***HELMISTEN TORSTAI***

Esikoisella on tänään toinen jälkitarkastus siitä tammikuussa olleesta Kawasakin taudista. Mies lähti sitten sinne, koska mä en viitsi pienen vauvan kanssa lähteä sairaalaan, missä parveilee pilvin pimein sairaita lapsia.



Nyt mäkin olen jo vähän väsynyt! Viime yönä tyttö heräsi taas 2-3 h välein syömään, mutta nukkui noi syöttöjen välit tosi levottomasti. Piti koko ajan ihmeellistä ääntä ja murahtelua. Mä en saanut siinä vieressä nukuttua ollenkaan. Ois vaan pitänyt itse mennä vaikka sohvalle, mutta en jaksanut nousta. Ja kakatkin tytöllä oli viime yönä moneen otteeseen housuissa. Yleensä tyttö on ollut aamupäivisin parhaimmillaan, mutta tänään on ollut aika itkuinen. Ehkä mahassa on ilmaa tms. Tyttö ei osaa vielä röyhtäistä, joten ei ihme. Nyt on suht tyytyväisenä tässä mun sylissä. Täytyy odottaa, että tyttö alkaa nukkumaan, että pääsen itse syömään aamupalaa. Iltapäivällä meille tulee 4 kk ikäinen vauva kylään. Kiva nähdä, miten suuri kokoero näillä vauvoilla on ja onko meidän tyttö ihan rääpäle isomman vauvan rinnalla.



Kunhan ehdin, laitan galluppia pystyyn. On niin monta kysymystä päässä, että parempi laittaa ne ihan erikseen.



T:Fassiloora ja tyttö tasan 2 viikkoa =)

Inkeri nukkuu niin tyytyväisenä jotta minäkin uskaltauduin koneelle. Vaikka miksen uskaltais kun neiti nukkuu yleensä 3-4h ja sitten taas syödään. Onneksi on pullokin kelvannut sillä minä en imettämiseen ole kovin ihastunut ja senpä vuoksi Inkeri saa rintaa vain pari kertaa päivässä. Neuvolassa lohduttivat, että se on aivan riittävä määrä eikä kannata mitään paineita ottaa ja minähän en ota. Rakkautta ja syliä pieni saa varmasti tarpeeksi vaikka ei rinnalla olisikaan.



Olin eilen salilla tai oikeestaan jumpassa ja olo oli sen jälkeen upea!!!! Tänään menen taas. Mies oikein potkii mua ulos iltasin ja minä en vastaan pane. Ihanaa päästä tuulettumaan edes hetkeksi, jaksaapi sitten taas paremmin.



Enni: Kun tekin olette tuohon vaunuttelen makuun päässeet niin porhalletaanko joku päivä yhdessä? Voin suunnata askeleeni siihen suuntaan tai miten vaan sulle parhaiten sopii. Tänne voipi tulla myös kyläilemään, pääsee kotinurkista sillä tavalla toviksi pois :) Tuli vain noista sinun kirjoitteluista mieleen se kun itse oli kotona esikoisen kanssa ja välillä tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Silloin tuntu hyvältä lähteä johki kyläileen tai jonku kanssa vaunulenkille, sai purettu paineita. Laita vaikka sähköpostia (luen sen useammin kuin käyn täällä) niin sovitaan jotain, pirittasalmi@hotmail.com



Nyt täytyy laittaa pyykkikone päälle ja tehdä hiukan muitakin kotihommia.



Birdy ja Inkeri

Onpa kiva, että pinot jatkuu täällä vauva-puolellakin. Meidän poika tai Simppu, kuten häntä on nyt tässä nimettömässä vaiheessa kutsuttu, on nyt 2,5vkoa vanha. Elämä alkaa hieman tasaantua. Valehtelematta tippaakaan sanon, että ensimmäiset 2 viikkoa oli mulle aika kamalia. Elämänmuutos oli niin dramaattinen -en ole edelleenkään ihan 100% sinut sen kanssa, mutta ainakin hieman parempaan on menty ja jopa hetkellisiä onnen tunteita esiintyy, joten ehkäpä se tästä?



Midzi eilen voivotteli imetystä... siis mä tunnen itseni kanssa niiiin meijeriksi. On niin epäseksikäs ja epänaisellinen olo kun on 24h pidettävä imetysliivejä+liivinsuojia ettei maito sotke paitoja, lisäksi tuntuu että koko ajan saa olla vaan imettämässä. Mä en myöskään koe imetystä mitenkään ihanana asiana vaan enemmänkin välttämättömänä juttuna.



Tänään on toinen neuvola. Viikko sitten oltiin ekaa kertaa ja meikäläinen parkui koko neuvolan (vissiin noi hormoonit vähän sekaisin?). Onneksi se th on mukava ja fiksu niin sain itselleni ison kasan vahvistusta. Juuri nyt kyllä on pieni pelko persiissä kun mies lähti tänään 4pv työmatkalle Irlantiin ja tulee vasta su iltana myöhään. Jäätiin siis vauvan kanssa kaksin ja en tiedä, miten pärjätään.



Mies on ollut niin iso apu, että hieman pelottaa yksin jääminen vauvan kanssa. No, pitää vaan nostaa leuka pystyyn ja luottaa, että selviän! Onneksi on noita mummoja ja kummeja, joita olen jo varoitellut, että saatan pöllähtää kylään.



Jeps, nyt loikkaan aamiaiselle kun napero vielä nukkuu.

Tai melkein päivää, meillä herätty jo 06.30 kun housut oli märät ja tietty poika siihen sitten heräs kun vaihdoin vaippaa ja elämä meni ihan sekaisin taas !

Mies lähti tytön kanssa tekee remonttia uudelle asunnolle joten mulla hetken huili .

Fassiloora meillä ihan samanlainen yö ja tänä aamuna toosi kiukkua -yleensä poika siis aamulla parhaimmillaan. En tiedä ei vaikuttanu masuvaivoilta enemmänkin väsymykseltä. Jotenkin oon huomannu että läheisyyttä pitää olla tosi paljon . Esikoinen viihtyi mielummin itsekseen niin tämä poika taas sylissä koko ajan ! Ja vieressä nukkuu...



Meillä mennään rintamaidolla täysin ja joka päivä on se yksi maraton imetys eli ollaan pari tuntia koko ajan tissillä. Muuten syödään 2 tunnin välein. Eikös se ollut niin että jos lypsää niin lisää maidon tuotantoa ? Ja kuinka se kannattaisi tehdä imetyksen jälkeen vai kui ?

Neuvokaa joku ?



Niin ja Oskaria saa käydä kurkkaa syntyneet sivuilla ( 5 tuntia vanha poika ) MIkkeli 21.2 synt. On ihan isänsä näköinen poika !



Mutta nyt hetkeksi lepoon -kotihommia olisi mutta en jaksa nyt kai ne siellä odottaa -ei siis katoa mihinkään



Minkki kera Oskarin 9pv

Minkki: meidän poju on kans todellinen sylivauva ja yötkin nukkuu vain vieressä. Vaikka mitä ihme konsteja olen kokeillut mut nukkumaan en saa omaan sänkyyn. Th sanoi, että anna vain vauvalle ne yöt kun päivällä aikaa tarvii muutkin lapset. Ja saa vähän enemmän nukuttua itsekin kun vauva on tyytyväinen kainalossa.

Mä olen tehnyt niin, että olen imettänyt tosi tiheään, aina kun vauva on vähänkin levoton. Lisäksi vielä joskus syötön jälkeen olen lypsänyt vähän molemmista rinnoista (tosin en saa pumpulla maitoa herumaan kunnolla). Näin on maitoa riittänyt. Tosin se on työlästä ja aikaa vievää puuhaa. En kyllä joka päivä siihen ryhdy, jaksamisen mukaan.



Vähän olen kade noista jumppatouhuista. Mulla on lievä kohdunlaskeuma ja sanottiin että missään nimessä ei saa aloittaa kuntoilua ennenkuin lantionpohjanlihakset on kunnossa. Jos yrittää suoria vatsalihaksia jumpata liian varhain, aiheuttaa se liikaa painetta lantionpohjaan ja seuraukset voi olla ikäviä. Kuulemma kävelyllä saa käydä- huokaus- tää pakkanen ainakin tekee sen mahdottomaksi.

Ihmeen hyvin on jaksanut, tosin mä olen nukkunu lasten takia pätkäunia jo 9 vuotta. Kai siihenkin pikkuhiljaa tottuu.



Ristiäisiä pikkuhiljaa puuhaillaan. Nimen kanssa on vielä vähän niin ja näin. Ärsyttävää kun mielestäni kivat nimet on käytössä lähipiirissä tai anopin naapurin koiralla tai muuten vain vääntyy vaikka miksi..



Päivänjatkoja,

Neppis ja Poju

pikaisesti kirjoittelen, tyttö olalla hikottelemassa.



Birdy, mulla sama juttu, imetys tökkii, sekä fyysisesti että henkisesti. siitä laitoinkin oman aloituksen.



Meillä ei ihmeempiä, tyttö syö ja nukkuu hyvin, isoveli luonnollisesti kiukuttelee enemmän kuin ennen :( mutta se on normaalia ja varmaan ajallaan tasoittuu. On kuitenkin vähän kiinnostunut siskosta ja tulee joskus katsomaan kun imetän. Jos osaisi, niin varmaan kysyisi että koska sen vauvan vanhemmat hakee sen kotiin... :( Mutta nukkumisesta olen tosi tyytyväinen, nukkuu pitkiä pätkiä nimittäin, eikä varmaan vähiten siitä syystä että melko täyteen sen pullomaidolla saa :) Siis kun saa niin paljon kerralla kuin tahtoo niin ei tarvi heti tankata lisää.



Nyt ollaan muuten koko perhe taas terveenä, mullehan iski sairaalassa vatsatauti joka veti kaikki mehut, ensin oksetti, sitten tuli parin päivän korkea kuume ja sitten lähes viikko ripulia... Siitä se tarttui poikaan ja mieheen, tällä hetkellä sairastaa mun äiti kun oli meitä silloin auttamassa. Siitä kyllä iso kiitos!



Mutta, nyt syömään kun molemmat lapset nukkuu!



t. Tuuliina

Täällä menee päivät niin vauhdikkaasti että hyvä kun kerkiää tänne koneelle edes joskus... Poika on kyllä niin kiltti ja rauhallinen tapaus, että olemme ihmeissämme. Me kun ollaan molemmat miehen kanssa huutaneet elämämme ekat kuusi kuukautta...



Meillä lähtee mies ensi maanantaina töihin, kääk!!! Mitenköhän sitä pärjää täällä, kun ei ole miestä apuna??? Kun mies oli eka kaksi viikkoa isyyslomalla ja sitten tämän viikon vielä talvilomalla... No, kaippa sitä taas tottuu... On se vaan ollut ihanaa kun on ollut mies kotosalla, ei ole tarvinnut kaikkea tehdä yksin, ja koiratkin ovat päässeet kaksi kertaa päivässä pitkälle lenkille, kun mies on mennyt, taitaa niillekin iskeä ensi viikolla paniikki kun tajuavat että joutuvat jäämään mun ja poitsun kanssa kotiin... Saa nähdä miten sitä pärjää, ja saako ylipäätään edes päivävaatteita päälle, kun tuo nuori mies on niin vaativaa lajia että pitäis saada heti tissi suuhun kun herra asiasta ekan kerran ilmoittaa...



Mulla imetys on alkanut hyvin, vaikka se alussa vähän takkusi... Mutta tuo rintakumi on kyllä mulle sopinut tosi hyvin, ja aion sitä käyttää myös jatkossa, koska poitsu saa sillon paremmin kiinni tissistä. Mulla kun on nännit sisäänpäinkääntyneet, niinkuin se kätilö sillon synnytyksen jälkeen ilmoitti... Mutta näin mennään meillä niin kauan kuin poika on tyytyväinen, sitten katsotaan uudestaan jos mieli hänellä muuttuu...



Vitsi kun toi pakkanen laskis, niin pääsis vauvan kanssa ulkoilemaan... Olis niin ihanat ilmat muuten mutta sitten on lähemmäs kymmenen astetta pakkasta, niin vie nyt sinne sitten pieni palelemaan... Mutta onneksi on kohta kevät!!!



Yöt meillä nukutaan hyvin, kerran (pari kertaa on kyllä herännyt kaksi kertaa) yössä herätään syömään, ja nukahdetaan tissi suussa mamman viereen... Ja kun siitä sitten yritän irroittaa tissiä, niin kyllähän poitsu siihen herää... No, nyt olen sitten antanut siihen nukkua ja olen itsekin nukahtanut, ja herännyt vähän ajan päästä siihen että jotain märkää valuu pitkin ihoa, maidonkerääjästä maitoa... No, eiköhän sitä joskus opi.



Hyvää torstai-illan jatkoa...



Napero ja poitsu 3vkoa

Täällä ollaan jo toipumaan päin, kun synnytyksestä on jo kaksi ja puoli viikkoa ja olen jo kykenevä istumaan!!! Vähän aikaa siis kerrallaan! Ja kipulääkkeitten syömisen lopetin eilen. Kipuja tietysti on vieläkin, mutta kyllä niitä jo kestää. Kakkoshätä jännittää edelleen, mutta hyvin tuntuvat paikanneen minut, kun ei se kuitenkaan liikaa satu. (Mulla siis halkesi peräaukon sulkijalihas..)



Meillä imetys ei ole kovin rankkaa, kun poika juo viisiminuuttisia kerrallaan, puolen tunnin, tunnin tai kahden välein. Koskaan ei pahemmin kauemmin tissillä jaksa. Pikku hiljaa tuntuu kyllä imemisen tarve kasvavan, että ehkä joudutaan tuttia harkitsemaan, kun muuten menee tuo oma käsi suuhun vauvalla.



Mä en vielä ole päässyt kauppaan ostamaan imetysliivejä, joten joudun puljaamaan pikkurättien kanssa, pistän pikkurätin paidan sisään kun alan imettämään. Muulloin kun ei kovin paljon virtaa maitoa. Vauva oli kerännyt toisen elinviikkonsa aikana pelkällä äidinmaidolla 400 g painoa lisää, huomenna on taas neuvola ja tuntuu että poika vain tulee painavammaksi päivä päivältä, että saa nähdä jatkuuko sama tahti.



Tänne taitaa olla flunssa tulossa kun on todella uupunut olo. Ja hieman käyn ylikierroksilla, nyt kun mies on ollut kaksi päivää jo töissä, en ole saanut nukuttua päiväunia, tilaisuuksia olisi, mutta en nukahda.

Mutta päivä päivältä, huomenna tulee anoppi apuun ja saadaan ehkä pari villakoiraa poistettua kodistamme. Ei tuo kevätaurinko nimittäin ole kovin armollinen. =)



Hyviä vointeja kaikille!



nemma&muksis 18 vrk

Täälläkin takkuaa imetys, tuntuu että poitsun vatsa ei kertakaikkiaan täyty rinnalla, vaikka imisi kuinka kauan pitää aina n. puolen tunnin sisällä antaa korviketta lisäksi jotta on tyytyväinen.



Yöt syödään meillä noin tunnin välein, eli poitsu on 10 minuuttia tissillä ja nukkuu sitten 50 minuuttia. Alkaa kyllä päivisin painamaan tuo vähä nukkuminen kun isovelikään ei enään päikkäreitä nuku... Mutta enpä voi olla ihmettelemättä vieläkään tuota pientä ihmettä, miten voi ihmisestä tulla jotain noin täydellistä ja ihanaa?

Välillä tuntuu että katson maailmaa sellaisen vaaleansinisen harson takaa kun ei oikein pysty keskittymään vieläkään muuhun kuin tuohon pieneen ihmiseen joka hurmaa joka kerta katseellaan ja viisaudellaan uudestaan ja musta tuntuu että pakahdun onnesta! Eli loppujen lopuksi väsytti tai ei, on tämä vaan niin uskomattoman ihanaa aikaa, harmi vaan että menee niin nopeasti ohi.



Miten usein teillä vauvat kakkaa? Muuttuiko kakkaaminen D-vitamiinien tai maitohappobakteerien antamisen jälkeen? Meillä meinaan kakattiin ekat kaksi viikkoa monta kertaa päivässä, mutta lauantaina tuli 2-viikkoa täyteen ja aloin antamaan samaan aikaan D-vitamiinia (Jekovit) ja maitohappoja ja nyt kakka tulee vain joka toinen päivä... Ja sitä kovasti ja monta tuntia väännetään. Nyt sitten tänään olen pohtinut pitäisikö tässä vuorotellen jätellä toista pois ja koittaa katsoa onko jommassakummassa syy... Miten siis muilla, onko vaikuttaneet???



Entäpä teidän revenneiden tikit? Onko parantuneet hyvin? Mulla tuntuu että tuolta ihan takaa on ehkä revennyt tai jotenkin huonosti kun tuo kakkoshädällä käyminen kirvelee ja sattuu ihan sikana. Ei siis sattunut aiemmin mutta nyt pari päivää on ollut aika karvasta käydä pöntöllä... =(



Nyt meillä taas halutaan tissille, eli lopettelen utelut tältä erää =)

Jaksamista kaikille!



sina77 ja Elmeri 2vko ja 5päivää