Miten kahden pienen kanssa pärjää??
Esikoinen on 1v5kk, pikkukakkonen 1vko3pv ja äiti epätoivoinen. Suurin osa siitä kyllä menee hormonien ja alkuhämmennyksen piikkiin kun ollaan näin alussa vasta, mutta ihmettelen silti miten näiden kahden kanssa tulen pärjäämään kun miehen isyysloma loppuu?
Poika on vilkas ja menevä. Oli hoidossa puoli vuotta ennen äitiyslomaani ja viihtyi siellä tosi hyvin. Kaipaa nytkin selvästi enemmän toimintaa ja kavereita, äiti ja isi on tylsiä ja pikkusisko vie liikaa huomiota. Olisi meidän puolesta voinut jatkaa parina päivänä viikossa siellä, mutta kaupunki ei olisi antanut olla pph:lla vaan olisi pitänyt vaihtaa poika tarhaan ja sitä ei haluttu.
Pikkukakkosen kanssa ei oikein imetys suju ja istunkin imettämässä ensin n. 30min, (tarjoan molemmista niin kauan kuin kelpaa) ja sitten vielä pullosta maitoa päälle ja sitten yritetään saada nukkumaan, pari tuntia on yleensä hereillä unien välillä. Hyvä olisi pumpata myös mutta missä välissä sitä oikein ehtii siihen syventyä? Niin että voisi rentoutua myös että heruisi paremmin? Ja tarpeeksi usein?
Miten muut pärjäätte kahden pienen kanssa, selviääkö tästä täysjärkisenä? Nyt kaipaisin neuvoja ja vinkkejä sekä ihan henkistä tukea...
t. Tuuliina, poika 1v5kk tyttö 1vko3pv
Kommentit (7)
Meillä pikkusen isompi ikäero, 1v9kk. Aluksi tuntui, että ei ole mitään toivoa, mutta kun imetys rupea paremmin sujumaan (tai jos ei suju, tulevat pulloruttiinit, eihän se syöminen aina niin kauan vie kun ekat viikot), ja muutenkin tottuu vauvan kanssa olemaan taas, ja isompi pääsee vähän siitä hämmennyksestä ja tottuu myös, sitten on jo parempi. Meillä nyt tyttö täytti juuri 2v ja poika kohta 3kk, ja en edes osa enää sanoa, missa vaihessa se kaikki rupes sujumaan, mutta nyt on ainakin ihan mukavaa ja hauskaa ja nautin (vaikka onhan univelkaa ym, mutta se ei estä jaksamasta).
Tsemppia!
Meillä esikoinen oli 1v 5kk kun toinen syntyi. Alku oli tosi rankkaa kun vielä sairastin itse hieman synnytyksen jälkeen. Mummot ja muut mahdolliset apulaiset oli tarpeen. Nyt pienempikin jo 9kk ja kauan on mennyt jo ihan ok.
Kokeilemiani vinkkejä:
- LIINA vauvalle, siinä vauva on turvallisesti mukanasi esikoisen ulottumattomissa ja viihtyy usein hyvin. Liinassa voi nukkua, katsella kuinka teet ruokaa tai leikit esikoisen kanssa. Itsekkin onnistuin muutaman kerran myös imettämään liinassa.
- Laita asunto niin turvalliseksi kuin mahdollista esikoiselle. Kun lähdet imettämään niin tarkista vielä ettei veitsiä ym. ole vaarallista ole esillä.
- Piilottele esikoisen leluja ympäriinsä laatikoittain, helppo antaa jotain " uutta" tekemistä tarpeen vaatiessa
- Koeta opettaa vauva imemään ja nukahtamaan myös melussa (meillä jouduin menemään melkein aina makkariin imettämään ja sulkemaan esikoisen muuhun osaan taloa ja vahtimaan kuuntelemalla)
- Alussa riittää kun yrität selviytyä pelkästään jotenkin lasten kanssa (meillä esikoinen katsoi paljon videoita vaikka en siitä pidäkkään) Pikkuhiljaa huomaat että kerkeät muutakin
- Huomioi esikoista alussa vaikka vauvan kustannuksella (itse hoidin alussa esikoisen ensin jos molemmat tarvitsivat yhtäaikaa jotain) Luulisin että vähentää mustasukkaisuutta
- KEHU esikoista aina kun mahdollista, opeta tekemään asioita itse
- Mieti mitä teet jos esikoinen vahingoittaa vauvaa, meillä lyötiin kerran, kielsin terävästi ja ruvettiin puuhaamaan muuta eli ei saa sillä toivomaansa huomiota.
- Opeta esikoinen menemään nukkumaan mahdollisimman vähällä nukuttamisella niin nukkumaan laitosta ei tule ongelmaa (meillä esim. luettiin kirja ja jäi yksin sänkyyn odottamaan unta)
- Varo ettet opeta vauvaa nukahtamaan rinnalle, viee turhan paljon aikaa ja hermoja sanoisin kokemuksen äänellä
- Pyydä läheisiltä, sukulaisilta ym. apua !!!
Ja ihan oikeesti kyllä se helpottaa aivan varmasti. Ja liina oli ainakin meillä aivan uskomattoman mahtava apu kun vauva ei ollut pienenä ihan helpointa mallia. Ja nyt esikoinen on ruvennyt ottamaan kontaktia pienempään ja välillä leikittää jo muutaman minuutin pienempää. Ja kertoo tykkäävänsä kuopuksesta. Eli kyllä se siitä ajan kanssa.
Tsemppiä !!!
Meillä esikoinen oli 1,5kk kun toinen syntyi. Aluksi kaikki asiat pelotti, mutta annoin kaiken mennä omalla painollaan. Imetin sen aikaa kun maitoa tuli, enkä pelännyt ottaa tuttipulloa avuksi. Ja hyvin on tyttö kasvanut! Meillä myös poika on todella vilkas ja touhua täynnä, mutta yritin ottaa hänet mukaan vaipan vaihtoon ym..
Virlä ollaan täys järkisiä koko sakki, välillä menee paremmin ja välillä on niitä tuskaisempiakin päiviä. Ei muuta kun ajattelet maalaisjärjellä ja pyydät apua joltain kun tarvit. Tsemppiä !
Nyt vaan etenette hetken kerrallaan, älä mieti edes kokonaista päivää kerrallaan ;-) Unohdat kaiken turhan, kuten vieraiden kestittämisen ja petien petaamisen ja keskityt vaan olennaiseen.
Rutiinit vievät hyvin eteenpäin. Jos jää päälle " pitäis tehä, mutku ei pysty" -vaihde, tuntuu, ettei saa mitään aikaseksi. Yrittäkää siis pitää kiinni esikoisen rytmistä, vauva hengaa siinä mukana. Niin mekin tehtiin, vauva sai sopeutua jo valmiina olevaan systeemiin. Meillähän on pojilla se 1v2kk ikäero ja nyt on kolmas tulossa kolmen vuoden sisälle, eli kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tulee 1v8kk.
Hyviä vinkkejä sait yhdeltä vastaajalta. Meilläkin toimi hirmu hyvin toi jännien tavaroiden jemmaaminen. Itse annoin esikoiselle tiukassa paikassa esim. avainnipun, suurennuslasin, taskulampun yms. ei oikeita leluja. Niitä pieni mies tutki pitkän aikaa ihmeissään ja sain syötettyä tai hoidettua muita vauvan juttuja. Myös muumit lähti pyörimään, jos esikoinen piti saada naulittua hetkeksi paikoilleen. Kaikki turhat , hermoja raastavat hommat kannattaa minimoida, eli esim. kukkapurkit pois esikon ulottuvista, ettei joudu multia korjailemaan.
Toisekseen puhu ja puhu. Itse koko ajan palpatin esikoiselle, jotta hän sai kuvan, että olen koko ajan läsnä ja kiinnostunut hänestä ja hänen jutuista. Imettäessäkin luimme kirjaa tai kommentoin hänen autoleikkejään.
Muista, että vuoden päästä ihastelet lasten yhteisiä leikkejä. Meillä on nyt tuo vaihe, kun esikko on 2v5kk ja kuopus 1v3kk. Muistan vauva-ajan kyllä hyvin, mutta oikeasti se menee nopeaan ja vauva alkaa pian seurailemaan isoveljen touhuja.
Paljon voimia ja jaksamisia sinne teille!
Pumpuli
mulla on 3 pientä jaolen yh.vanhin täytti just 3v keskimäinen täyttää huhtikuus 2v ja nuorin nyt3,5kk..Alkuun oli ihan hirveetä ennen ku isommat tottui vauvan itkuihin y,m..nyt ihan ok paitsi tuo keskimmäinen on todella vilkas että täytyy olla tarkkana jos vauva sitteris tai lattialla.kyl sitä pärjää ku aika kuluu ;) kyl lastenhoito apua oon tarttenu ku esim kaupas käynti ei onnistu kolmen kans!
Ihana lukea tollasta viestiä...
Sulla kolme pientä ja varmasti rankkaa kun vielä yksin olet!!!!
Meillä tyttö 2v6kk ja pikkuinen 8pv vanha ja jo surkuttelen etukäteen että miten ihmeessä pärjätään kun mies ens viikolla menee töihin..
Mutta kun luin sun kirjotuksen huomasin että itellä ei pitäis mitään huolta olla..
Tsemppiä kaikille arjen pyörittämiseen. Kyllä jossain vaiheessa helpottaa sitten... Sitten ei enää edes muisteta alkuvaikeuksia..kai..
Larvanto+tytöt
mutta usko tai älä.. ihan samoja mietin minäkin. kuten tiedät, meidän poika on sen 1v.7kk myöskin vilkkaanoloinen ja tyttö nyt 8pvää. itku on tullut jo monesti itseltäänkin. yleensä aina silloin kun pitää imettää. poika keksii juuri silloin kaikki " pahat" jutut tai varmasti ainakin satuttaa itsensä juuri silloin kun mulla olis kädet " täynnä" . hyvinhän se vielä menee kun mies on kotona, mutta ensi viikosta lähtien menee töihin ja pitää viimesen isyyslomaviikon vasta kesällä. sanoin miehelle eilen että varmasti pärjään lapsien kanssa mutta kotityöt jää kyllä tekemättä. vielä kun miehellä on kolmivuorotyö niin se ei ainakaan auta asiaa.
mutta en siis osaa sanoa miten kahden kanssa pärjää. kai se on vaan mentävä päivä kerrallaan ja katsottava. vaikka kyllä hirvittää muakin.
noh, laita sitten sähköpostia ja viestiä kun oikein ahdistaa. . . kai se tästä jotenkin suttaantuu.
-sitruuna ja tytsy 8pvää-