Kokemuksia aiheesta: esikoinen kotona vai hoidossa?

...ainakin toistaiseksi. Tosin osittaishoidossa eli 2-3 päivää viikossa ja 6-6.5 h/päivä. Aluksi päätettiin näin aika paljon edellisen vastaajan linjoilla: Ei tartte totutella uusiin paikkoihin ja ihmisiin ja vähän varauduttiin mahdollisiin koliikkeihin tms. Meillä vauva on ollut unelmahelppo, mutta nyt esikoinen haluaa mennä välillä tarhaan leikkimään saman ikäisten kanssa. Meillä tämä järjestely on nyt kaikkein paras - enemmän kotona, mutta sopivasti leikkiä todella ihanassa päiväkodissa (samalla törkeästi käytetään hyväksemme tätä päivähoito-oikeutta = viedään paikka joltain toiselta ihan sitä varten, että sitten joskus kun mulla on töihin paluu edessä niin molemmat lapset saadaan varmasti tähän tuttuun ja hyväksi todettuun päiväkotiin).



Mun tekisi itseni takia mieli ottaa poika kokonaan pois päiväkodista (aika hiljaiset ja tylsät päivät meillä silloin kun poika ei ole kotona), mutta en millään raaski kun viihtyy siellä niin hyvin ja mielellään sinne menee.

esikoisen piti jatkaa päiväkodissa osapäiväisesti, mutta muutettiinkiin sitten uudelle paikkakunnalle, enkä halunnut häntä uuteen paikkaan uuteen hoitoon, joten hän jäi kotiin. Oli syksyn kanssamme kotona ja keväällä meni sit kerhoon 3x3t viikossa. esikko oli ollut jo kaksi vuotta tarhassa ja on kovin sosiaalinen lapsi - hän selvästi tarvitsi seuraa ja OMAA tekemistä, nauttii kovasti kerhoilusta ja aikanaan myös hoidosta. Lisäksi kuopus oli todella ' vaativa' vauva eli äidin aika tuppasi menemään ihan kokonaan pikkusiskon kanssa päivisinkin - paitsi jos pikkusisko nukkui kantoliinassa uniaan, kun vaunuissa ei niihin juuri suostunut ekaan 4 kk... Eli koin, ettei minulla ollut riittävästi mahdollisuuksia antaa aikaani esikoiselle ja touhuta hänen kanssaan.

Suosittelen isommalle sisarukselle kyllä osapäivähoitoa (ei taida onnistua päivähoitajalla useinkaan) tai kerhoilua, ihan sisaruksen omasta näkökulmasta katsottuna. Äidille nimittäin ei välttämättä ole ollenkaan helpompaa sumplia niitä viemisiä ja hakemisia sen pienemmän rytmissäkään... nimimerkki kokemusta on siitäkin! Eli itselle olisi monasti helpompaa, jos sinne kerhoon ei tarvisi lähteä viemään tai hakemaan pienemmän kanssa, mutta isosisko kyllä tarvitsee hetkensä siellä ja pikkusisko saa siis joustaa tässä suhteessa isomman hyväksi...

Meillä on kokemusta sekä päivähoidosta parina päivänä viikossa että seurakunnan kerhosta 2,5 - 3 v:n kanssa ja mielestäni kerho oli parempi vaihtoehto, koska siellä aika käytettiin leikkimiseen ja askarteluun, päiväkodissa menee aikalailla aikaa kaikenlaisiin rutiineihin (siirtymiset sisään ulos, ruokailuun, päiväunille, vessahommat yms). Perhepäivähoidossa systeemi tosin taitaa olla vähän eri kuin 12 lapsen pk-ryhmässä. Joku " oma ohjelma" on kuitenkin isommalle lapselle ihan kiva juttu ja meillä se oli tärkeäkin paitsi kaverien takia niin se jotenkin teki pienestä isosiskosta omasta mielestään Ison, jolla oli Omat kaverit ja Oma kerhotäti ja ennenkaikkea eväsreppu :).

ja otimme lapsen pois päiväkodista. Esikoinen jatkoi hoidossa vielä ensimmäisen kuukauden ajan, kun olin vauvan kanssa kotona ja tarkoitus oli, että olisi jäänyt kesältä pois ja olisi ollut vielä toisen kuukauden hoidossa (4pvä ja lyhennetty päivä), MUTTA esikoinen ilmoitti haluavansa myös jäädä kotiin. Enkä minä hennonnut muutakaan. Hyvä ratkaisu se on meillä ollut, esikoisesta ja silloisesta vauvasta (nykyään meidän keskimmäinen) tuli hyvät kaverit ja leikkiseuraa toisilleen. Alku oli tietysti rankkaa ja omaa univelkaa ei saanut nukuttua niin pois kuin esikoisen kanssa. Meillä esikoinen aloitti kerhon, kun täytti 3v (1krt/vko 2,5h). Meidän iloksemme naapurissa oli myös samanikäiset lapset ja heidän seurastaan oli meille kaikille kolmelle suurta iloa!

Hei,

meillä ikäeroa 2v 11kk, no siis 3 vuotta. Esikoinen, poika ehti olla reilun vuoden perhepäivähoitajalla ennenkuin jäin uudelle mammalomalle. Poika viihtyi erinomaisesti hoitopaikassaan, ja on tosi sosiaalinen tapaus. Itselle oli kuitenkin selviö, että poika jää kotiin äidin ja sisaruksen kanssa. Aloitimme kerhoilun 2 kertaa viikossa 2 tuntia kerraan, kaupungin järjestämässä kerhossa heti pojan täytettyä 3 vuotta. Poika nautti alusta alkaen näistä kerhohetkistä. Äidille kuljetusrumba aiheutti hetkittäin pyrähdyksiä, vaikka kerholle on matkaa vain noin kilsa. Pikkusisko osoittautui rauhalliseksi luonteeksi ja sopeutui kuljetuksiin ja pukemisiin, heräämisiin kerhon tahdissa suht ongelmitta. Meillä toimi näin oikein hyvin. Lisää kavereita ja toimintaa äidille ja esikoiselle haimme avoimesta päiväkodista, jossa kerhotoimintakin tapahtui. Nykyisin esikoinen on jo 5 ja jatkaa kerhoilua neljä kertaa viikossa ja pikkusisko 2v kulkee mukana viemässä ja hakemassa.

Näin meillä hyväksi todettu.

niin miksi pitää kotona? Voihan lapsen laittaa hoitoon osapäiväisesti, jos järjestely kunnassa sopii ja äiti pystyy hakemaan lapsen hoidosta kun hoitoaika loppuu.

Meidän lapsilla ikäeroa on 1v 1kk ja olin koko ajan kotona, tätä ongelmaa ei siis ollut, mutta jos tilanne olisi tämä, pitäisin kyllä lapsen hoidossa.

Nuoremman syntyessä esikoinen oli ollut perhepäivähoidossa reilun vuoden ja viihtynyt siellä alusta alkaen hienosti.



Ensin ajattelin, että esikoinen olisi vain muutaman kuukauden uuden äitiyslomani alusta hoidossa, että ehtisin vähän saada rytmiä vauvan kanssa. Mutta nyt on jo mennyt puoli vuotta. Esikoinen menee mielellään hoitoon eikä häntä haittaa laisinkaan, että tietää minun olevan vauvan kanssa kotona. Hän lähtee hoitoon aamulla iloisena ja minäkin jaksa paremmin yökyöpelivauvan kanssa.



Vauva nukahtaa vasta kahden aikaan yöllä ja heräilee ihan yhtenään. Esikoinen puolestaan herää aamulla seitsemältä. Eipä siis jäisi minulle juurikaan tilaisuutta levätä, kun esikoinen ei enää ota päiväunia. Niinpä olen tyytyväinen, kun lapsi on hoidossa, saa leikkiseuraa ja hoitoa, eikä vain joudu katselemaan puoliunessa vauvaa imettävää äitiä päivät pitkät. Esikoinen on 3 tai 4 päivää viikossa hoidossa.



Kun kesällä siirryn kotihoidontuelle on esikoisen pakko jäädä taloudellisista syistä kotiin. Se on harmi, mutta ei voi mitään.

alussa edelleen pk:ssa kolmena päivänä viikossa lyhempää päivää, mutta ei toiminut meillä kovin hyvin. Sosiaalisten kuvioiden kannalta tuntui, että parempi olla pk:ssa enemmän tai sitten ei ollenkaan. Niinpä otimme lapsen pois ja hän alkoi käymään seurakunnan kerhossa 2 krt/vko, ja kun naapurustossakin on jonkin verran leikkiseuraa, ratkaisu on ollut hyvä. En laittaisi isompaa ainakaan kokopäivähoitoon, täytyyhän sisarusten saada viettää aikaa yhdessä ja en itsekään hennoisi olla isommasta " turhaan" erossa noin pitkiä aikoja. (Tarkoitan " turhalla" siis sitä, että ei töiden vuoksi ole pakko viedä hoitoon.)

Meillä 2 v 8 kk poika jäi viikko sitten kotiin, kun äippälomani alkoi. PPH oli kanssa maailman mahtavin ja itku tuli meille kaikille kolmelle viimeisenä päivänä, tai siis ainakin äidille ja pph:lle, lapsi vähän ihmetteli meidän touhuja. =)



Mutta kyllä mun mielestä koti on koti ja tänäänkin kun kävimme puistossa niin pph sanoi, että huomaa miten poika tykkää olla äidin kanssa, on niin reipas ja iloinen että. Tämän kevään taiteilemme näin, käymme puistossa pari kertaa viikossa ja perhekerhossa kerran/vko tapaamassa samanikäisiä ja onhan noita muitakin äippälomalaisia täällä päin. Syksyllä esikoinen saa aloittaa seurakunnan 2x3 h kerhon, jos haluaa.



Mun mielestä sun pitää tehdä kuten sun sydän sanoo, tunnet toki oman lapsesi parhaiten ja tiedät, mikä hänellle on parasta. Osa-aikainen hoito esim. kerran-kaksi viikossa voisi olla unelmaa, mutta se ei useimmille pph:lle sovi, koska heidän palkkausysteeminsä on niin takapuolesta.



Se mua kyllä kummastuttaa, että täällä jotkut perustelee hoidossa jatkamista sillä, että lapsi tarvitsee virikkeitä ja että se on lapselle kaikkein parasta. Ja noi onkin ihan ymmärrettäviä kommentteja varsinkin joidenkin hyvin vaativien lasten kohdalla. Mutta sitten kuitenkin kun raha tulee puheeksi niin sitten lapsi yhtäkkiä jääkin kotiin eikä mene enää hoitoon. Eli onkos se lapsi jatkanut hoidossa, koska se on ollut hänelle kaikkein parasta vai koska se on äidille helpointa, on jatkokysymys mun mielestä siinä vaiheessa... Sori vaan, meni hiukan ohi aiheen ja taidan saada kiukut päälleni tuosta lauseesta. Mutta oli pakko sanoa kuitenkin.

Meillä oli heti alkuun selvää, että haluamme pitää hoitopaikan ja tyttö saa käydä hoidossa oman halunsa mukaisesti...kokopäivähoito muutettiin osapäivähoidoksi. Meillä lasten ikäeroa on vähän reilu kolme vuotta ja ainakin meillä esikoinen on viihtynyt hoidossa todella hyvin. Siellä on paljon kavereita (on tosin naapureissakin), tyttö saa askarrella yms. eli tehdä kaikkea sellaista, mitä kotona ei varmaankaan tulisi tehtyä. Hoito on ollut esikoisen oma juttu, johon pikkusisko ei pääse mukaan.



Hankaluutena (etenkin vauvan ollessa ihan pieni) on ollut hoidosta hakeminen. Meillä on kaksi autoa ja mies on vienyt esikoisen tarhaan, mutta yleensä pienemmän uniaika osuu tuohon tarhasta hakuaikaan. Joskus olen jättänyt vauvan naapurin pihalle nukkumaan tai joskus pienempi on mukana hakureissuulla; aikamoista pukemistahan tuo homma on, mutta ainakin meillä hoidossa käynti on ollut pelkästään positiivinen asia. Ja jos esikoinen ei ole halunnut lähteä hoitoon, niin tyttö saa jäädä kotiin aina kun haluaa. Kun sitten itse palaan takaisin töihin, niin siihen ylellisyyteen ei ole mahdollisuutta.

Et siis hyväksy, että lapsi jää rahan takia kotiin. Mahdollisesti viittasit tässä aikaisempaan viestiini tässä ketjussa.



Pitäisin lastani mielelläni hoidossa myös ollessani kotihoidontuella kotona, mutta se ei yksinkertaisesti ole mahdollsita. Mieheni ei ole niin hyvätuoloinen, että hänen palkallaan nelihenkinen perhe eläisi. Se, mitä kelasta saan hoitovapaalla ollessa menisi suunnilleen hoitomaksuun.



Raha maailmaa pyörittää ja ainakin minun on pakko ottaa se huomioon ratkaisuja tehdessäni.

Mulle on ollu jotenki ihan selvää, että kun minä olen kerran kotona, niin lapset on myös ja minuni mielestäni huippuhyvä hoitopaikkakaan ei ole kotia ja omia sisaruksia parempi lapselle. Tämän johdosta hoitopaikat on vaihtuneet, kun olen ollut välillä töissä, mutta hyvin on silti mennyt. Nyt oonkin pidempään kotona.



Lapsia on kolme ja neljäs on tulossa. Äiti-lapsikerho on kerran viikossa ja 5-v kerho myös kerran viikossa 2h.



Meillä tämä on toiminu hyvin. Lapsille on kavereita toisistaan ja lisäksi naapurissa ja tutuilla on samanikäisiä joita nähdään välillä.



Mutta jokainen tekee itse omat ratkaisunsa.



T@hti

Kokemusta ei kerhosta itsellä ole mutta kaverit kehuneet. Meillä oli pari vuotta sitten tilanne tämä. Esikoiselle (silloin 3v.) puheterapeutti suositteli päiväkotia puheen kehityksen ongelmien takia. Annettiin ymmärtää, että jos haluan toimia lapsesi parhaaksi, vien hänet hoitoon. Suositus oli vielä, että joka päivä, mutta päädyin itse 3 pv viikossa. Pienemmän kanssa oli ongelmia pukemisen kanssa. joskus aamuisin lähdettiin talvipakkaseen sisävaatteissa ennen kuin antoi pukea. 2-vuotiaassa oli ihmeen paljon voimaa. Esikoinen toki hyötyi hoidosta ja olen tyytyväinen. En olisi missään nimessä vienyt lasta hoitoon jos pt ei olisi asiaa suositellut. Nykyäänhän kaikilla alle 7 vuotiailla lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja jotkut vanhemmat sitä käyttävät. eli ns. normaali lapsi on joka päivä koko päivän hoidossa vaikka vanhemmat tai vanhempi kotona eikä sosiaalisia tai muita ongelmia... Poden vieläkin joskus huonoa omaatuntoa siitä, että lapseni vei todennäköisesti jonkun töissä käyvän perheen lapsen paikan, vaikka kuinka oli tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa. Onneksi se aika kuitenkin mennyttä ja voin nykyään hyvillä mielin viedä lapset hoitoon kun olen töissä.

vuoden iässä 3-4 ap/viikkoa, kuukautta ennen kuopuksen syntymää. Se oli monessa suhteessa hyvä ratkaisu, koska aika ei kuitenkaan ollut pitkä. Kerhoja ei tuon ikäiselle ollut, muuten olisin kyllä hänet kerhoon laittanut. Poika oli aiemmin tosi kiinni minussa ja kovin arka, mutta tuo tarhaelämä alkoi muuttaa häntä rohkeammaksi ja alun jälkeen viihtyikin hienosti. Lähipäiväkotiin en häntä kuitenkaan saanut, joten autolla piti hakea ennen päikkäreitä ja se aiheutti kyllä ongelmia, juuri pienemmän unien takia.



Kuopuksella oli myös " koliikki" , joka osoittautui sitten maitoallergiaksi. Siinäkin mielessä oli hyvä, että esikoinen oli puolipäiväisenä tarhassa. Mielestäni alkuun sinun kannattaisi pitää lapsesi perhepäivähoidossa, että näet kuinka elämä alkaa kulkemaan. Tee päätöksesi vasta sitten, kun olet siitä täysin varma. Lapsesi on kuitenkin sen ikäinen, että haluaisi varmaan myös pitää kaverit ja tutun tädin elämässään, jotain tuttua ja turvallista, tilanteessa jossa elämä muuttuu suuresti kuopuksen tullessa taloon.

Meillä esikoinen jatkoi pph:lla olemista 3-4 päivänä viikossa, lyhyemmän päivän (n. 6-6,5 h) - välillä oltiin sitten useampiakin päiviä kotona. Meilläkin pph on todella mahtava tyyppi ja lapsi tykkäsi kovasti olla siellä. Pikkukakkosen syntyessä esikoinen oli 2 v 7 kk ja yleensä jo sunnuntaisin kyseli, että koska on hoitopäivä.



Pähkin ratkaisuni kanssa pitkään. Koko ajan tiesin, että palaan töihin heti vanhempainloman+edelliskesän kesälomien jälkeen (juu, minä julma äiti laitoin pienemmänkin alle 1-v. ikäisenä hoitoon, mutta se on eri tarina). Niinpä pohdin niin, että esikoiselle on parempi noinkin lyhyen ajan pysyä samoissa, tutuissa rutiineissa ja samassa hoitopaikassa. Mietin kerhoa, mutta kun ajattelin, että edessä olisi tutustuminen uusiin ihmisiin ensin kerhossa ja sitten hetken päästä todennäköisesti uudessa hoitopaikassa, ei se tuntunut oikein hyvältä. Ja kun meillä oli vielä vuosi aiemmin takana muutto, eli lapsi oli jo joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa. Olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Esikoisen vuosi hoidossa meni hyvin, hän tykkäsi kovasti olla hoidossa (sivumennen sanoen tein jonkin verran töitä myös äitiyslomalla, sekin oli yksi syy hoidon jatkamiseen), äidillä jäi kuitenkin aikaa olla molempien lasten kanssa, kun hoitopäivät olivat kohtuullisen mittaiset ja vapaatakin pidettiin fiilisten mukaan. Ja nyt sitten molemmat lapset ovat hoidossa samalla, loistavalla hoitajalla.



Meidän ratkaisussamme olennainen asia oli tuo, että tiesin olevani kotona vain lyhyen ajan. Jos olisin jäänyt hoitovapaalle vaikkapa puoleksikin vuodeksi, olisin varmaan ottanut esikoisen kotiin.



Ja vielä pph:n palkkauksesta: Käsittääkseni palkkaus on muuttunut, eli hoitajat saavat kuukausipalkan riippumatta siitä, montako päivää kuussa lapsi on hoidossa. Näin ainakin meidän hoitajamme kertoi. Ruokakorvaukset yms. tulevat tietysti sitten ihan faktisten hoitopäivien mukaan.



Mutta kuuntele järkeäsi ja sydäntäsi - päädyt varmasti oikeaan ratkaisuun!



Terkuin TEL ja kullannuput