tutittomuudesta

Esikoisella oli tutti. Ja siitä ei meinattu päästä irti sitten millään. Käytiin hirmuinen rumba. Vauvana neidillä sai olla monta tuttia sängyssä, että löysi niistä aina jonkin tarvitessaan, eikä tarvinnut sen takia nousta. Isompana autossa tuli järjetön huuto, jos tutti putosi lattialle ja oli aivan pakko pysätä etsimään sitä. Ei naurattanut kun puolentoista tunnin matkan aikana pysättiin tutin takia neljä kertaa. Tutista päästään vihdoin eroon vähän yli kaksivuotiaana, pahimpaan aikaan neiti kanniskeli kolmea tuttia ja yksikään ei saanut kadota. ARGH.



Kuopus söi tuttia tasan sen aikaa, kunnes löysi kätensä ja sen jälkeen en tälle neidille tuttia antanut. On siis peukkutyttö. Peukku on aina mukana, se ei koskaan putoa kauas ja sen lapsi saa itse suuhunsa.



Toki peukusta vieroittaminen voi olla hankalaa, mutta eipä näyttänyt tutista pääsevän eroon sen helpommin.



Toinen mitä varoitellaan, on hampaat. Eli peukku saa aikaan pahempia vaurioita kuin tutti. No, saa niitä tuttikin. Itselleni on käynyt niin, että olen syönyt peukkua vielä ala-asteella ja hampaani ovat hammaslääkäreiden kehumat, täysin suorat. Sama juttu muilla peukkua syöneillä sisaruksilla, kun taas tuttia syöneet ovat joutuneet käymään läpi oikomishoitoja.



Tutti on myös yhdistetty korvatulehduksiin.



Oma hammashoitajamme yritti viimeksi ehdotella kuopukselle iltatuttia peukun sijaan, mutta en tasan ala opettaa tyttöä tutille enää tässä vaiheessa, ikää 1v2kk. Tuon hoitajan mielestä kaikki on aina muutenkin huonosti ja mikään vaihtoehto ei ole ikinä hyvä. Masentava ihminen.



Kakkonen ei siis ole tuttia tarvinnut sitten ihan alun. Nukahtamiset ja yöheräämiset ovat olleet täysin rauhallisia, tosin neiti on nukkunut perhepedissä ja siirretty samaan sänkyyn siskon kanssa vasta muutama viikko sitten. Ei silti muutosta asiaan. Minun ei tarvitse koskaan nousta etsimään tuttia, peukku löytyy tarvittaessa heti suuhun.



Jokainen tekee omat päätöksensä, meille ei enää tutteja tule kuin ainoastaan alkuvaiheessa ennen käsien löytymistä(tosin ei aivan vastasyntyneelle, vaan siitä vähän vanhemmalle).

Meidän lapsi (nyt 10kk) ei aluksi saanut tuttia, eikä hän erityisesti tuntunut semmoista kaipaavan. Pari kertaa epätoivon hetkellä tarjosin tuttia, muttei enää silloin n 3kk vanhalle kelvannut. Muutaman kuukauden jakso meni peukaloa imuttaessa, mutta sekin tapa on jo jäänyt ajat sitten, vaikkei mitään ole erityisesti tehty vieroittamiseksi. Eli kokemustemme pohjalta: tuttia ei tarvitse, eikä peukalon imeskelystä tarvitse olla huolissaan.

Hei



Tähän asti olemme pärjänneet loistavasti ilman tuttia. Poika täyttää tänään puoli vuotta. Oikeastaan tutittomuuden hankaluudet oivalsin vasta viime yönä. Me aloitimme viime yönä unikoulun. Tähän asti poika on nukahtanut aina rinnalle ja olemme nukkuneet perhepedissä. Mutta nyt kun pitäisi nukahtaa ilman rintaa, (lue ilman luputusta) niin se ei olekaan helppoa. Itkun lomasta sängystä kuului luputusta ja puklurätin imemistä. Joten uskon ja tiedän vanhemman siskon kohdalta, että tutin kanssa on tässä vaiheessa helpompaa, mutta

sinnitelllään...

Itsekin olen sitä mieltä, ettei ekan kuuden viikon aikana sitä kannata tyrkyttää, ettei häiritse imetystä. Meillä oli TOSI paha koliikki 0-3 kk ja yritin sitä tuttiakin antaa (monenlaisia malleja) about 1 kk:n iästä asti, mutta EI kelvannut! Koliikin aikana oppi nukahtamaan VAIN rinnalle (ainoa tapa rahoittaa) ja sitten olinkin lussuttimena jopa monta tuntia illassa! Ei ollut sekuntiakaan yhteistä aikaa miehen kanssa kun klo 20 - 23 piti yhtä mittaa " imettää" (siis ei syönyt, mutta lussutti rintaa). Sitten kokeilin vielä kerran juvikseni 3½ kk:n iässä tuttia ja avot - sehän kelpasi! Ja iltatisuttelu häipyi sen siliän tien! Syötän, laitan tutin suuhun ja siihen nukahtaa - itse sylkeen nukahdettuaan tutin pois. Ja en ole muuten tarvinnut koko kapistusta - äänenvaimentimena se on mukana reissuilla, mutta kotona en sitä käytä juuri koskaan muuten kuin iltaisin. Siis summa summarum: suosittelen :-)

Meni tosi hyvin ja vaan yhessä vaiheessa oli sitten rinnalla paljon enemmän kun imuhalut iski.Pärjää hyvin ilman tuttia yleensä.Minusta tutti voi pienellä vauvalla sekoittaa imuotteen kun on erilainen kuin rinnasta.Ite kielsin tutin jo sairaalassa kun rokotettiin ja toisen vauvan kanssa sit luultavasti samaten.Ainoa ongelma oli jos meni kaupungille et jos vauvalle iski nälkä niin itki eikä rauhottunu ja jos esim.linja-autossa itki täysil niin hieman noloa,mutta kyllä hyvin meni.Kaikki tutut ihmetteli että miksei tuttia mutta hyvin pärjättiin ilman tuttia.

Hei taas!

Kiva lukea teidän muiden mielipiteitä.

Meidän 4 kk tytöllä ei siis ole ollenkaan annettu tuttia (pari kertaa koitettiin kun epätoivo tosiaan meinas iskeä, mutta tutti plopsahti heti ulos suusta ja irvistys päälle), ja se kummastuttaa isovanhempia niin paljon. Kait silloin 70-luvulla tutti oli niin kova juttu/itsestäänselvyys?



Olen huomannut että tuttavien tutilliset lapset nukahtavat helpommin, meidän tyttö tarvii vähän apua siinä. Mutta nykyään menee jo sekin paljon paremmin. Yleensä neiti nukahtaa tissille tai sitten vaunujen liikkeeseen tai ihan omaan sänkyyn (jes, vihdoinkin!) iltaisin. Mitä nyt joskus jää sinne itsekseen juttelemaan, mutta nukahtaa siis ilman huutoa, ja ilman tuttia, yksin. Aluksi (n. 3 kk->) oli tämän kanssa aika työtä, huusi isin sylissä 15-30 min heti jos meinas laskea sänkyyn, mutta nyt tuntuu olevan tähän tottunut ja hyväksynyt sen että mennään sänkyyn nukahtamaan. Voi olla että tämä olisi ollut helpompaa jos olisi ollut tutti, mutta ei se niin pahaa ollut ettenkö tekisi samalla tavalla uudestaan.



Onpa nyt ainakin sitten se tutista vieroitus pois ohjelmasta, saa nähdä alkaako peukku maistumaan. Toivottavasti ei... Niin, ja niille isovanhemmille saa sitten näyttää että kyllä se eri tavalla " kasvattaminen" kin toimii ;) Tuntuu että juuri meidän vanhempien sukupolvella on niin vaikeaa oppia " uusille tavoille" ja että tosiaan voi tehdä oikein monella eri tavalla. Toisaalta masentavaa, toisaalta mukavaa näyttää niille ;)



Jaksamista kaikille äideille!

Meillä kuopuksella sitä tarvittiin siihen, että kun vauva illalla söi koko ajan tissiä, niin maha täyttyi. Sitten olisi pitänyt päästä vielä vaan lutkuttamaan, niin kiukku oli hirmuinen kun maitoa tuli vaikka mahaan ei mahtunut.



Ihan kelpo kapistus meillä ollut muillakin, toki hyvä jos pärjää ilmankin.



Vielä vieroituksesta. Meillä on muksut vieroitettu vajaa 2 vuotiaina tutista. Hyvin meni molemmilla, muutamana iltana perään kyselivät (toinen vähän itkeskeli). Kuopus vielä pitäköön tuttinsa muutaman kuukauden.



piipero, kera kolmen muksun

on ilmeisesti " huono" , koska meille ei ole koskaan puhuttu tästä WHO:n suosituksesta 6kk ikään täysimetyksellä tai tutin vaarallisuudesta. Yleensäkin meidän neuvolassa ei kauheesti anneta suosituksia ja ohjeita saa jos itse pyytää, mutta enimmäkseen tuntuu sallivan lähes kaikki tavat kasvattaa lasta. Onneksi!



Meidän poika sai tutin toisena yönään eli jo synnytyssairaalan osastolla annettiin tutti, kun ei muuten hiljentynyt. Vaikka olin kyllä ajatellut ettei tuttia välttämättä tarvitsisi syödä, mutta lähinnä siksi että en olisi halunnut sitten myöhemmin taistella tuttia lapselta pois. Mutta nyt meillä syödään tuttia kiivaasti väsyneenä ja nukahtamisvaiheessa. Muuten poika ei syö tuttia, enkä ole tarjonnut äänenvaimenninta kuin pahimpaan " hätään" .



Jos pärjäätte ilman, niin mitä siitä vaikka muut ihmettelevät. Eipähän sitten tarvitse vierottaa pois tutista.

On tarjottu tuttia lohdutukseksi kun itkettää " ilman syytä" , vaan ei huoli. Joskus hyvin harvoin nukahtaa tuttia imiessä, silloinkin tutti tipahtaa hyvin pian eikä onneksi itke sen perään. Meille ei tutittomuus ole mikään ongelma, äidilleni enemmänkin. Hän muisti joka kerta sanoa, että kyllä vauvan suuhun tutti kuuluisi. Lopetti jankuttamisen vasta kun näytin kuinka vauva sylkee tutin pois tasan joka kerta kun sen suuhun laittaa. Sitten epäili ettei ole kokeiltu oikeanlaista tuttia. Näytin laatikkoa josta löytyy kymmenisen erilaista mallia. Enää ei ole tutista huomauttanut =D

meillä esikoisella oli tutti 3kk, sitten hän hylkäsi sen. Kakkosella oli tutti lähes 2 vuotta ja se oli hänelle tosi tärkeä. Kuopus ei huolinut tuttia kaikista yrityksistä huolimatta, hänelle olisin sen kaikkein eniten halunnut. Kuopus oli varsinainen huutaja ja tosiaan olisi ollut ihanaa kun olis ollut se tutti. Nyt tyttö on kohta 11 kk ja nyt on kiva ettei tuttia ole ollenkaan. Tuo tutillinen vauva oli meidän rauhallisin mutta se johtuu varmaan luonteesta enemmän kuin tutista...



Meillä ei ole tutti imetykseen vaikuttanut mitenkään eli kaikkia olen täysimettänyt puoli vuotta. Ja hampaista sen verran että esikoisella jolla tosiaan oli satunnaisesti tutti käytössä vain 3kk ja pullosta ei juonut, on hampaat ihan vinksin vonksin ja kaikki lääkärit aina ekana totteaa että " tällä on varmaan ollut tutti vuosia yötä päivää" ... Meidän tuttimaakarilla pojalla taas on hampaat kauniissa rivissä ja purenta kunnossa. Kummallista mutta joskus voi olla näinkin.

meillä esikoisella oli tutti 3kk, sitten hän hylkäsi sen. Kakkosella oli tutti lähes 2 vuotta ja se oli hänelle tosi tärkeä. Kuopus ei huolinut tuttia kaikista yrityksistä huolimatta, hänelle olisin sen kaikkein eniten halunnut. Kuopus oli varsinainen huutaja ja tosiaan olisi ollut ihanaa kun olis ollut se tutti. Nyt tyttö on kohta 11 kk ja nyt on kiva ettei tuttia ole ollenkaan. Tuo tutillinen vauva oli meidän rauhallisin mutta se johtuu varmaan luonteesta enemmän kuin tutista...



Meillä ei ole tutti imetykseen vaikuttanut mitenkään eli kaikkia olen täysimettänyt puoli vuotta. Ja hampaista sen verran että esikoisella jolla tosiaan oli satunnaisesti tutti käytössä vain 3kk ja pullosta ei juonut, on hampaat ihan vinksin vonksin ja kaikki lääkärit aina ekana totteaa että " tällä on varmaan ollut tutti vuosia yötä päivää" ... Meidän tuttimaakarilla pojalla taas on hampaat kauniissa rivissä ja purenta kunnossa. Kummallista mutta joskus voi olla näinkin.

Poika 6kk eikä juuri koskaan ole tuttia syönyt. Sairaalassa sitä tarjottiin, sylkäisi aina pois. Kaksi kertaa on kotona nukahtanut tutti suussa :)

meillä 6 vkon ikäinen poika. ajattelin ensin, että en anna tuttia. nyt olen viime viikon aikana huomanut, että tutti olisi helppo jossain tilanteissa (vauva herää esim kesken kauppareissun ja itkee & huutaa ), mutta eipä ota ainakaan enää tuttia suuhunsa vaan sylkee heti pois. Kotonahan tämä ei ole ongelma, ku vauvan saa rauhoitettua ottamalla syliin ja/ tai syöttämällä, mutta ala nyt tuolla ulkona pakkasessa nostelemaan täyspakattua vauvaa vaunuista syliin rauhoittumaan just esim kesken kauppareissun..

Vastaan tähän sen verran. Esikoinen joka jo 14v piti minua tuttina ja joskus 4kk ikäsenä sain sen tutin käyttöön ja jota sit imi aikansa josta sit itse vaihtoi siihen et peukalo on parempaa. Ja mieluummin sen tutin annan ku meil noitten hampaitten oikomisessa on mennyt jo ainakin 5 vuotta ensin niskavetoo ja nyt kiinteitä:(



Kuopus sai toisena yönä tutin kun sen vaadin kun ois vaan imeny tissiä ja kun nukahti ja laittoi sänkyyn heräs samantein ja kun otti tissil imi pari kertaa ja nukkui ja sama toistui aina joka kerta ku sänkyyn laittoi ja kun oli aikaa pari tuntii siihen et ilmotetaan aamupalal sanoin hoitajalle et tutti tän et täst en tutiks rupea ni tuli sit tutti. Mut tälläkään hetkellä ei huoli edes tuttia muuten ku nukkumis tilanteissa ja muuten en oo ee tyrkyttänytkään.



T. emppa ja pian 1v tyttö

Laitoksella (nkl) annettiin kuopukselle tutti, minulta ei kysytty mitään. Tutti heitettiin roskikseen ulko-ovella :)

En käsitä mihin sitä tuttia tarvitaan? Paljon olen lukenut tälläkin palstalla siitä, illainen riesa se on. Monet vanhemmat joutuu miljoonia kertoja yössä heräämään tuttia tunkemaan lapsensa suuhun. Mitä järkee siinä on?

Ap:n lapsi on jo 3-kuinen, ei kai enää kannata opettaa tutille...

3kk tyttö tuttia. Nyt se ei haittaa, mutta entä sitten myöhemmin nukahtamiset, kun ei enää imetä öisin tai ollenkaan. Meillä esikoinen 2v on mennyt aina nukkumaan ilman nukutteluja, kuhan vain on tutti suussa. Onko kokemusta, voiko nukkumaanmenot ja yöheräämiset olla rauhallisia ilman tuttia? Muutenhan tuo tutittomuus olisi hyvä, halpaa eikä vierottamista.