pahasti allerginen lapsi -- milloin jaksaa ajatella pikkukakkosta?
Minulla on pahasti allerginen lapsi (1,5 vuotias, käy 4 ruoka-ainetta, silti oireita ja jatkuvaa yöheräilyä n. 10 kert/yössä). Olin aina ajatellut, että haluaisin lapset pienellä ikäerolla (2 vuotta), mutta toistaiseksi se on tuntunut mahdottomalta ajatukselta -- niin raskasta on tämä pahasti allergisen lapsen kanssa arjessa jaksaminen.
Nyt kuitenkin mahdollisen tulevan lapsen ja tämän lapsen ikäero tuntuu karkaavan käsistä ja koko ajan mietin, että josko nyt kuitenkin voisi ajatella uutta lasta.
Kuulisin mielelläni kokemuksia, jos on joku täällä, jolla on samanlaisesta tilanteesta kokemuksia. Vinkkejä, neuvoja...
Kommentit (4)
Allergioita ei ole toistaiseksi kuin kananmuna, maito, kala, soija, kotimaiset viljat ja naudanliha. ja mahdollisesti puhkeamassa oleva siitepölyallergia niiskutuksesta ja aivastelusta päätellen... Muuten kyllä lapsessa on " vikoja" , kela määrittelee vaikeavammaiseksi. Lapsi sai juuri maksansiirron, kärsii vaikeasta osteoporoosista ja vaatii fysioterapiaa kahdesti viikossa ja jumpat kotona. Iästä huolimatta ei ole vielä oppinut konttaamaan, istumaan tai kävelemään, ja letkuruokinnassa on ollut kaksikuisesta alkaen. Nyt tosin ehkä letkusta päästään lähiaikoina eroon kun maksansiirto paransi tilennetta jonkun verran. Älykkyydeltä lapsi kuitenkin on normaali, sairastamisen takia vain jäänyt ikätovereistaan pahasti jälkeen.
Ehkä mulla reaaliteetit heittävät sen verran pahasti että en ole oikeastaan viitsinyt edes ajatella tuleeko toisen lapsen myötä elämästä jotenkin vaikeampaa. Kun meillä ei kuitenkaan nukuta öisin, niin pienen vauvan huuto siihen päälle ei hirveästi ainakaan vielä tunnu rasittavalta ajatukselta. Saa nähdä sitten kesällä...
Minullakin on kaksi allergista ja yksi terve lapsi. Näiden allergisten ikäero on 2v4kk. Ja itse olen kyllä ollut iloinen, että kolmaskin lapsi meille suotiin. Rankkaa on kyllä ollut ja on edelleen, sillä nämä nuorimmaiset lapseni on niitä allergisia ja heillä on molemmilla aivan omat ruokavalionsa, joten teen nykyisin kolmet ruuat(meille terveille, sitten näille allergisille omansa) päivässä.
Välillä tulee hetkiä, kun tuntuu etten jaksaisi hetkeäkään, mutta sitten taas toisinaan katselen iloisena kuinka paljon lapset leikkivät keskenään ja kuinka tärkeitä ovat toisilleen.
Jotenkin nykyisin elämä menee vaan rutiinilla eteenpäin. Moniasia allergioiden selvittelyssä on ollut nyt helpompaa, kun kokemusta on jo kertynyt yhden kanssa entuudestaan. Eli tavallaan tämä toinen allergikko ei ole ollut niin suuri rasite kuin se ensimmäinen. (mutta kolmatta allergista, tai ainakaan näin laaja-alaisesti allergista en kyllä enää jaksaisi) Eli mun jaksamisen raja kulkee nyt tässä.
Mutta itse olemme aikoinaan tietoisen valinnan tehnyt, kun olemme kolmatta alkaneet " haaveilla" . Tiesin, että riski allergiaan on aika iso, joten etukäteenkin asiaa jo sulattelin. Ja sittenkun allergia selvisi, niin olin lähinnä aika huojentunut, siitä, että vaivoille löytyi syy.
Minä olin taas vahvasti sitä mieltä että jos odotan siihen saakka että elämä " normalisoituu" niin sitten sitä on jo ehtinyt laiskistua niin pahasti että toista ei tule. Joten esikoisen ollessa 11kk ja allergiat vain osittain selvinneet (eikä astma vielä puhjennut) eikä öitä nukuttu, niin pikkusisko sai alkunsa. Nyt ikää hänellä kohta 10kk ja tähän mennessä ei ole hänellä todettu yhtään allergiaa. Korvalapsi tosin hänkin. Esikoisella edelleen käytössä vain n. 15 ruoka-ainetta, joten pikkuisisko syö jo paljon useampaa lajia :-(
Elämässä on niin paljon muutakin kuin ruokaa (sanoo herkkusuu itse ;-)) ja allergioita että kyllä se sisar kannattaa hankkia. Vaikka allergiat eivät helpottaisi 2 tai 3 vuotiaana...
Meillä on esikoinen nyt 1v9kk ja ruoka-aineallergioiden kanssa on taisteltu alusta asti. Kyllä siinä katoaa vaaleanpunainen vauva-aika hetkessä. Nyt lapsi alkaa olla siinä iässä, että alkaa tajuta itsekin, että hänessä on jotain erikoista. Ja äiti alkaa vähitellen tajuta, ettei tämä katoa 2-vuotiaanakaan.
Mutta toisaalta en ole halunnut luopua toisen lapsen unelmasta. Ja miten sen sitten selittäisi tuolle esikoiselle; pikkusisarrusta ei tullut, koska hän oli niin hankala...? Ja katkeroituisiko sitä itse? Ja jos ei nyt, niin jaksaisiko sitä muutaman vuoden päästäkään? Kun perheen ruokavalio olisi mahdollisesti entisellään ja perheeseen tulisi uusi allerginen. Jotenkin tuntui, että nämä saataisi nyt mennä ' samalla vaivalla' . No joo...tässä mietintöjä meidän perheessä. Pakko silti myöntää, että epäilyttää ja pelottaa joka päivä. En jaksaisi enää imetysdieettiä ja lääkärikäyntejä jne uudelleen, kun en oikein jaksa arkea esikoisen allergioidenkaan kanssa. Kakkonen on tulossa kesällä. Ainakin itselleni tämä allergia-aika on ollut ehkä se elämän ikävin. Koittakaahan jaksaa; pakkohan tämän on joskus helpottaakin.