Mitä vikaa minussa on kun en löydä miestä? Olen kaunis nuori nainen mutta kaikki miehet haluavat vain seksiä

Keskity olennaiseen. Onko mies hyväluonteinen, käykö kemiat yhteen, miten suhtautuu lapsiisi? Ihan vika kriteeri mulla toi ulkonäkö. Tai sitten sun pitää odottaa ja kypsyä vielä.

että sellaiset pölvästit jotka etsii itselleen vain esiteltävää nukkea kiertää kaukaa. Ja kun joku kiinnostuu voi olla varma että se ihminen rakastuu sinuun sen takia mikä olet ihmisenä.



Älä anna ap periksi!

liian korkealla, seksi jos kelpaa niin ei ulkonäössä pitäisi vikaa olla

eipä nuo miehet niin katso minkä näkönen muija on jos vaan seksiä haluavat. Mutta en nyt meinaa että ruma olet. Ajattelin vaan kertoa että miehille kelpaa kyllä ei niin kauniit naiset siihen sekstailuun.

-Mieti olisiko sillä jotain tekemistä, ja voisko asialle tehdä jotain. Etsitkö yleensä tietyn tyyppistä miestä ja asia johtuu pääas. siitä?

Ovatko minkä ikäisiä? Jos nuoria miehiä, niin heitä ei välttämättä kiinnosta seurustelu, ei ainakaan yksinhuoltajan kanssa, koska pakettiin kuuluu myös lapset. Ovatko juuri eronneita miehiä, he haluavat vielä rellestää kun kerta ovat juuri vapauden saaneet. Kyllä sinusta miehet ovat varmasti kiinnostuneita, mutta he voivat ajatella että heillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Kenties tutustut aina niihin komeisiin naistenmiehiin, joista ei kyllä seurustelukumppania saa.

Minä oli jo ihan menettänyt toivoni, kunnes tapasin mieheni 28-vuotiaana. Sitä ennen tunsin, etten itse osaa rakastua kunnolla toiseen ihmiseen. Oletko oikeasti itsekään valmis sitoutumaan?

ehkä minulla on sitten vaan niin vaativa miesmaku ulkonäön suhteen että ihastun aina niihin naistenmiehiin jotka eivät seurustelua halua

Minä olen ollut jo 4v sinkkuna ja olen 24v. Ei se ole helppoa, itse olen lakannut etsimästä ja melkein toivomastakin. Kaikenlaista on näihin sinkkuvuosiin mahtunut, tapailua, ihastumista, pettymistä, kaikenlaisia tunteita, katkeruuttakin, yksinäisyyttä, mutta myös oivaltamista. Miksi minä tarvitsen miehen juuri nyt, kyllä ilmankin pärjään. Hyvä on olla näinkin. Ja ehkä joskus, silloin kuin on tarkoitettu, tapaan sen miehen, oikean minulle. Ja näin jälkeenpäin ajateltua, on minua muutaman kerran pyydetty treffeille (mutten, ole edes lähtenyt) On haluttu seurustella ja miehet ovat pettyneet kun minä en ole halunnut. Siis, olen minäkin ollut haluttu, vaikka yksinhuoltaja olenkin. Miehet eivät vain olleet minun tyyppiäni. Mikä on se minun tyyppini, myönnän että katson sitä ulkonäköäkin hieman, mutta en mielestäni liikaa. Vaikka ei näiden minusta kiinnostuneiden miesten ulkonäössä ole mitään vikaa, mutta ei vain kolahtanut. Ja lisäksi minulla on hieman vaikeuksia aloittaa mitään vakavaa, vaikka haluja on, mutta myös pelkoja :( Nyt tuli pitkä kirjoitus, ei sitä kukaan jaksa varmaan lukea. Mutta kyllä minä tapasin erään miehen, joka olisi hyvinkin mieleeni, mutta hän asuu niin kaukana, että se kai siitä. Mutta kyllä niitä ihania miehiä on, valitettavasti eivät vaan välttämättä asu ihan naapurissa :D Tämmösiä ajatuksia minulla :)

ja olen ollut 5 vuotta sinkkuna. Vaikealta tuntuu löytää itselleen sopivaa kumppania. Eikä se varmaan etsimällä löydykään. Se tulee kun on sen aika. Ihmetyttää vain kuinka monta vuotta tässä pitää sinkkuna vielä elää. Sivusta saa seurata kun monet ystävät rakastuvat ja menevät naimisiin. Kenties vielä joskus. Tai sitten pitää vain sopeutua elämään yksin.