Se on launtai marrasvauvat =)
Herättiin sitte kuudelta...jospa sitä sais nukuttua päivällä..ehkä.
Eilen oli kiireinen päivä. Aamulla yheksään pojat hoitoon. Sitte oottamaan eläinlääkäriä, tuli lopettamaan yhen meiän lehmän. Harmittaa, mutta nukahti ikuiseen useen ja pääsi vihreille laitumille. sitte miehen kanssa siirretttiin muita lehmäsiä. Käy kuntoilusta!! Että tälläistä täällä taaseen.
Tanjalla olis sitte huomenna se lä/neuvola. Mitteehän tuo tuumailee? Pojilla on sitte samaan aikaan puheterapiassa käynti. Illalla ollaan kahestaan navetalla, tulee yksi kahtoo poikia siksi aikaa. Tanja nukkuu silloin..ehkä...
Perjantaina on tiukka paikka. Mitähän löytävät tuolta alapäästä. Hieman jännittää.
Tanja on onneksi kiltti vauva, välillä sellasia pienen vauvan kitinöitä. Hymyilee paljon, kivasti ne kaksi hammastaa näkyy =)
Noi muumin vaipt alkavat käydä pieneksi, ne oli jotain kaheksaan kiloon asti. Ai niin, nuhan meillä on. Räkä valuu mutta hyvä et valuu eikä jää tonne jonnekin.
Nyt olen lukenut noita väsyneiden äitien kommelluksia. Ne piristävät kun saa nauraa. En ole siis ainoa jolle sattuu ja tapahtuu.
Eija
Kommentit (15)
Kirjoitinkin jo aiheesta tuonne isyysloma aloitukseen, mutta vuodatan tännekin nyt vähän..
Eli mies tosiaan piti kolmen viikon isyysloman ja viettikin sen tiiviisti meidän kanssa. Nyt on kuitenkin meininki luisunut taas samaan vanhaan, töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Mua ottaa oikeesti pannuun ja olen aivan kypsä tähän tilanteeseen!
Mies on siis ensin töissä noin 12 tuntia keskimääräisesti. Sitten tulee kotiin ja jatkaa töitään. Illalla kylvettää pojan ja sitten mennäänkin jo nukkumaan, eli yhteistä aikaa meillä nolla.
Keskusteltiin asiasta eilen pitkät pätkät ja sanoin, että näin ei voi jatkua, koska alan olla henkisesti aivan finaalissa. Lapsen hoitamista en koe raskaaksi, vaan sen, että mieheni ei ole enää muuta kuin rahan kotiin tuoja, yhdessä kun emme ehdi olla. Niin ja ymmärtäisin tilanteen, jos tässä olisi rahasta kiinni, mutta kun tilanne ei ole se.
Viikonloputkin saattaa helposti mennä töiksi, siis kotoa käsin. Musta tuntuu, ettei mies ymmärrä, että se kotona oleminen ei riitä. EI PELKKÄ SAMASSA TILASSA OLEMINEN LUO SUHDETTA LAPSEEN JA VAIMOON! Vai olenko nyt aivan kohtuuton mulkku, joka nipottaa turhasta????
No, mies sanoi eilen, että hellittää työtahtia, koska ei missään tapauksessa halua, että työt tulevat hiertämään perheen välisiä suhteita. Sanoi painavansa hulluna töitä meidän takia, että Onnilla olisi hyvä tulevaisuus ja kaikkea mitä tarvitsee. Yritin selittää, ettei lapsi tarvitse kuin rakkautta. Ei meillä ollut lapsena pelikoneita, videoita, eikä limsoja jääkaapeissa, mutta erittäin onnellisen lapsuuden vietin, sillä äitini (yksinhuoltaja) oli todella läsnä. Saas nähdä, toivon parasta.
Tällaista tänään.
Noema ja Onni 3 kk 5 pv
...kyllähän ne päivät on sekaisin,mutta ei kyllä lauantailta tuntunut ;)...
mitäs meijän perheeseen, meillä on kans mies töissä kokoajan, et ole noema ainoa jota harmittaa kun ei oo aikaa...
meillä vaan isäntä käy kahdessa työssä, ensin on päivän töissä, sitten menee toiseen työhön yöksi ja taas sieltä suoraan päivä työhön. käy vain kotona vaatteet vaihtamassa ja juo kahvit jos kerkee... ei siis joka päivä ole tuommosia vuoroja,mutta joka viikko. muuten on kyl päivä aina töissä. kotiin kun tulee, syö ja menee nukkumaan. odotan innolla kesälomaa,kun aiko pitää 3kk ;) meille laatuaikaa :*)*)
tyttö :) täyttää tänään 4kk.. hampaita ei ole tullut, eikä pyörähtele masulleen. istua kököttää kovasti kokoajan pitää päästä istuun ja lelut laittaa kaikki suuhun ja nauraa räkättää isosti.. kova kutiamaan ;)
ny ottaa neiti tuossa kärryssä aamu päikkäreitä, herää aamulla puoli 8 aikaan ja tunnin touhuaa ja sit ottaa tunnin nokoset. yö unille se menee seittemän aikaan ja nukkuu aamuun, syö kahesti välissä..
nyt taijan mennä ottaan rohtoa, flunssa painaa päälle, toivottavasti ei tartu tytsyyn..
moimoi... t,jeo ja jansku ;)
näin tiistai aamuna. Olisikin ollut lauantai niin mies olisi ollut kotona, eikä tarvitsisi yksinään olla.
Meillä täällä Onnin kanssa rauhalliset oltavat koiran kanssa. Onni on jo päiväunilla takapihalla. On se kumma kun sisälle ei meinaa (aamu)päiväunille nukahtaa millään vaan kun vetää pipon päähän niin johan menee silmät kiinni ja uni tulee heti. Ei inahdustakaan päästänyt kun laittoi vaunuihin paapaamaan. Sängyssä oli kitinää ja vinkumista yms. Yöunille taas nukahtaa itsekseen omassa sängyssään yleensä aina jos on maha täynnä. Kummallista touhua vauvoilla... =)
Mies käy meillä päivätöissä, lähtee 07 ja tulee kotiin n. 17.15. Tämän jälkeenhän pitää käydä 3x/vkossa vielä salilla joten ainakin ne päivät ollaan Onnin kanssa kahdestaa aamusta iltaan. Muuten mies kyllä osallistuu ihan kivasti Onnin hoitoon ja huolenpitoon.
Viikonloppuna oli miehen vanhemmat ja pikkusisko kylässä. Onni ehti jo hermostua ihan tosissaan kun koko ajan oli joku sylittelemässä, laulamassa, loruttelemassa yms. Ei saanut poika yhtään olla ja tutkia maailmaa itsekseen. Sitten kun vein omaan sänkyyn niin sieltä alkoi kuulumaan vain tyytyväinen jokeltelu ja tutkiskeli kovasti omia käsiään kun menin katsomaan. Nukkuikin sitten 12h seuraavana yönä, vei vissiin mehut pojastakin vieraiden kanssa seurustelu.
Nyt syömään aamupalaa ennen kuin Onni taas herää piristämään päivää!
Meidän iskä on sitten kyllä tosi paljon kotona, käy ruokatunnillakin kotona syömässä ja töiden jälkeen pääsääntöisesti viettää aikaa meidän kanssa, mutta ei silti hallitse tota lapsenhoitoa kunnolla. Hyvin kyllä pärjää ku lapsi on hiljaa mutta auta armias jos itku alkaa tai poika pitäs saada nukkumaan niin siihen ei riitä kärsivällisyys ollenkaan, vaihtaa sen saa kertaa asentoa ja jos poika ei heti huoli tuttia niin tuuma että ei sitten kelpaa ollenkaan ja hyvin nopeasti ottaa pojan syliin että ei tämä nuku...mutta muuten kyllä jaksaa touhuta ja viihdyttää poikaa..voimia vaan teille joitten miehet on paljon töissä, uskon että se kuluttaa suhdetta tosi paljon jos ei jää aikaa yhdessäoloon perheenä :((
Meidän poika täyttää tänään 3kk, tuntuu niin hassulta ku toisten täyttää jo 4kk että voi olla kuukauden ikäero suuri tässä vaiheessa elämää. Ilolla aina luen että mitä muut on oppineet ja sitten vaan odottamaan että koskahan se oma oppii samat jutut. Ens viikolla meillä on maanantaina neuvola ja sitten keskiviikkona mennään lastenlääkärille kontrolliin, iho ei oo enää juurikaan oireillut ja verikokeetkin ovat kunnossa, mutta onpas kiva mennä lekurille ja saada kunnon arvio pojan kehityksestä.
t.Tiitis jaTeemu
Olen aamun soitellut välitystoimistoille tästä meidän asunnosta. Jospa saisimma sen pian myyntiin. Kyllä se on iso kivi harteilta pois ja voi jatkaa muuta suunnittelua, kun talo on myyty. Vieläkö sais hyvän hinnan, niin kaikki hyvin.
Ollaan suunnittelemassa syksyllä mieheni siskon perheen kanssa matkaa Sardiiniaan. Täyshoito hotellissa ja puukataan kaikki kauneushoidot ja hieronnat putkeen =) Eiks kuullosta hianolta, toivottavasti toteutuukin.
Meillä kiljutaan ja kiljutaan ja kiljutaan. Poika kokeilee tosissaan mitä osaa tehdä äänellänsä. Hauskaahan se on, mutta kun on puhelimessa =) Pikku delfiineiltä soitettiin tänään, kun ei päästy sinne eiliseen infoon ja kyllä huvitti, kun poika kiljui kurkkunsa täydeltä. Innokas uimaan lähtijä =)
Huomenna on neuvola. Kyllä jännittää miten se kasvu on mennyt. Apua.
Nyt kaffeelle.
Le Cheile ja Kaapo Einari
...kun äippälomalla ollaan. ;-)
On kyllä mahtavaa kun pääsee valoisaan aikaan ulkoilemaan eikä tarvi töissä kökkiä. Tampereella on taas upea keli, aurinko paistaa ja puut ovat kauniissa huurteessa. Tehtiin juuri pitkä vaunulenkki järven jäällä. Aurinkokin tuntuu jo vähän lämmittävän ja se antaa toivoa siitä että kesää kohti mennään vauhdilla. Odotan jo innolla niin lämpimiä päiviä ettei tarvi pukea pojalle erikseen ulkoiluvaatteita. Meidän pojan mielestä kun ulkovaatteiden pukeminen on sieltä ja syvältä. Tänäänkin piti niin kauheaa metakkaa vaatteita pukiessa että meinas tältä äireeltä mennä korvat lukkoon.
Täälläkin mies tekee välillä pitkiä työpäiviä + harrastukset päälle ja kyllähän se tylsälle tuntuu. Sen takia viikonloput on aina niin ihania kun ollaan koko perhe kotosalla. Poika nukkuu meillä kohtuullisen pitkiä päikkäreitä ja siitä siunaantuu mulle ja miehelle mukavasti kahdenkeskistä aikaa. Meillä asuu myös pojan mummu ihan lähellä ja on erittäin innokas hoitamaan poikaa, ollaan päästy näin ollen miehen kanssa melkein viikottain leffaan, syömään tms. Tekee kyllä aina tosi hyvää päästä vähän irtautumaan vauva-arjesta vaikka mulle tuleekin nopeasti ikävä poitsua. :-)
Nyt kokkailemaan lounasta, vielä kun on mahdollisuus syödä rauhassa... ;-)
Auringonkukka ja poika 3kk 3vkoa (paria päivää vaille)
Tyttö nukkuu päikkäreitä ja äiti rentoutuu maksamalla laskuja ja netteilemällä :)
Meillä mies ei ole pitänyt isyyslomaa vielä eikä vissiin pidäkään kun on kuulemma kiirettä töissä. Kyllä ketuttaa. Muuten normaali työpäivä hällä, 17 aikaan kotona. Hän kyllä harrastelee ja näpertää kaikenlaista että joudun sanomaan että viettää tytönkin kanssa aikaa. Meillä myös mies hermostuu heti kun tyttö huutaa, esim. kylvystä tulessa ja minä hoidan sitten nämä tilanteet. Nykyään tyttö ei edes niin helpolla nuku kun mies nukuttaa, sillä minä olen aina sen hoitanut. Komennan kyllä nyt miestä nukuttamaan jotta tyttö oppii siihenkin sillä voi tulla iltoja kun en olekaan paikalla.
Iltasanomissa oli otsikko että vauva kuoli kun vaunut kaatuivat. En kyllä uskaltanut lukea sen enempää. Hirveätä. Mä varmaan sekoaisin jos tytölle tapahtuis jotain. Lähenkin tästä katsomaan mitä vauvalle kuuluu...
Mahtuuko mukaan uusi marrasvauvan äiti?
Tyttö on tänään tasan 3 kk vanha ja aika on mennyt niin nopeasti. Vasta äskenhän se syntyi... Olo on välillä aika haikea, kun huomaa, että tuokaan vaate ei enää mahdu päälle tai että neiti osaa jo niin paljon enemmän kuin vaikka kuukausi sitten. Samalla sitä tietenkin iloitsee siitä että lapsi kasvaa ja kehittyy, mutta tuntuu, että liian nopeasti aika menee. Olenko ainoa vai onko muitakin yhtä " höperöitä" ?
Ehkä pieni esittäytyminenkin olisi paikallaan. Eli olen 25-vuotias ja asustelen Vantaalla. Perheeseen kuuluu avomies, 3 kk Isla-tyttö ja koira ja marsuja. Päivät kuluvat nykyisin aika pitkälti kahdestaan Islan kanssa, kun mies raataa opiskelujaan päätökseen, mutta eipä sitä ainakaan vielä ole hirveästi sitä omaa aikaa kaivannut. Se on ihan riittävä ero vauvasta, jos lähikaupassa käy yksin :)
Käytiin tänään neuvolassa ja hyvin on tyttö kasvanut. Ekan rokotuksenkin se sai ja kyllähän se vähän itketti pientä. Mutta nyt tuo neiti heräsi tuolla päiväunilta, joten täytyy mennä ennen kuin itku yltyy tuosta kovemmaksi.
Agifan: tervetuloa joukkoon mukaan!
Meillä myös mies tekee pitkää päivää useasti. Ja sitten tietenkin haluaa lukea lehden ja katsoa uutisia (=levätä) illalla. Aika vähän aikaa viettää tytön kanssa. Vaikka itse tnnustaudun yrittäväni liikaakin seurustella ja kehitellä virikkeitä tytölle. Tästä on monet kerrat " keskusteltu" ja olen sanonut (kärjistääkseni) että neiti kohta vierastaa isäänsä kun ei seurustele. Nyt kyllä kun neiti on ruvennut isälleenkin kunnolla hymyileen, niin luonnostaan tahtoo enemmän rupatella.
hankalaa ja hidasta tämä kirjotus kun likka istuu sylissä...
nyt riittää tämä hankala kirjotus. Palaan asiaan kun Anni antaa luvan...
T: Hertta ja Anni 3kk ja 3vko+päiviä päälle
Kiva jos mukaan mahtuu!
Nyt on neiti syötetty ja tälleen hankalasti tyttö sylissä täälläkin kirjoitellaan. Meillä mies kyllä mielellään hoitaa ja viettää aikaa tytön kanssa ja harmittelee itsekin, kun on liian kiire nykyisin. Onneksi kohta pitäisi kuulemma hiukan helpottaa. Se on vaan niin hassua, kun aika usein ollaan kyllä molemmat kotona, mutta silti ei ehditä paljon nähdä tai puhua päivän aikana. Mies tekee opiskelujuttujaan yhdessä huoneessa ja me yritetään tytön kanssa olla häiritsemättä liikaa.
Tää yhdellä kädellä kirjoittelu on kyllä niin hankalaa ettei nyt sitten enempää.
Huvittavaa kun poika kääntyilee jatkuvasti vatsalleen tuolla lattialla, mutta nyt ei yhtäkkiä enää osaa kääntyä takaisin selälleen minkä on aiemmin osannut edes välillä. Vähän aikaa pärisyttelee tyytyväisenä vatsallaan ja sitten niskojen väsyessä komento-huutaa äitiä apuun. Ihan heti en mene mutta sitten kun huomaan että poika alkaa tosissaan tuskastua, menen kyllä hätiin. Oon jo tätäkin pikku pätkää kirjoittaessa joutunut kääntämään pojan takaisin selälleen monta kertaa (eli mulla ei näköjään pidä pokka kovin kauaa kuunnella pojan käskyjä ;-). Ja sitten se hömelö kääntyy välittömästi takaisin vatsalleen. :-)
Agifan: myönnän lukeutuvani kaltaistesi " höperöiden" joukkoon ja suhtaudun ristiriitaisin tuntein pojan kasvamiseen ja kehittymiseen. Toisaalta odotan hurjasti pojan uusia kujeita ja oppeja, mutta toisaalta taas kauhuissani katselen että mihin se mun pieni sylivauva oikein katoaa kun on jo niin " iso" poika.
No nyt se äidin pieni sylivauva istuskelee sitten tässä sylissäni. Ei sitä voinut lattialla enää pitää kun kääntyi vaan koko ajan vatsalleen vaikkei selvästikään enää viihtynyt sekuntiakaan siinä asennossa. On nää pikkuiset vähän omituisia välillä. ;-)
Meillä on päivärytmit menneet ihan hassuiksi. Poju herää aamuisin klo 06 noin, syö ja höpöttelee juttujansa. Joskus nukahtaa vielä puoleksi tunniksi - yritän tähdätä siihen, että nousisimme aikaisintaan 7.30. Tästä tunnin kuluttua nukkuu noin tunnin, klo 11 toiset torkut ja klo 14 paikkeilla yritän lähteä vaunuilemaan... sillä seurauksella, että nukkuu tunnin! Sitten on ihan väsynyt klo 18, nukahtaa. Nytkin nukkuu ulkona vaunuissa. Iltaunille nukahtaa kuitenkin klo 21. Ekat 2kk poju nukkui 3-4h päikkärit putkeen. Siinä sai hyvin itsekin levättyä, ja pystyi vähän ennakoimaan päivää... Nyt huomaan, että rassaa tää repaleisuus :(
Lisäksi poju syö musta useammin kuin ennen. Öisin 4 kertaa, kun aiemmin 1-2. Ja päivisin välillä tunninkin välein. Puklailee paljon. Että onkohan se tehoimu vasta nyt alkanut kunnolla... Vai tarvitsisikohan enempi ruokaa? Kun tietäis. Mulle kävis kyllä imetys pelkästään vielä, jos syöntivälit hieman pitenisivät.
Täällä myös mies on kovasti paljon töissä (perheyritys). Lähtee aamuisin n. 7.30, pääsee klo 19 + työmatka = kotona 19.30. Tämä arkisin. Lauantaisin lähtee 9.30 ja tulee klo 15.30 tai myöhemmin. Nämä " myöhemmin" tarkoittaa usein sellaisia asiakkaita, jotka tulevat juuri ennen sulkemisaikaa. Kuka yrittäjä sitä sanoo, että olemme kiinni? No ei kukaan! Harmittaa vaan välillä, etteivät ihmiset ajattele, että vaikka heillä onkin silloin aikaa shopata, joku saattaa kovasti kaivata kotiin jo... Kotona ollessaan viettää kyllä pojun kanssa oikein mielellään aikaa.
Sorry, tämä on vähän tällainen valitusviesti. Periaatteessa asiat ovat kyllä mallillaan. Olen ollut kipeänä itse viikon, ja ollaan oltu tiiviisti kotona, joten se kai rassaa. Jos jonnekin (ruoka)kauppaan lähdetään, tunnen siitäkin jo huonoa omatuntoa, että sekoitan pojun rytmit... Että HALOO, eikö vain!
Meillä on huomenna 3kk neuvola (poju on 3kk ja 3 pvää). Jospa se piikki sais sen nukkumaan, kuten jotkut kirjoittelivat.
Neitoperhonen kirjoitteli eilen muistaakseni monenlaisesta, joka painaa mieltä. En ehtinyt vastata, mutta nyt sanoisin, että koita tehdä vain välttämättömimmät asiat! Kirjoitit, että " pitäisi tehdä kaikkea" , niin jos vain pystyt, koita karsia. Tai älä ainakaan villakoirista stressaa. Miehesi olisi hyvä käydä juttelemassa. Ehkä sinunkin? Saisit purkaa sydäntäsi, se auttaa.
Ja sinulle, jonka nicciä en muista, mutta jonka mies otti ja lähti vauvan ollessa parin päivän ikäinen... HUH! Paljon tsemppiä sinulle! Ja kylläpä teki p****n tempun tämä mies. Kunhan kevätaurinko alkaa pilkistelemään, mielialasi toivottavasti piristyy.
Omat " murheet" tuntuvat kyllä aika pieniltä... Mutta kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti! :)
Toivottavasti ehdin huomenna päivitellä meidän 3kk mittoja ja kertoa neuvolakuulumisia!
Näätä77: meillä myös neiti ruvennut syömään vasta nyt tosi tiheästi. Yölläkin 2 tunnn välein. Ikää siis muutama päivä vajaa 4kk. Mielestäni vähän hoikkunut, niin mietin joko tarvis tuhtimpaa evästä. Tiheän imun kautta toivon kuitenkin olevan. On varmaan jokin kehitysvaihe toi päikkäreiden repaleisuus, meinaan niin meilläkin. Tänään sain heijaamalla nukkumaan vaunuissa kahdet kahden tunnin päikkärit, entisten 3-4tunnin sijaan. Nyt koisaa sängyssään. Korjataan, siis koisas. Ajattelin jo että näin aikasin yöunille. Normaalisti yöunille valmistaudutaan meillä lähempänä ysiä ja nukahdetaan joskus 22-23,30 välillä.
Nyt täytyy lähtee likan kans seurustelemaan
T: Hertta ja Anniska
täällä äitykkä on murheissaan:(
Siis, viime viikolla aloitettiin PeptidiTuttelin juonti pojan ihottumien takia, epäily siis maitoallergiasta. Lopetin siinä saumassa lopunkin imetyksen. No pojan iho oli ihan siisti ja sunnuntaina maisteltiin eka kerran hiukan perunaa..Maanantaiaamuna posket vähän karkeat ja punertavat, kokeeksi annoin vähän perunaa lisää ja PAM! Naama alkoi punottaa, nousi juuri sellanen kutiava ihottuma jota on ollu ihan vastasyntyneestä asti. Eli poika on PERUNALLE allerginen!!!
Soitin neuvolaan ja sain ohjeet kokeilla sit porkkanakin kun iho rauhottuu. Ja tänään iltapäivällä kokeiltiin t-lusikallinen porkkanaa ja sama juttu kuin perunan kans, ihottuma nousi välittömästi..
Todennäköisesti poika on sit omenalle ja päärynällekin allerginen ainakin, kun ovat niitä ristikkäis allergisoivia vai miten se nyt sanotaan...
Eli imetyksen myötä sai just perunaa koko ajan ja siks iholle ei rasvauksista huolimatta tapahtunu yhtään mitään.
Kävin sit ostaan bataattia tänään, huomenna maistetaan sitä josko siitä saatais perunan korvike. Toivottavasti parsa ja kukkakaali sopivat, ettei ihan ykstoikkoisesksi mene ruokavalio. No ajan kans nähdään.
Huomenna kokeillaan jälleen tavallista korviketta, josko ihottumat ei sit maidosta johdu mitenkään.
Miesten töissä olosta on keskusteltu..No mun mies on kuljetusyrittäjä ja tekee 5-6 päivänä viikossa tollasia 15 tunnin työpäiviä! Sitten viikonloppuisin kun tarvii, niin on huollettava kalustoa. Eli pahimpana viikkona mies ei ole kotona juuri ollenkaan:( Mutta parhaimmillaan on kotona kun lapset herää ja kerkee vielä kotiin ennenkuin menevät nukkumaan ja sit on vielä vapaat viikonloput. Eli hyvin vaihtelevaa on, mut pääasiassa pyöritän koko huushollin yksin ja vielä miehen yrityksen paperihommia siinä sivussa jos ehdin:)
Onhan tää välillä rankkaa, varsinkin jos lapset on kipeenä. Mut mies soittelee monta kertaa päivässä, kyselee mitä meille kuuluu ja aina on aikaa lapsille jos haluavat soittaa töihin. Ja kun on vapaata niin ollaan ihan vaan perheen kesken. Kahdenkeskinen aika on vähissä, mutta me ollaan opittu nauttimaan niistäkin lyhyistä hetkistä, kun lapset menee nukkumaan. Usein lämmitetään kahdestaan sauna ja jutellaan asioista. Meillä puhutaan paljon ja kerrotaan miltä tuntuu..mies muistaa aina kertoa miten rakastaa meitä ja myös minä yritän kannustaa työssä häntä..eipähän se helppoa ole olla pois miehelläkään!
Joku on joskus sanonu et rekkamiehen perheen elämä on elämäntapa ja se pitää kyllä paikkansa.
Ja se on tärkeetä että muistaa kertoa väsymyksestä huolimatta että rakastaa ja kannustaa pienissäkin asioissa..mulle se ainakin tuo helpotusta tähän arjen pyörittämiseen:) Ja parisuhdetta pitää hoitaa, meilläkin on tilattuna lapsille mummolaan hoitopaikka muutaman viikon päästä. Vauvakin menee eka kertaa yöhoitoon sinne. Vietetään laatuviikonloppu ihan kahdestaa!!
hupsista, kylläpä tulikin tekstiä!!
No mut voimia kaikille äideille, erityisesti Neitoperholle ja sinulle jonka mies lähti..Tosi alhainen temppu!
Yritetään jaksaa! Aurinkoisia päiviä kaikille!
äitykkä ja poikanen 3kk 12 pvää
Tätä tä mä tekee..väsymys, tiistai tiistai tiistai