Kaipaan apua 2,5v ruokanirsoiluun!?!

Minä olen pitänyt pääni kylmänä, että vain ruoka-aikaan syödään. Ei ole ylimääräisiä välipaloja tms.



En tee erityisherkkuja, enkä kyllä erityisinhokkejakaan mitenkään päämäärätietoisesti. Vanukkaita tai muita herkkuja saa sunnuntaina, jälkiruokapäivänä. Iltapalaksi on puuroa, syö jos maistuu. Saunapäivinä saa valita itse iltapalan (kaksi kertaa viikossa). Välipala pidetään maltillisen pienenä, että iltaruoka maistuu.



Jos teillä ei ole tuo nirsoilu pitkään kestänyt, voisiko olla kyse hampaiden tulosta? Tai kurkkukivusta tms. syystä?



Jos lapsi juo maitoa ja syö vähänkin, hän pärjää varmasti jonkin aikaa sillai. Älä sorru siihen, että teet vain ja ainoastaan herkkuruokia. Sittenhän vahvistuu kierre, ettei tarvi syödä kuin herkkuja.



Meillä ei pakoteta eikä maanitella syömään. Jos lapsi on sitä mieltä, että hän on syönyt tarpeeksi, saa hän lähteä pöydästä. Maitolasi on juotava tyhjäksi. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Ja siihen on jaksettava odottaa.



Välillä on kausia, että tuntuu, ettei ruokaa mene lainkaan. Välillä hän syö jopa " jätti" annoksia.

Ja pari muutakin suunnilleen samanikäistä lähipiirissä o ihan samanlaisia. Kylässä ja ravintolassa seisovassa pöydässä sitten syödään jättiannoksia. Myös tv:n ääressä saattaa mennä aikuisten annos puuroa vaikkapa ja päälle mitä vaan keksii... maitoa, hedelmiä..



Vaikka sanotaan, että ei ne lapset ruokapöydän ääressä nälkäänsä kuole, jos jättää syömättä joskus tai parin päivän ajan, nin meillä ainakin taukoa kertyisi helposti viikkoja, päivätolkulla.. ja mikään paikka ei ole kipeänäkään. Ja sitten ollaan kamalassa uhmaiässä, ja uhmakohtaukset on tosi pahoja, jos ei ole syönyt, ja en kestä niitä kyllä joka päivä toistuvasti... Maitoa kyllä joisi vaan ja juuri jotain namia ja jätskiä. Mutta lempiruokansakaan ei välillä kelpaa, ja sekin ihme on nähty, ettei ne namitkaan kelpaa...



Meillä siis yritän lahjoa jotenkin syömään, ja syöttää vaikka tv:n ääressä tai vähän leikkien, ja välillä annan miehen syöttää. Tai site tyttö syö itse. Huijaan jotenkin syömään... Ei tietty överiksi pistetä, mutta vähän alkuun kun saa syömisen, niin sitten sitä ruokaa siis menee jos on mennäkseen. Pelkällä maidolla ei lähde nälkä riittävästi. Ja siis, kun huolehdin pienemmästä vauvastakin, nii haluan, että syömiset syödään eikä vaan meinata.



Äiti kuulemma myös tekee pahaa ruokaa. Sitten kun mennään ravintolaan, ja siellä tyttö syö sit mitä tahansa sinihomejuustosta oliiveihin ja hapankaaliin ja sipuliin asti.. Ollaankin jostain syystä käyty usein viimei aikoina ravintoloissa ja kahviloissa.. ;)



Ja päivärytmistä vielä, että meillä aamupalakin maistuu vasta reilun tunnin päästä heräämisestä, ei koskaan aiemmin. Ja varsinainen iso nälkä tulee vasta illalla viideltä, kuudelta. Jos ei maistu ruoka, niin meillä annan kyllä pahan nälän tullen sit säästyneen aterian uudelleen lämmitettynä, tai sitten jotain hedelmiä esimerkiksi, eikä odoteta seuraavaa virallista ruoka-aikaa.

Usein sanoo, että ei ole nälkä ja kieltäytyy syömästä kunnon ruokaa. Mutta erilaisia herkkuja kyllä kyselee ja niitä kuulemma jaksaisi syödä.



Olen ajatellut, että tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että lapsen tietoisuuteen on viimeisen puolen vuoden aikana tullut erilaiset herkut. Ennen hän ei tiennyt, että maailmassa on keksejä, vanukkaita ja karkkeja, mutta on nämä asiat vähitellen tietoonsa saanut. Ja niinpä on niitä sitten vaatimassa.



Joskus sitten lupaan herkun kun on syönyt oikeaa ruokaa, joskus väitän, että meillä ei ole mitään herkkua (ja lapsi haluaa tarkistaa kaapin) ja kun on pari päivää oltu herkutta ei aina muista olla niitä vaatimassa. Eli muistaa lähinnä kun näkee tai on lähipäivinä jotain erityistä saanut.

Arvo Ylppö on joskus sanonut että terve lapsi syö sitten kun on nälkä... Eli kai täytyy luottaa siihen että ruokahalu joskus palaa. Taidan hakea Sana-solia apteekista,se kuulemma lisää ruokahalua.

Tänään taisteltiin tunti aamupuuron kanssa mutta söihän se poika lopulta muutaman lämmityksen jälkeen..

Olen kyllä hampaitakin odotellut jo jonkin aikaa muttei niitä kuulu. Ja lääkärissä käytiin justiinsa eikä onneksi ollut mitään " oikeaa" vaivaa.Kai tää vaihe kuuluu ikäänkin ja onneks aika menee nopeeta varsinkin kun on kans pieni vauva toisena hoidettavana.

Mukavaa ettei olla ainoita jotka kärsii tästä " vaivasta" .Tsemppiä!

Ruoka tarjoillaan kolmen tunnin välein. Lapsi syö tai jättää syömättä. En nyt tietenkään nälässä loputtomiin pidä ja toista huudata. Laiha raukka se on, mutta itseäni on tuputettu niin hirveästi, että siihen en ala.



Herneitä ja tomaattia vekara ei suostu syömään, niitä en sitten myöskään anna. Jos lapsi ei voi sietää, ei toista saa pakottaa. Olen aina työntänyt lapselle silliä, oliiveja, etanoita, simpukoita tai mitä itse olen syömässäkään. Siitä syystä lapsi on aika pitkälle kaikki ruokainen. Sinihomejuusto, silli ja oliivit on suurta herkkua.



Olimme tuttavien kanssa ravintolassa ja äiti hoki koko ajan lapselleen, että varo tuota ja tätä - onpa väkevää. Voi voi. Ei voi väkevää syödä. Meinasin tippua tuolilta naurusta. Tuttavan muksu oli kauhusta kankea ja lopetti syömisen kokonaan, kun meni kapris suuhun ja äiti kauhistui, miten voi lasten ruuassa olla kaprista. Eihän lapset sellaista syö!

Ruoka-ajat on noin kolmen tunnin välein. Jos kieltäytyy aamupuurosta niin nostan puuron pois, yleensä jo siinä vaiheessa huutaa puuroa takaisin. On ilmeisesti oppinut ettei äiti pelleile ja vasta lounaalla saa seuraavan kerran syötävää.

Mutta kyllä sitten syökin hyvin. Puurot syötän (en tiedä miksi, tottumuksesta tai kiireestä johtuen?) muut ruoat poika syö itse.

Kun on syönyt tarpeeksi niin hieroo kädellä masua (masu täynnä) ja saa lähteä kun on juonut maidon ja pyyhkinyt suun. Mitään en tuputa ja pakota syömään ja en myöskään ole koskaan " huijannut" poikaa syömään. Olen ottanut sellaisen asenteen että ruoka syödään sellaisenaan ilman huveja.

Meillä poika myös ollut vauvasta asti hyvä syöjä mutta nyt taas maistuisi välillä vaan makea. Me ollaan vaan sillon päätetty että ei tule yhtäkään vanukasta, keksia tai mitään muutakaan jälkiruuan/herkun tapasta ennen kun ruoka taas maistaa. Nyt onkin auttanut tämä tiukka linja eli perjantaina on namipäivä ja vaan sillon otetaan namia. Jos kotona on keksejä tai muffareita tai jotain niin taapero saattaa saada sellaisen illalla.



Jokaiseen lapseen sopii eri konstit, esikoinen tykkää makeasta mutta ei ole niin perso eli ei koskaan ole ollut sellainen herkkuhullu kun tuo pikkuveljensä.



Meillä siis taaperon ruokailut menee suunnileen näin: aamupala klo 08, vähän puuroa, leipää. Sitten klo 10 leipäviipale ja hedelmäpaloja. Klo 12:30 lounas, n klo 15 välipala (muroja/leipää/hedelmiä/kiisseliä...), klo 18 päivällinen. Sitten niin kun sanoin niin illalla vielä mahdollisesti jotain ennen nukkumaanmenoa. Poika on iso (tai lähinnä pitkä, ihan norm.painoinen) ja olen huomannut että jos hän ei saa suht. usein ruokaa niin on kiukkuinen ja sitten rupeaa noita herkkuja kinuamaan.



Mä en ole pitänyt mitenkään tiukkaa linjaa muuten kun että kaikkea pitäisi maistaa. Joskus syö yhden haarukallisen ja sanoo kiitos, toisinaan sitten ottaa jopa lisää. Paras konsti on ollut meillä että vaikka ei söisi juuri mitään niin emme tee sen suurempaa numeroa, mutta mitään korvausvälipaljon ei tule. Ei vaikka miten kiljuis. Eri asia on sitten jos on vaikka kipeenä eikä muu maistu kun joku kylmä kiisseli. Juhlat ym ovat myös eri asia eli jos jollakin on vaikka synttärikemut niin sillon voi syödä epäterveellisesti.



Ok, meillä ei nyt ole ollut mitään sen suurempia ongelmia syömisten kanssa eli ehkä suhtautuisin eri tavalla jos poika söisi todella huonosti aina.