Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koliikista ja itkemisestä vauva 1kk: kokemuksia?

20.05.2006 |

Hei muut aidit kertokaahan kokemuksianne.



Toinen lapsemme 1kk itkee paljon ja nukku korkeintaan 30min kerrallaan ellei ole jonkun vatsan paalla tai kantoliinassa. Kantoliinassa viihtyy jopa 3h syomatta ja itkematta.



Onko tama sita koliikkia? Samapa se milla nimella tata kutsutaan, mutta aika vahan on aikaa muille asoille paivassa, kun toimin patjana meidan pikkumiehelle.



Selkeasti vatsassa kipristelee melkeen jokaisen ruokailun jalkeen. Yksi paiva mahtuu pikkuihmisen elamaan, ettei olla itketty oikeestaan yhtaan.



Miten teilla on selvitty? Koska voisin odottaa, etta tama loppuu? Onko se 3kk.n raja toiminut kaikilla? Loppuiko itkut siihen?



Kiitoksia etukateen kokemuksienne jakamisesta. Asun ulkomailla ja en ole taalla vauvojen vyohyketerapiiaan tormannyt, joten sita en paase kokeilemaan. Cuplaton auttaa satunnaisesti(?).



elenoora vauva 1kk ja tytto 2,5v

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos vauva itkee yli 3 tuntia vähintään kolmena päivänä viikossa kolmen viikon ajan. Normaali vauva kuulemma itkee päivässä noin 1,5 - 2 tuntia. Yleensähän koliikki tarkoittaa sitä, että vauvalla on selittämättömiä pitkäkestoisia huutokohtauksia, joihin mikään apukeino ei auta. Kyllä monilla vauvoilla on masuvaivoja, mutta ei kyse silti välttämättä ole koliikista. Vauvan suolistossa vaan on kypsymättömyyttä ja voi olla kyse myös siitä, että vauva saa imiessään vatsaansa ilmaa ym. Mulla on ollut yksi koliikkivauva ja toinen muuten vaan masuvaivainen ja kyllä eroa on kuin yöllä ja päivällä. Koliikkivauvan kanssa huutokohtaukset loppuivat 2 - 3 kk iässä ja muu vatsavaivoista johtuva kitinä pikkuhiljaa 6 kk ikään mennessä. Kyllä se aika kokopäivätoimista kanniskelua ja hytkytystä oli ekat kuukaudet, mutta noin kolmikuisena alkoi jo olla päivärytmiä ja rauhallisia kivoja hetkiäkin paljon, lapsi viihtyi ajoittain myös sitterissä, lattialla jne.







2/3 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on nyt kaksi lasta, joilla kummallakin on/on ollut masuvaivoja. Esikoinen oli huomattavasti pahempi, ei nukkunut päivisin eikä öisin kuin korkeintaan 1,5h kerralla - päivisin useimmiten vartin pätkiä. Kyse ei silti ollut varsinaisesta koliikista, vaikka muuta nimeä terveydenhuollon ammattilaiset eivät näille vaihteleville masuvaivoille osaakaan antaa. Meillä helpotti vähän joskus n. 2kk iässä, jolloin vauva alkoi nukkua yhden 3h pätkän vrk:ssa, mutta vasta 5kk iässä alkoi mennä öisin yli 5 tuntia kerralla. Silloin kokeiltiin kaikki mahdollinen: vyöhyketerapia, cuplaton, maitohappobakteerit, homeopaattiset lääkkeet yms. yms. yms. ja itse olin tiukalla dieetillä jonkin aikaa mutten kokenut mistään olevan varsinaisesti apua, vyöhyketerapia pikkuisen tuntui vauvan oloa helpottavan. Tällä kertaa olemme käyneet vyöhyketerapiassa josta on tuntunut olevan enemmän apua mutta kaikki muut tipat yms. olen jättänyt antamatta. Tämä toinen vauva oli aluksi myös melko samanlainen, suunnilleen ekat 3 elinviikkoaan, että nukkui vain sylissä tai mieluiten mahan päällä. (synnärillä jo hoitohlökunta ei halunnut ottaa hoitoon että olisin saanut nukuttua, kun eivät saaneet millään rauhoittumaan...) Nyt nukkuu jo vaunuissa oikein hyvin ja öisin sängyssäkin jonkun pätkän kumminkin.



Eipä siihen voi juurikaan avuksi muuta sanoa, kuin että aika parantaa... ja kypsyttää pienet suolistot. Voimia ja jaksamisia...



t. eikkuli ja typy 1kk2pv

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkamme hytkyttelya ja kanniskelua :-) ja toimin mahdollisuuksien mukaan patjana pienelle miehellemme.



Meidan tytto itki iltaisin enemman ja yot meni hyvin vaikka tissittelikin moneen kertaan, mutta kummastis ita jo 2,5v jalkeen on unohtanut miten se kaikki meni silloin. Tutulta kullostivat teidan kokemukset, joten kiitan. Sain apua viesteistanne sen verran, etta uskon jaksavani odotella, etta tama helpottaa...

kiitos