanne ala muuttumaan, kun likka selkeästi heräilee ihan muuten vaan, ei edes nälkäänsä (tissillä nykyään vaan leikkii)

On tämäkin ollut talvi! Koskaan ennen ei ole talviaikaan ollut näin paljon kumppareilla käyttöä. Ostin juuri esikoiselle karvavuoriset kumpparit, kun edelliset jäi pieneksi ja olivat kuulemma liian lapselliset muumikuvioineen=)



Talouspuoli. En ole koskaan ajatellut, että lapset tulisivat kalliiksi, vaikka tottahan heihin rahaa kuluu, mutta se nyt kuuluu vaan elämään. Johonkin se raha aina menee, miksei siis lapsiin, jotka rakkaimpia maailmassa ovat. Jostain ihan vastikään luin, että yksi lapsi kuluttaa keskimäärin 100 000euroa, aika hurjalta kuulostaa. Riippuu varmaan kuinka kalliita vermeitä hommataan jne. Meille siis lapset tulee maksamaan 300 000, saa siinä muutaman kerran töihin lähteä.



Eilinen oli kyllä meillä oikein varsinainen unipäivä. Poitsu heräs seitsemän pintaan ja alkoi päikkäreille 9.45. Kahdentoista maissa ihmettelin, että kylläpä se nyt nukkuu pitkään. Yhden aikaan olin jo ihan kummissani, että eikö se vieläkään herää. Kun kello lähestyi kahta, aloin jo melkein olla huolissani, että mikä sillä nyt on kun vaan nukkuu ja nukkuu. Kahdelta jouduin sitten herättämään pojan, kun mulla oli meno ja oli pakko saada imetettyä ennen sitä. Nukkui siis 4h 15min ja olisi nukkunut kauemminkin jollen olis herättänyt. Illalla vielä veti 2h unet.



Yöt on menneet nyt ihanasti 1-2 syötöllä. Kyllä nuo kiinteät varmasti on edesauttaneet asiaa. Päivällä syö puoli purkkia kasvissosetta ja illalla vielä olen antanut desin maissivelliä. Eilen kyllä jäi antamatta, kun rinnat oli niin täynnä, että oli vaan pakko tarjota tissiä. Ja parempaahan se oma maito on kuin teollinen velli.



Jaahas, nyt herättiin 45min unilta, tänään ei näköjään sitten nukutakaan pitkään.



Nezzie

Joopa joo, ei hyvältä näytä ton hissin kanssa. Voipi hyvinkin mennä perjantaihin saakka. On hyvinkin alkanut valkenemaan miksei ennen rakennettu näin korkeita taloja... ;) No, kaikkeen tottuu, jahka tätä on perjantaihin asti kestänyt niin ei varmaan tunnu enää missään... Esikkokin jaksoi tänään kivuta ihan omin jaloin 6. kerrokseen asti! Aikamoinen saavutus! Pysähtyi tietenkin joka kerroksessa ihailemaan jotain, ja kutosessa sitten päätti että tää on nyt meidän kerros ja olisi mennyt sinne " meidän" päätyasuntoon... Katseltiin sitten hetki kutosen mummon kissoja, ja jatkettiin matkaa.



TALOUSASIAA: Lueskelin aamulla itsekin tuon hesarin mielipidejutun ja mietin miten pieni palkka pitää olla että joutuu noin ahtaalle vaikka kaksi käy töissä. Kai se sitten on mahdollista. Ei ole koskaan käynyt mielen vieressäkään etteikö olisi varaa hankkia lapsia - ei nyt ehkä kymmentä mutta se pari-kolme nyt ainaskin. Tosin yksi päivä tässä tajusin, että jos olisin yksinhuoltaja, minulla ei olisi varaa edes meidän vuokraan (ja me sentään asutaan kaupungin kämpässä). Mutta ehkä sitten voisi asua pienemmin ja saisi sossustakin jotain... Ei sillä että olisi ollenkaan ajankohtaista, mutta kaikkea sitä tuleekin mieleen...

Luulisin että tuo mielipidekirjoitus oli lähinnä uupumuksen purkaus. Kuulosti siltä että perheellä on kauhea kiire koko ajan (pitkät työmatkat jne.), pienet lapset ja raha tiukilla. Ihan klassinen ruuhkavuosien kuvio, kun kaikkea pitäisi tehdä ja rahaa ei ole, pinna kärähtää ja varmasti helposti tulee mieleen miksi tähän ikinä ryhtyi... Nykymaailmassa ollaan usein niin pitkään lapsettomia että ehtii tottua tiettyyn elintasoon ja omiin menoihin, ja muutos lapsiperheen kuvioihin on silloin tosi iso. En sano että tuo olisi mitenkään paha asia, mutta kyllä se varmasti uuvuttaa jos siihen ei ole osannut varautua.

Minä olen kyllä tosi huono numeroiden kanssa, mutta minusta 100 000 ei ole suuri summa lapseen. Kun miettii että se on vaikka 1/4 sellaisesta asunnosta jonka haluaisin, tai 3x uusi auto. Melkein mikä tahansa olisi huonompi sijoitus. Ja uskoisin, että tuo on laskettu sen mukaan että ostaa kaiken uutena, ja meillä ainakin lähes kaikki vaatteet ja lelut on kierrätettyjä tai lahjaksi saatuja.



Tuota HAALARIA olen itsekin mietiskellyt, tulematta mihinkään tulokseen. Kaapissa olisi esikon 80cm kaksiosainen " tuulipuku" , mutta eihän se vielä sovi edes melkeen. Voisi olla syksyn juttuja, ehkä. Hyvähän se olisi joku vähän kosteutta pitävä olla, ja minä kyllä tykkään noista haalareista enempi kuin kaksiosaisista. Pitää vähän kattella mitä huutiksessa liikkuu, uutta en kyllä ala ostamaan kun jää kuitenkin heti pieneksi... Olin kyllä vähän laskenut sen varaan, että tulee tosi lämmin ja ihana kesä ja kattellut vaan hellemekkoja noille molemmille... ;)



Heh heh, kyllä täytyy ihailla Sunshineä kun et täysin revennyt kaverisi kommentista! Täytyy olla pahasti pihalla että tuollaisia puhuu! Vaikka eihän sitä kukaan tietenkään voi etukäteen tajuta millaista se sitten oikeasti on kun lapsen saa, mutta ettei MIKÄÄN muuttuisi... Voi voi...



Jahas jahas. Mies lähti takaisin töihin (mikähän sihteeri siellä odottaa?). Jospa itse värjäisin tukan. Alkaa raidat tympiä, ja lauantaina ollaan lähdössä kavereiden kanssa baanalle... Piilaritkin ostin, saas nähdä osaanko enää laittaa niitä silmiin (ja sopivatko vielä). Vielä kun pääsis vaatekauppaan...

Miranneli!! Jospa tuo liittyis jotenkin ikään ja kehitykseen, kun meillä on ihan samanlaista. Fanny on nyt viikon verran syönyt JOPA 4-5 tissillistä yöllä, mutta päivällä ei näy kauheasti nälkä vaivaavan, sen sijaan koko ajan pitää katsella ja tarkkailla, saattaa jopa aloittaa rinnalla, ja sitten huomio tissistä ja maidosta herpaantuu kun jotain muuta tapahtuu ympärillä. Tissistä suihkuaa jo siinä vaiheessa, ja neiti raivostuu kun a) yritän saada hänet syömään uudelleen ja b) kun tissi suihkuaa päin näköä.

Mistä Miranneli päättelet ettei Anni ole nyt kasvanut? Nukkuuko edelleen yöt? Päiväunet? Meillä yöt nukutaan mutta syö nyt useammin tosiaan yöllä, ja päivällä ei.



Katselin tosiaan esikoisen (tyttö) neuvolakorttia vertaillen painoa ja pituutta, ja esikoisella oli täsmälleen vajaan 5kk iässä " painonnotkahdus" , eli paino ei kuukauteen noussut grammaakaan (vai oliko silloisen neuvolatädin punnituksessa vikaa, vai vaa' assa), mutta jouduttiin painokontrolliin ja lääkärikontrolliin. Lastenlääkäri Pikkujätissä totesi, että kun vauva alkaa liikkumaan tässä iässä, kääntyilemään itse vatsalleen, potkii ja huitoo lähes koko hereilläoloaikansa, hän kuluttaa yhtäkkiä paljon enemmän kuin siihen asti, ja samalla päivän valveillaoloajasta kiinnittää maidon ja syömisen sijaan huomion ympäristö ja tapahtumat. Saatiin neuvolakorttiin merkintä, että vauva on normaali ja terve, ja painonlasku normaalia tässä vaiheessa.



Ja tänään Fanny sitten kääntyi voimalla kyljeltään vatsalleen ekan kerran ja näytti hyvin tyytyväiseltä:D



HAIKEUS: Kyllä minäkin olen jo hirveän haikea siitä, että pikkuvauva-aika kiitää ohi! Ymmärrän niitäkin, jotka vielä kolmannen jälkeen haaveilee neljännestä. Se lapsuus on kauhean lyhyt aika, kun katsoo esikoista joka " juuri syntyi" hänkin, ja nyt menee eskariin syksyllä.



Vielä KEVÄTPUVUSTA: minäkin olen Huutiksesta katsellut:D jos vaikka kohdalle sattuisi. Meillä on tallessa esikoisenkin vaatteita, mutta ovat ihan eri kokoisia kuin mitä nyt tarvitaan, mm. Jonathanin keväthaalari, joka onkin kokoa 62, kun esikoinen oli heinäkuussa puolivuotias. Äitiyspakkauksen haalareita meillä on parikin kappaletta, mutta niihin taitaa vielä hukkua mennen tullen, joten voivat olla ensi syksynä vaunuissa sopivan kokoisia.

Ja sitäkin mietin, että kun vauva alkaa istua, hän haluaa valveilla olla puoli-istuvassa asennossa myös ulkosalla, silloin voisi joku ohuempi puku olla jees.

Eli mäkään en ole vielä päätynyt mietiskelyltäni mihinkään. Haalari on tosiaan kätsy pukea ja haalarissa on helppo pujottaa Ergoon tai liinaankiin, kaksiosaisessa ei sitten takki meinaa pysyä paikoillaan..



t. DorisDay

Pari päivää ollu kivaa auringonpaistetta ja keväinen sää ja nyt harmaata plaah. Onneksi ollaan pääsiäiseksi lähdössä Pohjois-Karjalaan, josko siellä olis enemmän lunta. Ens la starttaa auto kohti pohjoisempaa Suomea! Mielenkiintoista nähdä miten Veikka viihtyy autossa 6-7 h.



Suhnille reipasta liikunnan iloa vielä pariksi päiväksi! Ei vaiskaan, otan osaa, hirveä rääkki teillä, ei varmaan hirveesti hotsita ulos mennä muuten vaan koko sirkuksen kanssa. Toivottavasti saavat hissin pian korjattua!



Liikkumisesta, kovasti Veikka yrittää eteenpäin ja on liukunutkin meidän parketilla parisen metriä, lähinnä taaksepäin. Poika on kuin mittarimato välillä lattialla kun pylly nousee pystyyn ja jalat yrittää potkia mutta kun kädet ei lähde vielä oikein rytmiin mukaan.



Vauva-ajasta, onhan tämä ihanaa ja varmasti jää mieleen sykähdyttämään, mutta toisaalta minä pidän ehkä enemmän taaperoista. Vauvat kun ei osaa sanoa mikä niillä on milloinkin hätänä ja minä kontrollifriikkinä haluaisin aina olla tietoinen mistä on kyse. Esikoisen vauva-ajasta en niin nauttinut kun olin sekaisin kuin seinäkello ja hysteerinen milloin minkäkin asian takia mutta nyt olen nauttinut enemmän.



Lasten kalleudesta, ei ole käynyt mielessä niitä hankkiessa että miten pärjätään, ei ainakaan pähkäilymielessä. Toki nyt kun itse olen äippälomalla ja kohta kotihoidontuella, on tiukempaa mutta meillä on kummallakin hyvät tulot ja kun palaan työelämään, varmasti pärjäämme hienosti suurempia tinkimättä. Meillä ei asuntolainaakaan ole hirveitä määriä ja emme ole ajatelleet esim. talon rakentamista tai muuta isoa menoerää. Ja nyt kun noita lapsia on kaksi, voi esikoiselle esim suksia tai pyöriä hankkiessa miettiä että ne jäisivät pikkuveljellekin sitten kun isosisko on niistä yli kasvanut. Toki ymmärrän että joillakin on tiukempaa ja lapsia tekisi mieli, eikä rahatilanne ole hyvä. Toisaalta mielestäni lapsia ei voi mitata rahassa, mutta helppo tietysti sanoa näin. Jos olisin yksinhuoltaja (Suhni!) niin taatusti olisi rahallisesti rankkaa. Hirveä sepustus....



Sunshine, ihana tuo ystäväsi kommentti :-) On ihanaa että ihmisillä on ruusunpunaisia kuvitelmia ja tokihan ne joskus toteen käyvätkin. Mutta lapsien kanssa kun on niin arvaamatonta, ikinä ei voi tietää millaisen nyytin saat.



Haalaria ei ole vielä hankittu, ehkä syksyksi hankitaan kun nuo äitiyspakkauksen haalarit eivät vettä pidä. Naapuri kai myy mulle jonkun hyväkuntoisen Reimatecin.



DorisDay, pitäisi tosiaan suklaalakkoon alkaa! Mutta vaikeeta olis, itsekin syön salaa esikoiselta karkkia. Olen jopa käynyt hänen saamillaan pääsiäismunakätköillä (hyi minua). Onneksi ne ovat semmoisia virpomismunia niin tyttö ei huomaa muutaman häipyneen :-P



Miranneli, varmaan kannattaisi pikkuhiljaa ruveta niitä kiinteitä

maistattamaan ja kokeilemaan. Varsinkaan jos paino ei tunnu nousevan. Onhan teidänkin vauva jo sen ikäinen että ihan hyvin voisi kokeilla jos rintamaitokin tökkii.



Meillä on edelleenkin flunssaista ja räkäistä porukkaa. Mies on saikulla ja itselläni alkaa vähitellen helpottaa tämä räkäisyys. Poika on vieläkin " puoliräkäinen" ja esikoinen yskii välillä. Toivottavasti pääsiäiseksi tervehdyttäisiin!



Mukavaa pääsiäisen odotusta, tänään on askartelupäivä, josko esikoinen pääsisi virpomaankin tänä pääsiäisenä ekan kerran!



George ja Veikka 5,5 kk (kohta)

ja minä langoilla taas kun on talo niin hiljainen, isommat olivat mummilassa yökylässä ja haetaan heidät vasta pikkukakkoselle kotiin, pikkuneiti vetää tuossa sitterissä lyhyitä aamupäivätirsoja ja koiratkin nukkuu joten onpa hiljaista, täällä kun tuskin koskaan on!



VIELÄ SUKLAATISTA: Jos lohduttaa yhtään Miranneli ja Ykä, niin täällä on yksi joka kamppailee vierotusoireissa ihan oikeasti! Suklaahan tunnetusti parantaa kaiken mielipahan, väsymyksen ja ihan fyysisetkin vaivat, joten vaikeaa on:-)

Mutta tämä on nyt kolmas päivä, ja vaikeat ajat on vielä edessäpäin! Ne vielä tuskaisemmat ilman suklaata! Mä en ole koskaan eläessäni ollut ilman suklaata, se on ainoa mun paheeni, joten senkin puolesta surettaa! Oikeasti: porkkana tekisi mieli antaa koiralle ennemmin kuin syödä itse suklaahimon iskiessä suklaankorvikkeena:)



Mutta siis me lyötiin vetoa miehen kanssa, ja hän on nyt ilman saunaoluttakaan JOS pystyn olemaan ilman suklaata. Isku vatsan alle! Tosin se ei tunnu kun siellä hyllyy ihan tarpeeksi. Olisin jo ennen muutama päivä sitten julkaistua uutista makeanhimon perinnöllisyydestä voinut kertoa saman faktan, että perinnöllistä se on, ja aiheuttaa riippuvuuden. Mulla ei tuo vyötärö hoikistu ihan imetyksellä, ja kun vedän joka päivä lapsilta salaa suklaata niin se ei lähde millään, mutta eipä housutkaan istu. Mies kyllä veikkasi että pikkuneiti alkaa ihmetellä pian miksei tissimaito enää maistukaan kaakaolle, onhan hänkin jo kohdusta saakka tottunut tiettyyn suklaakiintiöön päivässä:D



Tällaisia mietteitä siis täältä, nyt kai pitäisi ruveta tekemään jotain ihan fiksuakin kun kerrankin saisi rauhassa tehdä..

Hei kaikki!



Päätin vihdoin ilmoittautua mukaan keskusteluun, kun olen teidän kirjoituksia säännöllisesti käynyt lukemassa. Kovin samanlaisia vauvoja teillä monilla kuin meidänkin lokakuinen. Meidän arki on vain ollut niin hektistä, etten ole jaksanut alkaa itse kirjoittelemaan aiemmin. Meidän perheeseen kuuluu siis kaksi poikaa, 1v 8kk ja 5kk, joten hulinaa riittää!



Oikeastaan ajattelin tiedustella teiltä muilta myös vertaiskokemuksia vauvan sairasteluista/painonpudotuksesta. Meidän pojat sairastelivat nyt vasta molemmat ja tämä pieni raasu sitten korvatulehduksen, imemislakon ja oksentelun myötä laihtui. Eilen käytiin 5kk neuvolassa ja painoa oli tullut 4kk neuvolasta VAIN 180g... Onneksi tämä jässikkä on alusta asti ollut reilusti pluskäyrillä ja vieläkin juuri ja juuri jäätiin plussalle ja th sanoi vaan, että jatkaa maitolinjalla, kun ei pojalla ole vielä mitään kiinnostusta lusikkaan. (Lääkkeen annossa mm. huomaa..) Eli syntymäpaino oli 3800g ja 4kk jo 7990g, eli 700g-1300g tullut yleensä kuukaudessa painoa, mutta nyt siis vaivaiset 180g ja paino 8170g.. Joku kirjoitti (anteeksi en muista nimimerkkiä..) juuri ilmeisesti painonnotkahduksesta 5kk kohdalla? Tämäkin vauva on sen 4kk neuvolan jälkeen alkanut kääntyillä vimmatusti ja pyörii lattialla kellonviisaria ja ryömiäkin yrittää, nyt onnistuu vain taaksepäin. Voiko se vaikuttaa sairastelun kanssa niin paljon?



Tämä oli nyt varsin omanapaista, kun huoli vähän pienestä päällä. Jos teillä on antaa vinkkejä, ne otetaan kiitollisina vastaan!



Kevään tuoksua kaikille!

DorisDay: Kiva oli lukea sun jutun lopusta, että vauva saattaa ihmetellä ettei maito maistu kaakaolle enää. Voi toista! Olen vähentänyt itsekin aika paljon suklaan syöntiä kun joulun aikaan meni kuuriluonteisesti suklaatia. Siitä vauvan painoasiasta: Meillä hän nukkuu yöt läpeensä (nykyisin harvemmin yöllä syö) illalla syö hanakammin. Muuten minun mielestäni syö vähemmän. Päivällä syö vähemmän, syököhän sitten tehokkaammin? mielestäni myös posket on kaventuneet kun katsoo aikaisempia valokuvia hänestä. Ei liiku vielä paljoa. Sätkii ja yrittää kääntyä, ei oo vielä onnistunut kääntymään. Tykkää jopa olla mahallaan nykyisin. Ennen ei viihtynyt pitkään masullaan.



Tänään annoin korviketta taas maistella, ei suostunut ottamaan yhtään, ei sitten yhtään. Noh, en vielä ala mitään muutoksia tekemään asiaan. Katson sitten seuraavalla nla kerralla kunhan paino tsekataan siellä.



Hyvää keskiviikko iltaa kaikille, tää mamma lähtee kuntosalille tänään.



Miranneli

en ole edes kerennyt kirjoitteleen kun kotona on kaikkea kivaa tekemistä sillä aikaa, kun vauva nukkuu. Meillähän oli vaan kakkosasunnon muutto, eli se oli tosi helppo kun kamaa oli vähän. (sunshinelle tsemppiä muuttoon!) Mies oli sitten viikon lomalla muuton jälkeen, ja laitettiin tytön huone valmiiksi, maalattiin alakerran seiniä tehosteväreillä ym kodin tuuunausta harrastettiin. Olikin tosi kivaa saada kotia enemmän oman näköiseksi, kämppä meillä on ollut jo 1,5 vuotta, mutta kun koko aika on oltu eri paikkakunnalla osin niin ei ole jaksanut laittaa. Viikonloppuna meillä oli sitten isot iltajuhlat, oli ihanaa laittautua oikein kunnolla pitkästä aikaa. Rinnat vaan meinas räjähtää kun olin pitkään syöttämättä, piti pumpata ekan kerran. Se onneksi sujui het hyvin, muuten olisi kyllä tissit haljenneet:)



Vauva ajan haikeudesta: toisaalta on että voi kun se on jo iso ja katselen ihan pieniä vauvoja miten suloisia ne on. Mutta toisaalta kyllä olen iloinen että se kasvaa ja kehittyy, koska mä en hirveesti nauti tuosta vauvan jokahetkisestä tarvitsevuudesta. Meillä on taas ollut välillä tosi vaikeita päiviä, huutoa, huutoa. Hampaat ilmeisesti vaivaa koska huuto loppuu kipulääkkellä. Käytin tyttöä jo toiseen kertaan lääkärissäkin kun vaan itki ja itki pari päivää. Mutta ei se mitään löytänyt, eli ilmeisesti ne hampaat vaan aiheuttaa kipua. Kolme hammasta on nyt esillä. Nyt on taas kaksi päivää olleet ihan normaaleja, tyttö on iloinen ja rauhallinen. Eilen käytiin baby biossakin.



Vauvan kustannuksista: nythän toi on vielä halpa mutta harrastukset alkaa jossain vaiheessa maksaa. Kun meillä on ajatus että lapsiluku jää yhteen, niin ei noita kustannuksia hirveesti tarvii miettiä.



Kevätasu: Mä otin nyt käyttöön topatun fleeceasun, siinä on huppari ja housut. Autossa matkustaessa pidän sit villapeittoa vielä päällä.



N ukkumisesta, meillä on nyt eka unipätkä pakotettu kuuteen tuntiin, koska tyttö heräili tissiä kaipaamaan vaikka ei ollut nälkä. Mies antaa tuttia tarvittaessa en ekan kuuden tunnin ajan, yleensä joutuu antamaan tuttia suuhun muutaman kerran yön aikana. Toivottavasti oppis pian ettei kannata heräillä ruoan toivossa ennen sitä kun on kuusi tuntia edellisestä syötöstä. Meillä siis mennään unille klo 20 ja herätään klo 6. Syöttö siis klo 2.



Kiinteistä: Päivällä ½-1 purkki sosetta, illalla maissivelli. Tyttö syö edelleen tosi pieniä määriä kerrallaan, velliäkin vaan 100 ml max.



riza ja tyttö kohta 5kk(ai niin, paino neuvolassa 7100g ja pituus 64cm)

Hermo menee, väsyttää... Taas on portaita ravattu ja lapsia kannettu, kolottaa ja ryydyttää. Yö meni ihan pipariksi molempien lasten vikistessä milloin mitäkin. Tänään piti tulla joku nosturi tuota hissiä korjaamaan, mutta eipä näkynyt. Panee miettimään tuleeko siitä valmista koskaan... Äitini käski tekemään asiasta haloon, ehkä pitäisikin. On tää nyt aika törkeetä, etenkin kun noita vanhuksia ajattelee.



SUKLAALAKKO ei onnistu tässä taloudessa. Levy katoaa vuorokaudessa, tosin iso osa siitä myös miehen suuhun. Muutenkin olen huomannut että jos yritän välttää jotain ruoka-ainetta, sitä rupeaa tekemään mieli ihan hirveästi... Mutta jahka tämä imetys loppuu niin pitää vaan alkaa harventamaan suklaan ostamista. Ei voi syödä jos sitä ei ole...



TUULIS: Meillä oli tänään neuvola, ja oli kääntynyt painokäyrä meilläkin laskuun. Oikeastaan jo edellisessä (4kk) neuvolassa oli pientä tiputusta joka nyt jatkui. Tätsy kuitenkin totesi että täysimetetyille lapsille pitäisi olla omat käyränsä (ja on ilmeisesti tulossakin), ja että jos lapsi on kovin liikkuvainen (meidän on) ja muuten virkeä, niin ei mitään hätää. Kannusti kyllä täysimettämään ihan siihen 6kk asti, mutta totesi myös että saattaisihan se ehkä helpottaa vähän jos tyttö muutakin söisi (kun nyt ei kelpaa pullo ollenkaan = en voi lähteä oikein mihinkään).

Pitääkin kaivella se mein kasvupino jostain ja päivittää se uusilla tiedoilla...



RIZAlle onnea " uuteen" (no ainakin tuunattuun) kotiin! Missäs Joachim on - muuttopuuhissako?



Nyt lähden vähän juttelemaan naapurien kanssa tuosta hissiasiasta...

Vieläkö on tilaa uusille? Onko teillä jotain " salattua kerhoa" olemassa lokakuisille?

Tuulis81: en olisi huolissani painonkehityksen notkahduksesta. Se on ymmärtääkseni yleistä tässä iässä kun alkaa liikkumaan ja siihen menee energiaa.



nyt pitääkin samantien mennä hakemaan sisälle poika, alkaa sellainen itku muuten



äippä ja poika 5kk.

ja vielä piti sanoa uusille, että olen ymmärtänyt, että täällä ei ole mitään " salaista kerhoa" . Toki on vakiokirjoittajia, mutta minäkin tänne höpöttelen milloin mitäkin, vaikka en alusta saakka läheskään ole ollut mukana. Ja mukava on ollut vastaanotto - ei tarvitse pelätä :)

Kyllä tänne mahtuu, ja sitä parempi mitä enemmän juttua tulee! Hiljaista onkin tässä ollut...



Lokakuisilla on myös msn- ja yahoo-ryhmät, en vaan muista osoitteita... Jos joku muistaa niin linkittäköön tänne... Ne ovat suljetumpia yhteisöjä (ja kirjoittajatkin vähän eri kuin täällä), joten päättäkööt itse pääseekö niihin vielä mukaan. Mutta tänne nyt ainakin pääsee! :)



Ei sitten lähdetty tänään vielä mihinkään. Ulkona sataa lunta/räntää/vettä sen verta ettei huvita lähteä - sitten kun mennään saadaan nääs olla ulkona niin kauan kunnes iskä tulee kotiin, ja se on tänään tuossa 19 pintaan. Pitänee taas tunkea jollekin kaverille leikkimään. Tai käydä ulkona syömässä (se voiskin olla jännää). Aika verkkaseen täällä mitään ton hissin eteen tehdään. En tietty ymmärrä tuosta tekniikasta mitään, mutta voisi kuvitella että nopeammin etenisi jos joku olisi koko ajan jotain tekemässä (eikä vaan aamuisin pari tuntia)...



No nyt meillä taas kitistään. Jospa se hissi huomenna olisi kunnossa (kuten luvattu) ja meidänkin elämä normalisoituisi...

mutta ei haittaa, yksi katsoo Mato Matalan seikkailuja, ja toinen tekee tarrakoneella Barbie-tarroja, ja kolmas ottaa lyhyitä unia omassa sängyssään.



Tervetuloa mukaan Tuulia ja Me-Mom! Kaikki lokalutusten äidit mahtuvat mukaan:D

Hassua, että näin se aika on oikeasti kulunut, itsekin kävin odotuspuolella viime keväästä lähinnä lukemassa muiden lokakuisten odottajien viestejä ja siitä on jo vähän aikaa!



Tuulia: Minäkään en olisi huolissani, kun painoa on kuitenkin tullut! Ja pienellä oksennustauti ja flunssa ovat varmasti vaikuttaneet nekin asiaan.



Käsittääkseni painonkehitys alkaa nyt tasaantua muutenkin, eli panoa ei tule enää ihan niin kovaa vauhtia kuin tähän asti, kun vauvat ovat lähinnä vain olleet, nukkuneet ja syöneet.



Ja rintalapsilla on tosiaan omat käyränsä, sitä ovat meidänkin neuvolassa sanoneet. Esikoisen kanssa vanha neuvolatätimme ei tosiaan ollut ajantasalla 6 vuotta sitten ja sai hirveän paniikkikohtauksen tuosta painonnousemattomuudesta ja kirjoitti lähetteen terveyskeskuksen labraan verikokeisiin.. Me mentiin kuitenkin itse Pikku-Jättiin jossa lastenlääkäri tosiaan totesi, että ei huolta, vauva on terve ja normaali ja neuvolatädin paniikki aiheeton.



Suklaatista vielä: Neljäs päivä ilman suklaatia. Mies teippasi eilen kaapista löytämänsä MARIANNE-PATUKAN (vesi herahti heti kielelle!) jääkaapin oveen. Tekis mieli syödä se nyt ja heti, mutta en voi kun saisin kuulla seuraavat 20 vuotta itsekurin puutteesta ja selkärangattomuudesta:D joten patukka nököttää mun silmien edessä jääkaapin ovessa. Lapsetkin kävivät kokeilemassa onko se oikea:DDD



Suhni jos lohduttaa, täällä ei ole ollenkaan tavatonta vetäistä se yksi levy päivässä, tai pätkispussi tai jotain. Eikä mies edes jaa sitä mun kanssa, enkä antaisikaan!! Mutta veto on veto ja vyötäröntietämille kertynyt ei ole kiva juttu kesällä, kun sitä ei saa sullottua housuihin piiloonkaan.. Pitäisi varmaan ruveta juoksemaan kun kuntosalille en niin helposti pääse.



Miranneli: meillä eilinen ja tämä päivä kitisty tissillä ja menty vähäisellä syömisellä. Pissavaippoja kuitenkin olen vaihtanut tiuhaan tahtiin! Mitenkäs teillä? Voisin kuvitella että täälläkin korvike ei nyt tippuisi ollenkaan. Mutta tämän aamupäivän syötöt ovat menneet känistessä ja tissiä reuhtoessa. Lisäksi ei viihdy niin paljon sitterissä ja lattialla, vaan mieluiten sylissä josta näkee kaiken mitä tapahtuu.



Päiväunet vaunuissa ulkosalla ovat edelleen arpapeliä, saattaa nukkua tunnin tai neljä. Toissapäivänä tunnin, eilen 3,5h. Muut päikkärit ovat ihan lyhyitä tirsoja, ja muuten jaksaa kummasti olla valveilla pitkään.



Eilen yöunille menon kanssa kävikin niin, että tissiltä nukahdettua nostin pinnasänkyyn ja laitoin puolikapaloon, ja vielä peiton päälle. Valot pois ja oltiin itsekin jo nukkumassa. Yhtäkkiä vieressäni olevasta pinniksesta alkoi kuulua pimeässä riemukkaita hihkaisuja, ja neiti kokeili oppimaansa: selältään vatsalleen. Pinnasänky näytti ilmeistä ja hihkumisesta päätellen erilaiselta kuin makuuasennossa! Ja heti sama uudelleen kun käänsin takaisin selälleen! Tajusin, että nyt on taas yksi aika takana, kun vauva ei olekaan suht samassa asennossa kuin mihin hänet on laitettu.

Mitenkäs muilla? Joko Sannan tyttö ryömii?



t. DorisDay ja Fansku 4,5kk