sängyssä seisominen ja nukkumaanmeno?
Onko jollain kokemuksia, osaako joku auttaa? Olemme lopen uupuneita 9 kk tyttömme nukuttamiseen. Hän oppi seisomaan pari kuukautta sitten ja sen jälkeen nukkumaanmenot ovat olleet yhtä seisomaan nousua pinnasängyssä. Olemme yrittäneet kaikenlaista: nostaneet makuulleen ja pitäneet selästä kiinni, mutta menee ihan painimiseksi eikä tunnu kivalta. Olemme poistuneet huoneesta, jos nousee seisomaan, mutta sitten vain itkee ja itkee ja jossain vaiheessa on ollut pakko mennä nostamaan makuulleen. Tai olemme samassa huoneessa ja nostelemme makuulleen satoja kertoja. Lopulta tyttö aina nukahtaa, kun ei jaksa enää nousta ja kun pidämme hetken kädestä kiinni, mutta nukutuksiin menee usein 45 minuuttia, mikä tuntuu melkoisen turhauttavalta. (Olemme siis käyttäneet aina yhtä näistä " metodeista" kerrallaan, tiedän toki ettei niitä saa koko ajan vaihdella.)
Eli jos olemme samassa huoneessa, tyttö ikään kuin " pelleilee" ja nousee seisomaan (heittelee myös tuttiaan, joka viittaa tahalliseen pelleilyyn) . Jos taas jätämme yksin, niin seisoo sängyssään ja itkee niin sydäntäsärkevästi, ettei sitäkään kestä kuunnella.
Ottaisimme kiitollisina kaikenlaisia neuvoja vastaan. Onko joku kokeillut jotain unikoulun tapaista tällaiseen ongelmaan? Entä onko jollakin mennyt seisomisongelma itsekseen ajan kanssa ohi?
(Ja juu, tiedetään, olisi varmaan pitänyt opettaa nukahtamaan itsekseen jo ajat sitten, mutta tässä nyt ollaan ja tästä tilanteesta pitäisi selvitä.)
Kommentit (4)
Meillä nukkumaan mennessä möngerretään, mutta myös yöllä havahtuessa 9kk neiti aina ensin noustee seisomaan ja sitten aletaan itkeä ja vaatia ruokaa...
Eipä meillä ole mikään muu auttanut kuin se, että illalla (väsymyksen tullessa) mennään omaan sänkyyn. Laitan vauvan sänkyynsä ja yleensä itse haluaa nukkua mahallaan (ainakin noustakseen seisomaan kääntyy mahalleen...) ja sitten vaan pidetään pepusta ja selästä ja päästä kiinni. Isänsä on kehittänyt selkeän nukutusotteen, jossa oikean käden kyynärpää on pepun päällä, oikea käsi selän päällä ja taputtaa melko voimakkaastikin selkää (tuntuu rauhoittavan nopeasti tämän mönkijän) ja vasen käsi pitää tarvittaessa kiinni päästä. Yleensä tämä taputtelu rauhoittaa huutavan ja vastaan painivan lapsen jo muutamassa sekunnissa (siis 10-30sek) ja äsken suoraa huutoa itkenyt vauva saattaa jo nukkua minuutissa!!! Siitä päättelen kömpimisen olevan ihan vaan unentuloon liittyvää pakonomaista möngertämistä. Ei tämäkään helppoa ole, mutta ainakin vauva nukkuu, eikä leiki sängyssä pitkiä aikoja keskern unien.
Rankkaa on, mutta koettakaa jaksaa! Kyllä sen on pakko joskus helpottaa!
Piti vielä minunkin kirjoittaa kommenttini, kun meilläkin oli jossain vaiheessa ihan riesaksi asti tuota seisomaan nousemista. Pikkuherramme (10 kk) aloitti myös seisomaan nousun heti kun vietiin illalla sänkyyn. Parhaimmillaan/pahimmillaan nukahtamiseen meni joku reilu puolituntinen ja " sen satakertaa" sai käydä laittamassa herran makuulleen ja välillä oli sellasta pelleilyä ja naureskelua, ettei nukkumisesta ollut tietoakaan. Että se syö hermoja. No nukahtihan herra sitten kun ei jaksanut enää nousta.
Selkeimmin siihen auttoi se, että herra menee n. puoli tuntia myöhemmin nukkumaan eli on väsyneempi, jolloin ei jaksakaan enää nousta sängyssä seisomaan. On tietysti iltojakin, että vielä nousee, mutta ei samalla tavalla enää kuin ennen. Ehkä pari kertaa nousee ja sitten alkaa nukkumaan.
Tänäänkin tossa äsken annoin iltamaitoa pullosta sylissä ja hieroskeli jo silmiänsä tosi kovasti. Ja kun kannoin sänkyyn oli jo puoliunessa.
Eli entäs jos kokeilisit laittaa vähän myöhemmin nukkumaan?
Voimia!
mutta sekään ei ollut mikää tae tällä " vaiheelle" , joka nyt on aivan samanlainen kuin teillä. Meillä poika siis jo noin 1 vk iästä lähtien meni oppikirjamaisesti omaan sänkyyn viimeisen iltaimuttelun jälkeen, eli ei nukahtanut tissille, syliin tai heijaukseen vaan erittäin tyytyväisenä itsekseen.
Kun hän oppi seisomaan noin 3 kk sitten niin meillä alkoi helvetti. Varsinkin, kun hän tajusi, että kuinka hienoa on nousta pinnoja vasten seisomaan. Tuota tunnin nukuttamista on ollut enemmän ja vähemmän reilu 2kk ja mä olen aivan kypsä. Lisäksi tuli tietenkin samaan syssyyn hampaita, isän pitkät työmatkat jne. Nyt pari päivää on ollut " helppoa" nukkumaanmeno, ja hän on tosiaan mennyt ainakin tunnin myöhemmin nukkumaan kuin normaalisti. tosin on nukkunut muutkin päiväunet myöhemmin.
Niin ja nukkuu siis kahdet päikkärit ulkona vaunuissa ja vaunuihin sammuu noin minuutissa, joten mä myös luulen, että tuolla sängyssä, kun pääsee ja mahtuu liikkumaan on jotenkin rauhatonta meidän pojalle. Tuollainen ahdas vaunu sopii paremmin. Nyt kovasti harjoitellaan kävelemistä, joten saa nähdä, kun se alkaa vaikuttaa taas tuohon nukahtamiseen. Niin ja se makuulleen laskeminen pinnasänkyyn pallomahan kanssa (rv 27+ tällä hetkellä) on karseeta ja alkaa supistella ja selkäkin on ihan rikki. Viereen poika ei nukahda. Ja jos pinnasängyn vieressä istuu niin luulee,että äiti on jäänyt leikkimään.
Mutta summa summarum, kokeilisin myös tuota myöhemmin nukkumaan, vaikka vaikuttaisikin vähän väsyneeltä. Niin meidän poika nyt siis 11kk.
Emu ja voimia sinne, tiedän mitä teidän illat on..
...siis samanlaisia kokemuksia? Malttamattomana nostelen täällä omaa viestiäni, kun tuntuu ettei yhtään iltaa jaksaisi tuota showta...