kun lapsi suosii aina vaan äitiä

Hei!



Kyllä se kuuluu kehitykseen ja lisääntyy jos isä on vähemmän paikalla. Tosin teillä ei ole tästä kyse.



Itse ohitan moiset sanomalla, että kyllä isäkin osaa tehdä asioita. Ja jos isää ei esim. pöytään huolita niin isä istuu pöytään ja ilmoittaa että isäkin syö aamupalaa jne..



Huuto voi olla välillä kova, mutta niinhän se on aina kun uhmiksen kanssa riitelee.

Vaikka isä on välillä hoitanutkin lapsia päivisin minun ollessani töissä ja ollut todella paljon lasten kanssa. Silti meillä lapset aika pitkään suosineet äitiä, jos saavat valita. No kyllä se vähitellen 4v ikään on vähentynyt. Taitaa olla välillä isälle turhauttavaa, mutta hyvin tuo on meillä sen kestänyt. Tosin itsellä välillä touhu on tuntunut turhauttavalta ja silloin ollaan vaan todettu lapselle että kyllä isikin kelpaa ja äiti ei tule nyt. Lapsen luonteesta riippuen on sitten kiukunnut siinä tilanteessa enemmän tai vähemmän, mutta kiukkua tulee muistakin asioista.

itse saadessaan valita valitsee edelleen minut. Meillä tosin mies on vähän lasten kanssa ja minä kaiket päivät. Kuuluu tosin lapsen kehitykseen ja tilanne tasaantuu pikkuhiljaa.



Tähän on ihan pakko laittaa meillä muutaman viikon akuuttina ollut tilanne. Mummon koira sai pentuja ja 3v. poika on todella eläinrakas. Hän on jo pitkään pyytänyt lemmikkiä mutta aina asia tyrmätty koska isi on allerginen. Nyt sitten kysyi minulta että eikö voitaisi ottaa koirnpentu kun serkkukin saa. No minä tieteysti selitin että ei se käy päinsä vaikka mukavaa olisikin kun isi on allerginen eikä voi olla koiran kanssa samassa kodissa. Poika yritti sitten että no jos sitten vaikka pupu (niitäkin on mummolassa) johon sama vastaus kuin koira asiaankin. Poika oli hetken tuumivaisena hiljaa ja keksi sitten ongelmaan ratkaisun. Innoissaan ja silmät loistaen poika esitti että mutta jos annettaisiin isi pois ja otettaisiin koira tilalle. En tiennyt että nauraakko vai itkeäkkö. Näin tärkeä meillä on isi tällä hetkellä että koira menisi isin edelle. Jälkeenpäin on kyllä huvittanut tuo ratkaisu. Poika on samaa asiaa jutellut muillekkin. Varmaan kun hiukan kasvaa tulee se isi jälleen tärkäksi.

rakastuminen äitiin tai isään. Siis pojat haluavat mennä naimisiin äidin kanssa ja tytöt isän? Luin juuri jostain kasvatuskirjasta, että pitää selittää selvästi, että vaikka lapset ovat vanhemmille tärkeitä, myös isä on äidille tärkeä ja rakas ja päinvastoin. Siis selittää, että vanhempien välinen rakkaus on erilaista kuin vanhemman ja lapsen välinen rakkaus. (tuon kun kirjoitin, niin en ole ollenkaan varma miten sen itse tekisin...) Ja se, että pojalla ja isällä menee hyvin kun et ole paikalla, kuulostaa hyvältä.



Meillä tyttö 3v3kk preferoi vielä minua, mutta on selvästi alkanut myös enemmän hyväksyä isää ja välillä jopa vaatii isää auttamaan hamapiden pesussa tms. En kylläkään ole varma nauttiiko vain vallasta valita vai onko jotain kiintymyksen muutosta.