Miten toimit eri tavalla toisen lapsen kohdalla/synnytyksessä?

Toisen lapsen kanssa on jo paljon rennompi ote, ei jaksa pienistä säikähtää. Otteet ovat varmempia jo senkin vuoksi kun tietää jo millaista vauvan kanssa on.



Ensimmäinen mitä tulee mieleen "mitä tein toisin": En nukuttanut vauvaa syliin tissille enkä muutenkaan syliin vaan kannoin hereillä ollessaan sänkyyn tai vaunuihin nukkumaan. En opettanut ollenkaan nukuttamisrumbaa :) Helpotti elämää kummasti =)



Odotusaikana kaikki meni niinkuin ensimmäistäkin odottaessa mutta lepääminen oli tietysti vähäisempää koska hoidettavana oli toinenkin lapsi. Synnytys oli helpompi ja siinäkin jo tiesi mitä on tulossa, ainakin suurinpiirtein. Luulen, että uudelleen synnyttäjä saattaa olla jopa vaativampi synnyttäjä :)



Minä allekirjoittaisin sanoman: Lisää lapsia, rennompi ote!



Z + lapset 8v, 6.5v, 1v5kk sekä "toukka" 14+4

Toisen lapsen kohdalla synnytin sektiolla, eka alateitse.

Ja kaikki meni odotusaikana täysin päinvastoin. :)

Ekasta tajuton pahoinvointi läpi raskauden, tiputuksessa yms, ja toisesta ei mitään,

ja ekasta lihosin 30kg, toisesta laihduin 10kg, siis raskausaikana...!

Ekaa imetin 4kk osittain, toinen ei pulloa huolinut ja imetin 2 vuotta..

Toisen kohdalla osasi jo ottaa rennommin kaikessa.



Kolmas olisi varmaan helpoin, mutta nuorempikaan ei vielä ole kolmea, ja synnytyksessä olis kohdallani iso riski kuolla, joten taitaa jäädä tekemättä jo sen takia, ja voimavaratkin on ihan vähissä, eikä ne lapset mahtuisi nykyiseen autoonkaan... ;)



On todella erilaista kun on useampi lapsi, ääntä ja menoa, sisarusten välisiä kahnauksia ja toisaalta lapset oppivat toisiltaan ja toisten kaverit tulee myös, ja toisaalta vaikka on enempi huolehdittavaa, lapsilla on aina seuraa toisistaan.

4-6 vuotta on minusta hyvä ikäero, kun edellinen ei ole enää kovin pieni.

Synnytyksestä toipuminen on kuitenkin raskasta, ja esikoisen voi pitää ainakin osapäiväisenä hoidossa ja viihtyykin ihan toisella lailla kuin pienempi.

Aika samoin toimin odotusaikana, mutta lepoa tietenkin sai vähemmän toisen kohdalla, kun oli ensimmäinen lapsi hoidettavana. Samoin liikunta oli vähäisempää, mutta hiekkalaatikolla sai kykkiä enemmän. Tarkoituksellisesti en tehnyt mitään sen kummemmin erilailla.



Ainoastaan synnytyksessä toimin toisin. Kävin etukäteen juttelemassa ja vaihdoin toiseen synnytyssairaalaan. Synnytyssalissa sanelin enemmän oman synnytykseni ja kieltäydyin siitä mikä ei tuntunut hyvältä. Samoin sairaalassa vauvan kanssa tiesin miten minä haluan tehdä, mutta tällä kertaa olinkin enemmän samoilla linjoilla sairaalan kanssa kuin ekan kohdalla (eri sairaala jossa suhtauduttiin asioihin eri lailla).



Vauva-aika oli ehkä rennompaa, mutta tekemistä oli paljon enemmän kun isommankin lapsen tarpeet piti hoitaa. Oma aika katosi tyystin. Mutta meillä ikäerokin oli vähempi. Kolmannen osalta ikäero edelliseen oli jo 3,5v ja tuntui helpommalta isompien lasten tarpeiden osalta.