Perhepäivähoito vai päiväkoti?

Onko teillä päin mahdollisuutta laittaa lasta ryhmäperhepäiväkotiin? Meillä keskimmäinen oli 1v 7kk kun aloitti ryhmiksessä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Siellä ryhmäkoko on 12 lasta ja kolme hoitajaa. Ryhmiksessä on myös se etu, että jos joku hoitajista on poissa, niin lapsilla kuitenkin on tosia hoitajia. Oho, olipa sekavasti selitetty. Toivottavasti ymmärsit pontin =)

Esikoinen meillä on ollut aluksi yksityisellä perhepäivähoitajalla. Hän oli aivan huipputyyppi ja tyytyväisiä olimme. Toki perhepäivähoitajiakin on monen laisia.

Meidän esikoinen oli vuoden (1v=>2v) pph:ssa, kunnes jäi kotiin pikkuveljen synnyttyä. Loppuvuodesta kakkonen täyttää vuoden, ja olen taas menossa töihin. Jännittää jo nyt, saataanko pph paikka. Jos ei, pohtin kovasti töihin lähtöä!



Pienelle on monien tutkimusten mukaan pienempi ryhmäkoko parempi kehitykselle, lisäksi on virustauteihin sairastuminen suoraan yhteydessä ryhmän kokoon (loogista, eikö vaan!). Ja minä koin oleeliseksi myös, että pph:ssa on aina sama hoitaja (no loamt ja hänen sairastumisensa pois lukien, mutta niiltähän ei voi välttyä) ja lapsi todella kiintyi häneen, kävi halamassa aamuisin jne. Päiväkodissa on aamuin-illoin kuitenkin eri hoitajat, lapsella ei ole yhtä konkreettista aikuista johon kiintyä.

Meillä poika meni hoitoon 1v 2kk:n ikäisenä ja en kyllä olisi halunnut viedä päiväkotiin niin pientä, nimenomaan juuri ryhmäkoon takia (12 lastakin tuntuu pienelle paljolta) ja hoitajan tuttuuden takia. Siis että lapsi pääsee kiintymään yhteen hoitajaan joka on paikalla koko hoitoajan.

Meillä aivan ihana pph esikoisella ja nyt jännätään, pääseekö syksyllä samalle kuopuksen kanssa. Mutta mielestäni pph ja hänen käytännöt olisi hyvä tuntea etukäteen. On nimittäin niitäkin tapauksia, joille esim. ulkoilu on joka päivä tietty kävelylenkki lapset kärryssä istuen jne.

Kokemuksemme ovat olleet valtavan positiivisia. Hoitajat ovat mukavia ja syliä pienille riittää tarpeeksi. Poika on viihtynyt hyvin alusta asti. Flunssat ovat tietenkin riesana ja välillä huudetaan aamulla äidin perään. Mutta taitaa kuulua asiaan.



Menna+poika 1 v 1 kk

Esikoinen aloitti pph:ssa vuoden ikäisenä ja jatkoi siellä vajaa 2-v. asti. Ryhmässä 5 lasta. Hoitaja oli mukava, vanhempi nainen. Tykkäsimme tästä järjestelystä kovasti. Silti joskus tuli epäilys hoitajan jaksamisesta. Joskus esim. piti lapsia pimeässä leikkihuoneessa ilmeisesti rauhoittumassa ja itse joi päiväkahvia... Nurja puoli pph-järjestelyssä meidän kohdalla oli lapsen varahoitopaikka, joka oli isossa päiväkodissa. Ero oli valtava. Lapsi huusi kaikki sijaishoitopäivät aamusta iltaan niin että ulos asti kuului. Yritimme lyhentää näitä hoitopäiviä viemällä hoitoon mahdollisimman myöhään ja hakemalla pois mahdollisimman aikaisin.



Muuton jälkeen valitsimme hoitopaikaksi ryhmäperhepäiväkodin. Valinta osui aivan nappiin: pienempi, kodinomaisempi hoitoyksikkö kuin pk, mutta silti fyysisesti sama hoitopaikka koko ajan ja aina joku tuttu hoitaja paikalla. Aivan mahtava hoitomuoto. Toinenkin lapsemme (2-v.)on nyt tässä samssa rppk:ssa.



Esikoinen siirtyi vuosi sitten pk:iin 5-6-v. ryhmään, kun noita ryhmisjuttuja jaellaan mieluummin nuoremmille asiakkaille. Tässä vaiheessa pk tuntuu hyvältä ratkaisulta, koska oman ikäisiä leikkikavereita on enemmän ja toiminta pyörii isompien ehdoilla. Rppk:ssa keskitytään resurssien vähyyden vuoksi pienempiin hoidontarvitsijoihin ja isommat jäävät virikkeitä vaille.



Lapset ainakin tuntuvat viihtyvän näin.

Olen itse ollut lapsuuteni perhepäivähoitajan hoidettavana, useammassa paikassa. ensimmäinen on edelleen vanhempieni hyvä ystävä ja olen hänen saman ikäisen tyttärensä kanssa paljon tekemisissä. Toiseksi paras kokemus tuli paikasta jota vanhempiani kauhistelivat, me lapset ei osattu arvata tädin olevan arvelluttava vaan nautimme aina niistä seikkailuista joita hän järjesti suunnattomasti. Esim. seistiin tien varrella kun hänen auto hajosi talvipakkasilla.. Mut se paikka on vieläkin mielessä lämmöllä. Yksi paikka oli sellainen jonka aikana näin jatkuvasti painajaisunia, kun eihän lapsi osaa ääneen valittaa, luulee vanhempiensa olevan niin viisaita, että tarkoittavat sitä, että tietenkin minun täytyy kestää sitä tätiä. Mutta onneksi vanhemmat vaihtoivat sitten meidät eri hoitajalle. Riippuu siis paljon hoitajasta, minkälaisia kokemuksia lapsi saa. Ja tietenkin lapsesta. Olin noissa jokaisessa yhdessä 3 v. nuoremman veljeni kanssa, eikä hänellä ole mitään valittamista ollut kertaakaan yhdestäkään tädistä. Mä olin vaan herkempi.

Päiväkodeista mulla on sellainen kokemus, että olen ollut työharjoitteluissa eri päiväkodeissa sekä olen usein tutustuttanut hoitolapsiani, jotka aloittavat päiväkodin, uuteen päiväkotiinsa. Se on ollut tosi antoisa kokemus ja sehän on kans täysin sallittua äideille tai iseille mennä mukaan katsomaan. Tutustuttaminen ollaan tehty kahden viikon aikana siten että ensin vaan kävästään ja sitten aletaan olee joka päivä vähän pidempiä jaksoja. Lapset on olleet silloin suunnilleen 1,5 v. On ollut hauska katsoa miten nopeasti he ottavat tädit omakseen ja samalla olen voinut fiilistellä päiväkodin tunnelmaa ja kertoa sitten vanhemmille kommentteja. Olen nähnyt noin kuuden eri päiväkodin tunnelmia ja voin siihen kommentoida myös että riippuu hyvin paljon henkilöistä sielläkin hoidon laatu. Toisissa päiväkodeissa on ollut elämäänsä kyllästyneitä alanvaihtoa harkitsevia tätejä ja toisissa taas todella ihania ja herttaisia.

Vinkkinä sanoisin, että anna sydämesi päättää. Kun tapaat lapsesi tulevan hoitajan, niin anna vaistosi auttaa tai sitten konkreettisesti mene paikan päälle lapsesi kanssa tutustumaan. Aika nopeasti aistit kyllä pelin hengen. =)

Ja voin vaan kuvitella miltä tuntuu jättää lapsi vieraalle hoitoon.. Olen ollut monta kertaa lapsen ensimmäinen hoitaja ja kyllä ne äidit ovat olleet ikävissään!

Lopuksi tähän ikipitkään selostukseeni vielä sellainen, että tuossa meidän perhepäivähoitopaikassa, josta on jäänyt elinikäiset ystävyyssuhteet, me teimme äidille joka aamu keljut: heittäydyimme sulkeutuvaa ovea vasten ja huusimme, itkimme ja raavimme sitä ovea, kunnes kuulimme, että äidin hissi meni alakertaan ja äiti ulko-ovesta ulos. Sitten ihan pokkana ryhdistäydyttiin ja kysyttiin muilta kavereilta että mitäs nyt leikittäisiin!!! Sitten ei äitin hermot enää riittäneet viemään meitä hoitoon ja isi alkoi viemään.. Hänelle ei keljuiltu kun tiedettiin, ettei se tehoa!! =) Ovelia..



nemma&poika 3kk

Oli kiva lueskella muiden kokemuksia =).

Niinhän se on, että hoitajasta tietysti riippuu.

Mielipiteeni siitä, että haluan pojulle perhepäivähoitopaikan

vahvistui. Ja nyt hihkun intoa, kun soitin juuri pph:sta

vastaavalle ja nyt saattaa käydä niin, että paikka toivomastamme

kodista olisi vapautumasta ja hän lupasi järjestää sitä meille =).

Kuulin nimittäin tutulta parista paikasta joita hän suosittelee.



Paremmin mielin täällä taas syksyä odotellaan,

vaikka hoitoon vieminen ei niin kivalta tunnukaan!