arki kahden pienen kanssa
Saattaa olla, että meidän poika saa siskon tai veljen n.1v ikäisenä.
Tahtoisinkin tietoa kuinka arki sujuu näin pienellä ikäerolla? Hyvä ja huonoja kokemuksia? Hyödyt ja haitat? :)
Tämä on vähän onnellisuuden ja pelon sekaista tunnetta, joten pyydän mahdollisimman paljon vastauksia :D Ja PIAN :D
Kommentit (8)
Eikö ole enempää kahden pienen kanssa arkea eläneitä?
Mietin aiemmin että mitä laittaisin ja ajattelin että tekstistäni tulisi liian positiivinen enkä sitten laittanut mitään;)
Nuorimmainen on meillä 5,5kk ja ihan mukavasti menee. Lapset tulevat keskenään hyvin toimeen, ovat tulleet alusta asti. Isompi on hellä pienemmälle, mutta toki kuitenkin vahdittava. Veskireissulla oli varsinkin alussa molemmat mukana, pienempi sitterissä. Näin oli mun mielestäni rennompaa. Nykyisin uskallan olla kuuloetäisyyden päässä:)
Oli tosiaan tärkeää ja mukavaa että isä piti isyysloman ja muitakin lomia kannattanee ajoittaa ajalle kun vauva on pieni. Jos teille tarjotaan apua niin ota sitä vastaan ja jos ei tarjota niin pyydä:)
Väsymystä on meidänkin perheen aikuisilla, vaikka se onkin jonkin verran helpottanut. Meillä oli 4kk jonkinlainen käännekohta, silloin vauvan vatsavaivat helpottivat ja yösyöminen vähän harveni.
Paljon varmaankin riippuu lasten luonteesta ja unenlahjoista;) Meillä ainakin toimi se että esikoistakin huomioitiin paljon ja kehuttiin kun oli vauvaa kohtaan nätisti. Joskus väsyneenä meinasi jäädä huomioimatta, vaan silloin huomiota haettiin kielletyillä asioilla.
On tosi mukava seurata lapsia kun heillä on melko samat mielenkiinnon kohteet:) Onnea jos olet raskaana:)
Meillä esikoistyttö on nyt 1v 6kk ja pikkusisko 2kk ja hyvin menee!
Itseasiassa meillä on mennyt kaikki koko ajan valtavan hienosti eikä hetkeäkään ole kaduttanut, että lapsilla on näin pieni ikäero.
Miehelläni ei ollut mahdollisuutta pitää isyyslomaa ensinkään, joten ihan alusta asti olemme olleet tyttöjen kanssa kolmisin päivät. Muutakaan apua emme ole tarvinneet/kaivanneet, vaan hyvin ollaan pärjätty ihan omin voimin.En voi sanoa edes olevani väsynyt, sillä tytöt nukkuvat ihan kiitettävän hyvin yönsä, joten vanhemmatkin saavat riittävästi lepoa.
Mustasukkaisuudesta ei esikoinen ole kärsinyt. Ensimmäisnä viikkoina vauvan tultua kotiin huomattavissa oli hiukan esikoisen lisääntynyttä itkuisuutta ja huomionhakuisuutta, mutta sekin meni pian ohi. Nyt esikoinen hoitaa ja paijaa siskoaan niin hellästi ja rakkaudella, että ihan sydäntä lämmittää! Tänään aamulla hän ensimmäiseksi herättyään meni vauvan luo, halasi tätä ja sanoi: kakas (rakas)!
Eli en voi millään lailla valittaa ratkaisustamme tehdä lapset pienellä ikäerolla. Tosin meillä tuntuu olevan melko helpot ja kiltit lapset (ei turhia kitinöitä, ei koliikkia, ruhtinaalliset unenlahjat e.t.c.), joten se jos mikä en helpottanut tilannettamme. Mutta niin olemme mieheni kanssa nauttineet näistä kahdesta pienestä tyttärestämme, että pikku-kolmonen jo siintelee haaveissa!
Paljon onnea teille, jos pikkukakkonen on tuloillaan! Rakkaus omiin lapsiin on niin suurta, että sen avulla jaksaa, vaikka välillä tuntuisi rankaltakin!
Mun ekan ja tokan ikäero on 1v 3kk ja mun mielestä on menny tosi hyvin. esikoinen ei ole ollu ikinä mustasukkanen, nuorin kyllä vähäsen joskus, ja leikkitoveri on aina läsnä sit kun ikää alkaa olee.
uskon että jossain määrin on ollu helpompaa kuin jos olisi ollu vaan yks. hyvin tulevat toimeen keskenään ja ovat myös alusta asti oppinu jakaa joten sitä " tää on mun, ei saa leikkiä.." -vaihe on ollu lähes olematon. mulla on myös siskoni kaa ikäeroo 1v 10 päivää ja oli tosi kivaa että ei joutunu leikkiä yksin ja koulussakin oli kivaa kun oli aina se sisko siinä. =)
olen ainakin ollu tosi tyytyväinen siihen että tein kaks peräkkäin. tietty on rankkaa kun nukkuminen on mikä on sillon kun ovat pieniä mut kun nuorimmainen täytti 6 kk niin molemmat nukkui jo täydet yöt (11-13 h)heräämättä.
my_selene ja tytöt 04/02, 07/03 ja rv 29+6
Meidän lapsilla on ikäeroa melkein 3 vuotta, ja täytyy sanoa että ihan samojen asioiden kanssa painitaan! Eli sikäli ihan sama olisiko ikäeroa enemmänkin. Tosin vanhempi on jo ehtinyt tottumaan yölliseen meteliin eikä enää herää. Vauva on nyt 7 viikkoa, joten toivoa on teilläkin!
Meillä on poika 1v5kk ja tyttö 1kk, viikko ollaan nyt oltu kolmistaan päivät, mies piti isyyslomaa ekat 3 viikkoa. Meillä on mennyt tosi hyvin! Jos ei ota huomioon että ekat 2 viikkoa vauvan syntymästä meillä jylläsi kamala vatsatauti (kaikilla, alkoi minusta) ja nyt tällä viikolla tiistaina poikaan iski virusflunssa...
Enemmän väsymystä ja itkua on aiheuttanut esikoinen kun tietysti kipeenä kiukuttelee enemmän, kuin mitä vauva. Tietysti, me ollaan tosi onnekkaita kun molemmat lapset on helppoja, esikoinen nukkuu yöt läpeensä ja pikkusiskokin teettää työtä lähinnä klo 21-24 kun tankkaa yötä varten, jolloin saattaa sitten nukkua jopa 7 tuntia putkeen... Mutta vielähän tässä ehtii koliikkia tai ties mitä tulla...
Viikko sitten olin kyllä ihan paniikissa kun piti jäädä ekaa päivää kotiin yksin, mutta hyvin on mennyt siis ja kyllä tässä pärjätään. Tosin miehen isyysloma oli ihan must juttu, muuten olisi kyllä paljon väsyneempi äiti. Samoin se helpottaa että mies on ottanut kontolleen paljon kotitöitä, tiskikoneen täytön ja vaatteiden pesua sekä pojan iltarutiinit (paitsi puuronsyönnin). Eli yhteispelillä homma sujuu :D
up,up...Onko muita?
Kiitos kaikista kertomuksista, mieleni on jo levollisempi :)
Jaksamista kaikille!!! <3
mutsi. Meillä on tyttö 1v 3kk ja poika pian 3 viikkoa vanhaa.
Ja en voi muuta sanoa että onneksi isi saa olla kotona koko tämän ensimmäisen kuukauden kun vauva on syntynyt...
EI OLE OLLUT HELPPOA! Mutta ei mahdotontakaan.
Raskasta on ollut kun molemmat heräävät öisin ja vaativat " palvelua" .
Esikoinen herää kuin pikkuinen itkee... ja sitten se rumba alkaa. Hankalaa saada 2 lasta nukkumaan.
Sitten esikoinen keksii kaikenlaista " kielettyä" niin kauan kun minä yritän taas imettää.
Sitten on hankalaa pukeutua 2 kun lähdetään pihalle ( ja koira vielä vinkuu oven takana ).
Vauvaa ei voi jäättää yksin mihinkään jos esikoinen keksii yht' äkkiä että haluaakin tutustua vauvaan oikein kunnolla ( kovaotteinen kun hän ole...).
Eiköhän tämä alkaa sujumaan pikkuhiljaa mutta alku on ollut tosiaan kaikkea muuta kun helppoa.
Ja väsyttää aivan hirveesti.
Kai niitä hyviä puolia näkee sitten kun lapsille tulee vähän ikää lisää.
Fia & ihana auttavainen mies-pappa =)