ongelma tämäkin... kahden kanssa kotona ja en osaa organisoida...

Kylläpäs kuulostaa tutulta. Mulla on aivan sama ongelma.

Omat lapset 3,5 ja 1,5 vuotiaat. Aikaa ei tunnu riittävän mihinkään..

Sit kun kerkiää siivoon, niin 5min ja taas on kaikki sekasin.. Ei oo kivaa.

varmaan aika monellekin! Että tekemistä olisi vaan ei riitä aika ja energia... ja aina on huono omatunto jostain.

Perussääntö on kyllä, että tee niin vähän kuin voit eli karsi, karsi ja yksinkertaista - siivoamisesta, ruoanlaitosta, tiskauksesta jne. Eli niistä kotitöistä. Lasten kanssa oleminen on tärkeintä, ei se kuinka siistiä on ympärillä. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän kokemuksesta. Kun joskus ne hommat vaan on pakko tehdä...

Mutta tässä vaiheessa kun vauva on vielä noin pieni, et oikeasti ehdi tehdä kaikkea etkä jaksa! Tärkeintä on pitää omat voimat yllä = levätä myös ja saada voimia itse. Olkaa myös poissa kotoa, niin ne tekemättömät työt ei kiusaa koko ajan! Mitä enemmän vietät aikaa kotona, sitä enemmän sitä hommaa on. Eli ulos ulkoilemaan ja pidemmälle vierailuille yms. tuulettumaan, niin jaksatte kaikki. Päiväuniaikaa älä vain tuhlaa kotihommiin.

Muuta muutama perusasia organisoinnistiin:

Ruoanlaitto: käytä valmista, valmista isoja annoksia ja pakasta.

Siivous: imuroi vain joka toinen/kolmas päivä, siisti tavarat paikalleen päivittäin, pidä yleisilme siisitinä niin pölypallerot ei haittaa niinkään. Kerran-kahdessa viikossa isompi siivous, lattianpesu riittää jopa kerran kuussa jos ei ole eläimiä. Rikkaimuri-harja+kihveli on hyvä yhdistelmä keittiön ja ruokapöydän alusen siivoamiseen. Suihkupullo ja rätti tahrojen ja pölyjen pyyhkimiseen pikaisesti.

Kuuluisa kantoliina antaa aikaa ja käsiä tehdä hommia, ota isompi mukaan ' tiskaamaan' ' siivoamaan' yms. touhuihin ja vietätte näin yhteistä aikaa. Jos vauva nukkuu ulkona vaunussa, leiki silloin ulkona/sisällä isomman kanssa. Tai kun isä tulee kotiin, ota puolituntia-tunti aikaa olla isomman kanssa kahden.

Mutta muista, että et ole mikään kotitaulouskone eikä kodin arkirutiinien hoitaminen ole pelkästään sinun hommasi - sinä hoidat lapset päivisin, jolloin mies käy töissä. SInun hommassa on lastenhoito eli kodinhoito, ensisijaisesti.

karsinut tässä viimeisten kuukausien aikana. Ja sitten osallistanut isompaa mukaan. Eli hän osallistuu kanssani ruuanlaittoon, kaataa kermaa, jauhoja jne. Kun teemme yhdessä, se aika ei ole pois häneltä. Siivoamisessa hän kulkee myös rätin kanssa mukana ja pienempi konttaa perässä tai sitten nojailee imuriin....



Mutta koti on välillä aika rempallaan ja pölypalleroita löytyy....olen vain päättänyt, että tässä elämänvaiheessa on pakko joustaa jostakin.

Itselläni samankaltainen tilanne, (pahin kylläkin jo ohi) lapset 4v. ja 1v. Päivät täytti hirvittävä kiire ja paine, pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Podin myös huonoa omaatuntoa siitä miten vähän leikin lasten kanssa.



Olen painiskellut asian kanssa pidemmän aikaa ja tässä tulos:

Minä koen helpommaksi (pään sisällä) ottaa lapset mukaan kotitöihin. Leipomaan, pyykkäämään ja siivoamaankin. Se ei ole sillä tavalla helppoa, että aikaa säästyisi, mutta lapset saavat viettää aikaa äidin kanssa ja hommat tulevat tehdyksi (suurin osa ainakin), vaikka siihen menisikin aikaa. En jostain syystä osaa varsinaisesti leikkiä lasteni kanssa, enkä usko että lapsi sitä kaipaakaan. Molemmat lapset osaavat leikkiä itsenäisesti ja isompi myös kavereiden kanssa, joten en usko tehneeni heille vahinkoa leikkimällä itse harvoin.. =) Eli siis henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ei lapsi vauvaiän jälkeen äitiä leikkiin tarvi.



Yritä jakaa kotitöitä miehen kanssa. Mies käy töissä, juu, mutta myös sinun päiväsi on jalkeilla oloa, toisten palvelemista ja tylsien(kin) asioiden tekemistä. Se väsyttää ja kuulostaa siltä että olet jo aika syvällä siinä suossa. Näin ainakin itse tulkitsin oman " kiireisyyteni" -> ahdistukseksi.



En ole voinut ymmärtää äitejä, jotka omien sanojensa mukaan " lomailevat" hoitovapaalla ollessaan. Ehkä meillä on jotakin opittavaa heidän asenteessaan.. =) Antaa talon olla hiukan sekaisin, antaa miehen odottaa puhtaita kalsareitaan. Ehkäpä asiat järjestyvät itsekseen (lue: mies ymmärtää tarttua toimeen, puhun omasta puolestani.. ;) ).

Huolehditaan itsestämme ja lapsistamme. Siinä se kotiäitiyden ydin, kodinhoito on vasta kakkosena, jos edes sitä! =)



-M

Herään klo 06:30 kun kuopus (13kk) rupeaa hölisemään. Klo 07 soi miehen herätyskello ja taaperomme (2v8kk) nousee pystyyn salamana ja ilmottaa menevänsä pisulle. Kuopus menee isän kanssa herättämään esikoista (6v8kk) kouluun. Esikoinen laittaa itse itsensä valmiiksi, isä laittaa itsensä ruotuun ja samalla kaitsee pieniä jotka puuhaavat lastenhuoneissa. Itse makoilen sängyssä kahdeksaan. Klo 07:45 esikoinen lähtee kouluun ja mies töihin.



Sitten mä nousen, suoritan suihkut ja muut, vauvalle (kutsun häntä vielä vauvaksi) vaipat ja vaatteet, keskimmäiselle vaatteet. Sänkyjen petaamiset, verhot auki jne. Klo 08:30 alas ja aamupalalle. Valmis klo 09. Sitten taapero leikkii autoillaan, kuopus touhuaa ja tutkii ja leikkii isomman kanssa. Mä otan imurin esille, imuroin alakerran. Sitten siirrytään kaikki ylös ja imuroin siellä. Vessojen pesut jos tarpeen. Jos täytyy mennä kauppaan niin lähdetään siinä kymmenen maissa, muuten ulkoilua jne. 10:30 -11, pyykkejä, ripustusta tai kaappeihin laittoa. Oleilua, aktiivista leikkimistä lasten kanssa. Klo 12 esikoinen tulee kotiin. Teen ruuan, syödään. Klo 13 vauva päiväunille. Esikoinen tekee läksyt, taapero puuhaa omiaan. Yhteistä puuhaa meillä kolmella, jos on jotain ekstraa niin se (kaappien siivous). Isot saa leikkiä pihalla. Vauva herää klo 14:30-15:30. Välipala. Lapset menee pihalle, varsinkin pieneintä saa vahtia tarkasti. Tässä välissä myös mahdolliset kylvyt jne. Sitten klo 16:30 - 17 rupean tekeen ruokaa ja mies tulee klo 17:30 ja siitä alkaa meidän yhteinen aika.



Ööh, tulikohan tossa kaikki. Mä olen sellanen että juttelen koko ajan lapsille ja he minulle eli siinä mielessä mulla ei ole mitään erillistä seurusteluaikaa.

Ensijainen työ on lapset ja koti tulee sitten jossain perässä... En siivoa jatkuvasti, kämppä on jonkun verran sekaisin. Sitten joskus siivoan ja mieskin saattaa osallistua nopeasti rytinällä. Sen jälkeen kämppä saa taas olla, mitä nyt pientä astioiden ja pyykin pesua on pakko harrastaa. Imurointiakin joskus. Niin ja kyllä lapsille sen ruoan saa tehtyä, tai käytettyä välillä valmista/puolivalmista. Muuten kyllä keskityn lapsiin ja otamme rennosti. Viime aikoina meidän rentous on yltänyt jo siihen että en saa esikoista ajoissa vietyä edes eskariin- myöhästymme säännöllisesti joka aamu, mut eipä tuolla niin suuri merkitys ole. Pian alkaa kuitenkin sieltäkin kesäloma ja loputkin aikataulut voi heittää romukoppaan.



Nyt kun tuli ihana kevätsää, niin siirryimme ulkoelämään. Sisällä olevat sotkutkaan eivät haittaa, kun ei sisällä vietetä aikaa. Itselläni lähinnä toimivin keino saada siivottua, on kutsua vieraita kylään. Tämähän yleensä myös piristää.



Eli voisihan sitä opetella organisointia tai sitten toisenlaista asennetta tuohon taloudenylläpitoon. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan.

Niin, pitää vielä tarkentaa että en esim kyllä yläkertaa imuroi päivittäin (pölyallergian takia kuitenkin suht usein) mutta alakerta... Kun omat ja naapurin lapset ravaa ees taas yhdestä ovesta sisään ja toisesta ulos, kun lapset tekee ite välipaloja ja kuopuskin syö itse niin kun meillä aamulla imuroi niin illalla näyttää siltä että piha jatkuu olohuoneen toiseen laitaan ja että keittiötä ja ruokatilaa ei ole kuukauteen siivottu =) Eli mielummin itse imuroin joka päivä viitisen minuuttia kun että kuopuksemme imuroi kaiken kakan suuhunsa.



Asenteestahan se on paljon kiinni, niin kun tuossa esiin tuli. Minua kiusaa hirveästi jos on sotkusta. Sekasuus ei sinänsä häiritse mutta roskat lattialla ja likaset vessat on minulle kun punanen liina enkä osaa rentoutua. Eikä minusta kotiäidin sinänsä tarvi olla koko ajan tekemässä jotakin " hyödyllistä" . Jos osaa ottaa rennosti niin se on hyvä. Tosiaan, nyt kun on ollu lämpimät ilmat niin tulee vaan oltua pihalla ja voi jäädä muut hommat vähemmälle. Ja esim nyt kun viime yön nukuin tosi surkeesti niin nyt tekee vaan mieli olla, jutella lasten kanssa ja välillä tarkastaa mitä nettiystäville kuuluu ;-)



Toisaalta myös mielummin teen päivän aikana sellaset asiat jotka on pakko jossain välissä tehdä (pyykit, tiskit, ostokset) niin sitten kun mies tulee niin saa vaan koko perheen kanssa olla ja ottaa iisisti.

Minä olen mielestäni hyvä organisoimaan ja kun olen vielä laiska, organisointi auttaa kovasti. :)

Meidän lapset on 3 kk ja 1v8kk. Aamulla kuopus herää kuuden, seitsemän aikaan, ja kun esikoinen heräilee kahdeksan aikaan, pistän kuopuksen ulos nukkumaan ja teen esikoisen aamutoimet: puurot, pesemiset, pukemiset. Esikoisen leikkiessä laitan tiskit ja pyykit koneeseen ja sen jälkeen käydään kaupassa. Kauppareissun jälkeen onkin esikoisen päikkäriaika. Usein vauva on hereillä esikoisen syödessä lounasta ja istuessa potalla ja menee sitten takasi ulos nukkumaan kun esikoinenkin menee päivunille puolenpäivän aikaan. Iltapäivällä kuopus nukkuu usein kantoliinassa ja esikoinen leikkii sisällä tai sitten ollaan hiekkalaatikolla. Tiskejä ja pyykkejä laitan päikkäriaikaan.

Meillä mies osallistuu paljon, ja esim. imuroinnit ja koiran ulkoiluttaminen on täysin hänen heiniään. Muuta siivousta harjotetaan satunnaisesti sillon ku molemmat on kotona.

Meillä auttaa se, että kuopus nukkuu paljon päivällä. Vastaavasti yöuni on sitten vähäisempää, joten jostain joutuu aina tinkimään.

Lasten kanssa seurustelen tässä sivussa, vaippaa vaihtaessa, ruokaa laittaessa. Ruokaa tulee kyllä laitettua vaan muutaman kerran viikossa. Mies syö töissä päivällä, itse olen leivän mussuttaja. Taaperolle teen aina jättisatsin makaronilaatikkoa, lihapullia, lohipullia, kanapastaa ... jne. pakkaseen ja sieltä lämmittelen. Kyllä meillä syödään sitten nakkeja ja ranskalaisia perunoitakin kun ei jakseta sen kummempaa laittaa.

Niinku joku tossa sanoki, ei tässä passaa kauheesti itteltänsä vaatia. Mennään vaan päivä kerrallaan eteenpäin.

Onko esikoisesi tosiaan jo koulussa vai vasta eskarissa? Luin mielenkiinnolla juttusi, meillä tyttö s. 6/99. Aamutoimet osaa jo tehdä itse, mutta olen kuitenkin seurana koko ajan. Ja niinä aamuina, kun tulee kiire eskariin, on huono omatunto; esikoinen huolehtii itsensä ja 2,5-vuotias joutuu rattaisiin, joissa syö aamupalansa :o)



Mutta ap:n kysymykseen: kahden kanssa ei voi vaatia itseltään " kaikkea" , kun vauva on vielä noin pieni. Anna ajan kulua vähän, kohta helpottaa. Ja kyllä mies voisi tehdä osan hommista - tai sitten hommata teille siivoojan...

juu, on koulussa. Asumme Saksassa ja koulu alkaa pääsääntöisesti vuotta aikasemmin kuin Suomessa. Asumme suht pienessä kaupungissa (siis täkäläisiin oloihin nähden) ja tyttö menee ja tulee koulubussilla, meillä on sattunut hyvä tuuri että pysäkki on suht lähellä kotia, on vain yksi pieni tienylitys.



Tosiaan tämän ekan kouluvuoden aikana tyttö on ruvennut itse valitsemaan vaatteet, laittamaan tukan, käymään suihkussa ja muutenkin hoitamaan omat juttunsa ilman apua. Kai se on se luokkayhteisö ja varsinkin tytöt haluaa olla omatoimisia =)



Noloa kun tässä kirjottelen just kun oon selittänyt miten organisoitua meillä on... Tekosyynä: ulkona sataa, taapero on kipeenä ja minä väsynyt. Niin ja läppäri toimii taas.

Itse olen kotosalla lasten ( 10 kk ja 3 v) kanssa ja lasten kanssa olemisen lisäksi ehdin mainiosti tehdä kotihommat.



Mutta tämä on ihan luonnekysymys mulle. Meillä on yleensäkin tavarat aika kivasti paikoillaan: pyykit pyykkikoreissa, lelut leikkimisen jälkeen omilla paikoillaan jne.



Mun mielestä kotihommat ehtii hyvinkin tehdä tässä kaiken ohessa. Hyvä muistisääntö on " vie mennessäs, tuo tullessas" . Se oikeasti toimii :)



Ja se mikä tämän kaiken mahdollistaa on rytmi. Syömään, ulos, syömään, nukkumaan, syömään, ulos, syömään, ulos ja syömään ja nukkumaan :)

Meillä esikoinen 2v3kk ja vauva 5kk. Emmekä ole uskaltanut esim. anopille kertoa, että meillä käy kahden viikon välein siivooja. En vaan halua sitä aika lapsiltani pois otta. Ennen lapsia oli kaikki aina suhteelisen puhdasta, siivoilin kunnolla. Nyt oli valittavana joko siivous lasten kustannuksella, sotkuinen koti tai siivooja. Koska olisin varmaankin hermostunut, jos olisi hyvin epäsiisti, sitten ulkoistettiin homma. Mielelläni antaisin siivoojan käydä viikottain, mutta onahn se aika kallista. Kuitenkin kun kerran kahteenkin viikkoon ammattialiset oikein kunnolla siivoavat kaiken, sitten pääsee kevyellä pintasiivouksella muun ajan. Tavarat jonkin verran ikoilleen pikkuhilja jatkuvasti, ei mene monta minuuttia päivässä siihen. Illalla lasten mentyä nukkumaan miehen kanssa yhdessä kaikki tavarat paikoilleen, keittiö kuntoon, minä käyn kellarissa laittamassa pesukoneen päälle (sinne lasten kanssa hankala mennä, vaikka joskus käynkin). Illalla menee sitten ehkä keskimäärin tunti minulta ja puoli tuntia mieheltä taloustöihin. Ruokaa laitettaan isot erät kerrallaan (syödään vaikka 3 päivää samaa ruokaa, että vaan helpolla pääsee). Lapsi päivällä saa syödä yksinkertaista ruokaa. Esim. tänään laitoin lautaselle pakaste riisi-maissi-herne-paprika sekoitusta ja mikroon, pikkusen pestoa pyysi tyttö sinne päälle, ja muutaman kaupan lihapullan annoin otti. Ruokaan meni varmaankin 5min. Miehen tultua töistä syödään perusteellisemmin, mutta silloin tyttö osallistuu ruuanlaittoon, repi salaattia jne, niin kuin muutkin kirjoittivat. Ja oikeastaan kaikkiin kotitaloustöihin osallistuu taapero kovin mielellään, jos viitsisin voisin enemmänkin tehdä hänen kanssaan.



Jos siitä joku vinkki löytyi, olis kiva. Ainakin älä stressaa pölyn takia (kunnes vauva konttaa ja roskia syö...), ja jos suinkin mahdollista, sitten ulkopuolinen siivooja helpottaa elämää.

ja nyt kun olen taas töissä niin nyt vasta tuntuukin, etten ikinä ehdi tehdä lasten kanssa mitään. Siis meilläkin tykkäävät olla mukana kotihommissa, kuten siivous ja ruoanlaitto, mutta se, että ehtisin pelata tai tehdä muuta esikoisen (5v) kanssa on harvinaista herkkua. Ennen kun olin kotona, meillä oli kahdenkesistä aikaa kuopuksen päiväuniaika, jollon satoin ensi ottaa itsekin päikkärit ja lopun aikaa touhuta esikoisen kanssa. Mitähän ensi syksy tuo tullessaan, kun kolmas lapsi syntyy?

ja joku toinenkin tossa kirjotti eli teen kotityöt lasten kanssa olemisen lomassa. Ei musta lasten kanssa tarvitse koko aikaa aktiivisesti olla. Vauvalle ja taaperolle on hauskaa seurata äidin puuhia jos samalla koko ajan juttelee, taapero osaa " auttaakin" . Koululaiset taas tekee omiaan, heidänkin kanssaan musta tärkeintä on että juttelee ja kyselee ja on kiinnostunut. Oikeestaan mä haluaisin melkeen välttääkin sitä että kauheen usein aktiivisesti esim leikkisin lasten kanssa leluilla tms. Kyllä tietenki varaan joka päivä aikaa myös ihan vaan lasten kanssa oloon.



Must on myös ikävää isälle joka ehtii vaan päivässä nähdä lapsii muutaman tunnin että se aika sit menis kotitöihin tai kauppoihin jne. Siks haluan pois alta. Itteäni ainakin harmittais jos oisin töissä ja mies kotona että pitäis sit perheen yhteinen aika käyttää kotihommiin.



Meille ei riittäis kyllä millään et siivois kerran viikossa tai parissa viikossa. Kyl noi lapset sen verran sotkee et meil ois varmaan lattia mustan lian peitossa jos ei imurois ja pesis aika usein. Isot lapset auttaa, vauva ja taapero seuraa perässä. Jotkut (esim mun lapsuudenkodissa) on tosi tarkkoja siitä et aina pyyhitään jalat tosi hyvin, otetaan jo ennen ulko-ovee kengät pois, ei murusteta jne. Mua vaan aina stressas kotona kun tuntu et " mitään ei saa tehdä" ettei tuu sotkusta. Siks mä ite mielummin annan lasten olla vähän rennommin ja peuhata ja sitte yhessä siivotaan.



Oikeesti muuten, eihän siihen mee aikaa kun puuhailun ohessa kattoo samalla vaik onks oven kädensijat likasia (vastaus:on) ja pyyhkii niitä. Ei must ollenkaan tunnu et siivoisin usein vaik koko ajan järkkää. Oliks se tossa Rose joka sano et tavarat menee sitä mukaa takas kun niitä on käytetty, ihan sama meil. Roskat vien ku mennään muutenkin ulos, läksyis voin auttaa vai samalla ripustaisin pyykkiä, vauvalle voi puhua ja vaikka näyttää kodintavaroita samalla kun pyyhkii pölyjä.

lapsilla käeroa 1v5kk..ja alkuun kuopuksen syntymän jälkeen kotitöitä tehtiin yhdessä koko perheen voimin. Nyt kun kuopus on 9kk ja esikoinen 2v2kk niin imuroin ja puuhastelen aina kotitöitä lasten ollessa hereillä. Esikoinen osallistuu oman halunsa mukaan kaikkeen mahdolliseen ja pikkunen seuraa perässä.



Meillä imuroidaan noin 2xviikosa jolloin myös pyyhin hyllyiltä pölyt.

Kyllä se vaan niin on että kotoa välillä pois auttaa " unohtamaan" ne kotihommat..Suosittelen muutenkin käymään joissain kerhoissa oman mielen virkeyden takia.



Muuten meidän päivärytmi pysyi melkein samana kun ennen esikoisen syntymään. Meillä vauva alkoi elämään meidän perhe arkea toisin kun esikoisen kohdalla elettiin vauvan ehdoilla vauva-arkea =)

Jos et ole siivoamisesta innostunut, tee vain välttämättömin eli imuroitte kerran viikossa jne. Pääasiahan ovat lapset! Itse en jaksanut pingottaa ollessani kahden pienen kanssa kotona, vaan tein nälttämättömät hommat eli pesin pyykit ja tein ruokaa, koska inhoan valmisruokia :). Siivoamista harrastimme sitten vaihtelevammin....lähinnä keräsin pahimpia rojuja iltaisin pois ja varsinainen siivous oli sitten melkein yhteistä hommaa miehen kanssa viikonloppuisin (ne pakolliset...vessa ja pölyt). Tiedän kyllä sen ahdistavan tunteen siitä, että PITÄISI tehdä sitä ja tätä ollakseen kunnon kotihengetär mutta jotenkin pääasia on ennemminkin olla lasten kanssa ja olla iloinen eikä pingottaa sellaisesta, joka ei ollenkaan innosta. Ja siis itse olen kuitenkin innokas sisustaja ja pidän kotia mielelläni kunnossa mutta jotenkin lasten kanssa kotona ollessa pystyin tinkimään vaatimuksistani ja rentoutumaan enemmän. Ja ne pakolliset hommat, pyykkäys sun muut, hoidin lasten kanssa seurustellen jonkun sopivan hetken tullen...



Ei kannata vaatia itseltä liikoja :). Harva meistä pystyy olemaan kaikessa täydellinen :) ja jokainen äiti keskittyy omasta mielestään tärkeisiin asioihin. Meillä se on tainnut mennä niin, että lapset ja parisuhde :), ruoka, pyykit....siivoaminen.

Helpottavaa huomata että muilla voi olla samoja ongelmia. Ehkä se korostuu itselläni juuri siinäkin että aina kun käymme naapureilla kylässä niin siellä on niin pirun siistejä koteja että! Mutta toivon tosiaan että heillä on ollut tuo siivous juuri hetki sitten koska olemme olleet tulossa *virn* Mutta eikös sekin ole hitusen inhottava ajatus että joku näkee hurjasti vaivaa vaan sen tähden kun me menemme heille. Tosin itse toimin juuri näin. En kehtaa myöntää kenellekkään kuinka sekaista meillä on niinpä siis siivoan hullun lailla aina kun joku on tulossa käymään, hih!



Koetan opetella rentoutta! Toivottavasti opin ;-)



Ja alan valmistaa noita suuria ruokamääriä. Tosin pidän kokkauksesta paljon ja nautin monimutkaisten ruokien valmistuksesta ym. Mutta täytynee luopua nyt niistä. Ei muuta kuin 5 l:n jauhelihakeitto porisemaan :D

kiitos!

esikoisen jälkeen (ja ennen häntäkin) meillä oli siivouksesta aina sota mieheni kanssa. Kyllästyin muutaman vuoden jälkeen ja soitin siivoojan! He kävivät kerran siivoamassa ja en ollut jälkeen tyytyväinen. Mutta parasta oli se kun mieheni joutui maksamaan laskun niin tajusi itsekkin kuinka kallista se on ja sen jälkeen hän suostui siivoamaan myös. No luulin todella että se olisi pysyvää mutta kuinkas ollakkaan... Taas olemme samassa tilanteessa. Nyt vain sillä erolla että mieheni ei todellakaan ehdi usein siivoamaan kun hänellä on hieman muuttuneet kuviot arjessa. Joten ehkä harkitsen taas siivojan käyttämistä ja etsin tällä kertaa vaan sellaisen jonka jälkeen olen tarpeeksi tyytyväinen. Lähdenkin tästä surfaamaan ja etsimään siivoojaa, kyllä mies taas yllättyy!

on jotenkin rinnastettu ihmeellisesti lapset ja kotityöt. Tottakai mullekin (niin kun varmaan jokaiselle) lapset on aina numero 1! Lapset on tietty tärkeempiä kun siivous. Mut ihan kun ne asiat nyt jotenkin kumois toisensa, eli että jos on siistiä niin sillon ei välitä lapsista eikä ole heidän kanssaan.



Jos mä en organisois ja siivois ja pyykkäis jne niin emmä varmaan silti olisi ns. aktiivisesti lasten kanssa enempää. Sit mä yrittäisin lukee tai levätä. En tosiaan tunne et mun lapset saa jotenki vähemmän huomiota vaan päin vastoin mä olen läsnä koko ajan. Jolleki parivuotiaalle lattian pesu on ihan yhtä hauskaa ku mikä tahansa leikki. Ymmärtänette varmaan et neljän suht pienen kanssa jos on viikon siivoomatta niin.... menis varmaan lastensuojeluun. Mut aina näis ketjuis on että oot joko sotkunen ja omistautunut lapsille tais sitte pidän siistinä mut et välitä lapsista. Höpöhöpö sanon minä.

Ei se varmasti aina tarkoitakaan sitä, että jos siivoaa, ei välitä lapsistaan :) mutta tuttavapiirissä on äitejä, jotka siivoavat AINA ja KOKO AJAN ja ovat siitä kiukkuisia = kukaan ei oikeastaan voi hyvin. Eli siis jos siivous on kovin vastenmielistä, kannattaa siitä vähän joustaa ennemmin kuin olla kiukkuinen...ja sitä rataa :).