3v kaverisuhteet hoitopaikassa

Olen monesti miettinyt ihan samaa, kerhossa tyttö sanoo aina leikkivänsä yksinään tai " ei-kenenkään kanssa" , vaikka olisi sitten tätien mukaan leikkinytkin porukassa. Ihan kuin ei vielä ihan käsittäisi täysin tuota yhdessä leikkimisen ajatusta. Kerhossa on yksi samanikäinen tyttöpari, joka viettää kaiken aikansa yhdessä, muut tuntuvat olevan vielä näitä seurasta toiseen -vaeltelijoita.



Bepop

Nyt on sitten oma paras kaveri jonka kanssa ovat kuin paita ja peppu. Haluavat kyläillä ahkerasti ja keksivät omia salaisuuksia... ;-)



Kyllä se sieltä ajan kanssa tulee!

joiden kanssa leikittiin kerhossa enemmän kuin muiden kanssa, joita kaivattiin kun olivat poissa jne. Itse asiassa meillä on säilynyt kaveruus vaikka ei vuoteen olla oltu samassa hoidossakaan (tytöt käy kylässä toistensa luona kerran-kaksi kuukaudessa itsekseen ja ovat nyt 4,5v). Mielestäni meidän tyttö nimesi kaverinsa jo varsin varhain hoidossa ollessan (nyt kotihoito + kerho), mutta hän onkin erittäin sosiaalinen tapaus ollut ihan pienestä pitäen. En usko että kaikilla 3v. vielä ihan näin on.

Esikoinen aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana, eikä hänellä ole koko 1,5 vuoden aikana ollut parasta kaveria. Leikkii milloin kenenkin kanssa ja usein yksinään. Häntä itseään se ei tunnu haittaavan, joten en ole minäkään tehnyt asiasta numeroa. Hoitajien kanssa olen usein puhunut ja he kyllä raportoivatkin aina miten asia etenee ja kenen kanssa lapsi on päivän aikana leikkinyt vai onko kenenkään.



Kuopus täytti juuri 3 vuotta, ja hänellä on todellinen sydänystävä päiväkodissa. Jos toinen on poissa muutaman päivän, niin suru on puserossa koko ajan. Heti aamulla he huomioivat toisensa ja usein tavatessaan halaavatkin. Onhan sitä tietysti ihana seurata, ainoa murhe on, jos tämä perhe muuttaa vaikka kauemmas tai jotain...



Ikä tekee paljon tuossa vaiheessa. Meidän esikoisella ei ole koskaan ollut oikein samanikäisiä päiväkotikavereita, eli kaverin puuttuminen johtuu varmasti osittain siitäkin. Kaikki muut ryhmän tytöt menevät ensi syksynä eskariin. Ehkä tilanne muuttuu sitten kun tulee vihdoin samanikäisiä tyttöjä ryhmään.

Meillä myös 3v alkuvuodesta täyttänyt tyttö ja minusta tuntuu ettei hänellä päiväkodissa ole sitä " tärkeintä kaveria" vaan leikkii kaikkien kanssa.. Mutta meillä myös vuorohoitopaikka joten on tosi vaihtelevaa se ikä/sukupuolijakauma aina päivisin. Jos vain eräs saman ikäinen tyttö on yhtä aikaa hoidossa niin he leikkivät keskenään mutta minusta tuntuu että silti tuolla päiväkodissa leikitään enemmän porukoissa. Ja painotetaankin sitä yhdessä leikkimistä mutta välillä toki annetaan leikkiä isompien keskenään jne..



Hoitajat sanoivatkin kun kyselin että miten on kavereita tullut, että meidän lapsi on hyvin sosiaalinen ja leikkii ihan kenen kanssa vaan eikä jaottele leikkikavereitaan sukukpuolen taikka iän tms. perusteella. Tyttö muutenkin mielestäni leikkii mieluiten poikien kanssa ja näyttää siltä että pojatkin mielellään ottavat hoidossa hänet heidän leikkeihin.



Naapurissa asuu parikin saman ikäistä tyttöä jotka leikkivät keskenään paljon, meidän tyttömme aina joskus menee heidän kanssaan mutta eipä niin välitä aina edes mennä mukaan vaikka näkisikin heidät/jomman kumman heistä siinä naapuri pihalla leikkimässä..leikkii kyllä sitten jos vaikka meidän pihalle tulevat.



Itsekkin mietin tuota päivähoitopaikan kaveriasiaa paljonkin, mutta en viitsisi joka päivä kysellä tytöltä että " kenen kanssa leikit, oliko kaverita" Tuntuu että tyttö ei niin edes välittäisi noista kyselyistäni, kysyn siis hoitajilta suoraan ja heidän mielestään kaikki ollut aina ok!



Meillä on sitten ystävälläni poika saman ikäinen ja hänen kanssaan ovat kuin paita ja peppu ;)

Tyttö 3 v 5 kk. Meillä oli ensin Iiris, joka oli parasparas kaveri. Sitten Iiris ei enää halunnut leikkiä... Ja kun kysyin kenen kanssa leikit, vastaus oli Iiris ei enää leiki mun kanssa hyvin pitkään. Sitten tuli kausi, että en leikkinyt kenenkään kanssa. Kysyin opeiltakin, että yksinkö raukka on nyt kuukauden ollut. Niin tarhassa naurettiin, että tytöllähän on hurjasti kavereita ja keskenään leikkii kaikki tytöt.



Nyt on ollut Eerikaa ja välillä Aadaa. Alussa olin kovin huolissani, mutta en ole enää. Välillä on klikkejä, välillä sydänystäviä, välillä se ja se sanoi pahasti. Ainoa mikä huolettaa enää on se, että ryhmässä on kovin vähän poikia, niistä ei puhuta mitään tai kommentti on, että ne nyt vaan leikkii autoilla. Itse leikin paljon poikien kanssa. Tarhassa on myös yksi tumma tyttö, joka on hurjapäinen, eikä tunnu pääsevän leikkeihin. Se on surullista.



Nyt enää en edes kysy, että kenen kanssa leikit - vaan mitä leikitte.

Itsekin kahden lapsen (4 v. ja 6 v.) äitinä ja lisäksi pienten lasten vertaissuhteista väitöskirjaa tekevänä voinen sanoa, että kaverisuhteiden muodostuminen vie oman aikansa. Alle kouluikäiset lapset harjoittelevat vielä ahkerasti sosiaalisia taitoja ja se " paras kaveri" saattaa vaihtua päivittäin, luonnollisesti lapsesta ja hoitoryhmän rakenteesta riippuen. Leikit ohjaavat myös paljon suhteita, joten usein saman leikin parissa viihtyvät lapset hakeutuvat toistensa seuraan. Vasta esikouluiässä ja ensimmäisellä luokalla alkaa näkymään selvää valikoimista ystävien suhteen ja erityisesti tyttöjen keskuudessa tätä kuuluisaa " pariutumista" . Ja kuten sanottu; lapset ovat todellakin tässäkin asiassa yksilöitä.



Omat tyttöni ovat myös olleet kovin erilaisia omissa vertaissuhteissaan, vanhemmalla tytöllä oli jo kolmevuotiaana tiivis ystäväporukka, nuorempi taas ei tuolloin sitä parasta ystävää osannut edes kaivata vaan leikki milloin kenenkin kanssa, välillä yksinäänkin. Lapset löytävät kyllä aikanaan oman paikkansa ja vielä se sydänystävä sinunkin lapsellesi löytyy. Kyllähän me aikuisetkin tiedämme, että näitä ystävyyssuhteita ei voi " pakottaa" , aikanaan se todellinen ystävä tai ystävät sitten osuvat kohdalle.



Aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen,

Hattara

3-vuotias poikani on perhepäivähoitajalla, jolla on poikani lisäksi kaksi 4-vuotiasta poikaa ja yksi reilu 2-vuotias. Olen huomannut, että poikani leikkii pääsääntöisesti yksin, mutta se ei näytä häntä haittaavan. Toki hän puhuu hoitokavereistaan paljon ja on hyvin innoissaan heidän näkemisestään, mutta yhteisleikit eivät ole joka päiväinen asia. Minä en ole huolissani asiasta. Vasta noin 3-vuotiaana lapset alkavat opetella yhteisleikkejä.