kuinka herkästi kolmevuotiaanne tutustuvat vieraisiin lapsiin?
Tuntuu että aina kun käymme puistossa, siellä muut samanikäiset lapset tuosta vaan menevät höpisemään muille lapsille, kun taas omani katselee aina pitkän aikaa sivusta muiden touhuja, ja suunnilleen vasta kun lähdössä oltaisiin niin uskaltaa jo mennä vähän porukan mukaan, kavereita on kyllä pojallani, ja heidän kanssaan vipeltää heti kun nähdään, ja perhepäivähoidossa tulee juttuun muiden lasten kanssa, että kyllähän se ihan normaalia on tuo ujostelu ihan vieraiden lasten kanssa, mutta voisikohan itse jotenkin auttaa asiaa, toisaalta voi olla huonokin jos menee tyrkyttämään seuraan, mielestäni lapsi menee jutteleen muille kun on valmis siihen, lähinnä vaan mielessä jo kummittelee kouluajat (tiedän, turhan aikaista miettiä) että jääköhän helposti ilman kavereita jos ei osaa mennä tutustumaan toisiin, jos voisi jotenkin opettaa miten hierotaan tuttavuutta.. mut mites muilla on?
Kommentit (6)
on aivan samanlainen kuin sinunkin Emma. Eli ei kovin helposti mene tekemään tuttavuutta puistossa olevien vieraiden lasten kanssa ja vaatii aika paljon lämpenemistä. Tuttujen lasten kanssa leikit lähtee helposti käyntiin ja hoidossa (pph) poika viihtyy muiden lasten kanssa. Poika viihtyy myös oikein hyvin omien leikkien parissa, joten en pidä tuota asiaa minään ongelmana. Poikani on luoteeltaan muutenkin varsin rauhallinen kaveri, hieman ujokin toisinaan.
Meillä myös ujo lapsi. Kolmevuotias tyttömme on varsin ujo ja juuri niin kuin sanoit niin miettii sivusta todella kauan uskaltaisiko mennä ja tyyliin kun muut lopettelevat leikkejä niin sitten sanoo minulle että äiti mä haluaisin leikkiä tuon kanssa tms. Ja sitten minä harmittelen mielessäni että voi kunpa vielä ehtisit. Ja koetan vaan rohkaista että mene vaan leikkimään. Olen miettinyt tuota että miten sitä saisi hieman rohkaistua tyttöämme ilman että ei tunnu patistavalta. Naapurin lapset ovat kaikki kovia leikkimään keskenään ja taapertaa menemään heti naapurin pihoille jos kaverit on ulkosalla, mutta meidän tyttö ei rohkene vaan siinäkin miettiin aika kauan ennen kuin uskaltaa minulta kysyä voiko mennä... Toivon myös että rohkaistuisi hieman jotta saisi enemmän kavereita. Muta toisaaltaan mitäs sille perusluonteelleen voi, hän on aina ollut varsin ujo ja arka. Omien kanssa ei tietenkään mutta aina hieman vieraanpien seurassa kyllä.
Lohdutukseksi sellainen juttu että tuttu hoitotäti kertoi etteivät lapsiporukat ikinä leiki ristiin vaan aina omiensa kanssa vaikka hoitotädit lapsineen treffaavatkin usein puistoissa...
Meidän 3v2kk ikäinen poika, " entinen arkajalka" , ottaa tai yrittää ottaa kontaktia muihin lapsiin hyvinkin herkästi. On ihan innoissaan aina kun näkee muita lapsia! Eikä sillä ole väliä minkä ikäisiä ovat (paitsi nuoremmistaan ei ole kiinnostunut) ja ovatko tyttöjä vai poikia. Kovasti tahtoisi leikkiä muiden lasten kanssa, MUTTA.. aika usein käy niin, että ne muut lapset eivät ole kiinnostuneita :( Minusta se on kurjaa, varsinkaan kun poika ei sitä oikein ymmärrä, enkä aina itsekään.. mutta minkäs teet! Ei lapsia voi oikein pakottaakaan olemaan kiinnostunut toisista lapsista.
Poika oli pienempänä hyvin arka ja suunnilleen pelkäsi muita lapsia. Noin 2,5 vuotiaana reipastui yhtäkkiä ihan hirmuisesti ja eikä arastele muita lapsia oikeastaan yhtään vaan iloisesti rientää heidän luokseen ja yrittää saada leikkikaveria itselleen. Meillä tuohon arkuuteen auttoi aika ja se etten asian eteen yrittänytkään edes tehdä mitään, annoin pojan olla. Ei olla juurikaan käyty kerhoissa tms. (1-2 krt puolessa vuodessa ;) joten mitään toisiin lapsiin totuttelua ei olla " harrastettu" tms. Annettu vain ajan kulua. Se on mielestäni parasta mitä voi lapselleen tehdä. Eikä sitä arkuuttakaan pidä hävetä. Hyvähän asia sekin on. :)
Älä emma vielä huoli lapsen kouluun menemisestä. Siihen on vielä pitkä aika! :)
meidän poika, nyt 3v2kk, ei tosiaankaan tutustu helposti toisiin lapsiin! mutta hänellä on muutama ikäisensä kaveri (tyttöjä) ja heidän kanssaan leikkiessään on aivan " omaitsensä" eikä arastelusta tietenkään ole tietoakaan.Hän ei mene puistoissa vieraiden lasten luokse lainkaan, en tosin ole pitänyt sitä mitenkään outona asiana, leikimme kavereidemme kanssa tai keskenämme. En ole häntä jättänyt puistotädille, kerhoihin yms. paikkoihin vielä mutta syksystä ajattelin kokeilla. Mutta hän on kyllä nykyään jo tosi reipas, vielä vuosi sitten oli todella super-arka, ei sentään enää joukse karkuun jos joku vieras lapsi ottaa häneen kontaktia:)
mielellään tutustuu toisiin lapsiin. Esim puistossa, jos on toisia lapsia, niin menee heti luokse " hei, minä olen vanni." Ja tekee tuttavuutta. Välillä saa leikkiseuraa ja välillä ei. Ja on ihan ihmeissään, jos toinen on vaan hiljaa eikä sano mitään.