Vinkkejä ilman apupyöriä pyöräilyyn
Hei,
miten teillä on opittu pyöräilemään ilman apupyöriä? Me harjoittelimme tänään vajaa 5-vuotiaan poikamme kanssa sitkeästi melkein tunnin, mutta matkat pysyivät muutamassa metrissä ja kaatumisia tuli varmaan 100. Hän haluaisi kovasti oppia, kun kaverit jo ajavat, mutta pyörä ei kuulemma tottele. Näyttää siltä, että heti kun pyörä vähän kallistuu, hän laittaa jalat maahan, ettei kaatuisi pahemmin. Olisko vinkkejä opetteluun? Motivaatiota on lapsella, mutta millään ei tunnu sujuvan. Kuinka kauan muilla on kestänyt hoksaaminen, tasapainon kehittyminen ja mistä se nyt sitten onkin kiinni? Minkälaisia ohjeita olette antaneet? Muuten poikamme on liikunnallinen.
t.Ksenja
Kommentit (6)
Meillä molemmat lapset oppivat ajamaan ilman apupyöriä samalla tekniikalla. Eli pyörä oli niin pieni, että jalat ylettyivät helposti maahan. Sitten he alkoivat potkia jaloilla sivuilla vauhtia. Jalat siis ylettyi maahan ja siitä vaan potkuttelemaan vauhtia. Pikkuhiljaa he nostivat jalkoja ilmaan kun vauhtia oli enemmän ja siitä edelleen polkimille kun tasapaino alkoi löytyä. Tärkeintä oli siis itse hakea tasapaino ensin ja sitten vasta tuli polkeminen. Poika oppi päivässä ja tyttökin parissa päivässä eikä siis koko päivää harjoiteltu vaan silloin tällöin. Emme missään vaiheessa pitäneet ns. takaa kiinni pyörästä ja sitten päästäneet irti.
Kannatta siis kokeilla näin. Mukavia pyöräilyhetkiä :-)
Ksenja:
Minkälaisia ohjeita olette antaneet? Muuten poikamme on liikunnallinen.t.Ksenja
Vetoja, vetoja... kyllä se siitä kun tarpeeksi rönyää.
*Kuten jo mainittukin, niin sellainen pyörä jossa jalat yltävät maahan.
*Lähtiessä autoimme alkuun tasapainon löytymiseen ja kun sai vauhtia irroitimme.
*Aloitimme harjoittelun lievään alamäkeen, jolloin vauhtia tuli pienemmällä polkemisella.
Meillä esikoinen oli 5v kun otettiin apupyörät pois. Mitään harjoittelua ei tarvittu, osasi jo valmiiksi- se kyllä tiedettiin (meillä jäi muuton vuoksi aika myöhään tuo apupyörien poistaminen). Kun pyöräili kavereiden kanssa, niin ekojen viikkojen aikanu tuli joitain haavoja/kaatumisia, kun oli aiemmin tottunut turvautumaan apupyöriin ja ei välttämättä ihan muistanut ajaa erilailla esim. jalkakäytävien korokkeiden kohdalla.
Kakkonen oli 4v ja meillä otettiin apupyörät pois talvella. Näin vältyttiin asfaltti-ihottumalta... Toppapuku päällä oli pehmeä kaatua lumipenkkoihin. Tämä vaan vaati hyväkuntoisen tiiviin lumisen tiepohjan, joka meiltä löytyi. Tämän kakkosen kanssa pari ekaa harjoituskertaa (ehkä alle puoli tuntia) näytti siltä ettei kyllä opi pyöräilemään ja kaatuili aina jonkun metrin välein. Mutta sitten oppi nopeasti. Vajaan viikon harjoittelun (ei ihan joka päivä) jälkeen osasi jo pyöräillä, vain liikkeelle lähdöissä ja pysähdyksissä tarvitsi apua. Nekin hallitsi sitten jonkun viikon kuluttua. Eli tuon kakkosen kokemuksella sanoisin että ihan hyvältähän teillä kuulostaa. Lisää vain harjoitusta ja pian sujuu.
ja josta aikuisen on helppo pitää kiinni taluttaessa. Olin raskaana kun kakkonen opetteli ajamaan ilman apupyöriä ja se perässä juokseminen ja satulasta kiinni pitäminen selkä vääränä oli aikas epämukavaa, mutta tuon kahvan hankkiminen helpotti hommaa aika lailla.
Tämä vinkki ei siis liity mitenkään lapsen oppimiseen mutta helpottaa opetteluvaihetta aikuisen kannalta.
T. Ankkis
ja tarpeeksi pieni pyörä ajoharjoitteluun.
Toisaalta voivat oppia itekseen ihan yhtä hyvin. Meidän nyt 6 täyttävä tyttö oppi ajaan 3 v 2kk syksyllä , hassu tilanne silloin. Eli meillä oli toinen pyörä partsilla ilman appareita siskon tytölle kesän meillä ajamista varten. Neiti taiteili sillä istuen pitkin kesää partsilla. _Ei vaan tullut edes mieleen kokeilla ilman appareita. (Äitini kuoli sinä alkukesänä ja sen kanssa asioissa oli pljon hoitamista)
Sitten lähdin syksyllä viemään pyöriä kellariin ja tyttö otti partsi pyörän ja ajoi 4-5 m matkoja... no sitten oli pakko vielä viikon harjoitellla pyörälläajoa pihalla. Keväällä parilla kiinnipitämisellä sitten ajoi.
Muiden kanssa perinteisesti harjoittelemalla ajot sujui parin päiän päästä jo hyvin.
Yksi hyvä keino on että joku muu opetttaa..itse olen opettanut neljä lasten serkkua ajamaan kesälomareissuilla
Vielä yksi opetettava kasvamassa;)
ankkamamma:
tosin meillä ei ollut mitään kaupasta ostettua tankoa vaan mies sahasi sopivan pätkän vanhasta lätkämailasta ja työnsi sen satulan alle. keppi helpotti tosiaan aikuisen työntämistä ja minusta se helpotti myös lapsen oppimista. meillä ainakin poika jännäsi sitä kun aikuinen juosta huohotti niskassa kiinni eikä saanut itselleen rauhaa polkea. samaten poika aina huomasi kun mies päästi irti ja tietty kaatui samointein.
kun mies piti kepistä kiinni niin poika keskittyi paremmin polkemiseen. ja kun poika pääsi kunnon vauhtiin niin mies päästi irti ja poika jatkoi polkemista kaatuakseen vasta monen metrin päästä.
meidän poika ajoi ihan ensiksi nurmikolla, on vähän raskaampi polkea mutta kaatumista ei tarvitse pelätä. vajaa viikko taisi mennä siihen että poika oppi ajamaan ilman että kaatuili koko ajan, ikää pojalla oli hiukan vajaa 5v.