Lyhyt vai pitkä kirjoitusasu?

Aada, Nooa, Kiia, Eedit, Iisak.....

niin kirjoittaisin myöskin pitkänä. suosin suomalaisuutta ja on siten muutenkin selkeämpi. jos haluais ääntää lyhyesti niin sitten kyllä sopis lyhyt kirjoitusasukin.



Tiina :)

Jos sukunimi on ruotsinkielinen tai kansainvälinen, käyttäisin yleensä yhtenäisyyden vuoksi lyhyttä kirjoitusasua. Ja taas päinvastoin, eli Ada Lundgren ja Aada Nieminen.



Riippuu kyllä nimestäkin, eli ihan näin yksiselkoista ei minunkaan ajatteluni ole :-) Joissain tapauksissa lyhyt on vaan kauniimpi (Julia), toisissa taas pitkä (Niina).



Sitten on nimiä, jotka lausun eri tavalla kirjoitusasusta johtuen. Esim. Sara ja Saara, Alisa ja Aliisa.

Mielipiteeni on, että suomenkielisen, Suomessa elävän perheen lapsille paras vaihtoehto on ehdottomasti pitkä kirjoitusasu, eli nimi kirjoitetaan kuten lausutaan. "Väärä" kirjoitusasu aiheuttaa vaan hämmennystä, kun lapsen nimi lausutaan väärin (kuten Nea-Neea, Sara-Saara). Minusta sukunimellä ei ole merkitystä tässä asiassa enkä ajattelisi liikaa myöskään kansainvälistyvää maailmaa.



Mutta:

Meidän perheemme on kaksikielinen (suomi-ruotsi) ja sukunimi suomenkielinen. Koska lapsemme tulevat käymään ruotsinkielistä koulua ja he ovat vahvasti kaksikielisiä, halusimme sen näkyvän myös heidän nimissään. Siispä lasten nimet kirjoitetaan "ruotsiksi". Tosin nimet (Eva, Lydia, Erik) osataan yleensä lausua oikein, eli niissä ei ole samaa ongelmaa kuin yllämainituissa esimerkeissä, jossa koko nimen "olemus" muuttuu.

Pitkänä kirjoittaisin, esim. aada, iida, meea, kiia, nooa ym. Minusta on helpoin kun nimi kirjoitetaan kuten sanotaan.

Muissakin nimissä sovellan samaa:

Jos antaisin lapselle nimeksi Lukas, sanoisin sen yhdellä uulla, muussa tapauksessa kirjoittaisin suoraan Luukas. Sama nimissä Alisa/Aliisa, Julia/Juulia.