Itkuherkkä 1 v. - Milloin helpottaa?
Tulee aika pitkä sepustus...anteeksi:=)
Meidän yksivuotias tyttömme on siis todella itkuherkkä, lyhytpinnainen ja huonouninen. On tapahtunut jokseenkin dramaattinen muutos ihan tässä kuukauden sisällä ja syytä en tiedä.
Aikaisemmin nukkui kuukausitolkulla yöt läpeensä (20-6) eikä suuri heräillyt öisin. Päiväunetkin olivat rauhallisia ja 2-3 tuntia päivässä. Nyt öisin heräillään vähintään kolme kertaa, ensimmäisen kerran jo tunnin parin jälkeen ja itketään lohduttomasti, jopa hysteerisesti joka kerta. Aamulla samaa itkua klo 4-5 aikaan ja viimeistään kuudelta ylös. Kaikilta unilta herätään itkien, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Neiti on nukkunut yönsä omassa huoneessa jo 7 kk alkaen. Joskus olen ottanut viereen nukkumaan aamuyöstä (en syötä enkä juota mitään koko yönä) ja saattaa siinä jatkaa uniaan vielä tunnin pari ja herää silloin tyytyväisenä. Jotenkin siis tuntuu siltä ettei saa unta tarpeeksi öisin.
Päiväunetkin ovat lyhentyneet nyt 1,5 tuntiin ja nekin vielä kahdessa otteessa. Olen yrittänyt yksillä unilla, muttei mitään toivoa. Neiti nukahtaa vaikka istualleen lattialle.
Syöminen on myös aika vaikeaa. Pahimmillaan itku alkaa jo kun istutaan syöttötuoliin. Kaikki lentää lattialle, itse syöminen ei kiinnosta muuta kuin sormin. Huutaa vaan mämmää eli maitoa. Huoh! Ennen 2 dl:n purkki ruokaa meni ihan hujauksessa raasteinen päivineen ja nyt tekee tiukkaa saada muutamaa lusikallista alas.
Päivisin ei leiki yksin juuri ollenkaan vaan äitin pitää istua vieressä koko ajan. Kavereiden luona ei uskalla enää juurikaan leikkeihin osallistua, saattaa jopa itkeä kun joku toinen lapsi menee liian läheltä ohi. Aikaisemmin oli koko porukan " rohkeimpia" leikkijöitä.
Eroahdistusta siis tässä parhaimmillaan... Mutta kertokaahan viisaammat, että milloin teidän muksunne pääsivät tästä vaiheesta yli? ja toinen kysymykseni on että voinko jo yksivuotiaan poistaa pöydästä, jos ruokailu ei onnistu tai menee riehumiseksi? Tarjoatteko ruokaa uudestaan hetken kuluttua vai odotatteko seuraavaan ruokailuun asti?
Niin kävelemään on opittu 11 kk ikäisenä, yöruokailut lopetettu 8 kk ja aamumaitokin jo kuukausi sitten. Normaalisti kehittynyt taapero osaamisien ja kasvun puolestakin.
Kiitos teille. Johan helpotti!
Viivin äippä
varsinkin tuon ruokailun suhteen. Pikku herra täyttää nyt torstaina 1v., ja on alkanut (ehkä nyt n.2 vkon ajan) tehdä ruokailun alkaessa niin että pyörittää vaan päätään, itkee, heittää päätä taaksepäin ja itkee vaan. Olen ajatellut että ehkä sillä on niin kova nälkä - ja sitten myös se oman tahdon kehitys ilmeisesti alkanut - että juttelen monesti isosiskollensa enkä ole huomaavinani pikku ärjyjää, jonka ulottuvilla ei ole tässä tilanteessa mitään viskottavaa. Kun huuto alkaa rauhoittua, koetan työntää vaikka kesken huudonkin, lusikallisen ruokaa suuhun. Tätä ei siis voi tehdä jos huutaa aivan pää punaisena, silloin kyllä vetää sörsselit henkeen, mutta kun huuto vähän alkaa laantua, niin silloin kyllä teen. Monesti huuto loppuukin siihen, mutta seuraava lusikallinen pitää olla jo huulilla heti, ja sitten lapioidaankin oikein urakalla, muuten huuto alkaa uudestaan.
Nyt onkin menossa sellainen kausi että ruokaa uppoaa oikein urakalla, vähän aikaa sitten ei oikein mikään maistunut - vaan hengissähän tuo näkyy vielä olevan.
Mielestäni 1-vuotias on vielä vähän pieni poistettavaksi pöydästä, mutta tein kyllä aiemmin niin, että jos tosiaan näytti ettei ruoka uppoa kokonaan niin sitten lopetettiin syönti ja laitoin lapsen leikkimään. Jos ei syö niin ei syö. Mutta hyvin meillä on tehonnut tuo etten ole huomaavinani koko kakaraa kun se alkaa huutamaan, ja sitten heti reagoi kun huuto vähenee. No, tietysti toisilla se voi vaan koventua...