" Bulimia-taito" 3 v:llä ruokapöydässä - mikä neuvoksi...?

Jättäisin kyllä " kovistelematta" tai syöttämättä ja söisi sitten kun on nälkä/haluaa. Meillä ei ole koskaan kokeiltu siihen asti että ruoka tulisi ylös, mutta esikoinen saattaa uusien tai tiettyjen makujen kanssa juuri alkaa yökkäilemään (on jo 6v ja viime aikoina ei ole ollut tälläistä) ja tällöin hänellä on lupa sylkeä ruoka suustaan. En ainakaan odota siihen että lapsi alkaa oksentamaan. Pienempänä samainen poika oli varsinainen " sihtikurkku" , eikä voinut niellä pientäkään palaa, vaan kaikki piti olla mössättyä tai muuten ruoka tuli ylös.



Olen ainakin kuullut että toisilla lapsilla jokin " takaisinvirtausläppä" voi olla löysempi ja heillä tulee helpommin ylös. Luulen että poikamme ja minä olemme tälläisiä joilla tulee helposti ylös, sillä muistan lapsena oksentaneeni kun en saanut jokailtaista kaakaota enää alas. Minua ei sitten enää pakotettu sitä juomaan, muutenkin aika vähän pakotettiin mitään syömään. Mitenkään isompaa asiaa tuosta oksentamisesta, mutta ruoan pakkosyömisestä jäi perunakammo, joka meni ohi vasta 30v paikkeilla. Äitini sitä vastoin muistaa lapsuudestaan kun tiettyjä ruokia piti syödä ja hän oksensi sitten usein ne ylös ja hänelle jäi siitä trauma. Lisäksi aikuisena minulla on ongelmia että röyhtäilen hirveästi- ilma vain tulee ylös. Eli olisiko tuo jotenkin rakenteellista tai osittain perinnöllistä?

Meidän kohta 3v tyttö tekee samaa yökkäys juttua aina välillä. Oksennus tulee onneksi harvoin. Joskus tulee suuhun ja tyttö nielee sen pois tai jos on syöty jo melkein kaikki saattaa tulla sit oikein kunnol. Meillä se on vain sitä et yritetään välttää ruokailua tai ruoka ei ole hyvää tai juuri sitä mitä halutaan. Jos likka yökkäilee jo heti ku näkee mitä on lautasel vaik se olis hänen herkkuansa. Meillä ei syötetä väkisin. Jos ruoka- aikana ei syödä niin sit ilmoitetaan et seuraavaan ruokailuun menee tovi. Ja sit syödään ku on nälkä. Yökkäilyyn totean vain et älä viitsi leikkiä ja syödäänpä ny. En tee siit asiasta mitään numeroa.

neitiä syöminen tunnu kiinnostavan, tai aina on joku väärin " Haluan ketsuppia" (äiti laittaa siitä vaikka hymynaaman) " En halua ketsuppia, ota se pois!" ja sitten väännetään kättä että syödäänkö vai ei. Itse tänään viimeksi ajattelin että varmaan täytyisi vaan tyynesti kipata ruoka kompostiastiaan ja todeta että ei sitten, seuraavan kerran syödään kun on taas ruoka-aika. Ei varmaan montaa kertaa tarvitsisi tätä tehdä... Tänäänkin otin jo lautasen ja lähdin viemään sitä, jolloin tuli itku ja tyttö tahtoikin syödä. Tuntuu että on sellainen kausi menossa että ihan joka asiaan täytyy sanoa vastaan ja vastustaa, ja aina on jotain vikaa!

Muistan kuinka lapsena (3-5 v.) usein sanoin äidille, että ruoka on pahaa. Yökötti. Oli vain pakko syödä. Pyysin esim kesä- ja kalakeittoa enne kuin liihen oli lisätty maitoa (taisin olla silloin 5-6). Viesti meni äidille perille, kun kerran sitten oksensin maitokeiton lautaselle. Tämän jälkeen sain ruokani maidottomana eikä yökötyksiä ollut (tietenkin jouduin syömään myös " pahaa" ruokaa)



Eli pointti: Vaikka lapsi ei olisikaan allerginen, voi jotkin ruoka-aineet olla turhan vahvoja pikkumasulle. Tuo sietäminenhän on yksilöllistä. Kai siihen vaikuttaa vatsan entsyymit, hapot, emäkset jne. Maallikkona en ole asiaan kummemmin perehtynyt kuin eettä miksi pakottaa lapsi syömään jotain ruoka-ainetta, joka aiheuttaa pahoinvointia.



Halusin valottaa yhden näkökulman. Tästä ei välttämättä ole lastenne kohdalla kysymys.