Te jotka taistelette syömisten kanssa ja joudutte heräämään useasti öisin

Hei te vanhemmat jotka olette siellä koneen äärellä aivan rättiväsyneinä koska viime yönäkin heräsitte melkein kymmenen kertaa nukuttamaan/imettämään vauvaa ja murehditte ehkä miksi vauvanne syö huonosti soseita.



Meilläkin vielä 10 kk ikäisen kanssa saatettiin herätä yöllä 4-5 kertaa ja pari kertaa imetettiin kunnes sitten eräänä päivänä käytiin näyttämässä pikkuisen korvia lääkärissä ja lääkäri oli kovin kiinnostunut kaikesta muustakin kuin korvista. Juteltiin pitkä tovi ja kun tämä lääkäri sanoi ystävälliseen sävyyn suoraan silmiin katsoen että kannattaa todellakin lopettaa yöimetys ja kärsiä vähän itkua ehkä viikonkin verran niin sen jälkeen saatte kaikki nukkua paremmin. Jotenkin lääkärin olemus ja sanat kolahtivat niin kovasti tajuntaan että tajusin sillä hetkellä, vaikkakin olin jo sataan kertaan itse pohtinut ja lukenut asiasta, että se olisi järkevintä. Ja uskokaa tai älkää aika oli meillä kypsä ja jo muutaman yön jälkeen nukuimme kaikki paremmin. Imetyksen sijaan silittelimme vauvan selkää ja hän rauhoittui siihen, tosin hän nukkuu meidän välissämme aina loppuyön. Haluan tällä sanoa teille väsyneille vanhemmille, että toivoa on. En itse perusta mistään unikouluista ja olen sitä mieltä että jos esim. 7 kk ikäinen haluaa maitoa yöllä niin sitä hän saa, kuitenkin kun vauva lähestyy vuoden ikää kannattaa oman mielenterveyden kannalta tehdä jotain öiden hyväksi.



Niin, meillä ei myöskään syöty ennen hyvin, todellakaan, ei aamupalaa, ei iltapalaa eikä välipalaa, ei puuroa eikä juuri paljon muutakaan, lounaaksi saattoi peruna ja liha maittaa ja ehkä päivällisaikaankin vähän meni ruokaa, siinä kaikki ja ikää vauvalla oli tuolloin jo se 10 kk. Kunnes sitten viikko sen jälkeen kun yöt paranivat alkoi maistua puurokin aamulla, tietysti kun oli yön jäljiltä nälkä. Samoin alkoi kaikki muukin ruoka mennä, ihan yhtäkkiä, nyt saa jatkuvasti olla antamassa ruokaa. Ennen ei myöskään mennyt mikään muu kuin hienon hieno sose kunnes yhtäkkiä alkoi karkeammatkin maistua. Tällä haluan sanoa että ei kannata murehtia mikäli vauva ei suostu syömään karkeampaa ruokaa, kyllä hän sitä ehtii vanhempanakin syömään ja niin kuin meillä karkeampi alkoi tippua jo ennen yhtä vuotta.



Kaikella tällä haluan teille kertoa että älkää stressatko kyllä ne asiat alkavat vähitellen sujumaan, olen siitä aivan varma.